Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Juu, vitsailin vähän huonosti. Yritin sanoa että kaiken pienen hienovaraisen ja siis hyvin tehdyn (näyttely & keskustelutilanteet yleisesti ovat näissä aivan ykköslaatua omastakin mielestä, vaikken hahmoista ja dialogistaan aina niin paljoa välitäkään) vastapainoksi on sitten tällaisia "nyansseja". Jotka vetävät mattoa alta omalta innostumiselta, mutta tosiaan maistuvat varmaan toisille.
Juuri näin.
Tähän vielä vastaus. Ongelmina ovat tietenkin molemmat, eli tuo tarina ja sen moraali sekä myös sen löperöt tehokeinot, jotka olen jo moneen kertaan todennut. Se, että tarkoituksella haetaan moraaliltaan tekopyhää asetelma, mutta samalla myös se, että on käytetty valtavasti naiiveja tehokeinoja, johdattelua, alleviivaamista sekä manipulatiivista kikkailua. Esim. Abby heittää koiralle palloa kivasti ja leppoisasti aivan älyttömän johdattelevassa, turhassa ja pitkitetyssä kohtauksessa. On nimittäin viimeisen päälle laskelmoitua ja tehostettua pelaajan ohjailua Abbysta pitämiseen. Useimpiin ihmisiin vetoavat koirat ja sillä, että tuollainen sinänsä juonen kannalta täysin tarpeeton ja pelaamisen kannalta typerä kohtaus ujutetaan mukaan, on kyllä aivan selkeä ja tökerönkin alleviivattu tarkoitus pelissä. Tällaisia naiiveja tehokeinoja en siedä yhtään missään peleissä. Tulee tällaisia pelejä pelatessa sellainen olo, että pelin tekijä pitää pelaajia täysinä idiootteina. Toki pelattavuus saattaa tällaisia tehokeinoja sisältäviä pelejä osittain pelastaa, mutta siltikin noita vastaavia johdattelevia tehokeinoja nähdessäni reaktioni on aina samankaltainen ällötys kuin TLoU 2:n kohdalla. Sitä en lähde spekuloimaan yksityiskohtaisemmin mikä tarkalleen on ollut pelin tekijöiden näkemys Joelista ja mitä ovat varmuudella ajaneet takaa. Jokaisella on tähän toki omat tulkintansa.
Se on kyllä tullut selväksi että sun mielestä pelissä on ihan kaikki väärin. Se on sun mielipide. Mä vaan en tajua tota sun ristiretkeä näitä pelejä vastaan. Pelejähän nämä vain ovat.
Mutta eikös noita tehokeinoja käytetä lähes kaikissa peleissä kun alkaa miettimään? Esim. Final fantasyssa Sephiroth kuvataan liekkien ympäröimänä mikä on tehokas keino nostaa pahis statusta tai devil May cryssa Dante pamahtaa kattoikkunan läpi mikä kertoo varmasti että nyt on kova jätkä kyseessä jne jne. Toiset vaan naamioitu paremmin kuin toiset. Tai sit mulla meni pointti ohi. Sekin varmaan vaikuttaa jos tykkää pelistä niin näihin ei niin kiinnitä huomiota tai niistä ei välitä mutta jos pelissä tapahtuu jotain mistä ei pidä, alkaa huomaamaan tällaisia asioita koska haluaa hakea niitä?
Itse pidän tällaisia selkeitä tehostettuja johdatteluja juurikin erinomaisen selvinä tarinankerronnan heikkouksina. Ja kyllä, antamanne esimerkit menevät juurikin siihen. Samaan kategoriaan menevät sinunkin esiin ottamasi Sephiroth-esimerkki (ainakin osittain mikäli tuo pahuuden korostaminen olisi tarkoituksena, on siinä varmasti sellaista näyttävyyshakua myöskin ollut, joka on jo varsin eri asia motiivina, Dante-esimerkkisi ei kuitenkaan oikein mene samaan kategoriaan) tai @kriswel :in esiin ottamat Arthurin ja koiran palloleikit. Ylipäätään sellaiset pelihahmojen manipulatiiviset inhimillistämiset ovat sitä mitä en peleissä kaipaa. Siis noita juttuja, joita tehdään varsinkin sen todellisen ydintarinan ulkopuolisina asioina pelkästään siltä pohjalta, että halutaan manipuloiden korostaa sen hahmon jotakin haluttua julkikuvaa - tai varsinkin jos halutaan kovasti yhtäkkiä manipuloiden muuttaa se kuva joka jostakin hahmosta on jo tekojen puolesta selvästi annettu. Onhan tämä sellainen suureen massaan kovin usein uppoava kerrontatapa, mutta itseäni sellainen ärsyttää aina suuresti. Tuplaärsytys tulee sitten siitä, jos taustalla on selkeä agenda tai johdateltu lopputulema, jota TLoU 2:ssa on todella selvästi sinänsä haettu. Näinhän on itse Druckmannkin myöntänyt, joten ei ole mikään pelkkä oma päätelmäni.
