Vastaus: Uskonnot & ateismi
Sanoin, etten itse tarvitse erityisiä syitä uskoa, koska usko tulee ikään kuin luonnostaan. Ymmärrän, että jokaisen uskon takana on silti oma syiden joukko. Se, miksi joku valitsee yhden uskon kaikkien uskojen joukosta on hankala on ja syvällinen kysymys. Tällaisiin kysymyksiin en edes yritä vastata järkiperäisesti, enkä näin foorumilla, julkisesti.
En tiedä kuinka hyvä seuraava analogia on, mutta menkööt: Joku tiedemies saattaa uskoa teorian x selittävän maailmankaikkeuden synnyn parhaiten (aivan, uskoa, sillä tietäminen edellyttää teorian tiedollista varmuutta, mikä itsessään jo viittaa teorian oikeellisuuteen. Mutta tätähän ei voida todistaa, joten kysymys jää uskon varaan.), joten hän valitsee tuon teorian muiden joukosta. Tässä tapauksessa tiedemies tekee tietoisen päätöksen, joka linjaa hänen tutkimustyötään ja suhdetta muihin tieteilijöihin. Hän voi myöhemmin kuitenkin vaihtaa uskonsa, jos se osoittautuu vääräksi. Kristillisen uskon kohdalla asia on samoin, sillä erotuksella kylläkin, että usko on lahja, ainoa oikea eikä sitä ole tarkoitus vaihtaa.
En muuten esittänyt mitään hypoteeseja toisin kuin väitit. Mikäli siis viittasit uskoa koskeviin lauseisiini. Toteamus "uskon" ja erityisesti "uskon siten, ettei uskoa voida selittää luonnollisella ihmisen kielellä" ei ole mikään hypoteesi, oletus, jota pitäisi koetella. Tuollainen lause on subjektiivinen toteamus, joka itse sanoo itsestään, ettei sitä voi eikä tule koetella - paitsi ehkä hengellisellä kilvoittelulla. Näin tarkoitukseni ei ole todistaa sinulle mitään hypoteesia, koska en sellaisia allekirjoita. Viimeisiin kysymyksiisi viitaten: uskon kristittyjen Jumalaan (lue: olen kristitty), mikä mielestäni tuli kyllä varsin hyvin selville edellisissä viesteissäni.
Mutta kuten yllä sanoin, en aio yleisellä keskustelufoorumilla jatkaa dialogia omasta uskostani, erityisesti koska toinen osapuoli kuvittelee ja olettaa, että usko tulisi voida todistaa järjellä ja tiedolla muita uskoja vastaan. Minulle riittää uskon varmuus, kristinuskon peruspilari, joten kaikki yritykset järkeillä uskon piiriin kuuluva asia ovat vain väsynyttä argumentointia. Siis: usko on sellainen asia, jonka olemusta ei voi selittää uskosta osattomalle. Kieli ei ole yhteinen, eikä uskon kokemusta voi siirtää toiselle. Asiaa voi yrittää selittää, mutta se jää kylläkin juuri yrityksen tasolle. Tämä ei ole mikään ovela pako takavasempaan. Asia nyt vain on näin, ja en taatusti ole ainoa uskova, jonka suusta tulet sen elämäsi aikana kuulemaan.
PS.
jryiltä hyvä kysymys edellisessä viestissään. Uskontojen olemassaoloon on lukuisia syitä ja nämä syyt tietysti vaihtelevat sen mukaan, kuka kysyy ja keneltä. Reduktionistinen malli tekee uskonnoista vain hetkellisiä kuljetusaluksia, joiden avulla kulttuurit ovat luotsanneet tiensä mereltä Järjen atolleille ja myöhemmin hyljänneet uskonsa tiedon karttuessa. New age -malli selittää ympäripyöreitä "kaikki on yksi, yksi on kaikki" -teorioita, harjoittaa synkretismiä ja julistaa uuttaa Vesimiehen aikaa ja uusien uskontojen syntyä jne. Yhden uskonnon uskova hylkää muut kuin oman uskonsa ja pyrkii tekemään tämän mahdollisimman uskottavasti, mikä on kyllä melko vaikea tehtävä. jryin kysymys on niin vaikea, etten ole koskaan kuullut siihen edes välttävää järjellistä tai järkiperäistä vastausta. Sen sijaan hengellisesti kysymys on varsin helppo ja vastaus siihen löytyy jo Genesiksen alusta. Ymmärrettävästi nojaan itse hengelliseen vastaukseen, kuten melko varmasti jokainen muukin uskova. Hyvä kysymys todellakin... Kulttuuri-, uskonto- ja historiantutkimus kartoittavat tuota kysymystä jatkuvasti ja ainahan on mukava huomata, kuinka tutkimus selventää tai sumentaa asioita.
En ole taaskaan varma ymmärsinkö oikein, joten kyselen hieman jos suinkin sopii myöhemmässä vaiheessa viestiäni.
Aivan, askel voi olla pieni, mutta se ei edelleenkään anna mitään syytä uskoa juuri Allahiin, Jeesukseen tai Brahmaan. Myönsitkö siis, että ei ole mitään syytä uskoa (mutta uskot silti, ei siinä mitään, omapa on asiasi)? Lisäksi kyseinen ''askel'' ei mitenkään vastaa argumenttiin, että eri persoonalliset jumalat olisivat todennäköisesti ihmisten keksimiä.
Hypoteesien esittäjällä on todistamisvastuu (Varsinkin jos esittää asian totena), ei sen kiistäjällä. Ensin pitää esittää todisteet, vasta sen jälkeen ne voi ampua alas tai miettiä niiden järjellisyyttä. Ellei todisteita ole, ei nähdäkseni ole mitään syytä uskoa asiaan. Ensin täytyy esittää, miksi juuri se ja se jumala (Olettaen nyt tässä kohdassa, että kiistakapulana on persoonallisten jumalien olemassaolo) loi kaiken, miten se/hän loi sen jne. jne.
