Vastaus: The Getaway kommentit
Pohdiskelin nyt huvikseni ihan retro mielessä pelin hankkimista kun halvalla olen löytänyt. Millainen on pelin grafiikat ja ohjattavuus jos ei ole kyseistä peliä aikaisemmin pelannut ja haluaisi nyt kokeilla millainen peli on? Entäs millainen pelin vaikeusaste on?
PS2-peliksi melkoisen fotorealistiset grafiikat. "Karseus" ei pistä silmään edes tänäpäivänä. Ohjattavuus on kankeampi kuin PS2:n GTA-peleissä, kameraa ei pysty liikuttelemaan oikein mitenkään hahmon tai kulkuneuvon ympärillä. Niin ja kulkuneuvojakaanhan tästä ei löydy kuin autoja. Pelialue on mallinnettu todella hienosti, todellakin näyttää Lontoolta. Paljon realistisempi peli kuin GTA:t. Autot syttyy palamaan hiljalleen, eivätkä vain räjähdä katolleen lentäessä kuten GTA:ssa (tosin Getaway'ssä autot eivät voi edes kierähtää katolleen). Energiaa on hahmolla vähemmän, mutta ne palautuvat, kun odottelee jonkun aikaa suojassa. Veriläiskät puvuntakissa ja hahmon hoipereleva liikkuminen haavoittuneena tuo elokuvamaisen fiiliksen.
Itse pelikinhän on todella elokuvamainen. Välinäytökset on pelin parasta antia. Kuten vaikkapa Uncharted-peleissä, tekee mieli aina vain heti nähdä seuraava välinäytös, kun pääsee itse pelaamaan. Tarina on loistava, kun vertaa vastaaviin peleihin. Koko sandbox on oikeastaan rakennettu sen tarinan ympärille ja mitään vapaata riehumista ei tässä jaksa harrastaa, ellei sitten ole joku 8-vuotias nassikka (kuten itse olin, kun tämän pelasin, pitäisi ehkä pelata joskus läpi uudestaan, kun nyt ymmärtää enemmän juonesta yms.). Elokuvamaisuutta lisää se ettei mitään HUDia löydy ja esimerkiksi aseita voi kantaa mukanaan vain paria kerrallaan.
Peli on kohtuullisen lyhyt (tehtäviä taisi olla vain noin 10, jos sitäkään), aikuisille suunnattu elokuvamainen rikosdraama. Mark Hammondin tehtävien lisäksi sama tarina päästään kuitenkin kokemaan myös lain toiselta puolen katsottuna. Et tule tätä pitämään minään kiitettävänä pelinä, mutta PS2-aikaansa nähden hyvin erilainen ja uskalias peli. Suosittelen näistä syistä. Tästä tulee nyt näin nykyaikana tarkasteltuna mieleen Heavy Rain ja L.A. Noire (Brendan MacNamarahan ohjasi sekä tämän, että Getawayn). Vaikeusastetta tässä ainakin riittää, sen voin sanoa (ja sitä ei voi edes säätää).