Ei, kyllä minua ainoastaan häiritsee se, mikäli ylipäätään hahmoa halutaan tuollaisilla varsinaisen juonen ulkopuolisilla irrallisilla tehokokeinoilla inhimillistää ja jotenkin halpojen keinojen kautta yrittää vedota pelaajaan tai katsojaan. Aivan samaan tapaan häiritsisi Arthurin kohdalla sama manipulointi. En tosin ole tainnut RDR2 tuollaiseen kohtaan asti edes pelata, kun en ainakaan kohtaa muista. Peli jäi aikoinaan kesken tahmean pelattavuuden ja myöskin varsin keskinkertaisen tarinankerronnan takia.
Miksi ei? Miten nuo eroaa tuosta Abbyn tapauksesta? Siksi kun on näytetty jo aiemmin Abby
Et ole todellakaan ainoa.
Ei vaan hahmot pitäisi kirjoittaa koruttomammin ja ilman selkeitä tarinan ulkopuolisia tökerön korostettuja ja manipulatiivisia alleviivaamisia. Onko aikuisen ihmisen oikeasti noin vaikeaa ymmärtää kirjoitettua tekstiä? Vai onko niin suuri tarve vain päästä itse kirjoittajaa arvostelemaan, kun omaa suosikkiasi arvostelee, ja omat argumentit loppuvat muutoin kesken?
No aloitin juuri kolmannen kerran pelaamaan. Pääsin Ellien sanoin ”vitun fedra portin” läpi, ja sitä edeltävältä alueelta löysin Dr. Uckmann kortin. En tiedä voiko kasvoanimaatiota tehdä enää paremmin. Kyllä Ippen kannattaa peli läpäistä.Onko joku pelannut tämän lävitse lähiaikoina vai vedättekö ihan muistikuvilla v. 2020 peliajalta?
Joku tässä mainitsikin sanan ristiretki, peliä kohtaan. Moni täällä on puhunutkin ja puhuu pelin puolesta mutta nämä ihmiset tuntuvat vaihtuvan toisin kuin se että sä olet jo pelin julkaisusta saakka (itseasiassa ennen julkaisua) kirjoittanut täällä siitä miten sun mielestä on manipulointia tai milloin agendat taustalla ja milloin mitäkin. Ei pahalla mut siitä saa pakostikin sellaisen ristiretki kuvan. Itse olen tullut siihen tulokseen että rakas pelihahmo tapettiin ja se oli yksinkertaisesti liian raskas pala. Miten muuten samasta asiasta jaksaisi edes vääntää vuodesta toiseen/avata koko ketjua? Melkein pitäisi tehdä Last of us2 agenda ja motiivit ketju
Kyllä sen luultavasti teenkin. Ollut mielessä pelin jatkaminen kyllä jo pidempäänkin. Pelattavuudesta kun kuitenkin suurelta osin pidän kuitenkin. Pelimaailmakin on aika hyvin toteutettu.
Samat tyypit täällä peliä hehkuttavat ja aina samoista asioista kovasti närkästyvät peliä arvosteltaessa. Ja ihan yhtälailla sinulla ja kumppaneilla on ristiretki meneillään. Sitä ei toki itse varmaankaan oikein huomaa, tai ainakaan halua huomata, kun tietysti ajattelet olevasi oikeassa.Joku tässä mainitsikin sanan ristiretki, peliä kohtaan. Moni täällä on puhunutkin ja puhuu pelin puolesta mutta nämä ihmiset tuntuvat vaihtuvan toisin kuin se että sä olet jo pelin julkaisusta saakka (itseasiassa ennen julkaisua) kirjoittanut täällä siitä miten sun mielestä on manipulointia tai milloin agendat taustalla ja milloin mitäkin. Ei pahalla mut siitä saa pakostikin sellaisen ristiretki kuvan. Itse olen tullut siihen tulokseen että rakas pelihahmo tapettiin ja se oli yksinkertaisesti liian raskas pala. Miten muuten samasta asiasta jaksaisi edes vääntää vuodesta toiseen/avata koko ketjua? Melkein pitäisi tehdä Last of us2 agenda ja motiivit ketju
Tällainen menee helposti todella hienosäädöksi, mutta kuten sanottua niin itseäkin ärsyttää jos tyyli meinaa olla liian siirappinen.
Normaalisti on ihan helppo ymmärtää mutta jostain syystä nämä teikäläisen TLOU kommentit on harvinaisen vaikeaselkoisia ratkottavaksi. Mistä lie johtuu. Ei argumentit kesken lopu mutta huomannu jo ajat sitten, että tästä aiheesta sinulle on ihan turha argumentoida mitään, sen verran pahasti asenteellista ja omaa agendaa täynnä olevaa settiä selität.
