Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom

Imuroinnin tarve kun ostaa diginä:

Breath of the Wild: 14766.00 MB
Tears of the Kingdom: 18637.00 MB (estimated)

Jonkin verran muhkumpi tämä jatko-osa tilan käytön osalta.
 
Hirveä määrä sinänsä tavaraa trailerissa, mutta varsinaisiin kysymyksiin jotka itseäni on mietityttänyt ei tullut oikein vastauksia. Silti pääpiirteittäin mielestäni ihan hyvä traileri. Ehkä eniten vielä mietityttää mikä se tämän pelin koukku tulee olemaan, BotWissa uuden ja laajan maailman tutkiminen oli se koukku. Nyt vielä vähän kysymyksenä kuinka paljon tuolla taivaalla on oikeasti kaupunkeja, kuinka paljon maan alta löytyy tutkittavaa?

Jonkin verran näkyi onneksi uusia vihollisia, BotWissa niitä on vaan aivan liian vähän.
Gleeok(?) sillalla oli hieno näky!
Olihan tuossa paljon kaikkea mielenkiintoista, tosin nuo "autot ja lentohärvelit" ei ihan hirveästi itseäni kiinnosta. Katsotaan nyt toki mikä niiden funktio oikeasti tulee olemaan.
Ganondorfin(?) ääni vähän niin ja näin. Ehkäpä tuo on ihan ok.

Jos nyt vähän vielä negatiivisesti ajattelee, niin itse en ehkä näe vielä ihan tuota kuuden vuoden kehitysajan tulosta. Toisaalta ehkä se ei vielä olekaan tarkoitus ja jotain isoa halutaan pitää yllätyksenä.
 
Viimeksi muokattu:
Peli saattaa tietysti julkaisunsa jälkeen yllättää vielä, mutta päällimmäinen tunne nyt on se, että 6 vuoden jälkeisen jatko-osan tulisi erottua edeltäjästään tuntuvammin. Tuntuu että olisin jo omistanut tämän yli viiden vuoden ajan.
 
Peli saattaa tietysti julkaisunsa jälkeen yllättää vielä, mutta päällimmäinen tunne nyt on se, että 6 vuoden jälkeisen jatko-osan tulisi erottua edeltäjästään tuntuvammin. Tuntuu että olisin jo omistanut tämän yli viiden vuoden ajan.
Tässä varmaan syynä se, että pelin konsolina on Switch. Ettei ole kauheasti erilainen. 6v sittenkään Switch ei ollut mikään tehokonsoli ja eikä ole sitä vuonna 2023 myöskään.
Isoja harppauksia mahdoton oikeastaan ottaa konsolin tehojen takia. Näin sen itse näkisin.
 
Nyt kun jäin muistelemaan, niin Breath of the Wildin kohdallakaan trailerit (teasereista puhumattakaan) ei herättäneet alkuun hirveän isoa innostusta. Osittain varmasti siksi, ettei ollut konsolia millä peliä pelata.
Sitten tuli se ”Story trailer” tms. ja se oli aivan käsittämättömän hyvin koostettu, olin aivan hämilläni ja totesin että kai se on ostettava Switch ja pian. Tätä ei enää aikuisiällä trailerit yleensä aiheuta.

Nyt on toki ostopäätösten kannalta ihan sama tuleeko sieltä vielä joku ”päräyttävä” traileri vai ei.
 
Katsonut trailerin kahdesti, enkä osaa sanoa mihin viittaat. Mitäs täysin odottamatonta tuolla näkyi?

Itse traileri ei itselle suuria tuntoja herättänyt. Lisää Breath of the Wildia, mikä riittää itselle enemmän kuin hyvin. Ganondorfin ääni oli kyllä laimea kuin mikä, hyh.
Jos nyt vähän vielä negatiivisesti ajattelee, niin itse en ehkä näe vielä ihan tuota kuuden vuoden kehitysajan tulosta. Toisaalta ehkä se ei vielä olekaan tarkoitus ja jotain isoa halutaan pitää yllätyksenä.
Sama homma.

Tunnustus: mä en ehkä olekaan kauhean kummoinen Zelda fani, vaikka toisin oletin.

Ekat Switchin mukana tulleet pelit oli Mario Kart ja Zelda BOTW. Jos olisi ollut siinä hetkessä yhtään enempää rahaa niin hyvin todennäköisesti Zelda BOTW olisi jäänyt kesken, koska ekan 10h jälkeen peli maistui täysin puulta. Palelluit jos menit väärään paikkaan ja katkeavilla risuilla piti huitoa vihuja, jotka ampu nuolia ja heilutteli miekkoja.

