Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Uncharted: Lost Legacy

Uncharted 4 oli itselle siis puiseva kokemus, mutta jokin masokisti minussa sai vielä korkkaamaan tämän lisäosan. Ehkä, kun paketista on ihan rahaa maksanut, niin ei kehdannut jättää pelaamatta.

Kannattipa korkata. Lost Legacy oli pääpeliä huomattavasti viihdyttävämpi ja kompaktimpi paketti. Kyllä tässäkin oli niitä näppäimien rämpytyksiä ja maneereja, jotka pääpelissä ärsyttivät, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa. Lost Legacy soljui lähes koko ajan viihdyttävästi eteenpäin ja lopussa tarjosi suorastaan hävyttömän eeppistä menoa. Sulavaa rytmitystä sotkivat ainoastaan yhden chapterin aivan kammottava open world-osio, jossa tylsässä maastossa piti suunnistaa maasturilla kivien seassa ja kaksi itselleni melko vaikeaa puzzlea joiden rinnalla jopa Silent Hill 2:n puzzlet tuntuvat lämpimiltä lampaan henkäyksiltä.

Tämän lisärin myötä jäi lopulta hyvä fiilis tästä alle 20 euron pelihankinasta.
 
Itsellä äskettäin oli peluutuksessa mainio "Grand Theft Auto -kloonia" sitä Grand Theft Auto VI:ta odotellessa. Ja vielä pilkkahinnalla, koska tätä Sleeping Dogsia myydään parilla lantilla vähän väliä.


Kuten tekstistä voi päätellä, niin diggasin melkein kybällä, mikä olisi tosiaan enemmän euroja kuin mitä pelistä nykyään pyydetään.
 
Itsellä äskettäin oli peluutuksessa mainio "Grand Theft Auto -kloonia" sitä Grand Theft Auto VI:ta odotellessa. Ja vielä pilkkahinnalla, koska tätä Sleeping Dogsia myydään parilla lantilla vähän väliä.


Kuten tekstistä voi päätellä, niin diggasin melkein kybällä, mikä olisi tosiaan enemmän euroja kuin mitä pelistä nykyään pyydetään.
Itselleni yksi parhaista, ellei paras GTA-klooni. Tunnelmaa riittää, ja pelattavuus on ihan eri tasolla, kuin esim. juurikin GTA-peleissä.
 
Itsellä äskettäin oli peluutuksessa mainio "Grand Theft Auto -kloonia" sitä Grand Theft Auto VI:ta odotellessa. Ja vielä pilkkahinnalla, koska tätä Sleeping Dogsia myydään parilla lantilla vähän väliä.


Kuten tekstistä voi päätellä, niin diggasin melkein kybällä, mikä olisi tosiaan enemmän euroja kuin mitä pelistä nykyään pyydetään.
Tämä oli kyllä kova aikoinaan ja ihan eri tasolla kuin joku GTA. En osaa suoraan sanoa mikä GTA:ssa "mättää" mutta jotenkin Sleeping Dogsissa oli enemmän ehkä "sielua"? GTA tuntuu toistavan samaa, mitä se on tehnyt aina. Toki se tekee sen hyvin ja kovilla tuotantoarvoilla mutta jotenkin se vain on jo nähty. Ei sillä etteikö silti tulisi uutta GTA:a taas jossain kohtaa pelattua.
 
Itsellä äskettäin oli peluutuksessa mainio "Grand Theft Auto -kloonia" sitä Grand Theft Auto VI:ta odotellessa. Ja vielä pilkkahinnalla, koska tätä Sleeping Dogsia myydään parilla lantilla vähän väliä.


Kuten tekstistä voi päätellä, niin diggasin melkein kybällä, mikä olisi tosiaan enemmän euroja kuin mitä pelistä nykyään pyydetään.
Tämä on ihan huippu! Kuinka siistä oli heittää tyyppejä roskikseen. Tai mätkiä ihmisiä puhelinkoppiin. Nyt kyllä tekis vähän mieli pelata tämä uudestaan.
 
Itsellä äskettäin oli peluutuksessa mainio "Grand Theft Auto -kloonia" sitä Grand Theft Auto VI:ta odotellessa. Ja vielä pilkkahinnalla, koska tätä Sleeping Dogsia myydään parilla lantilla vähän väliä.


Kuten tekstistä voi päätellä, niin diggasin melkein kybällä, mikä olisi tosiaan enemmän euroja kuin mitä pelistä nykyään pyydetään.
Itse pelasin alkuperäisen joskus ja pidin kyllä paljon myös. Tuntui silloin mukavan erilaiselta GTA:n verrattuna.

Pitäisi varmaan ottaa varmaan joskus tuo uudestaan peluuseen, kun DLC:t ovat kokematta :)
 
On se kyllä mainio! Ja näin pitkään olin selvinnyt sitä testaamatta, vaikka siitä kuullut melkein jatkuvasti kehuja. Mitähän muita helmiä sitä on jäänyt testaamatta, kun tämä ja Sniper Elite -sarja ihan "tyhjästä" tullut itelle vastaan viime aikoina.

Tässä just nyt pelannut pari minuuttiakin sitten taas Balatroa ja kaduttaa. Pakko varmaan piilottaa se jonnekin nurkkaan piiloon. Otin jo kasetinkin Switchin sisuksista pois ja pistin koteloonsa, koska tää on ihan pirun koukuttava. Helposti voisi varmaan parikin tuntia tuohon tässä unien kustannuksella käyttää, ihan kamalaa.

En suosittele! Vähän kuten tulikin aiemmin kirjoiteltua.
 
Itse pelasin alkuperäisen joskus ja pidin kyllä paljon myös. Tuntui silloin mukavan erilaiselta GTA:n verrattuna.

Pitäisi varmaan ottaa varmaan joskus tuo uudestaan peluuseen, kun DLC:t ovat kokematta :)
Tajusin itsekin, että DLC:t ovat pelistä vielä kokematta. En kyllä tajua miten niin on päässyt käymään? Nyt ei muuta kuin peli alusta vaihteeksi boxilla (eka kerta meni pleikkarilla läpi) ja sitten kun on läpi, niin DLC:n kimppuun. :)
 
Tajusin itsekin, että DLC:t ovat pelistä vielä kokematta. En kyllä tajua miten niin on päässyt käymään? Nyt ei muuta kuin peli alusta vaihteeksi boxilla (eka kerta meni pleikkarilla läpi) ja sitten kun on läpi, niin DLC:n kimppuun. :)
Itsekkin aivan unohdin niiden olemassaolon. Pelasin tämän silloin ennen kuin oli yhtään DLC:tä tästä olemassa, ja siirryin varmaan sitten jotain muuta pelaamaan :D
 
”You should have a pork bun!”

Joo, Sleeping Dogs. Yksi kaikkien aikojen ”GTA-klooneista” (kuten sanottu, olemalla oikeasti paljon enemmän).

Ikuisena (myös) honkkari-toimintaelokuvien ystävänä tämä oli pakko-ostos silloin, ja onhan se mannaa tosiaan kaikin puolin!

Pelihän oli alunperin True Crime -sarjan jatkumoa, ja kulki aluksi jopa sillä nimellä. Sille piti tulla myös jatkoa ja jopa elokuvaa, mutta kehittävä studio meni nurin.

Hong Kongiin ja triadimaailmaan sijoittuvia pelejä on todella vähän, siksikin tämä oli niin kova juttu. Ja kaupunkihan on vielä äärimmäisen hienosti tehty!

Pelihän yski teknisesti sen ajan konsolilaitteilla (vaikka taisin pelata sen itse asiassa PC:llä) ja uusioversio vielä edellisen sukupolvenkin koneilla, mutta nykyisin tuo Definitive Edition (tms. nimi onkaan) on smooth kuin silkki, joten ei voi kuin suositella.

Radiossa myös todella hyvä soundtrack, ja olen löytänyt sieltä useammankin artistin, kuten esim. Bei Bei & Shawn Lee, joilta nappasin parit vinyylitkin levyistään.

Nuo DLC:t olivat lähinnä ne kaikki lisäasut, sekä pari-kolme lyhyttä tarinalisäriä. Muutama asu on aika huvittava :D Tarinalisäreistä ehdottomasti mielenkiintoisin oli Zodiac Island, joka on vahvasti mallinnettu legendaarisen Bruce Leen Enter The Dragonin (1973) pohjalta.
 
