Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Veib
Ja sehän ei ole millään muotoa sen RP:n vika, vaan ihan kyseisestä pelaajasta itsestään kiinni.
Mutta haluaisitko sinä ihan välttämättä pelata samantasoisen vastustajan kanssa esim. Yunsungilla Yoshia vastaan?
Asiaa tsekkaamatta oletan että Yun Sung todennäköisesti häviäisi? Kuinka todennäköisesti? Olisiko noin 6-4 tilanne jos pelaajat olisivat "yhtä hyviä"? Näistä jutuista on käyty keskustelua myös Evon suhteen
http://virtuafighter.com/versuscity...Number=83446&page=&view=&sb=5&o=&fpart=4&vc=1 ...missä on päädytty analysoimaan hahmospesifejä taktiikoita (eli X vs Y), eikä antamaan joitain "korkeimpia totuuksia" hahmoista, jotka nyt vaan sattuvat rulaamaan kun opettelee pari avainliikettä ja muistaa blokata vain pystystä. Vaikka peli onkin eri, oletan että monet SC2:een leipääntyvät alkavat noudattaa näitä "raviohjeita" sen sijaan, että pelaisivat hahmoillaan kokeillen ja itse testaillen "epäkäytännöllisinäkin" pidettyjä taktiikoita.
Sanon vain että tällainen "tierettäminen" on omiaan ruokkimaan keskustelua matseista tyyliin "sä voitit kun sä pelasit paremmalla hahmolla". Luonnollinen kehityskulku (ainut?) onkin pelata lopulta mirror matchejä kunnes niitä Cervyn countereita tulee joka korvasta ulos. Kyse ei siis ole siitä että peli olisi epätasapainoinen, vaan että ihmiset siirtyvät yhä enemmän kasuaalipuolelle kun lukevat tällaisia keinotekoisia ja kyseenalaisia tier-oppaita. "Tee se itse"-miehet päätyvät sitten masteroimaan pelit menemällä siitä, mistä aita on matalin, mikä johtaa tietenkin konfliktiin, sotaan ja kadotukseen... *R.I.P.*
"Tätähän pelataan vain huvin vuoksi"-asenne on omiaan vääristämään pelaamista, koska lopulta huippuhienot, monimutkaiset ja pelaajia kehittävät(?) kamppailupelitkin alkavat mennä "pelataan pari matsia salkkareiden mainoskatkolla"-tyyliseksi "mättöviihteeksi". Tämä taas johtaa lopulta siihen (en haluaísi olla pessimisti, mutta..) että pelit kaupallistuvat yhä lisää, pelien maine kärsii laadunvalvonnan vähenemisen myötä ja genren sisäisiä periaatteita ja kulttuuria laajalti ylläpitävä hardcorekulttuuri menee harakoille koska kukaan ei välitä eikä tajua miksi muka pitäisi välittää jostain kapulakopulakielestä, mitä "friikit" vääntää jossain dorkafoorumilla. Pelaaja odottaa pelistä jotain, mutta ei useinkaan tiedä mitä. Siksi tällaiset ranking projectit omat kaikessa implisiittisyydessäänkin koko genren läpäisevää budo-henkeä ruostuttavaa tekoteorisointia, todellisuuden vääristelyä ja pelejä välineellistävää/ihmispelaajien taitopotentiaalia vähättelevää panettelua.
Sitten kun joku voittaa "luuserihahmolla", on helppo onnitella pelaajaa, kyllä. Mutta vaikka näin usein tuleekin käymään, eikö silti pelimekaniikka ansaitse enemmän kunnioitusta, kuten pelaajakin? Peleihinhän tässä aikaa "haaskataan", niin miksi haluaisimme sulkea silmämme pelien todelliselta potentiaalilta? Eikö VF-tyylinen hahmospesifinen taktiikkapohjainen tarkastelu olisi parempi vaihtoehto kaikille? Tajuavatko kaikki pelaajat kuinka peliä kannattaa pelata jos haluaa siitä "kaiken" irti? Miksi hahmojen pärjäämisestä pitää tehdä taulukoita? Emme pelaa ravia!