Onneksi ei ollut varaa ostaa uutta peliä ja lopulta tästä tuli mahdollisesti paras Nintendo peli tähänkin päivään mennessä (okei, ei peittoa XC2 ja 3 osaa omissa kirjoissa, joten top3).

Seuraavaksi tuli Zelda link's awakening, joka oli ihan OK, mutta sietämättömältä 60e hintalapulla. Directissa tullut Metroid remaster irtoaa 40e, joka kertoo miten yliampuva Zeldan hintalappu oli julkaisussa. Ja on sitä vieläkin. Pakko sanoa vielä, että grafiikka oli omaan silmään sietämätön. Ja vaikka en pelejä yleensä myykkään niin tämä lähti vaihtoon heti läpäisyn jälkeen.

Jaaaa sitten täysin luokattomalla ohjauksella pilattu The Legend of Zelda: Skyward Sword HD. Peli jäi jo parin tunnin jälkeen koska kontrollit oli vain ihan onnettoman, hirvittävän, sietämättömän, kelvottoman paskat. Ja liekö tarkoituksella tehty niin keljusti, että niitä ei saanut edes uudelleenkontrolloitua toimiviksi.
Miten älytöntä on julkaista uudelleen peli ja jättää korjaamatta ohjaustapa jossa pitää pitää nappia pohjassa jotta voi erikseen tatilla kääntää kameraa. Nyt ei enää ollut edes remaster vaan HD, mutta hintalappu oli silti täyden pelin mukainen.

Nyt tulossa oleva BOTW jatko-osa on ehdottomasti odotuksessa ja hankintalistalla julkaisussa oli hintalappu mitä hyvään, mutta silti en ymmärrä mitä tämän pelin ympärillä on hekumoitu kuuden vuoden ajan kun trailerit on ollut 20s ja tarjonneet rehellisesti sanoen aika vähän uutta.

Eilen tullut traileri näytti vihdoin reilusti pelikuvaa, ja äkkiseltään näyttäisi että mahdollisesti tarinaa on enemmän luvassa, pieniä uusia jippoja ja kaiken kaikkiaan tulen varmasti viihtymään pelin parissa, jopa 100h, no doubt, mutta 6v kehitysaika tuntuu pitkältä kun peliä ei erota trailereiden perusteella uudeksi. Veljeni laittoi aamulla viestiä, että aionko ostaa Zeldan uuden DLCn, joka kuvastaa täydellisesti tuntemustani.

Mutta kuten @Nepa hyvin sanoikin, toivotaan että ne kehitykseen menneet vuodet pidetään trailereilta piilossa ja tarjoillaan toivottujen yllätysten muodossa meille skeptisemmillekin BOTW sarjan faneille.
 
Viimeksi muokattu:
Trailereista ei ole vielä juuri mitään sanottavaa, mutta jäin miettimään että mites tämä voisi parantaa edeltäjästään. Ja yksi esimerkki tulee helposti mieleen.
Vaikka Breath of the Wild olikin aivan upea, en tiedä väittäisikö kukaan sen tarinaa erittäin vahvaksi, tai esimerkiksi pelisarjan parhaaksi. Peli sai tämän/tätä tietenkin anteeksi pitkälti siksi, että "pelaa tämä läpi just siinä järjestyksessä kun huvittaa"-pelissä juonen rakentaminen on aivan erilainen haaste kuin tiukemman struktuurin peleissä. Silti jatkuvasti kuulee esim. mainintoja siitä, miten Wind Wakerin tarina oli parempi - ja on helppo olla samaa mieltä.
En usko, että tälläkään kertaa pelaamme peliä pakotetussa A -> B -> C -> D -järjestyksessä ja sinänsä tietyt haasteet säilyvät.

Kuitenkin nyt Link on saatu ravisteltua ainakin suht lopullisesti pois 100v koomasta, Zeldakaan ei enää ole sidottu pitämään Ganonia paikoillaan ja maailma on monilta osin pohjustettu, joten sinänsä Nintendolla on ollut paremmat palikat tarinankerrontaan. Tämä olisi yksi osa-alue, jossa olisi otettavissa selvä selätys edeltäjästä.
 
Itse aio tähän koskea jos niille hajoaville aseille ei ole tehty mitään. Tai no varmaan sitten joskus deepdeep alesta.Toki myös tarinaan panostusta ja enemmän vaihtelua niihin dunkkuihin ja shrineihin.
 
Ganondorfin(?) ääni vähän niin ja näin. Ehkäpä tuo on ihan ok.
Ensin ajattelin, että mitäs vikaa tuossa äänessä nyt on, perinteisen laadukas. Sitten tajusin, että olit varmaan katsonut englanninkielisen trailerin.

Oma murheeni on, että peli on alusta lähtien näyttänyt hyvinkin synkältä, ja siinä mielessä pidin enemmän valoisasta edeltäjästä. Toivottavasti peli ei sentään kokonaan synkissä tunnelmissa etene.
 
Ensin ajattelin, että mitäs vikaa tuossa äänessä nyt on, perinteisen laadukas. Sitten tajusin, että olit varmaan katsonut englanninkielisen trailerin.

Oma murheeni on, että peli on alusta lähtien näyttänyt hyvinkin synkältä, ja siinä mielessä pidin enemmän valoisasta edeltäjästä. Toivottavasti peli ei sentään kokonaan synkissä tunnelmissa etene.

Kyllä juurikin näin. Tuo on sinänsä ihan aiheellinen murhe, mutta toisaalta kyllä esim Majoras Mask synkästä teemastaan huolimatta sisälsi paljon valoa ja iloa.

Jos jotakuta nyt sattuu kiinnostamaan, tässä videolla ihan mielenkiintoisesti analysoitu uusinta traileria kohta kohdalta.


Ehkä vähän jopa itsekin nyt innostuin hieman enemmän. Ennen julkaisua vielä joku story trailer ulos ja hype on valmis.
Tajusin myös tänään, ettei Nintendo ole kuin yhden huonon Zeldan onnistunut tekemään, joten tuskin sit nytkään on tulossa, varsinkin kun pohja mistä rakentaa on jo erinomainen.
 
Oma murheeni on, että peli on alusta lähtien näyttänyt hyvinkin synkältä, ja siinä mielessä pidin enemmän valoisasta edeltäjästä. Toivottavasti peli ei sentään kokonaan synkissä tunnelmissa etene.
Olihan myös esimerkiksi Twilight Princess melkoisen synkkä aika ajoin, mutta silti yksi ainakin meikäläisen suosikeista pelisarjassa.
 
Tuo on sinänsä ihan aiheellinen murhe, mutta toisaalta kyllä esim Majoras Mask synkästä teemastaan huolimatta sisälsi paljon valoa ja iloa.
Minulla on MM 3DS:llä loppuhulinoita vaille pelattu ja ei sitä kyllä synkäksi ole mieltänyt. TotK kyllä kieltämättä trailerissaan vaikutti hyvinkin synkältä ja pimeältä. Siellä on sitä kiipeilyssä niin ihanaa jatkuvaa sadetta ja sitten ihan muuten vain synkkyyttä traileri täynnä.

Toisaalta en kyllä odota että koko peli on tuota.

Kokoa peliltä löytyy reilu 18gigaa, joten ilmeisen iso peli tulossa
Huvittaa että alle 20 gigaa on "iso peli" nykyaikana vaikka se sitä ehkä Switchin kontekstissa onkin :D
 
Tajusin myös tänään, ettei Nintendo ole kuin yhden huonon Zeldan onnistunut tekemään, joten tuskin sit nytkään on tulossa, varsinkin kun pohja mistä rakentaa on jo erinomainen.
Nintendo on tehnyt 90- ja 00-luvuilla erinomaiset ”jatko-osa-Zeldat”, luotetaan siihen että myös 2020-luvulla osataan ponnistaa hyvältä pohjalta oikeaan suuntaan.

Toisaalta kun BOTW:n jälkeen on nuo mainitut jatko-osat (Link’s Awakening & Majora’s Mask) pelannut ja nyt kävi Minish Capin kimppuun, niin kylläpä vahvistui se fiilis, että toivottavasti tässä ei palata liiaksi taaksepäin sarjan aiempien osien suuntaan.
Zelda on kaikkien aikojen suosikkipelisarjani ja varmasti Minish Cap maistuu hyvin loppuun asti. Mutta onhan tuo vanha kaava jo niin hemmetin tuttu, että tuntuu osaavan pelin kulun jo ensiaskelista vaikkei ole koskaan kyseiseen teokseen koskenutkaan.