En nyt oikein sisäistä tuota miksi minulla olisi jokin ristiretki menossa. Itse olen kirjoittanut tähän ketjuun murto-osan viestien määrästä mitä sä olet. Joskus olen tarttunut viesteihisi koska niitä on kirjoitettu jo julkaisusta saakka ja se sun mielipide peliä koskevista kysymyksistä on kerrottu kymmeniä ellei satoja kertoja. Sä ensinnäkin spoilasit täällä pelin jo ennen julkaisua niin onhan siellä tarinassa pakostikin mennyt jotain tunteisiin ja syvälle. Siitä lähtien se on ollut tällaista vääntöä ties kenen kaikkien kanssa. Se oma mielipide on kerrottu jo sata kertaa joten miksi tuoda se aina esiin tai edes vierailla ketjussa? Mä ymmärtäisin sen jos se mielipide ilmaistaan kerran kaksi tai vaikka kolme kertaa mutta aina kun tähän ketjuun tulee niin siellä on samaa vääntöä aina sun toimesta.
Nuo esimerkkisi ovat juurikin tökeröä pelihahmojen manipulatiivista inhimillistämistä. Samat sanat tuosta Unchartedin Crash-kohtauksesta. Todella tökerö ja myötähäpeää aiheuttava kohtaus. Minusta tuollainen ei mitenkään rikastuta pelihahmoja, vaan tekee niistä enemmän viestin välittäjiä, mitä en sinänsä miltään hahmoilta kaipaa.
Yakuzassa saa itse valita pelaako tuollaista. Itse en pelaisi, mutta se on toki jokaisen oma valinta pelaako vai ei. Unchartedissa tuo tökerö kohtaus oli pakko pelata pitkin hampain läpi ja samalla katsoa Nathanin ja Elenan siirappista kivailua. No, pelin toiminta oli juuri ja juuri riittävän hyvää, että jaksoin useamman vuoden projektina lopulta sen läpikin pelata. Mutta tarina oli heikko ja siinäkin nuo manipuloivat kerronnan keinot hyppivät silmille tuon tuosta. Ylivoimaisesti heikoin Uncharted-peli tuo nelonen sinänsä, vaikka teknisesti varsin hieno onkin. Tarina ja kerronta vain ovat tuota Druckmannin taattua teennäistä lässyttelyä.
Todetaan tähän nyt vain, että paljon on taas tästä pelistä keskusteltu ja samat asiat jo ties monenko kerran hieman eri sanakääntein käyty läpi. Osa keskustelijoista on ymmärtänyt sanotut asiat puolin ja toisin, mutta ollaan vain oltu eri mieltä, ja osa ei sitten ilmeisesti ymmärrä mitä on edes argumentoitu ja siltikin väittelee asiasta kovasti. Loppukaneettina: meitä on moneen junaan ja osa tulee resiinalla perässä.
Eli siis et edelleenkään pysty antamaan ihan konkreettista esimerkkiä miten hahmot pitäisi sitten tehdä, että ne olisi tehty ”oikein”? Miten siis tuo Arthur leikkimässä koiran kanssa ei ollut tätä huonoa tarinankerrontaa? Ihan aikuisten oikeasti kiinnostaa ja yritän ymmärtää, että miten sitten hahmo pitäisi esitellä, kuin sillä mitä se tekee? Esimerkki elokuvasta: Martin Riggs istuu kännissä asuntovaunussaan, halailee kuolleen vaimonsa kuvaa ja on hyvin lähellä ampua aivonsa pellolle. Onko tämäkin siis sitä sinun kuvailemaasi huonoa hahmon kuvailua? Mikä voisi olla parempi tapa esitellä hahmoa, kun näyttää millaisia juttuja tämä hahmo tekee. Imo esim tuo Nathan pelaamassa Crashia ja se koko kohtaus Elenan kanssa on ehkä parasta tarinankerrontaa ja hahmoihin tutustumista mitä olen koskaan kokenut peleissä, ajatuskin siitä kohtauksesta saa hymyn huulille. Todellakin, meitä on moneen junaan…
Eipä tähän muuta kommentoitavaa muutakun, että varsin ylimielistä ja itsensä jalustalle nostavaa kommentointia.
Samanlaisia tehokeinoja löytyy jokaisesta pelistä/kirjasta/elokuvasta. Siis niistä jossa kerrotaan tarinaa ihmislähtöisesti. Se on olennainen osa sitä mitä kutsutaan: draamaksi. Kyllähän tuolta elokuvan puolelta löytyy näitä Hanekeneita jotka kuvaa henkilöitä täysin ulkopuolisen tarkkailijan silmin mutta mä en ole vielä peleissä törmännyt tallaiseen. Jätetään nyt strategia yms pelit pois laskuista.
Kehää tässä kyllä pyöritään. Anyway, musta on ihan luontevaa puhua asioista joista mä pidän. Ja vielä puolustaa näkemystäni. Se on myös sun oikeus. Ongelmana tässä on se että tää on sulle joku henkilökohtainen juttu. Sun viestit oikein tihkuu kiukkua ja sitten sä vielä alat määrittelemään muiden moraalia täällä ja asemoit itsesi sen yläpuolelle.
Sinä se et osaa näköjään lukea? Minähän selvästi totesin, että se Arthur leikkimässä koiran kanssa menee nimenomaan täysin samaan kategoriaan kuin Abby leikkimässä koiran kanssa. Lue niitä viestejä äläkä vaan vastaa vänkäämisen takia.