The Last Of Us Part II

[Murdoc]

Sinä se et osaa näköjään lukea? Minähän selvästi totesin, että se Arthur leikkimässä koiran kanssa menee nimenomaan täysin samaan kategoriaan kuin Abby leikkimässä koiran kanssa. Lue niitä viestejä äläkä vaan vastaa vänkäämisen takia.

Ja kyllä, antamanne esimerkit menevät juurikin siihen. Samaan kategoriaan menevät sinunkin esiin ottamasi Sephiroth-esimerkki (ainakin osittain mikäli tuo pahuuden korostaminen olisi tarkoituksena, on siinä varmasti sellaista näyttävyyshakua myöskin ollut, joka on jo varsin eri asia motiivina, Dante-esimerkkisi ei kuitenkaan oikein mene samaan kategoriaan) tai @kriswel :in esiin ottamat Arthurin ja koiran palloleikit.

Jospa sinä opettelisit kirjoittamaan niin ei tule väärin ymmärryksiä? Dante-esimerkki EI KUITENKAAN oikein mene samaan kategoriaan TAI kriswel:in esiin ottamat Arthurin ja koiran palloleikit.

Ja edelleenkään et vastaa suoraan kysymykseen noista konkreettisista esimerkeistä.

 

[Ippenator]

Samanlaisia tehokeinoja löytyy jokaisesta pelistä/kirjasta/elokuvasta. Siis niistä jossa kerrotaan tarinaa ihmislähtöisesti. Se on olennainen osa sitä mitä kutsutaan: draamaksi. Kyllähän tuolta elokuvan puolelta löytyy näitä Hanekeneita jotka kuvaa henkilöitä täysin ulkopuolisen tarkkailijan silmin mutta mä en ole vielä peleissä törmännyt tallaiseen. Jätetään nyt strategia yms pelit pois laskuista.
Peleissä asoita on kuitenkin pakko kärjistää koska grafiikka ei taivu samaan mihin näyttelijä taipuu elävässä kuvassa. Siitä huolimatta elokuvissakin on myös ihan peruskauraa nämä "irralliset ja johdattelevat" kohtaukset jossa henkilö rapsuttaa koiraa tai telmii lasten kanssa. Kummisedässäkin on näitä kohtauksia. Ja sekin ihan vain sen takia että katsoja samastuu henkilöön. Hyi miten alhaista ja moraalitonta inhimillistämistä!

Kehää tässä kyllä pyöritään. Anyway, musta on ihan luontevaa puhua asioista joista mä pidän. Ja vielä puolustaa näkemystäni. Se on myös sun oikeus. Ongelmana tässä on se että tää on sulle joku henkilökohtainen juttu. Sun viestit oikein tihkuu kiukkua ja sitten sä vielä alat määrittelemään muiden moraalia täällä ja asemoit itsesi sen yläpuolelle.

Jos mä en pidä jostain pelistä niin mä saan sen yleensä kerrottua yhdellä tai kahdella viestillä. Ei mulla ole tarvetta sitä sen enempää vatvoa.

Etkö itse huomaa, että tehän tässä oikein vaaditte minua aina vastaamaan johonkin omaan argumenttiinne. Äskenkin @Murdoc vaati edelleen minua kertomaan miten kerrontaa kannattaisi rakentaa ja väittää, etten ole antanut esimerkkejä, niin ei sitten ilmeisesti sitäkään lukenut tai sitten ymmärtänyt mitä varsin tarkastikin kerroin Danista hahmona GoT:issa.

Ja ei tuollaista totaalisen alleviivattua ja epäluontevaa kerrontaa kyllä tosiaankaan löydy Kummisedästä. Jos niin väität, niin sitten vaan ihan konkreettista esimerkkiä sellaisista kohtauksista. Hyvin korutonta ja suoraa kerrontaa siinä toteutetaan.

 

[TT-2k]

Lopettakaa jo. Tuossa ei ole ollut pitkään aikaan enää mistään muusta kyse kuin siitä, että kukaan ei ymmärrä lopettaa, koska pitää muka päästä sanomaan se viimeinen sana.

 

[Ippenator]

Jospa sinä opettelisit kirjoittamaan niin ei tule väärin ymmärryksiä? Dante-esimerkki EI KUITENKAAN oikein mene samaan kategoriaan TAI kriswel:in esiin ottamat Arthurin ja koiran palloleikit.

Ja edelleenkään et vastaa suoraan kysymykseen noista konkreettisista esimerkeistä.

Opettele ymmärtämään sulkeet lauseessa. Eli luepas vielä kerran uudelleen. Ja palaapas taas sinne aikaisempiin viesteihin ja lue ihan ajatuksella mitä kirjoitin Danista Game of Thronesissa. Siitä pitäisi jo alkaa ymmärtää mitä ajan takaa tällä kerronta-kuviolla.

Ilmeisesti siellä on nyt teikäläisellä kuitenkin syystä tai toisesta tunteet niin pinnassa, että viestit luetaan miten sattuu ja vastaillaan ihan vaan harmituksen pohjalta ilman, että luettua on edes ymmärretty.

 

[Strooper12]

Eli siis et edelleenkään pysty antamaan ihan konkreettista esimerkkiä miten hahmot pitäisi sitten tehdä, että ne olisi tehty ”oikein”? Miten siis tuo Arthur leikkimässä koiran kanssa ei ollut tätä huonoa tarinankerrontaa? Ihan aikuisten oikeasti kiinnostaa ja yritän ymmärtää, että miten sitten hahmo pitäisi esitellä, kuin sillä mitä se tekee? Esimerkki elokuvasta: Martin Riggs istuu kännissä asuntovaunussaan, halailee kuolleen vaimonsa kuvaa ja on hyvin lähellä ampua aivonsa pellolle. Onko tämäkin siis sitä sinun kuvailemaasi huonoa hahmon kuvailua? Mikä voisi olla parempi tapa esitellä hahmoa, kun näyttää millaisia juttuja tämä hahmo tekee. Imo esim tuo Nathan pelaamassa Crashia ja se koko kohtaus Elenan kanssa on ehkä parasta tarinankerrontaa ja hahmoihin tutustumista mitä olen koskaan kokenut peleissä, ajatuskin siitä kohtauksesta saa hymyn huulille. Todellakin, meitä on moneen junaan…


Eipä tähän muuta kommentoitavaa muutakun, että varsin ylimielistä ja itsensä jalustalle nostavaa kommentointia.

Jätetään turhat siirapit poies ja tällain rakennetaan hahmot OIKEIN!


Sarkasmitutkat toivottavasti päällä. Mutta tässä hyvä toinen ääripääesimerkki. Ja onpahan muuten edelleen mahtava elokuva. Testosteronia on niin kovin että voisi veitsellä leikata Harmi että joillain ei oikein taida olla näköalaa nähdä muunkinlaisia tapoja rakennella näitä hahmoja.

 

[Murdoc]

Jätetään turhat siirapit poies ja tällain rakennetaan hahmot OIKEIN!


Sarkasmitutkat toivottavasti päällä. Mutta tässä hyvä toinen ääripääesimerkki. Ja onpahan muuten edelleen mahtava elokuva. Testosteria on niin kovin että voisi vetisellä leikata Harmi että joillain ei oikein taida olla näköalaa nähdä muidenkinlaisia tapoja rakennella näitä hahmoja.

Tullut varmaan kaikista elokuvista eniten katsottua tätä! Laskuissa olen tippunut jo ajat sitten monestikko on tullut katsottua. Ja jokaikinen kerta yhtä kova!

 

[kriswel]

Jätetään turhat siirapit poies ja tällain rakennetaan hahmot OIKEIN!


Sarkasmitutkat toivottavasti päällä. Mutta tässä hyvä toinen ääripääesimerkki. Ja onpahan muuten edelleen mahtava elokuva. Testosteronia on niin kovin että voisi veitsellä leikata Harmi että joillain ei oikein taida olla näköalaa nähdä muunkinlaisia tapoja rakennella näitä hahmoja.

Tästä on vaikea olla eri mieltä! Onhan tässäkin omanlaista siirappia. Sellaista hien ja vaseliinin sekaista vartalo-öljyä.
"Liikuvat taakse ja mälliä huuleen joka ukolle" sano Arska kun gatlingia rassasi.

Nyt kun katsoin tarkemmin tuota videota niin siinähän on erittäin moniulotteista henkilökuvaa sekä kuvallista kerrontaa.

"Dillon!"Huutaa dutch tunnistaessaan tutut viikset. Lihakset lentää kaaressa yhteen. "What's the matter?The CIA got you pushing too many pencils?" Dutchin katseesta voidaan lukea ajatus: "We have the pencil jobs here too, winkwink".
Tästä siirrytään kesyttömän viidakon, villimiesten keitaan, ylle. Helikopterit surisevat. Ja toisin kuin venäläiset vastineensa, nämä suristimet toimivat!
Helikopterissa Dutch hypistelee mikrofonin sauvaa huulillaan. Blain heittää mällin huuleen. Poncho keskeyttää Hawkinsin lehden lukemisen ja nauraa salamyhkäisesti. Mistä on kyse? Onko Hawkins tulokas? Eikö hän ole vielä saanut tulikastetta? Ponchon nauru antaa ymmärtää että Hawkins ei ehkä tiedä kaikkea mitä on tulossa. Onko hänen osalleen suunniteltu jotain? Tiedättehän, ne rituaalit jossa uusi tulokas kastetaan veljesyhteisöön. Lujitetaan yhteenkuuluvuutta ja sidotaan mies mieheen.
Dutch ja Dillon tekevät taktisia suunnitelmia: "Who is our backup?" - "No one, this is one way ticket.." Eikö Dutch sitä tiedä? Onko hän pelehtinyt kaiken aikansa naisten kanssa? (there is only one way we can do it) "This is getting better in every minute"-naurahtaa Dutch tämän kuullessaan.
Blain tarjoaa mälliä tovereilleen mutta kenellekkään ei (muka)kelpaa! "This stuff will make you a goddamn sexual tyrannosaurus! Just like me!" huutaa hän tovereilleen. Blain on hekumansa huipussa. Poncho ojentaa asettaan: "Just put this on your sore ass". Se on miesten puhetta! Sen kuulee jo Blainin hersyvästä naurusta("nyt päästiin asiaan!").
Mac istuu takaa höyläämässä poskeen...poskea. Hän ei puhu. Hän on se takaosaston hiljainen mies. Vaanija metsien kätköistä. Hän on erikoistunut takaapäin tuleviin väijytyksiin.

Sori, mä oon hiton väsyny.

 

[Strooper12]

Tästä on vaikea olla eri mieltä! Onhan tässäkin omanlaista siirappia. Sellaista hien ja vaseliinin sekaista vartalo-öljyä.
"Liikuvat taakse ja mälliä huuleen joka ukolle" sano Arska kun gatlingia rassasi.

Nyt kun katsoin tarkemmin tuota videota niin siinähän on erittäin moniulotteista henkilökuvaa sekä kuvallista kerrontaa.

"Dillon!"Huutaa dutch tunnistaessaan tutut viikset. Lihakset lentää kaaressa yhteen. "What's the matter?The CIA got you pushing too many pencils?" Dutchin katseesta voidaan lukea ajatus: "We have the pencil jobs here too, winkwink".
Tästä siirrytään kesyttömän viidakon, villimiesten keitaan, ylle. Helikopterit surisevat. Ja toisin kuin venäläiset vastineensa, nämä suristimet toimivat!
Helikopterissa Dutch hypistelee mikrofonin sauvaa huulillaan. Blain heittää mällin huuleen. Poncho keskeyttää Hawkinsin lehden lukemisen ja nauraa salamyhkäisesti. Mistä on kyse? Onko Hawkins tulokas? Eikö hän ole vielä saanut tulikastetta? Ponchon nauru antaa ymmärtää että Hawkins ei ehkä tiedä kaikkea mitä on tulossa. Onko hänen osalleen suunniteltu jotain? Tiedättehän, ne rituaalit jossa uusi tulokas kastetaan veljesyhteisöön. Lujitetaan yhteenkuuluvuutta ja sidotaan mies mieheen.
Dutch ja Dillon tekevät taktisia suunnitelmia: "Who is our backup?" - "No one, this is one way ticket.." Eikö Dutch sitä tiedä? Onko hän pelehtinyt kaiken aikansa naisten kanssa? (there is only one way we can do it) "This is getting better in every minute"-naurahtaa Dutch tämän kuullessaan.
Blain tarjoaa mälliä tovereilleen mutta kenellekkään ei (muka)kelpaa! "This stuff will make you a goddamn sexual tyrannosaurus! Just like me!" huutaa hän tovereilleen. Blain on hekumansa huipussa. Poncho ojentaa asettaan: "Just put this on your sore ass". Se on miesten puhetta! Sen kuulee jo Blainin hersyvästä naurusta("nyt päästiin asiaan!").
Mac istuu takaa höyläämässä poskeen...poskea. Hän ei puhu. Hän on se takaosaston hiljainen mies. Vaanija metsien kätköistä. Hän on erikoistunut takaapäin tuleviin väijytyksiin.

Sori, mä oon hiton väsyny.

Kröhöm, Hawkins ottaa siis kopin tuossa jostain itemistä mitä ikinään häntä kohti heitettiin, ja sai sen kiinni vaikka oli nenä kiinni lehdessä. Väittäisin että tässä on meillä ensimmäinen Alpha Nörtti sanoisinko. Kukaan keksii kasarilta kovempaa nörttiä niin i'm all ears.

Mutta tosiaan, jos rakennetaan peli minkä on kestää sen 30-40 tuntia niin mielestäni vähän tunnelmallisempaa / syvällisempää hahmonrakennusta tarvitaan. Puolentoista tunnin toimintapläjäyksessä kaikki on pelkkää pahvia ja kertakäyttöisiä. Jos joutuisi pelata hahmolla seuraavat yhdeksän tuntia mistä ei välitä tuon taivaallista niin olisihan se varmaan vähän huono ratkaisu pelintekijöiltä.

 

[kriswel]

Kröhöm, Hawkins ottaa siis kopin tuossa jostain itemistä mitä ikinään häntä kohti heitettiin, ja sai sen kiinni vaikka oli nenä kiinni lehdessä. Väittäisin että tässä on meillä ensimmäinen Alpha Nörtti sanoisinko. Kukaan keksii kasarilta kovempaa nörttiä niin i'm all ears.

Mutta tosiaan, jos rakennetaan peli minkä on kestää sen 30-40 tuntia niin mielestäni vähän tunnelmallisempaa / syvällisempää hahmonrakennusta tarvitaan. Puolentoista tunnin toimintapläjäyksessä kaikki on pelkkää pahvia ja kertakäyttöisiä. Jos joutuisi pelata hahmolla seuraavat yhdeksän tuntia mistä ei välitä tuon taivaallista niin olisihan se varmaan vähän huono ratkaisu pelintekijöiltä.

No joo, mulla meni varmasti nimet sekaisin. Alpha Nörtti oli hyvä huomio. Predator oli tässäkin uranuurtaja.

Tosiaan, en mäkään peleiltä vaadi syvällisiä hahmoja mutta jos joku peli tekee sen hyvin niin hyvä niin. Pahviset hahmot on taas siitä hyviä että niille voi itse keksiä luonteenpiirteitä jos kokee tarvetta.

 

[Strooper12]

No joo, mulla meni varmasti nimet sekaisin. Alpha Nörtti oli hyvä huomio. Predator oli tässäkin uranuurtaja.

Tosiaan, en mäkään peleiltä vaadi syvällisiä hahmoja mutta jos joku peli tekee sen hyvin niin hyvä niin. Pahviset hahmot on taas siitä hyviä että niille voi itse keksiä luonteenpiirteitä jos kokee tarvetta.