Edit: Majora’s Maskin synkkyys ja toisaalta Link’s Awakeningin erikoisuus taisivat olla pääsääntöisesti muuta kuin visuaalista. Ja korostua eritoten pienissä yksityiskohdissa.
Kuten toisaalla kirjoitin, niin MM:n
aivan lohduttomia eksistentiaalisia kysymyksiä kysyvät maskipäiset lapset
on kyllä omalla tavallaan riipaisevinta mitä sarjassa on tullut vastaan.
Jännä nähdä onko tämä kolmas kerta kun Nintendo lisää tiettyä synkkyytä/outoutta jatko-osaan. Trailerin pimeys ei vielä siitä kerro juuta eikä jaata.
 
Viimeksi muokattu:
Toisaalta kun BOTW:n jälkeen on nuo mainitut jatko-osat (Link’s Awakening & Majora’s Mask) pelannut ja nyt kävi Minish Capin kimppuun, niin kylläpä vahvistui se fiilis, että toivottavasti tässä ei palata liiaksi taaksepäin sarjan aiempien osien suuntaan.
Zelda on kaikkien aikojen suosikkipelisarjani ja varmasti Minish Cap maistuu hyvin loppuun asti. Mutta onhan tuo vanha kaava jo niin hemmetin tuttu, että tuntuu osaavan pelin kulun jo ensiaskelista vaikkei ole koskaan kyseiseen teokseen koskenutkaan.
Toista mielipidettä/näkemystä tarjolla: minusta taas BotW:n kaava on yhtä lailla "hemmetin tuttu" vaikka sitä ei ehkä olekaan niin paljon tarjolla. Mutta siis se, että annetaan vain "hiekkalaatikko", jossa "riehua" ympäriinsä, ei ole sekään mitenkään kauhean tuoretta. Ainakaan minulle.

Toisaalta jos siitä tykkää niin totta on ettei sitä "hiekkalaatikko-genreä" kauheasti ole.

En tiedä olenko yksin tai selkeässä vähemmistössä sen kanssa että haluaisin zeldojen pysyvän zeldoina eikä menevän hiekkalaatikoiksi. Majora's Mask on heittämällä paras 3D-zelda mutta toisaalta se on vasta kolmas pelaamani 3D-zelda. Ne muut pelaamani 3D-zeldat on Ocarina ja BotW.

En kaipaa mitään (Ubisoft-tyylistä) checklist-pelaamista mutta jotain Majora's Maskin tyylistä, vähemmän BotW:n "hiekkalaatikkomaista" zeldaa kaipaisin itse.

Elden Ring oli aika nappisuoritus tasapainottelusta hiekkalaatikon ja tavoitepohjaisen pelaamisen välillä. Sai seikkailla vapaasti mutta oli myös selkeitä paikkoja, kohteita, pomoja ja muita, joihin keskittyä ja tuntea edistystä. BotW taas tuntui haahuilulta, josta en tuntunut löytävän mitään "oikeita" tavoitteita/tekemisiä juurikaan. Eikös sitä ole jopa kehuttu tuosta että pelissä on oikeastaan vain yksi tavoite: mene ja voita Ganon? Siinä välissä pitää itse keksiä tekemistä pelin hiekkalaatikossa. Ganonin lisäksi siellä on jokunen tehtävä, neljä isompaa tavoitetta ja Ubisoft-tornit.

Ocarina of Time tuntui ajoittain samalta, eli pohjalta, josta puuttuu sisältö. Majora's Mask sitten oli se 3D-zelda, jota Ocarina olisi jo voinut/pitänyt olla.

Mutta sen myönnän että en ole fiilistelypelaaja siinä mielessä että jaksaisi "elää" jossain hiekkalaatikossa keksimässä omat tekemiset ja kokkailemassa ruokia leiritulella. Kyllä jotain selkeää suuntaa pitäisi olla. Eikä minulle toteutunut sekään että muka olisi ollut selkeitä maamerkkejä, joita mennä tutkimaan kun kaikki oli aina pettymyksiä. Sable, jossa oli kirjaimellisesti "hiekkalaatikko", onnistui myös mielestäni "tyhjyyden" viehätyksessä paremmin kuin BotW. Siinä oli ajoittain samaa ongelmaa että mielenkiintoinen kiintopiste osoittautui lopulta tyhjäksi ja tylsäksi paikaksi, mutta usein siellä oli jotain haastetta tai muuta, mistä sai "palkkion" paikalle vääntäytymisestä.

