Star Wars Episode III: Revenge of the Sith nähty!
Huhhuh.
Episode I ja II olivat mainioita leffoja, mutta eivät tavoittaneet alkuperäisen Star Wars Trilogian tunnelmaa. Kakkososassa oltiin kuitenkin jo kosketusvaiheessa ja se saikin innolla odottamaan kolmatta osaa. Episode III antaa onneksi sen, mitä odotin - ja itse asiassa vielä enemmän.
Revenge of the Sith on aivan mielettömän hieno Star Wars -elokuva. Ensimmäiset 25 minuuttia sisältää juuri sellaista menoa mitä SW-fani haluaa: hienosti toteutettua avaruustaistelua ja mieleenpainuvan lasermiekkailun. Huumoria viljellään mainiosti wanhojen Star Wars -leffojen mukaisesti, ollen juuri samanlaista kuin niissä - ei mitään Jar-Jar -tyylistä sähellystä siis.
Alkuryminän jälkeen palasia aletaan asettelemaan paikoilleen. Tässä vaiheessa Episode III on heikoimmillaan. Näyttelytyö on hieman cheesyä, eikä tarvittavaa imua saada aikaan. Parinkymmenen minuutin jälkeen tilanne kuitenkin muuttuu ja siitä alkaa sellainen tunteiden myrsky, jota SW-fanit ovat toivoneet.
"Käsky 66" on se lause, jonka jälkeen huumori loppuu ja Star Wars saagan synkin osa alkaa. Koko elokuvan loppu siitä eteenpäin on niin ahdistavaa ja tunteikasta katsottavaa, että sitä jo mielii näkevänsä jotain toivonkipinää kaikkien pahojen tapahtumien keskellä.
Kohtaus, jossa Anakin tekee hiljaisen päätöksen suhtautumisestaan Voiman pimeään puoleen on todella hieno. Dialogiton, hennolla mutta sydämeen tunkeutuvalla musiikilla varustettu kohtaus saa pysähtymään hetkeksi... vaan sen jälkeen mennään taas ja lujaa!
Lasermiekkataisteluja löytyy paljon. Ne on suurimmaksi osaksi kuvattu hieman liian läheltä, mutta kyllä sitä muutamia huikaisevia kauko-otoksiakin löytyy. Yoda on jälleen miekkansa kanssa vauhdissa ja hän joutuukin yllättävään taisteluun... no, mutta ei siitä sen enempää.
Anakinin kohtalo on häkellyttävän karu. Hän joutuu fyysisesti todella huonoon kuntoon kohtauksessa, joka ei ole pikkulapsille sopivaa katseltavaa. Muutenkin koko Episodi III:n lohduton matka Voiman pimeälle puolelle sai ainakin minut ajattelemaan, soveltuuko tämä siskoni 9-vuotiaalle pojalle ollenkaan.
Visuaalisesti elokuva on onnistunut: lähinnä efektejähän tämä on, mutta ne palvelevat tarinan kerrontaa hyvin. Myös digitaaliääni on edellisten osien tyyliin tasapainoinen ja erittäin hyvin äänitetty.
Tämä on sellainen Star Wars, jonka halusin nähdä. Ehkä hieman liian synkkä, mutta muuten uskomatonta toiminnan ja tunteiden juhlaa.
*****
[edit: tunteeni ovat todellakin vielä kuin tulisilla hiilillä. Objektiivista arvostelua on vielä täysin mahdotonta kirjoittaa, elokuva pitää nähdä vielä monta kertaa. Lopputekstien pyöriessä olikin fiilis, että PAKKO NÄHDÄ UUDESTAAN IHAN HETI! Jos olisi ollut mahdollisuus, olisin katsonut leffan välittömästi...]