Pahviset hahmot on toki helppoja lyhyellä tähtäimellä mutta, siis, meinaan että jos on tosiaan kymmeniä tunteja pitkä peli niin itse ainakin kokisin hankalaksi sisäistyä mihinkään mikä on ajettu sisään 30 sekunnin mällin jakamisella. Mällin jälkeen sitten vaan pelaat sillä ukolla/akalla ja kaikki on mukamas hyvin - semminkin jos puhutaan TLOU2 missä hahmoilla 'pitäisi' oikeasti olla väliä. TLOU2 Pelimaailma on jaettu täyteen kaikkea mikä tukee ja jaksaa rakentaa tätä yhteyttä näihin hahmoihin, i love it.

 

[kriswel]

Aloin nyt miettimään alpha nörttejä niin ehkä joku James Bond voisi olla tällainen. Kaiken muun lisäksi. James Bondhan on siis ihan kaikkea. Hän osaa kaiken mutta hän myös tietää kaiken. Pahis esittelee Bondille uusimman maailmantuholaserinsa jolloin Bond(kuin paraskin nörtti) heittää lonkalta kaikki tekniset tiedot siitä viimeistä yksityiskohtaa myöten. Nörttiähän tuo on. Lisäksi Bondilla on niitä erikoisvempeleitä kynissään ja kelloissaan. Kahleita ei katkota miehekkäällä lihasvoimalla vaan ne sahataan kengänpohjasta löytyvällä mikrolaserleikkurilla. Tuo jos mikä on nörttiä!

Pahviset hahmot on toki helppoja lyhyellä tähtäimellä mutta, siis, meinaan että jos on tosiaan kymmeniä tunteja pitkä peli niin itse ainakin kokisin hankalaksi sisäistyä mihinkään mikä on ajettu sisään 30 sekunnin mällin jakamisella. Mällin jälkeen sitten vaan pelaat sillä ukolla/akalla ja kaikki on mukamas hyvin - semminkin jos puhutaan TLOU2 missä hahmoilla 'pitäisi' oikeasti olla väliä. TLOU2 Pelimaailma on jaettu täyteen kaikkea mikä tukee ja jaksaa rakentaa tätä yhteyttä näihin hahmoihin, i love it.

Mulla oli tuossa mielessä joku Skyrim yms. jossa pelihahmo on tyhjä taulu ja kyllä se pelaaminen silläkin onnistuu. Mutta tosiaan ihan erilainen pelikin kyseessä. Nämä tällaiset elokuvamaiset pelit tosiaan vaatii sitten sitä persoonaa niihin hahmoihin.

 

[shamaniac]

-- juttuja, joita tehdään varsinkin sen todellisen ydintarinan ulkopuolisina asioina pelkästään siltä pohjalta, että halutaan manipuloiden korostaa sen hahmon jotakin haluttua julkikuvaa - tai varsinkin jos halutaan kovasti yhtäkkiä manipuloiden muuttaa se kuva joka jostakin hahmosta on jo tekojen puolesta selvästi annettu. Onhan tämä sellainen suureen massaan kovin usein uppoava kerrontatapa, mutta itseäni sellainen ärsyttää aina suuresti.

Meinaat siis että tekijät on ensin vahingossa antaneet tekojen puolesta väärän kuvan hahmosta eikä tarkoituksena ole vain esitellä hahmo tietyllä tapaa ja syventää sitten lisää myöhemmin? Ainakin tuosta sinun selityksestä saa sen kuvan että tekijät ei itsekään tietäisi mitä hahmoa tekevät kun ovat ensin "antaneet selvästi tietyn kuvan" ja sitten "muuttavat" sitä myöhemmin kun syventävät hahmoa.

Tuollainen tapa esitellä hahmo on aika vanha tapa eikä siinä ole kyse mistään että olisi ensin esitelty se jotenkin eri lailla ja sitten muutettu vaan yksinkertaisesti siitä että hahmosta näytetään ensin tietty puoli, yleensä vielä hyvin tietyssä tilanteessa, ja sitten vasta syvennetään hahmoa erilaisissa tilanteissa. Yleensä tuo menee juuri niin että se ensikohtaaminen yleisön kanssa on jotenkin merkittävämpi ja se myöhempi hahmon syventäminen on arkisempaa tekemistä ja olemista.