Tarkalleen ottaen en ole vieläkään varma vastauksestasi, eli lisään kysymyksiä ja tarkennan niitä. Näiden tarkoitushan on kartoittaa uskoasi ja mahdollisesti yrittää väitellä asiasta. Ellet halua keskustelua/väittelyä, niin ilmoitathan sen selkeästi. Alla siis kysymykset:
Uskotko persoonalliseen jumalaan? Jos uskot, niin mihin niistä? Ellet, niin oletko kenties panteisti tai dualisti?
Olettaen, että uskot Jahveen eli Raamatun jumalaan, niin uskotko Raamattuun ja sen sanomaan ja kuinka kirjaimellisesti?
Sanoin, etten itse tarvitse erityisiä syitä uskoa, koska usko tulee ikään kuin luonnostaan. Ymmärrän, että jokaisen uskon takana on silti oma syiden joukko. Se, miksi joku valitsee yhden uskon kaikkien uskojen joukosta on hankala on ja syvällinen kysymys. Tällaisiin kysymyksiin en edes yritä vastata järkiperäisesti, enkä näin foorumilla, julkisesti.
En tiedä kuinka hyvä seuraava analogia on, mutta menkööt: Joku tiedemies saattaa uskoa teorian x selittävän maailmankaikkeuden synnyn parhaiten (aivan, uskoa, sillä tietäminen edellyttää teorian tiedollista varmuutta, mikä itsessään jo viittaa teorian oikeellisuuteen. Mutta tätähän ei voida todistaa, joten kysymys jää uskon varaan.), joten hän valitsee tuon teorian muiden joukosta. Tässä tapauksessa tiedemies tekee tietoisen päätöksen, joka linjaa hänen tutkimustyötään ja suhdetta muihin tieteilijöihin. Hän voi myöhemmin kuitenkin vaihtaa uskonsa, jos se osoittautuu vääräksi. Kristillisen uskon kohdalla asia on samoin, sillä erotuksella kylläkin, että usko on lahja, ainoa oikea eikä sitä ole tarkoitus vaihtaa.
En muuten esittänyt mitään hypoteeseja toisin kuin väitit. Mikäli siis viittasit uskoa koskeviin lauseisiini. Toteamus "uskon" ja erityisesti "uskon siten, ettei uskoa voida selittää luonnollisella ihmisen kielellä" ei ole mikään hypoteesi, oletus, jota pitäisi koetella. Tuollainen lause on subjektiivinen toteamus, joka itse sanoo itsestään, ettei sitä voi eikä tule koetella - paitsi ehkä hengellisellä kilvoittelulla. Näin tarkoitukseni ei ole todistaa sinulle mitään hypoteesia, koska en sellaisia allekirjoita. Viimeisiin kysymyksiisi viitaten: uskon kristittyjen Jumalaan (lue: olen kristitty), mikä mielestäni tuli kyllä varsin hyvin selville edellisissä viesteissäni.
Mutta kuten yllä sanoin, en aio yleisellä keskustelufoorumilla jatkaa dialogia omasta uskostani, erityisesti koska toinen osapuoli kuvittelee ja olettaa, että usko tulisi voida todistaa järjellä ja tiedolla muita uskoja vastaan. Minulle riittää uskon varmuus, kristinuskon peruspilari, joten kaikki yritykset järkeillä uskon piiriin kuuluva asia ovat vain väsynyttä argumentointia. Siis: usko on sellainen asia, jonka olemusta ei voi selittää uskosta osattomalle. Kieli ei ole yhteinen, eikä uskon kokemusta voi siirtää toiselle. Asiaa voi yrittää selittää, mutta se jää kylläkin juuri yrityksen tasolle. Tämä ei ole mikään ovela pako takavasempaan. Asia nyt vain on näin, ja en taatusti ole ainoa uskova, jonka suusta tulet sen elämäsi aikana kuulemaan.
PS.
jryiltä hyvä kysymys edellisessä viestissään. Uskontojen olemassaoloon on lukuisia syitä ja nämä syyt tietysti vaihtelevat sen mukaan, kuka kysyy ja keneltä. Reduktionistinen malli tekee uskonnoista vain hetkellisiä kuljetusaluksia, joiden avulla kulttuurit ovat luotsanneet tiensä mereltä Järjen atolleille ja myöhemmin hyljänneet uskonsa tiedon karttuessa. New age -malli selittää ympäripyöreitä "kaikki on yksi, yksi on kaikki" -teorioita, harjoittaa synkretismiä ja julistaa uuttaa Vesimiehen aikaa ja uusien uskontojen syntyä jne. Yhden uskonnon uskova hylkää muut kuin oman uskonsa ja pyrkii tekemään tämän mahdollisimman uskottavasti, mikä on kyllä melko vaikea tehtävä. jryin kysymys on niin vaikea, etten ole koskaan kuullut siihen edes välttävää järjellistä tai järkiperäistä vastausta. Sen sijaan hengellisesti kysymys on varsin helppo ja vastaus siihen löytyy jo Genesiksen alusta. Ymmärrettävästi nojaan itse hengelliseen vastaukseen, kuten melko varmasti jokainen muukin uskova. Hyvä kysymys todellakin... Kulttuuri-, uskonto- ja historiantutkimus kartoittavat tuota kysymystä jatkuvasti ja ainahan on mukava huomata, kuinka tutkimus selventää tai sumentaa asioita.
Viimeksi muokannut moderaattori: