Vastaus: Tekken 5 [Hype]
Hex sanoi:
Kyllähän yksinpeli on varmasti suurelle osalle pelaajista tärkeä juttu. Jos ei ole enää kouluikäinen, ei peliseuran löytäminen usein ole mahdollista. Siinä tosin loppupomon hyvyys on aika tosi pieni asia. Normaalit tietokonevastustajat ovat paljon tärkeämpiä. Käytännössähän pomon on oltava epäreilu, jotta se olisi riittävän vaikea. Konetta vastaan pelaaminen tietysti (ja onneksi) jää tulevaisuudessa vähemmälle, kun mätkintäpelit siirtyvät nettiin. Ei sekään silti poista yksinpelin tarvetta, vaikka tärkeyttä vähentääkin.
On personal level, yksinpeli on minustakin todella hyvä olla olemassa. En takuulla olisi hakannut Virtua Fighter-sarjaa murto-osaakaan käytetystä ajasta, ellen olisi treenannut ja pitänyt hupia yksinpelissä. Itse asiassa yksinpelivastustajien manipulointi on toinen luontoni, arvostan sitä erittäin paljon. On personal level.
Pelillähän on nimenomaan se arvo, miten paljon sitä pelataan. Jos jonkun pelin pelaaminen ei vain lähde käyntiin, ei ongelma ole juuri ikinä pelkästään toisessa osapuolessa. kUn homma rullaa niin homma rullaa ja se on hyvä juttu. Se on aina toisarvoista, tykkääkö enemmän tyttären pussailusta vai tyttären äidin keitoksista. Siksikin yhden pelaajan mielipide riittää vain niin ja niin kauas. Itse vien yksinpelaamisen filosofian hyvin pitkälle, mutta uskon että melkein aina ne hedelmälihat löytyy kunnon kaksinpelimeiningistä useimmille ihmisille. Niin minullekin, mutta kaksinpeliin ei aina ole mahdollisuutta. Siksikin hyvä peligenre on vaatinut enemmän luovuutta pelaamisen suhteen. Sosiaalisen pelaamisen muut hyödyt kun tulevat siinä mukana. Nettipelaaminen ei ole minusta niin aitoa eikä henkilökohtaista, vaikka tekniikka mahdollistaisi täysin olemattoman lägin. Ne pienet jutut tekevät hommasta sen arvoista, että peliä jaksaa matasta vuosikausia.
Yksinpelaajana minua ei tuo pomoasia todellakaan haittaa; olen pelannut kaikista tappelupeleistä ehkä eniten vanhaa SNES:in Street Fighter kakkosta ja jos siinä ei ole juustoiset pomot, ei niitä ole missään. Tyhjästä vinkumisesta saa banaaneja, jos aihetta ei todellisuudessa ole. Jos on vielä painetun lehden peliarvostelija, niin aihetta järjen käyttöön on vielä rutkasti enemmän. Loppuyhteenvetoon paskaa lopparia ei takuulla kannata pistää, niin mitätön juttu on kuitenkin kyseessä. Peliarvostelijahan ei ole mikään itsenäinen pelaaja, joka kertoo pelistä muille, vaan myös koko ajan syöttää omaa kuvaansa siitä, miten peliin tulisi suhtautua. Muualla päin maailmaa taistelupelikulttuuri on paljon vahvempi kuin täällä, tyhmiä kommentteja ei siis pätkääkään kaivata. Yeah olen fundamentalisti,, kritisoida aina saa ja pitääkin, mutta kun näissä ympyröissä hengaa tarpeeksi kauan niin huomaa miten paljon painettu sana vaikuttaa ihmisten muka-itse-muodostettuihin mielipiteisiin.
Muistan yhä Soul Caliburin arvostelut kuin eilisen päivän; toinen toistaan amatöörimäisempiä sunnuntaipelaajia ylistää pelin kaikki osa-alueet maasta taivaisiin, vaikka kauneusvirheitllä ja yksityiskohtien puutteilla voisi teipata pilvenpiirtäjän seinän. Vaikkapa pelin visuaalisen ilmeen ylistämisen voi hyvällä syyllä erotella itse pelistä, vaikka peli olisikin söpö kuin sika pienenä. Aniharva viitsi edes yrittää.
Hex sanoi:
Eihän se sitä korvaa kuten ei korvaa muissakaan pelityypeissä vieressä istuvaa kaveria vastaan pelaamista, mutta turnauspelaajallekin tulee mahdollisuus treenata aina halutessaan ihmistä vastaan ja tasokkaiden vastustajien määrä kasvaa valtavasti.
Totta, nettipelaaminen voi myös tuoda homman huomattavasti lähemmäs innokkaiden korvessa asuvien pelaajien näkökulmasta katsottuna. Ryhmä, johon voin hyvin itsenikin laskea. Taistelupelien juuret ovat silti kolikkopelihallikulttuurissa, ja henkilökohtaisen kaksinpelaamisen sosiaalisessa kontekstissa. Mielestäni tätä ei pidä pätkääkään väheksyä, etenkin kun nettipelaaminen on vielä lapsenkengissään.