Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Silent Hill 2 Remake

Nyt n. kolmasosa pelattu ja maistuu kyllä. Ympäristöt ovat todella komeita ja yksityskohtaisia, sekä äänimaailma mahtava. Pelillisesti ehkä vähän yksipuolinen ja taistelu ei kovin ihmeellistä ole, mutta ei se ole haitannut.

Eniten tässä vaiheessa ihmetyttää kaikkien hehkutus tarinasta. Onko meikäläisellä mennyt jotain ohi vai eikö se vain ole vielä alkanut? :D Minusta tässä ei ole ollut tarinaa nimeksikään eikä oikein mitään punaista lankaa henkilöiden välillä.

Toinen ihmetyksen aihe on tuo monen mainitsema pelin pelottavuus, raskaus ja ahdistavuus. Kyllähän tätä jännittävää on pelata, mutta ei tämä kyllä omaan makuun erityisen pelottava silti ole muihin lajityypin peleihin verrattuna.
 
Toinen ihmetyksen aihe on tuo monen mainitsema pelin pelottavuus, raskaus ja ahdistavuus. Kyllähän tätä jännittävää on pelata, mutta ei tämä kyllä omaan makuun erityisen pelottava silti ole muihin lajityypin peleihin verrattuna.
Ihmiset vain pelkäävät eri asioita peleissä. Itselle esimerkiksi RE7 vain on sellainen peli, mitä ei uskalla pelata vaikka kiinnostaisi kovasti. Kun taas Alan Wake 2 ei pelottanut oikein missään vaiheessa, vaikka kieltämättä vähän ahdistavia hetkiä olikin.

Tästä pelistä en taas pysty sanomaan vielä mitään, kun en ole pelannut. Mutta mitä nyt olen videoita katsellut ja lukenut juttuja, niin ainakin ympäristö ja äänimaailma vaikuttavat aika ahdistavalta. Ymmärrän siis ettei tätä pitkissä erissä pysty monet pelaamaan.
 
Ei tämä itselle ollut oikein missään vaiheessa pelottava. Tässä on mielestäni todella painostava tunnelma, varsinkin kun pelaa yksin pimeässä huoneessa kuulokkeet päässä, äänimaailma on loistava ja luo hyvin tunnelmaa.

Mitä pelin tarinaan tulee niin sehän on todella synkkä, päähenkilö etsii tässä kuollutta vaimoaan, elikkäs aika syvällä ollaan noin lähtökohtaisesti.
 
En oo vielä pelannut remakea ja vaikka alkuperäinen onkin pelattu läpi, uskon että myös niille tämä on ihan uusi kokemus. Tämä on kuitenkin jo sen verran vanhasta pelistä tehty remake eikä 10 vuoden takaisista sonyn peleistä jossa alkuperäinen on ihan käyttökelpoinen nykystandardeilla, on varmasti myös veteraaneille ehta uusi kokemus. Toki ei ihan tuore siinä mielessä kun muistaa vaikkapa osan soundtrackista ja joitakin käytäviä jne, mut alkuperäinen on jo kuitenkin sen verran pikseliä että tämä uusi on jo ihan sen takia, noh.. uusi elämys.
On joo, pelillisesti nää on kaks täysin eri kokemusta ja menisin ehkä jopa niinkin pitkälle et vaikka tarina on sama niin hahmot on riittävän erilaisia ettei voi sanoa et sekään ihan identtinen kuitenkaan on. Remake eroaa alkuperäsesti tarpeeks ettei voi oikeen sanoa et molemmat on nähty jos vaan jompikumpi on koettu.
 
Onhan tämä maistunut enemmän kun hyvin. Combat on sopivan simppeliä mutta meeleellä joutuu kuitenkin miettimään väistöjä. Ja tunnelma on sama kun alkuperäisessä. Täälä puhuttiin Alan Wake 2 myös ja voin ainakin omasta puolesta sanoa että menee sen yli helposti. Ei ole jumpscareja/välkkyviä kuvia ruudulla.
 
Meinasin jo ostaa tämän diginä, mutta jospa sitä muutaman viikon vielä jaksaisi odottaa, että alkaa nuo Black Friday tarjoukset. Ei tämä kyllä vältämättä siellä ole alessa, mutta eihän sitä ikinä tiedä :)

Performance mode on ilmeisesti myös jotenkin rikki Prolla, niin jospa sen korjaavat siihen mennessä.

