Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Ei ihmisiä voi siltikään tasapäistää. Ei voida lähteä siitä, että kaikkien pitää olla yhtä hyviä ja niitä parhaita tietyssä työssä. Joku on aina väistämättä huonoin ja joku väistämättä paras. Yleensä kumpikin suoriutuu työssään kuitenkin riittävän hyvin ja pitää työstään. Miksi se huonoinkaan silloin vaihtaisi työtä?
Äääh.. pointti on että pelintekijät voi helposti tehdä tuon vaikeustason valtavassa määrässä pelejä ja saada sillä lisää myyntiä kenenkään pelikokemuksen kärsimättä.
Mutta onko se niin, että kenenkään pelikokemus ei kärsi vaikeustasoja lisäämällä Frommin pelien tapauksessa. Yleisesti olen samaa mieltä, että suurimpaan osaan peleistä vaikeustasot sopii ja helpompi vaikeustaso ei vie mitään pois siitä alkuperäisestä visiosta mikä kehittäjällä on. Mutta esimerkiksi Frommin pelien osalta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Kuten täällä on moni tuonut esille niin tuo haastavuus on niin siellä pelin ytimessä, että helpomman vaikeustason lisääminen vahngoittaisi tässä tapauksessa sitä ydintä merkittävästi.
Melkeen kaikista peleistä voi sanoo noin. Eihän Fromin peleissä ole esim. monimutkaisia näppäinyhdistelmiä, eikä ne vaadi millintarkkaa tähtäystä. Tietysti ne vaatii todella tarkkaa ajoitusta ja vihollisten liikkeiden lukemista. Returnal on lähes mahdoton peli mulle kun siinä pitää vielä tähdätä hyvin tarkasti ja pysyä tuntikaupalla hengissä. Kuudennessa biomissa oli pakko lopettaa, ku ei vaa päässy eteenpäin. Niohit ovat kans ihan naurettavan vaikeita pelejä, siinä pahimillaan kuolee yhteen liikkeseen. Eli en pidä itseäni jonain "eliittipelaajana".
Mutta onko se niin, että kenenkään pelikokemus ei kärsi vaikeustasoja lisäämällä Frommin pelien tapauksessa. Yleisesti olen samaa mieltä, että suurimpaan osaan peleistä vaikeustasot sopii ja helpompi vaikeustaso ei vie mitään pois siitä alkuperäisestä visiosta mikä kehittäjällä on. Mutta esimerkiksi Frommin pelien osalta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Kuten täällä on moni tuonut esille niin tuo haastavuus on niin siellä pelin ytimessä, että helpomman vaikeustason lisääminen vahngoittaisi tässä tapauksessa sitä ydintä merkittävästi.
Missä kohtaa minä näin olen väittänyt? Nyt on tulkittu kyllä aika vapaasti tai sitten en ole osannut ilmaista itseäni. Jatkan alla tarkemmin...
En ole väittänyt että syynä olisi AINA laiskuus ja koko laiskuus ja mukavuudenhalu liittyi nimenomaan siihen KUN/JOS syynä on vain se ettei jaksa panostaa. En myöskään väittänyt etteikö osaamisessa, oppimisessa ja muussa olisi yksilöllisiä eroja.
Anteeksi mitä? Missä kohtaa kirjoitin (tai "ajattelin") että PITÄÄ venyä ja kehittyä? Kirjoitin vain että on mielestäni typerää asettaa rajoja itselleen kun sellaisia on kuitenkin hyvin mahdoton lopulta määrittää. Minä nimenomaan en ole sitä mieltä että esim. työelämässä ja yhteiskunnassa yleensä täytyy venyä ja joustaa ja sopeutua vaan sitä mieltä, että tietyssä hetkessä asetetut rajat on turhia. Jokainen voi todeta että "en pysty tähän nyt" mutta onko se kauhean kannustavaa tai järkevää todeta että "minä en pysty tähän ikinä"?
Jälleen erikoista tulkintaa, sillä en ole myöskään tasapäistämässä ketään. Jokaisella on omat maksiminsa, jotka minä ajattelen vain sen hetkisenä maksimina. Ainakin perustelujen perusteella olet samaa mieltä koska eihän se nuoruuden maksimi enää pysy vanhana samana. Yhtä lailla se muuttuu senkin kautta jos sitä harjoittaa. Lisäksi tasapäistämisen sijastahan minä nimenomaan olen myös puhunut yksilöllisistä eroista.
Nyt on kyllä erikoista tekstiä. Ainahan kokemus on pitkälti kiinni siitä mitä on tarjolla. Eihän jäätelöstäkään saa pizzaa vaikka kuinka haluaisi siitä pizza-kokemuksen. Totta kai kokemus on yksilöllinen mutta kyllä se pohjautuu täysin siihen asiaa, joka koetaan eikä siihen, miten itse sen määrittelee. Toki sinä voit sitä muokata niin että pelaat haluamallasi tavalla tai syöt jäätelön vaikka sulaneena jääkylmän sijasta mutta se tarjottu asia on kuitenkin se, joka määrittelee rajat, jonka sisällä voit sen asian kokea.