Täytyy miettiä että kuinka paljon (tai mitä) elokuvia on katsonut jos tuossa kaavassa on jotain uutta tai erikoista :O

 

[kriswel]

Luin tänään aiheeseen liittyen mielenkiintoisen haastattelun jossa Druckmann kertoi TLoU:n hahmoista. Joel ja Riley(Ellien kaveri Left Behind:ssa) olivat tavallaan saman kolikon eri puolet. Joel sai "polttoainetta" muista ihmisistä joka sai hänet jatkamaan kun taas Riley sai polttoainetta siitä että hän sai tavallaan antaa itsestään muille. Joel auttoi ihmisiä koska nämä ihmiset antoivat Joelille jotain. Riley auttoi ihmisiä koska hän sai antaa jotain näille ihmisille. Druckmann myönsi että he eivät vain onnistuneet tuomaan tätä esille tarpeeksi hyvin. Se meni monelta ohi.

 

[Ippenator]

Meinaat siis että tekijät on ensin vahingossa antaneet tekojen puolesta väärän kuvan hahmosta eikä tarkoituksena ole vain esitellä hahmo tietyllä tapaa ja syventää sitten lisää myöhemmin? Ainakin tuosta sinun selityksestä saa sen kuvan että tekijät ei itsekään tietäisi mitä hahmoa tekevät kun ovat ensin "antaneet selvästi tietyn kuvan" ja sitten "muuttavat" sitä myöhemmin kun syventävät hahmoa.

Tuollainen tapa esitellä hahmo on aika vanha tapa eikä siinä ole kyse mistään että olisi ensin esitelty se jotenkin eri lailla ja sitten muutettu vaan yksinkertaisesti siitä että hahmosta näytetään ensin tietty puoli, yleensä vielä hyvin tietyssä tilanteessa, ja sitten vasta syvennetään hahmoa erilaisissa tilanteissa. Yleensä tuo menee juuri niin että se ensikohtaaminen yleisön kanssa on jotenkin merkittävämpi ja se myöhempi hahmon syventäminen on arkisempaa tekemistä ja olemista.

Täytyy miettiä että kuinka paljon (tai mitä) elokuvia on katsonut jos tuossa kaavassa on jotain uutta tai erikoista :O

Ei todellakaan olekaan mitään uutta tuollaisessa. Sehän on nimenomaan massoja kosiskeleva ja manipuloiva helppo tapa kehitellä juonta ja hahmoja ”shock value” tyyppisillä kikseillä suuntaan jos toiseen. Ei siis todellakaan harvinaista saatikka uutta. Nimenomaan aivan liian yleistä, helppoa ja halpahintaista, enkä pidä sellaisesta alkuunkaan itse.

 

[shamaniac]

Ei todellakaan olekaan mitään uutta tuollaisessa. Sehän on nimenomaan massoja kosiskeleva ja manipuloiva helppo tapa kehitellä juonta ja hahmoja ”shock value” tyyppisillä kikseillä suuntaan jos toiseen. Ei siis todellakaan harvinaista saatikka uutta. Nimenomaan aivan liian yleistä, helppoa ja halpahintaista, enkä pidä sellaisesta alkuunkaan itse.

Mutta eikö ole aika lapsellista olettaa että hahmon ensikohtaaminen on kaikki mitä hahmo on eikä siitä esiteltäisi enää mitään muita puolia? Jälleen sitä mustavalkoista ja tylsää, "hyvä vs. paha"-tarinointia sen sijaan että olisi harmaan sävyjä kuten oikeassa elämässäkin.

En ole koskaan pitänyt sanonnasta että ensimmäiset 10 sekuntia tapaamisesta olisi jollain tapaa paljon merkittävä seikka (tai miten se nyt meneekään). Minulla on useita kohtaamisia ihmisten kanssa, joissa ne ekat 10 sekuntia on voineet olla ihan eri kuva siitä ihmisestä mitä se on myöhemmin ollut. Enkä usein edes muista niitä, mitä nyt poikkeuksena juuri ne, joissa se ensitapaaminen on ollut jotenkin erikoinen siihen verrattuna mitä suhde ja/tai ihminen on lopulta ollut. Minusta on ylipäänsä typerää ajatella että ensitapaaminen, oli se sitten kuinka pitkä tahansa, olisi jollain tapaa kokonainen tai selkeä kuva koko ihmisestä. Samaa toivoisi aina myös fiktiivisiltä hahmoilta.