Tässä videolla noin 0:50 kohdassa huomaa hyvin tuon oudon "shimmering" efektin Prolla performance modessa.

 
Meinasin jo ostaa tämän diginä, mutta jospa sitä muutaman viikon vielä jaksaisi odottaa, että alkaa nuo Black Friday tarjoukset. Ei tämä kyllä vältämättä siellä ole alessa, mutta eihän sitä ikinä tiedä :)

Performance mode on ilmeisesti myös jotenkin rikki Prolla, niin jospa sen korjaavat siihen mennessä.

Tässä videolla noin 0:50 kohdassa huomaa hyvin tuon oudon "shimmering" efektin Prolla performance modessa.


Mä en voi ymmärtää enkä käsittää miksi edes tehdään mitään quality modeja ja hukataan resursseja turhaan hukkaan siinä jos target 30 fps.

Joka ainoa peli mulla menee suoraan performance modeen ja 60 fps.( Jos ei pääse 60 fps niin ei tule myöskään ostettua).

Tuo 30 fps on sairaus ja näyttää aivan karmealta liikkeessä on sulla ihan milläinen näyttö tahansa. Sitten ymmärrän tuon eri moodien käytön jos halutaan esim. 60/120 fps välillä toiseen enemmän detaileja.

Toivotaan että ps6 kautta päästään vihdoin ja viimein irti tuosta 30 fps gapistä.
 
Meinasin jo ostaa tämän diginä, mutta jospa sitä muutaman viikon vielä jaksaisi odottaa, että alkaa nuo Black Friday tarjoukset. Ei tämä kyllä vältämättä siellä ole alessa, mutta eihän sitä ikinä tiedä :)

Performance mode on ilmeisesti myös jotenkin rikki Prolla, niin jospa sen korjaavat siihen mennessä.

Tässä videolla noin 0:50 kohdassa huomaa hyvin tuon oudon "shimmering" efektin Prolla performance modessa.



Joku testasi alkuperäisen levyllä olevan version ja vaikuttaa siltä että keskeneräinen PRO-tuki laitettu jakoon jossain patchissa kuten parissa muussakin pelissä.. Tukea ei Sonyn blogin mukaan pitäisi edes vielä olla.
 
Alan Wake kakkosen jälkeen ajattelin pelata jotain lepposampaa mut ehää mä malttanut :D . Ohan nämä tunnelmaltaa aivan eri pelejä vaikka samoja vivahteita onkin, mutta Silent Hill on kaunis, ruma, pelottava, aavemmainen paikka mitä haluaa tutkia mutta samalla paeta turvaan mutta semmosta ei vain ole. En tiie miten paljon tätä on remakettu mutta pelattuani erääseen asuntoon asti mulla ei siis ole mitään muistikuvaa enää alkuperäisestä muuta kun se alun vessa ja peiliin möllötys ja tämä on vaan hyvä asia. Toki pelistä nyt on yli 20v ja onhan tämä nyt ihan erilainen mitä alkuperäinen... daa, tietenkin.

Vaikka onkin remake niin jotenkin semmonen "vanhanaikaisuus" on onnistuttu tässä säilyttää, ihan kun ois palannut ajassa taaksepäin, tunnelma yhtä karmiva kun silloin nuorempana alkuperäisessä, ja raffat ovat sen näköisiä mitä silloin näin sen ajan silmillä miltä tämä näyttää nyt. Kuuluisa sumu tekee sen että aina on vainoharhainen mitä sen seasta paljastuu.

Silent Hill kauhu on vain jotain mihin monet muut kauhupelit ei vaan pysty. Olen jo vuosien mittaan niin pelien kuin elokuvien osalta mielestäni melko kova sietämään kauhua, mutta tässä on vain se jokin että myös kokeneempi suuren kauhun ystävänä saa olla varpaillaan. Ehkä siel jossain alitajunnassa pelaa tätä remakea yhä se nuori vielä kokematon pelokas nuori mies, sekä mikä nyt on toisille pelottava ja toisille ei. Jotkut ehkä saattaa ihmetellä tätä pelates että "no mikä täs nyt on niin pelottavaa".