Eli haluat "vanhan kansan" sanoin siis rusinat pullasta. (Olettaen että rusina on siis ottajan mielestä hyvää)
Se juttu tässä onkin se, että en ole määrittelemässä kenenkään pelikokemusta vaan sitä tarjoilua, josta se pelikokemus syntyy. Sinä haluat ne "rusinat pullasta" mutta minusta se pulla on iso osa sitä kokonaisuutta, joten totta kai minä puolustan sitä.
Mistä tämä tasapäistäminen tähän nyt tuli? Ollaan monta sivua jo puhuttu, sinä mukaan lukien, siitä kuinka pääosassa soulsborneissa on helpotuksia. Ketään ei vaadita siis samalle tasolle kuin vaikka se lvl. 1 vaippahousulla pelaava katanamies jostain Youtube-videoilta.
Kyllä, valtavassa määrässä pelejä näin on ja tulee olemaan. Se on hyvä asia. Ja juuri sen takia pitää olla myös muutakin tarjolla.
Luulin esimerkkisi menevän ihan toiseen suuntaan, joten minä menen sinne. Minun lapseni harjoittelee pelaamista ja on siinä jo melko hyvä. Miten hänestä sitten tuli hyvä? Laitoinko Elden Ringin eteen ja sanoin että koe peli? Vihoittelinko Fromille ettei tarjolla ole kaikille sopivaa vaikeustasoa, jolla myös aloitteleva lapseni saa "saman" kokemuksen? Vai valitsinko kenties pelattavaksi pelejä, jotka on helpompia ja yksinkertaisempia, eli taitotasoon sopivia, joiden kautta opetella rauhassa, kunnes siirrytään haastavampiin tapauksiin?
Kyllä tulee hyvää ja hyvin perusteltua settiä kerta toisensa jälkeen sieltä suunnalta! Ilo lukea!
Juurikin tämä!
Tämä!
Tämä!
Ei From ole myynneistä huolissaan, joten tätä argumenttia on ihan turha käyttää ainakaan sen peleissä.
Itse olen 52 ja minä en kaipaa ER:ään vaikeustasoja. Helpotusta voi tuoda kiljoonalla muullakin tavalla, kuten From on tehnytkin. Elden Ringin tapausessa sitä saa OP buildeista, co-opista ja ashenien käytöstä. Hyvin niilläkin pärjää.
Peleissä lähdeteoksen ei nimenomaan tarvitse olla kaikille kaikilta osin sama, eikä itse asiassa kannattaisikaan olla, koska pelit ovat interaktiivinen viihteen muoto, jossa vaikuttavat nimenomaan ne pelaajan yksilölliset ominaisuudet paljon enemmän siihen voiko niitä ylipäätään kokea, tai miten ne voidaan kokea, kuin missään muussa viihteen muodossa.
Joku aiheessa silti vaan on itselleni sen verran tärkeä. Ehkä se on se, kun olen pitänyt peleistä aina intohimoisesti ja minulle peleissä tärkeintä on olleet aina pelimekaniikat. Koska pelit. Pelattavuus. Pelaaminen. Ja tämä aihe koskettaa niin läheltä pelimekaniikkoja. Niin pitkään peliala oli menossa tyhmempään ja tyhmempään suuntaan. Haaste oli pahasta. Mekaniikkojen yksityiskohdilla ei ollut niin väliä, kunhan pääsee "kokemaan tarinan sohvanpohjalta". Ja From onnistui valtavirtaistamaan haasteen ja sitä kautta pelimekaniikat nousevat taas enemmän keskiöön, eikä ainoastaan kävely komeiden maisemien läpi.
Olet kyllä aikamoinen mustan valkoiseksi puhuja. Kyllä se on nimenomaan pelin tasapäistämistä, jos peli tehdään vaikeaksi ja ei tarjota lainkaan valinnaisia vaikeusasteita. Peli on siis silloin tasapäistetty tiukasti vain tietyn tyyppisten ja taitoisten ihmisten pelattavaksi.
Näin voikin olla pääosin mutta sitten on ne poikkeukset. Ei tässä kukaan ole toivomassa jokaiseen peliin vaikeustasoja vaan vain niihin, joissa niiden olemattomuus on ollut aina se juttu. Jos se muutetaan, muuttuu olennainen osa sitä peliä.
Älä nyt viitsi. Tuohan on ihan siitä kiinni mistä päin tuota käsittelee: tasapäistäminenhän on sitä että tehdään jotain samanlaiseksi kuin muut vaihtoehdot ja mitä muuta se on jos myös soulsborneihin laitetaan vaikeustasot kuten käytännössä kaikissa muissa peleissä? Aika erikoisella tavalla väännät tuossa tuota "tasapäistämistä" nyt omaan käyttöösi kun tuon asian voi todellakin nähdä myös kuten minä sen ilmaisen.
Tämä kohta on totta enkä ole väittänyt tähän mitään vastaan. Siellä on vain ne muut pointit yhä olemassa. Tärkeimpänä se, että en halua että kaikesta pitää tehdä "samanlaista" vaan että riittää kun reilusti yli 90% peleistä sisältää ne vaikeustasot.