Kiipeily on myös pettymys, koska kun kaikkialle pääsee niin lopulta mihinkään ei koe syytä mennä kun siitä ei koe saavansa mitään saavutuksen tunnetta. Toisaalta taas ristiriitaisesti kiipeily on myös turhan työlästä ja kaikkialla ei pääse JOS et omaa tarpeeksi staminaa ja/tai keksi kokata oikeita ruokia ja/tai ole hakenut oikeita kuteita päälle tms. Eli kiipeily on ristiriitaisesti samalla sekä liian helppoa että ärsyttävän työlästä ja pääosin kiipeämisestä(kään) ei erityisemmin palkita mitenkään.

Enkä siis vaadi että joka asiasta pitää tulla jokin "trophy", mega-ase tai muuta, mutta se että mielenkiintoinen paikka on vain paikka, ilman että siellä on mitään tekemistä tai mitään miksi sinne mennä, saa minussa aikaan sen että mihinkään ei lopulta jaksa mennä jos ei ole pakko.
 
Toisaalta jos siitä tykkää niin totta on ettei sitä "hiekkalaatikko-genreä" kauheasti ole.

En tiedä olenko yksin tai selkeässä vähemmistössä sen kanssa että haluaisin zeldojen pysyvän zeldoina eikä menevän hiekkalaatikoiksi. Majora's Mask on heittämällä paras 3D-zelda mutta toisaalta se on vasta kolmas pelaamani 3D-zelda. Ne muut pelaamani 3D-zeldat on Ocarina ja BotW.

En kaipaa mitään (Ubisoft-tyylistä) checklist-pelaamista mutta jotain Majora's Maskin tyylistä, vähemmän BotW:n "hiekkalaatikkomaista" zeldaa kaipaisin itse.

Elden Ring oli aika nappisuoritus tasapainottelusta hiekkalaatikon ja tavoitepohjaisen pelaamisen välillä. Sai seikkailla vapaasti mutta oli myös selkeitä paikkoja, kohteita, pomoja ja muita, joihin keskittyä ja tuntea edistystä. BotW taas tuntui haahuilulta, josta en tuntunut löytävän mitään "oikeita" tavoitteita/tekemisiä juurikaan. Eikös sitä ole jopa kehuttu tuosta että pelissä on oikeastaan vain yksi tavoite: mene ja voita Ganon? Siinä välissä pitää itse keksiä tekemistä pelin hiekkalaatikossa. Ganonin lisäksi siellä on jokunen tehtävä, neljä isompaa tavoitetta ja Ubisoft-tornit.

Ocarina of Time tuntui ajoittain samalta, eli pohjalta, josta puuttuu sisältö. Majora's Mask sitten oli se 3D-zelda, jota Ocarina olisi jo voinut/pitänyt olla.

Mutta sen myönnän että en ole fiilistelypelaaja siinä mielessä että jaksaisi "elää" jossain hiekkalaatikossa keksimässä omat tekemiset ja kokkailemassa ruokia leiritulella. Kyllä jotain selkeää suuntaa pitäisi olla. Eikä minulle toteutunut sekään että muka olisi ollut selkeitä maamerkkejä, joita mennä tutkimaan kun kaikki oli aina pettymyksiä. Sable, jossa oli kirjaimellisesti "hiekkalaatikko", onnistui myös mielestäni "tyhjyyden" viehätyksessä paremmin kuin BotW. Siinä oli ajoittain samaa ongelmaa että mielenkiintoinen kiintopiste osoittautui lopulta tyhjäksi ja tylsäksi paikaksi, mutta usein siellä oli jotain haastetta tai muuta, mistä sai "palkkion" paikalle vääntäytymisestä.

Kiipeily on myös pettymys, koska kun kaikkialla pääsee niin lopulta mihinkään ei koe syytä mennä kun siitä ei koe saavansa mitään saavutuksen tunnetta. Toisaalta taas ristiriitaisesti kiipeily on myös turhan työlästä ja kaikkialla ei pääse JOS et omaa tarpeeksi staminaa ja/tai keksi kokata oikeita ruokia ja/tai ole hakenut oikeita kuteita päälle tms. Eli kiipeily on ristiriitaisesti samalla sekä liian helppoa että ärsyttävän työlästä ja pääosin kiipeämisestä(kään) ei erityisemmin palkita mitenkään.