Uutta Silent Hilliä on odotettu, tai näin uskoisin, ainakin tämä remake on osoittanut että kyseiselle sarjalle olisi kysyntää ja toivon kovasti että myös 1,3 ja 4 saavat remaken tai miksei ihan uusi, tai vaikka kaikki.

Noh, eipä nyt kuolata lisää vaan nautitaa tästä ja tämä erinomainen remake jos mikä on tervetullut!
 
Hieno peli on kyllä kyseessä ja pitkästä aikaa semmoinen joka imi ihan kunnolla mukaansa. Pakko myös kehua molempia ääninäyttelijöitä, ihme on jos ei tule palkintoja noista suorituksista.

 
Peli pelattu läpi, hieno kokemus ja kyllä itse tälle sen 8/10 arvosanan antaisin.
Mitään pelottavaa en tästä kyllä itse löytänyt tai ahdistusta, no ehkä ajoittain vähän mutta hyvin vähän. Jos nyt vaikka äkkiä vertaa Alien Isolation atmosphereen niin tämä jää kakkoseksi heittämällä.
Kuitenkin peli oli tarinaltaan oikein hyvä ja pelattavuuskin oli eikä nyt haukkua oikein pysty mistään tätä tuotosta, kauhun suurena ystävänä vähän ehkä petyin mutta siltikään se ei tee pelistä huonoa mitenkään.
Ja niinkuin aiemmin mainittua kommenteissa ihmiset kokevat kauhun tai ahdistuksen eri tavalla.
 
Näin on, kuten kirjoitin varmasti asiaan vaikuttaa se että alitajunnassa tätä pelaa edelleen se nuori pelokas nuori mies kun muistikuva on ollut hemmetin ahistava ja pelottava. Jos en ois alkuperäistä pelannut ja aloittanut tämän ihan täysin uusilla silmillä ja kokemuksena, ehkä asia olisi toisin.
 
10h takana ja onhan tämä ollut törkeän hyvä. Vie tällä menolla GOTYn Tekkeniltä ihan kirkkaasti, vaikka Tekkeniä on yli 500h tullut mätettyä ja se jaksaa vieläkin maistua (toki ei ihan jatkuvasti kuitenkaan). Taitaa muutenkin mennä all time -listalla sinne kärkipäähän.

Jotenkin ei ole tuntunut yhtään niin ahdistavalta (vielä tähän mennessä) kuin alkuperäinen, tosin sen pelaamisesta on 17 vuotta. Se kuumotti silloin heti alusta asti, ykkösosasta puhumattakaan. Mutta tämä ei ole fiilistä haitannut ja toistaiseksi ei ole liikaa ollut vihujakaan, vaikka ilmesesti loppupuolella niitä on ajoittain sitten todella reilusti(?). Mahtavaa tutkia uusia alueita ja lisätyt paikat ja dialogit yms eivät ole vielä tuntuneet turhilta. Tekisi kyllä mieli pelailla alkuperäinenkin sitten pian jatkeeksi ja vertailuksi, harmi vaan kun PS2:n dvd-lukupää on sökönä ja ei jaksaisi vielä(kään) fiksailla. Toki onhan HD Collection vaihtoehtona.. xD

Jotenkin tämä kyllä tällä menolla vaan päihittää AW2:n, vaikka se niin mainio olikin. Tässä ei tule sellaisia fiiliksiä, että "äh, ei jaksaisi", mitä itsellä tuli monesti siirtyessä Sagasta taas Waken puolelle.
 
Kyllä mua ainakin kuumottaa jotenkin olla tässä :D Ei nyt mitää semmosta ettei pysty pelaa mut kyl nää asunnon pimeät käytävät, kummitteleva hiljaisuuus, sit inhottavia otuksia, äänet, tuo semmosen fiiliksen ettei täs kyl ihan lepposasti pysty olemaan, nurkat kolutaa ja katotaa aina aseen kanssa varovasti näkyykö mittään.

