Vastaus: Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1
Minkä takia pitää ottaa asioita huomioon jotka eivät koskaan käytännössä toteutuneet, ja tyhmempikin tietää että ei niiden toteuttamisessa ollut mitään mahdollisuutta? Et voisi paremmin osoittaa sitä mikä Fanboy-ajattelutavassa on vikana.................. asioita ajatellaan ihan uskomattoman mutkan kautta että saadaan oma fanitus näyttämään "hyvältä".
On se kumma miten mutkikasta se järkeily on, kun loppukaneettina ilmoitan kuitenkin että CD oli kokonaisuutena parempi. Mikä ihme tuossa voi sinua häiritä? Ei fanboy ikinä myöntäisi tuota.
Mikäli sinulla ei ole tuohon teoreettiseen vertailuun (jollaiseksi sen alusta asti julistin) mitään muuta sanottavaa kuin että "teoria ei tapahtunut", niin sitten ei varmaan kannata sanoa mitään?
(Tästä toiminnasta siis propsit Snakelle, ei olisi tehnyt mieli alkaa taas väitellä.

)
Olen saattanut ehkä muutamaa peliä pelata elämäni aikana. Aktiivipelaamista yli 20 vuotta, ja varsinkin N64-Saturn-Playstation akselilla.
Ok, olen siis ehkä pari vuotta kauemmin harrastanut kuin sinä.
En tarkoittanut että mulla oli N64 vaan julkasun tienoilla, mulla on ollut kokoelmissa jokainen N64:n hyväksi luokiteltava peli jossain vaiheessa, ja kylmä fakta vaan on että niiden määrä on säälittävän pieni verrattuna PS:n helmiin. Luulisi sinunkin keräilijänä älyävän tämän, mutta vissiin on jäänyt se fanitusvaihde päälle sieltä teini-iästä.
Itseasiassa en edes hommannut N64:ää ensimmäiseen kahteen vuoteen. Niihin aikoihin pelasin vain PC:llä (eli synkkä ajanjakso, siis), ja vasta 99 keväällä hankin tämän. En siis suinkaan suu vaahdossa hypettänyt Ultra 64:ää enkä puolustanut N64:n julkaisupelejä. Ehei, itse "tajusin" koneen vasta myöhemmin, eli teini-ikä-teoriasi meni nyt mönkään.
Itsehän olen siis keräämässä N64:n kaikkia pelejä, ei ole mikään turhan valtava urakka, mutta näin se vain menee että jos karsisin kaikki turhat pois ja ostaisin loput PS1-ostoslistallani olevat pelit niin enemmän niitä N64:lle silti jäisi. Tämä ei tietenkään todista mitään muuta kuin että ihmiset ovat erilaisia.
Mulle on aivan sama mikä merkki siinä koneessa lukee, mutta on todella yksinkertaista matematiikkaa päätellä kummalla koneella on enemmän hyviä pelejä jos niitä tarkastellaan ilman minkäänlaista fanitusta.
PS1:lle julkaistiin useita tuhansia pelejä (vähintään yli 4000), ja N64:lle alle 400. Vaikka kuinka itkisit että ei sillä ole mitään väliä kun PS1:n pelit on niin paskoja, niin ajattele sitä miten hyvin PS1 menestyi. Ei sitä syyttä tapahtunut. Kaikille oli oikeasti jotain huikeita pelejä, riippumatta omasta pelimausta.
Milloin olen väittänyt ettei PS1:lle ole huikeita pelejä? Sitä nimenomaan olen toitottanut että kaikille koneille niitä löytyy. Turha siis väittää N64:ää säälittäväksi, ja jonkun Mahewcoron turha yrittää vähätellä vielä Mario 64:ää ja Ocarinaakin.
Sen verran tosin pitää sanoa, että koneen menestys EI ole suoraan verrannollinen pelien laatuun. Se on verrannollinen vain HINTA-laatu-suhteeseen, ja se päivänselvästi oli PS1:llä parempi. Itse olin valmis maksamaan enemmän N64 peleistä, mutta suurin osa ei ollut. Ja kun kone ja pelit myyvät enemmän, sille tehdään enemmän pelejä, ja sitä kautta tulee taas uusia pelaajia... Markkinajohtajalla on aina helppoa, se ruokkii itseään.
Itse olen esim. Fighting Game harrastaja, N64:lle ei tullut koko elinaikanaan YHTÄÄN hyvää genren edustajaa (turha tuputtaa nimiä, olen pelannut jokaista).
Niin, N64:lle tuli kymmenkunta tappelupeliä, toinen toistaan paskempia. En minä aikonutkaan tuputtaa nimiä, sillä se olisi ollut tyhmää, ei sille koneelle hyviä vain ole. Ei tämän myöntäminen vaadi minkäälaisia ponnistuksia, silkka faktahan tämäkin. Itsekään en pidä edes Fighters Destinysta. 2D-häröily Rakuga Kids tosin pitää vielä kokea.
OoTin Meta-keskiarvo on laskettu parinkymmenen arvosanan perusteella. Nykypäivänä ei oteta enää 99 pistettä tuosta noin vain, sillä arvostelijoiden määrä on noussut reilusti. Tuolloin myös fanipoikalehtiä oli pilvin pimein, jotka lykkivät satasen jokaiselle fanituksen kohteelleen. On niitä nykyäänkin, mutta yhä useampi sivusto ja lehti käsittelee asioita vähän eri kantilta nykyään kuin tuolloin.
Eiköhän niitä fanipoikasivustoja nyt ole enemmän kuin silloin? Ja Ocarina on edelleen ainoa peli joka on saanut sekä Edgeltä että Famitsulta täydet, eli kyse ei ole ollut vain lätkimisestä. Oma lempilehtenikin eli N64 Magazine antoi pelille keskiarvon alle eli 98 pistettä.
Sitä, että aggressiivinen retrokeskustelu on ikävää luettavaa.
Sanopa muuta. Olin oikein yllättynyt miten kiihkottoman ensimmäisen viestini sain muodostettua, mutta eiköhän joidenkin pitänyt alkaa aukoa päätään.