Arvailen nyt mutta sinulle taitaa esim. Nintendon tarinankerronta maistua. Siinä on Bowser (paha, tulee aina nauraen ilkeästi esille eikä juuri muuta tee) ja Mario (hyvä, joka vain rallattelee kunnes joutuu pahan juoniin mukaan). Tuo asetelma ei muutu juuri miksikään ja vaikka nämä saattavat joissain peleissä tehdä jopa yhteistyötä, ovat he aina vähintään kyräilemässä toisiaan. Siinäpä sitä reilua ja rehtiä tarinankerrontaa, jossa ei ensivaikutelmilla huijata, manipuloida tai mitään muutakaan, vaan paha on paha ja hyvä on hyvä.

 

[Strooper12]

Ei todellakaan olekaan mitään uutta tuollaisessa. Sehän on nimenomaan massoja kosiskeleva ja manipuloiva helppo tapa kehitellä juonta ja hahmoja ”shock value” tyyppisillä kikseillä suuntaan jos toiseen. Ei siis todellakaan harvinaista saatikka uutta. Nimenomaan aivan liian yleistä, helppoa ja halpahintaista, enkä pidä sellaisesta alkuunkaan itse.

Eli tuttu, turvallinen ja yllätyksetön putkijuoksu on parempi kuin edes jonkunlaiset jylläkset mielestäsi? Missä edes yritetään haastaa hyvä vs. paha vastakkaiasettelu? Ja älä nyt hyvä mies tuo taas keskusteluun argumenttia että se oli tehty 'väärin' ilman kommenttia miten se olisi mielestäsi pitänyt tehdä että olisi toiminut..
Jos @Ippenator olet sitä mieltä ettei tuota olisi voinut mitenkään tehdä paremmin niin sittenhän se on aika yksinkertaista, peli on mielestäsi parempi jos olisi jäänyt tekemättä kokonaan?

Pelin agenda, olet tuosta meuhkannut taivahat läpitte täällä vaikket ole edes pelannut peliä läpi. Niinkuin sanoin yllä, pelin sisällä on paljon hahmonrakentamista (eikä varmanakaan näy kaikki missään cut scene videoissa). Siksi toistan suositukseni pelata tämä läpi. Edes kerran. Itse annoin anteeksi Abbyn tekoset ja avasi silmät vasta todella kolmannella läpipeluukerralla. Useimmat täällä näki tämän helpommin ja nopeammin. Itse olin näitä Joel faneja kuitenkin. Ja olen edelleen, osaltaan. Tavallaan ymmärrän mutten oikeuta..

Mutten siltikään oikein ymmärrä miten sinulle noin jyrkkä mielipide on syntynyt - jossei sitte ihan omaa isä-lapsi suhdetta lähdetä katsomaan, jos näin on, niin olen isosti pahoillani puolestasi.
Jos taas kyse on ihan vaan tuosta love for Joel ja koska peli mennyt tunteisiin, niin olen aika hämmentynyt.

 

[Ippenator]

Mutta eikö ole aika lapsellista olettaa että hahmon ensikohtaaminen on kaikki mitä hahmo on eikä siitä esiteltäisi enää mitään muita puolia? Jälleen sitä mustavalkoista ja tylsää, "hyvä vs. paha"-tarinointia sen sijaan että olisi harmaan sävyjä kuten oikeassa elämässäkin.

En ole koskaan pitänyt sanonnasta että ensimmäiset 10 sekuntia tapaamisesta olisi jollain tapaa paljon merkittävä seikka (tai miten se nyt meneekään). Minulla on useita kohtaamisia ihmisten kanssa, joissa ne ekat 10 sekuntia on voineet olla ihan eri kuva siitä ihmisestä mitä se on myöhemmin ollut. Enkä usein edes muista niitä, mitä nyt poikkeuksena juuri ne, joissa se ensitapaaminen on ollut jotenkin erikoinen siihen verrattuna mitä suhde ja/tai ihminen on lopulta ollut. Minusta on ylipäänsä typerää ajatella että ensitapaaminen, oli se sitten kuinka pitkä tahansa, olisi jollain tapaa kokonainen tai selkeä kuva koko ihmisestä. Samaa toivoisi aina myös fiktiivisiltä hahmoilta.