Enkä siis vaadi että joka asiasta pitää tulla jokin "trophy", mega-ase tai muuta, mutta se että mielenkiintoinen paikka on vain paikka, ilman että siellä on mitään tekemistä tai mitään miksi sinne mennä, saa minussa aikaan sen että mihinkään ei lopulta jaksa mennä jos ei ole pakko.

Pelaa ihmeessä Wind Waker ja Twilight Princess jos kerta vielä pelaamatta. Loistopelejä molemmat.

Ja rohkeasti vaan 2D pelien pariin myös ;)

Ja joo, toki tuo Majoras Mask on vain tarinaltaan ja hahmoiltaan synkkä. Ei niinkään ulkoasultaan joten vähän huono vertaus.
 
Pelaa ihmeessä Wind Waker ja Twilight Princess jos kerta vielä pelaamatta. Loistopelejä molemmat.
Järjestyksessä menevät, joten tulossa on kun ehtii ja pystyy. WW tuntuu olevan peli, jota Nintendo ei saa Switchille ikinä. Ja niin vissiin tuo TP myöskin. Majoran jälkeenhän se pitäisi tulla WW ja sitten TP mutta eipä löydy kuin Skyward Sword.

Ja rohkeasti vaan 2D pelien pariin myös ;)
Ei ole tarvetta, ne on pelattu ajat sitten. Ne myös on sitä "oikeinta" Zeldaa minulle :)

Majora tosin osoitti että 3D-zeldakin voi olla hyvä ja WW on aina kiinnostanut.

Ja joo, toki tuo Majoras Mask on vain tarinaltaan ja hahmoiltaan synkkä. Ei niinkään ulkoasultaan joten vähän huono vertaus.
En ole sitä synkkyyttä kyllä hahmoista tai tarinastakaan sillä tapaa löytynyt mitä voisi olettaa kun puhutaan pelin olevan synkkä. Synkkyyttä on mutta ei sitä nyt saavilla ole sinne kaadettu. Tai sitten olen pelannut liikaa oikeasti synkkiä pelejä :D
 
En ole sitä synkkyyttä kyllä hahmoista tai tarinastakaan sillä tapaa löytynyt mitä voisi olettaa kun puhutaan pelin olevan synkkä. Synkkyyttä on mutta ei sitä nyt saavilla ole sinne kaadettu. Tai sitten olen pelannut liikaa oikeasti synkkiä pelejä :D

Niin synkkyys siis lähinnä verraten muihin Zeldoihin. Onhan tuossa useamman hahmon kuolemaa, suurta epätoivoa, maailma tuhoutumassa yms. aiheita joissa muissa Zeldoissa ei samalla tavalla käsitellä.
 
Niin synkkyys siis lähinnä verraten muihin Zeldoihin. Onhan tuossa useamman hahmon kuolemaa, suurta epätoivoa, maailma tuhoutumassa yms. aiheita joissa muissa Zeldoissa ei samalla tavalla käsitellä.
Suurin osa Majoran synkimmistä jutuista on sellaisia, että pelin voi pelata läpi kiinnittämättä niihin mitään huomiota. Mutta jos nopeasti mietin,
niin mielenterveytensä menettänyt aiemmin iloisena tapaamasi pikkutyttö, ”näkevätkö ystäväsi oikeaa sinua”-kysymykset oudolta pikkuskidiltä, yhdessä kuolemaan valmiit rakastavaiset ja tietenkin koko kyyninen rakenne, missä kaikki tekemäsi hyvä nollaantuu
jättää sellaisen hähmyisen vaikutelman, mihin lopulta sangen harva pelaamani peli on vuosikymmenien aikana pystynyt. Varsinkaan AAA-puolella.

Ps. Jos joku on sitä mieltä, että BOTW on hemmetin tylsä, niin mikäs siinä. Mutta että sen pelimekaniikka olisi hemmetin tuttu on ainakin ensalkuun vähän erikoinen väittämä, mutta olkoon :p
Ei siinä, odotan itse mielenkiinnolla missä määrin tämä toistaa edeltäjäänsä. Vaikka pidinkin edellisestä osasta enemmänkin kuin juuri mistään muusta, niin pienet irtiotot rakenteessa eivät haittaisi itseänikään.
 
Ylös Bottom