Mutta tässä on se ihan hiton iso ongelma että millä saat ihmiset sitten valitsemaan sen vaikeustason, joka tarjoaa sen OMAN version nykyisestä soulsborne-haasteesta? Vastaus lienee että ei mitenkään ja suuri osa pelaa pelin läpi vähemmin haastein eikä luultavasti ymmärrä mikä pelissä niin ihmeellistä on.
Miten? Eihän kukaan ole sovittamassa sitä yksilölle tai tarkistamassa onko se sitä mitä se nykyään on, eli haastava. Siinä vain annetaan vaikeustasot ja kysytään että miten haluat pelata. Suurin osa valitsee normaalin tai jopa easyn ja kun tulee seinä vastaan niin pudotetaan vähän alemmas jos vielä voi.
Tämä sinun tulkintasi yksilöllisyydestä tässä kohtaa on aika erikoisesti väännetty tähän asiaan. Minusta vielä yksilöllisempää on se että osa ei vain pysty ja osa pystyy ja sitten vielä molempiin ryhmiin kuuluvat kokevat tilanteensa yksilöllisesti. Jos siis vain lasketaan sitä kummassa on enemmän yksilöllisiä kokemuksia niin kyllä niitä nyt ikävä kyllä vain tuossa minun skenaariossani on enemmän. Koska sillä tuntuu siis sinulle olevan merkitystä että kuinka moni saa "yksilöllisiä kokemuksia".
Eli "yksilölliset kokemukset on yksilöllisiä", taas. Siltikin se että soulsborneihin lisätään vaikeustasot on pelien tasapäistämistä. Ei se tällä kokemusten selittelyllä miksikään muutu ja noiden pelien muuttaminen on minulle juuri se ongelma. Varsinkin kun tosiaan järkyttävä enemmistö peleistä sisältää jo vaikeustasot ja souslborneissakin on helpotuksia. Mutta ei vain riitä ei. Pitää saada kaikesta "massatuote", joka kelpaa kaikille. No vähän on hajuton ja mauton mutta mitä siitä kun pystyy nauttimaan kun ei tule seinä vastaan
Et nyt kyllä ilmiselvästi ymmärrä tätä tasapäistämistä tässä. Siis se on se tasapäistäminen, että kun peli tehdään niin, että sitä voivat pelata vain tietyillä ominaisuuksilla olevat ihmiset ja edellytetään, että jos haluat päästä pelin läpi, niin sinun pitää olla tai kehittyä tälle tietylle tiukalle tasolle. Kaikilta pelaajilta odotetaan siis tuota hyvin samaa taitotasossa. Se jos mikä on tasapäistämistä, kun peliä pelaavien taitotasoissa ei voi olla suurta hajontaa, vaan kaikkien pelaajien pitää olla reaktioiltaan ja rytmitajultaan huippuluokkaa, eikä pelin pariin ole asiaa, ellei niin ole. Taitotasovaatimus on siis pelissä nimenomaan tasapäistetty. Se myös, että oletetaan kaikkien voivan oppia pelaamaan peliä kunhan kovasti treenaa, on tasapäistämistä ja erilaisuuden kieltämistä.
Mieluummin vaan se vaikeustason säätö. Pay to winiä toki vastustan kaikissa peleissä. Ja se grindaus voi toki olla juu tylsää, mutta sitäkin voi tehdä monella tavalla, ja se on kuitenkin yleensä myös pelaajan oma valinta grindaako vai ei. Itse menin Elden Ringissä jatkuvasti auttamaan muita heidän peleihinsä ja farmasin siinä varsinkin alkuvaiheessa nopeasti leveleitä ainakin itseäni kiinnostavalla tavalla. Ja sitten kun myöhemmin pääsi siihen lintufarmausmestaan, niin siellä sai kyllä todella ison läjän leveleitä pienessäkin ajassa. Toki sitten kun alkoi olla yli 200 levelillä niin paras farmaustapa oli mennä auttamaan toisia Maleniassa. Kun spämmäsi aivan hulluna sitä Bloodfliesia (vai mikä lie olikaan) tai Death Rancoria, ja co-op kaverit olivat edes kohtalaisia pelaajia, niin Malenia useimmiten kaatui varsin pian ja siitä sai useita satoja tuhansia expaa kerralla. Yksin en kyllä varmasti tuotakaan taistelua ikinä olisi pääsyt, mutta onneksi on tuo co-oppi.
Saattaisi se sitä ainakin jossain määrin tosiaan vähentää, mikä olisi kyllä kieltämättä sääli minunkin mielestäni. Jos peli on kuitenkin ylipäätään suosittu ja sitä pelataan paljon sillä hetkellä, niin kyllä sitä seuraa pitäisi löytyä ainakin kohtuullisesti vaikka olisi ne vaikeustasot. Sitten voi kyllä co-opin pelaajat olla vähemmässä, kun peli alkaa olla jo sen verran vanha, että se suurin huuma on porukalla ohi, eikä löydy pelaajamassoja samaan aikaan peliä pelaamaan.