Arvailen nyt mutta sinulle taitaa esim. Nintendon tarinankerronta maistua. Siinä on Bowser (paha, tulee aina nauraen ilkeästi esille eikä juuri muuta tee) ja Mario (hyvä, joka vain rallattelee kunnes joutuu pahan juoniin mukaan). Tuo asetelma ei muutu juuri miksikään ja vaikka nämä saattavat joissain peleissä tehdä jopa yhteistyötä, ovat he aina vähintään kyräilemässä toisiaan. Siinäpä sitä reilua ja rehtiä tarinankerrontaa, jossa ei ensivaikutelmilla huijata, manipuloida tai mitään muutakaan, vaan paha on paha ja hyvä on hyvä.

Väännät asian mustasta valkoiseen. En ole sanonut ettei hahmoissa saa monisyisiä piirteitä olla. En vain pidä siitä manipulatiivisesta ja tarkoitushakuisesta ja kikkailemalla hahmojen kuvaamisesta. Toki tiedän, että tiettyyn porukkaan tuollainen uppoaa kuin häkä. Ei ole silti läheskään kaikkien juttu. Ei siinä toki mitään pahaa ole. Saa tykätä mistä tykkää. Minä en kuitenkaan tuollaisesta tykkää, eivätkä monet muutkaan tykkää. Ja moni taas tykkää kuin hullu puurosta.

En sitten myöskään usko sinänsä lainkaan tuollaiseen, että ensivaikutelma kertoisi sinänsä kaiken ihmisestä. Suuntaa se toki usein antaa, mutta ei siinä mitään yksityiskohtaisemmin voi kuitenkaan ihmisestä vielä tietää.

Olen ennenkin huomannut, että aika herkästi teet omia päätelmiä siitä mitä joku täällä kirjoittaa. Parempi olisi sitä toisen itse toteamaa konkreettista asiaa argumentoida, eikä yrittää analysoida ja päätellä siitä kirjoituksesta jotain mikä ei siitä suoraan ilmene. Muuten on hyvin suuri todennäköisyys siihen että päättelee asiat väärin ja lokeroi toisen osapuolen aivan toiseksi kuin mistä hän on todellisuudessa kirjoittanut.

Toisten kirjoittajien analysointi on muutenkin aika erikoinen piirre täällä foorumilla. En ole päässyt oikein kiinni siihen miksi sitä pitää tehdä? Eli ei ilmeisesti riitä, että kommentoidaan sitä mitä on nimenomaan ja tarkalleen kirjoitettu?

 

[kriswel]

Edelleen:mikä on se oikea tapa kuvata hahmoja?

 

[Strooper12]

älä nyt hyvä mies tuo taas keskusteluun argumenttia että se oli tehty 'väärin' ilman kommenttia miten se olisi mielestäsi pitänyt tehdä että olisi toiminut..
Jos @Ippenator olet sitä mieltä ettei tuota olisi voinut mitenkään tehdä paremmin niin sittenhän se on aika yksinkertaista, peli on mielestäsi parempi jos olisi jäänyt tekemättä kokonaan?

Niin, eli siis kumpi nyt on parempi?

 

[Ippenator]

Edelleen:mikä on se oikea tapa kuvata hahmoja?

Sellainen hienovarainen ominaisuuksien vähitellen kuvaaminen luonnollisemmissa asetelmissa ilman tarkoitushakuisia ja alleviivattuja shock value-tyyppisiä yhtäkkisiä kelkan kääntöjä. Tuo tapa jolla TLoU 2:ssa tarinaa ja hahmoja käsitellään on käytännössä sama tapa jolla nykyajan lehdistö ja verkkojulkaisut klikkihuoraavat. Uppoaa juu toki massaan ja sitä on helppo myydä - ainakin tietylle porukalle.