Nii oliks täs siit ampumisesta joku ongelma? Joskus kirjoitin että niitä ammoja voi säästää ampumalla örkkiä jalkaan niin että menee polvillee ja sit vaa mailalla perään, sit joku tais kirjoittaa että muistan nyt resident evil nelosta tjsp, just sain käsiaseen ja kyllä jalkaan ampumalla örkki tipahtaa polvillee ja sit vaa mailalla perään ettei tartte koko lippaallista yhteen tyhjentää paniikissa. Säästää ammoja jne!

Taistelussa tuntuu olevan tässä myös kivasti potkua, ei tää nyt mikää ragnarok mättöö ole mutta tämmöseks survival kauhpeliks riittävän munakas.

Näissä silent hilleis ainakin itelle yks hauskimmista asioista ovat puzzlet, monesti peleissä ne on sen verran tylsiä tyylii "etsi joku koodi". Mitkä kattoo tyyliin 2min jälkeen youtubesta. Nyt tuli tehtyä eräs huone puzzle ja se kuuluisa kolikkopuzzle, kuhan malttaa lukea niitä runovinkkejä niin vastaus kyllä löytyy, jotenkin tosi onnistunut fiilis kun ihan omilla avoilla pääsee eteenpäin. Vaikeus normi ja puzzlet normi tasolla, kattoo sit miten vaikeita puzzleja täs vielä tulee ja kestääkö aivot, mut tän haluis jotenkin pelata ihan vanhanaikaisesti ilman nykyään jo liian helposti tavaksi tulleilla google searchillä. :D

Mutta kauhun ja tutkimisen lisäksi puzzlet ovat ainakin mun mielestä merkittävä tekijä silent hilleis niin menee fiilis jos heti kattoo googlesta vastaukset. Tietenkään semmosta 8 tunnin jumia kukaan jaksais. Mutta kyllä ne pelit vaa jo ennen internettiä jotenkin päästiin läpi.
 
Viimeksi muokattu:
Näin on, kuten kirjoitin varmasti asiaan vaikuttaa se että alitajunnassa tätä pelaa edelleen se nuori pelokas nuori mies kun muistikuva on ollut hemmetin ahistava ja pelottava. Jos en ois alkuperäistä pelannut ja aloittanut tämän ihan täysin uusilla silmillä ja kokemuksena, ehkä asia olisi toisin.
Tämä. En ole vielä remakea hankkinut mutta alkuperäisessä ahdisti se sairaala ihan helvetisti. Sitten Silent hill 3:ssa kun piti palata sairaalaan niin samantien tuli sellainen ei prkl fiilis. Nurset oli siihen aikaan mieleenpainuvia. Kaikki liikehdintä mikä on outoa ahdistaa ja Silent hill on tässä onnistunut aina. Tuli ihan huvikseen pari viikkoa sitten tilattua homecoming PS3:lle ja siinäkin on jopa pyramidhead nursejen lisäksi. Vielä kun sen downpourin jostain sais niin olisin tyytyväinen. Eihän nämä kaksi sinne kärkipäähän kuulu mutta olisihan se kiva lisä pelihyllyssä
 
Kyllä mua ainakin kuumottaa jotenkin olla tässä :D Ei nyt mitää semmosta ettei pysty pelaa mut kyl nää asunnon pimeät käytävät, kummitteleva hiljaisuuus, sit inhottavia otuksia, äänet, tuo semmosen fiiliksen ettei täs kyl ihan lepposasti pysty olemaan, nurkat kolutaa ja katotaa aina aseen kanssa varovasti näkyykö mittään.
Nojoo, kyllä tässä jonkinasteista kuumotusta on keskimäärin, mutta ei jotenkin yhtään niin paljoa omalla kohtaa kuin alkuperäisessä tai vaikka Wake 2:ssa etenkin alkupuolella. AW2:ssa oli jotenkin todella painostava meininki ja vihut harvemmassa, niin niihin ei ihan niin helposti turtunut.

Ehkä alkuperäisessä rosoisempi grafiikka ja yleinen ilme (ja alkuperäinen soundtrack?) teki siitä vaikuttavamman. Samoin kuin SH1:n karuus kun sen vasta 2006-2007 pelasin läpi, niin grafiikoista ja tönkköydestä huolimatta (tai osittain niiden ansiosta?) oli kyllä todella kuumottava/vaikuttava ja ahdistava. Toisaalta se oli vasta eka SH, mitä tuli pelattua enemmän ja mentyä läpi asti myös.
 
