Vastaus: Uskonnot & ateismi
Ihan kiinnostava aihe, jota en kuitenkaan tällä foorumilla viitsi käsitellä. Katsaus tähän ketjuun osoittaa jo hyvin, miten näistä asioista ei tulisi keskustella. Joka tapauksessa yllä oli jotain kysymyksiä koskien teologiaa ja filosofiaa. Menee hieman offtopiciksi, mutta pakkohan tähän on tuoda tasapainoa hieman.
Teologia on, kuten nimikin sanoo, jumaltutkimusta, jolla yleisesti tarkoitetaan nimenomaan kristinuskon Jumalan ja tähän liittyvien kokonaisuuksien (tekstien, arkeologisten löytöjen, muinaisten kielten, tapojen ja kulttuurien jne) tutkimista. Suomessa teologit kouluttautuvat maistereiksi, joilla on valmius toimia akateemisessa tutkimistyössä (työ- ja tutkimuskenttä on laaja), pedagogisissa töissä (kasvatustieteiden sivuaineopintojen varustuksella), pappina (pappi, sotilaspappi, sairaalapappi jne), diakoniatyössä, seurakunnassa ja toki pitää muistaa, että suomalaiset teologiset tiedekunnat ylläpitävät laadukasta ja tärkeää muinaisten kielten tutkimusta. Kreikka, heprea ja latina ovat teologisen koulutuksen kieliopintojen peruskamaa muiden kielten ohella. Kuten tästä näkee, työkenttä on laaja ja - mikäli kykenee käsittämään kokonaisuuksia ja tunnustamaan muiden työn arvon - työtehtävät ovat tärkeitä ja liittyvät useiden ihmisten elämässä käännekohtiin. On ihan eri asia sitten ajatella, pitäisikö valtion kustantaa pappiskoulutusta; siitä varmasti on eriäviä mielipiteitä. Koulutus itsessään on kuitenkin vaativa, sivistävä, laaja ja hyvin traditionaalinen akateeminen kokonaisuus. Sellaisenaan teologisen koulutuksen arvoa on typerä vähätellä, sillä sama vähättely osuu relativismin nimessä vaikkapa folkloristiikkaan, musiikkitieteeseen, kirjallisuustieteeseen tai vaikkapa sosiologiaan. Näin siis, jos tähtäimessä ovat ei tieteellis-teknilliset opintokokonaisuudet. Muutenhan kritiikin kohteeksi voidaan asettaa koulutus kuin koulutus riippuen omista preferensseistä ja arvostuksen kohteista.
Filosofia ei, useiden humanististen ja yhteiskunnalisten aineiden tavoin, ole kovin selvärajainen. Tutkimus- ja työkenttä liikkuu aina kielitieteen rajoilta logiikkaan, etiikasta yhteiskunnalliseen tutkimuksen ja kritiikkiin tai tekoälytutkimuksesta metafysiikkaan. Mitään yhtä filosofiaa ei ole, sillä filosofia tieteenä menettää ja saa lisää sisältöä jatkuvasti. Tieteen esi-isät, Platon ja Aristoteles, käynnistivät muun muassa luonnontieteellisen tutkimuksen pari tuhatta vuotta sitten. Matematiikka, fysiikka ja logiikka olivat pitkään keskeisesti filosofian osa-alueita, kuten käytännössä myös psykologiakin. Käsite psykhe tulee sekin Aristoteleelta, ja itsenäisenä tieteenalana psykologia on varsin nuori; vasta 1800-luvulla se irtaantui filosofiasta itsenäiseksi tieteeksi. Yhteiskunnallisesti filosofia on mm. sosiologian ja valtio-opin - ja useiden talousteorioiden - lähde. Thomas More, John Stuart Mill, Niccolò di Bernardo dei Machiavelli, Karl Marx, Thomas Hobbes ja Georg Hegel ovat vain murto-osa suurista nimistä, jotka ovat yhteiskunnallisen filosofian ja yhteiskuntien kehityksen käännekohtien takana. Jos kyseisten ajattelijoiden kontribuutio epäilyttää, niin sivistysseikkailun voi aloittaa esimerkiksi Wikipediasta tai kirjastosta. Moderni maailma on jokaiselle ajattelijalle paljon velkaa. Matemaattis-luonnontieteellisesti suuntautuneille moderni logiikka on varmasti tuttu aine. Hyvin pitkälle siitä ovat vastuussa Aristoteles syllogistisen logiikkansa kanssa, Gottlob Frege, modernin logiikan isä, sekä lukuisat muut matemaatikko-loogikot. Logiikan sovellutuksista jokainen voi itse ottaa selvää. SQL-tietokannat, prosessorit ja lukuisat muut tekniset laitteet perustuvat logiikkaan, muun muassa.
Teksti taas hieman venyi, mutta mielestäni on hyvin naiivia puhua sellaisesta, josta ei selvästikään ole erityisen hyvin perillä. Toki osa filosofian opiskelijoista muiden opiskelijoiden ohella työskentelee esimerkiksi mäkkärin kassalla, ihmekös tuo. Koulutusta vastaavan työn löytyminen on useille ihmisille kipukysymys - riippumatta siitä, mikä on akateemiselta nimeltään. Toisaalta eipä ole mielestäni selväjärkistä väheksyä palveluammatteja. Useille yliopisto on sivistyslaitos, jonka tarjoama tieto sekä kasvattaa että sivistää, eikä koulutuksella ole välttämättä muuta virkaa. Nämä ihmiset kouluttautuvat koulutuksensa itsensä vuoksi. Se on heille paras palkka. Työ voi sitten olla jotain ihan muuta, vaikkapa juuri palvelutyötä, tai sitten ihan oman alan hommia. Filosofian opiskelijoista noin 85% prosenttia on työllistettynä ja vain pieni määrä heistä työskentelee täysin koulutusta vastaamattomissa hommissa. Teologeja valmistuu pieni määrä ja oman alan töitä on aina varmasti tarjolla. Teologeilla työtilanne on ollut läpi historian turvattu, ja palkkakin on melko hyvä. Näitä alentavia näkemyksiä kyllä kuulee aina välillä. Usein suunsoittaja on joku katkera teekkari tai fysiikan opiskelija, jonka reduktionististeen maailmankuvaan ei mahdu mitään, joka ei sisällä kaavoja tai jännittäviä fysikaalisia ilmiöitä. Omapahan on surunsa, jos näin ahtaan maailmankuvan ja tiedekäsityksen on hankkinut.
Suosittelen jokaiselle Dawkinsinsa lukeneelle solttuateistille myös vastapuolen parhaimmiston näkemyksiä. Zeitgeist-leffat, Da Vinci Koodit ja muut, lähinnä rajatieto-oppia muistuttavat lähteet eivät ole kovin hyviä teologian auktoriteetteja. Ai niin joo; onhan tässä se vaikeus, että joutuu mahdollisesti kohtaamaan omien näkemysten vastaisia ajatuksia ja kenties jopa keskustelemaan teologian asiantuntijan kanssa. Eihän tällainen vetele, kun mokomat ovat ns. jo tartunnan saaneita! Kannattaa silti kokeilla, jos haluaa oikeasti haastaa oman ajattelunsa ja tietonsa.
Minusta juuri nuo isommat instituutiot tekevät uskonnoista vääriä ja pelottaa ihmisiä jopa pois. Joillekkin uskonto on todellakin se oma harras rukoushetki, eikä mikään sadan ihmisen messu.