Nojoo, kyllä tässä jonkinasteista kuumotusta on keskimäärin, mutta ei jotenkin yhtään niin paljoa omalla kohtaa kuin alkuperäisessä tai vaikka Wake 2:ssa etenkin alkupuolella. AW2:ssa oli jotenkin todella painostava meininki ja vihut harvemmassa, niin niihin ei ihan niin helposti turtunut.

Ehkä alkuperäisessä rosoisempi grafiikka ja yleinen ilme (ja alkuperäinen soundtrack?) teki siitä vaikuttavamman. Samoin kuin SH1:n karuus kun sen vasta 2006-2007 pelasin läpi, niin grafiikoista ja tönkköydestä huolimatta (tai osittain niiden ansiosta?) oli kyllä todella kuumottava/vaikuttava ja ahdistava. Toisaalta se oli vasta eka SH, mitä tuli pelattua enemmän ja mentyä läpi asti myös.

Veikkaan että silloin kuten me monet oltiin vielä nuoria ja varmasti ylipäänsä vähän kauhupelejä siihen aikaan, yhtäkkiä tuleekin peli nimeltään Silent Hill, olihan resident evilit jo mutta tämä oli jotain ihan muuta. Sit kasvettiin aikuisiksi ja videopelit sen mukana ja tullut pelattua yhtä sun toista kauhupeliä niin sietokyky kasvanut eikä enää välttämättä tämä yllä siihen mitä joskus 20v sitten nuorempana se ensimmäinen kokemus.

Mutta muuten kyllä olen samaa mieltä, muistan itekin kun alkuperäistä pelasin niin oli monesti aidosti semmosia kohtia että sanoi ääneen "ei hemmetti onko mun ihan pakko nyt mennä tonne?, mä en halua" mutta silti sitä oli pakko. Tässä vielä ei ole semmosta tullut.

Alan Wake 2 oli kyllä paikoin melko kuumottavaa mutta kyllä tämä kuumottaa enemmän, en tiie miksi. Huomaan jo sen esim että tässä mä en ainakaa uusissa paikoissa uskalla käyttää juoksua, vaan kävelyä koska pelottaa että törmää johonkin, alan wake kakkoses oli pimmeetä tai ei oli aina juoksu päällä kun ei ollut semmosta vaaran/kauhun tunnetta mitä tässä.

Ellen väärin muista tässä remakessa on ihan se alkuperäinen soundtrack? Tai ainakin sama säveltäjä mikä alkuperäisessä.
 
Veikkaan että silloin kuten me monet oltiin vielä nuoria ja varmasti ylipäänsä vähän kauhupelejä siihen aikaan, yhtäkkiä tuleekin peli nimeltään Silent Hill, olihan resident evilit jo mutta tämä oli jotain ihan muuta. Sit kasvettiin aikuisiksi ja videopelit sen mukana ja tullut pelattua yhtä sun toista kauhupeliä niin sietokyky kasvanut eikä enää välttämättä tämä yllä siihen mitä joskus 20v sitten nuorempana se ensimmäinen kokemus.

Mutta muuten kyllä olen samaa mieltä, muistan itekin kun alkuperäistä pelasin niin oli monesti aidosti semmosia kohtia että sanoi ääneen "ei hemmetti onko mun ihan pakko nyt mennä tonne?, mä en halua" mutta silti sitä oli pakko. Tässä vielä ei ole semmosta tullut.

Alan Wake 2 oli kyllä paikoin melko kuumottavaa mutta kyllä tämä kuumottaa enemmän, en tiie miksi. Huomaan jo sen esim että tässä mä en ainakaa uusissa paikoissa uskalla käyttää juoksua, vaan kävelyä koska pelottaa että törmää johonkin, alan wake kakkoses oli pimmeetä tai ei oli aina juoksu päällä kun ei ollut semmosta vaaran/kauhun tunnetta mitä tässä.

Ellen väärin muista tässä remakessa on ihan se alkuperäinen soundtrack? Tai ainakin sama säveltäjä mikä alkuperäisessä.
Niin, toki ikä vaikuttaa, mutta sitten taas en ole kauhupelien suurkuluttaja, vaan aika päinvastoin, Silent hillit on melkeinpä ainoat mitä tullut pelattua, eikä niitäkään lopulta kovin paljoa. Kauhuleffoja ei myöskään tule juurikaan katsottua, joten ei sillä tavalla ole noihin tottunut. Tavoitteena olisi kyllä pelata suunnilleen kaikki sarjan osat joskus, ainakin pääsarjan osalta, mutta toivottavasti nelosesta tulee remake, sen loppupuoliskoa ei huvittaisi alkuperäisenä oikein pelata. Wake 2:n lisäksi The Medium ja Signalis olivat myös ajoittain suht kuumottavat myös, enemmän kuin tämä SH2R tähän mennessä (11h).

Itsellä menee varmaan toisinpäin, Wakessa ahdisti enemmän tuo juokseminen kun vihut olivat jotenkin aggressiivisemman oloisia ja muutenkin vähän hankalampia tiputtaa ja sitten oli jump scareja yms. Ja kun niitä vihuja oli vähän harvemmassa tosiaan, niin ei ollut sellasta "kohta taas tulee kulman takaa yksi ja sitten tuolta huoneesta löytyy seuraava vihu" -meininkiä. Silent hillissä tulee juostua, paitsi ahtaammissa paikoissa mannekiinien takia ja sitten jos radio mölisee, niin toki täytyy hidastaa. Wakessa jotenkin oli enemmän vaaran tunnetta kuin tässä omasta mielestä :D toki tämä SH2 on sinänsä tutumpi kokemus kuin edellisosaan nähden täysin muutettu AW2. Voihan se tietysti olla, että omalla kohdalla juuri AW2:n jälkeen ei tule samanlaisia kuumotuksia sitten, kuin mitä olisi voinut tulla ilman sen pelaamista.

Silent Hillien soundtrackejä sitten on tullut kuunneltua kyllä satoja tunteja. Tämä remaken soundtrack on Yamaokan käsialaa kyllä, mutta taitaa kutakuinkin kaikki vanhat biisit olla muokattuja. 20. päivä julkaistaan tuo uusi soundtrack ja siinä on 94 kappaletta, kun alkuperäisessä taisi olla 21 jos oikein muistan. Alone in the town tosin oli ainakin sellainen biisi, mitä ei ole muuteltu. Mutta hyvin mielenkiintoista päästä tuota soundtrackia kuuntelemaan ja cd-levykin on ennakkotilattu.
 
Mulla AW2 menetti isoimman teränsä siinä kun tajus et valtaosan ajasta kun luulee et jotain tapahtuu niin mitään ei tapahdukkaan. Ei sillä et se muutenkaan ois jaksanu ihan liikaa kuumottaa kun pääasiassa vitutti ne nopeat säikäytykset ja se et vihollistyyppejä on öö, yks tai kaks? Siinä nopeasti hiffaa et ihan hirveen montaa vaihtoehtoa ei oo sen suhteen et jotain tapahtuu niin sit se olikin vaan korkeintaan jännittävä. Ihan hyvä peli silti, mut mun mielestä ei toimittanu lupausta survival horrorista oikeen mitenkään päin.

Tää SH2 Remake sit olikin jo kuumottavampi ja en oikeen osaa sanoa miks. Parempi äänimaailma? Ahdistavammat ympäristöt? Todennäkösesti yhdistelmä molempia. Tässäkin toki sama ongelma et vihollistyyppejä ei oo kovin montaa ja niitä kun on joka nurkan takana niin siihen turtuu aika nopeasti.
 
Ite laitoin sen radion off, ihan sen takia ettei se varoita että joku on lähellä. Toimii mun mielestä paremmin. Mitä tulee näihin puzzleihin niin se että ne on hyviä ovat myös pakollisia jos haluaa päästä eteenpäin, monissa peleissä ne on vaan "etsi koodi" tai avaa kaappi tylsiä ja monesti ei edes tarpeellisia tehää ku siel on tyylii joku kerättävä vaan. Tässä oot huoneessa jumissa niin kauan kunnes keksit ratkasun.

Silent Hill 4: The Room oli mun mielestä just sen takia hyvä kun koko peli oli yhtä suurta puzzlee siinä huoneessa.
 
Ylös Bottom