Zelda Maratooni jatkuu. Minish Cap 2004 (Pelattu Switch2)

Tämä olikin täysin uusi tuttavuus Zelda peleistä. Ehkäpä upeimman näköinen 2D Zelda ja pelin graaffinen tyyli on todella näyttävän näköinen, varsinkin pelattuna käsikonsoli tilassa. Soundtrack on täynnä hienoja sävellyksiä ja musiikki on myös sarjan parhaimmistoon kuuluvaa. Tarina oli ihan ok, Vaati ei ole se kaikkein mielenkiintoisin Zelda pahis mutta on niitä huonompiakin

Pelattavuus oli ylltätävän hauskaa ja minish systeemillä luotiin hyviä puzzleja sekä hauskoja kenttiä. Toinen tärkeä pelipekaniikka oli mitalin palaset joita keräsit ja sinun piti jutella henkilöille ja löytää niiltä pareja näihin mitaleihin joka avaa uusia paikkoja, aarteita, vihollisia ja muuta peliin. Joitian mitaleita löytyy ihan nurmikkoa leikkaamalla ja joitain arkusta. Kauhean montaa kertaa tämä mekaniikka ei ollut pakollinen pelissä etenemiseen mutta ihan hauskaa ajanvietettä.

Minish mekaniikka sensijaan käytettiin läpi pelin tarinassa etenemiseen ja siinä sun pitää etsiä pömpeleitä jotka kutistaa sut niin pääset paikkoihin mihin ei normaalisti pääse. Puzzlet oli kekseliäitä ja sillä saatiin maailmasta isompi kun se todellisuudessa on.

Temppelit oli hyviä ja puzzlet oli myös välillä kinkkisiä mutta ei ihan kauhean usein jäänyt jumiin. Välillä eteneminen kyllä vaati aika ihme ratkaisuja mutta suurimmaksi osaksi hyvin järkeviä pulmia.

Miinuksia jos pelistä pitää keksiä niin siinä ei tavata juurikaan mitään mielenkiintoisia ja hauskoja hahmoja ja muutenkin sen maailma on jotenkin ei niin kiinnostava kun 3D zeldoissa. Viimeinen temppeli oli myös aika turhake loppupuolella kun samoja vihuja piti hakata iso kasa ja avaimia metsästää että pääsee eteenpäin. Myöskin loppubossi oli vähän turhan hankala ja pelin kontrollit ei oikeen taipunut siihen mitä siinä piti tehdä.

Kokonaisuutena hyvä Zelda peli vaikka ei nouse mihkään omalle top listalle. Zelda pelien laatu on kuitenkin niin korkea siellä parhaimmistossa että ei ole häpeä olla sarjan keskikastiin kuuluva teos. Se on silti viihdyttävä ja tosi hauska pelata. Tämä on myös ensimmäinen 2D zelda peli jonka läpäisen joten en osaa yhtään sanoa miten tämä niihin vertautuu.

Zelda sarjan pelaaminen kuitenkin jatkuu ja paljon on vielä pelejä jäljellä mitä en ole koskaan pelannut.
 
Viimeksi muokattu:
Minish Cap taisi myös olla ulkopuolisen kehittäjän tekemä, mikä käynee jonkinlaisena todisteena että sarjaa voisi virkistää myös antamalla sen välillä muidenkin tehtäväksi. Tosin tarkkana kannattaa olla ettei tule uusia CD-i -Zeldoja. :D Itsekin pidin kovasti Minish Capista aikanaan.
 
Itselläni myös ollut tässä viimeisen 3 vuoden aikana jonkinlainen hidas 2D Zelda maratoni Nintedo DS:llä ja 3DS:llä. Minish Cap parhaillaan satunnaisessa peluussa. Edellinen pelikerta on varmaan joskus niiltä vuosilta kun se on alunperin julkaista. Oracle of Seasonsin/Agesin ohella tämä oli näitä Capcomin kehittämiä Zelda pelejä. Minish Cap on ihan mukiin menevä mutta ei mielestäni lähellekään niin kova kuin esim. Oraclet.

Minish Capin suurin ongelma on ehkä tuo maailma, se tuntuu jotenkin paljon pienemmältä kuin monessa muussa Zeldassa ja maailma itsessään on yksi iso puzzle, hiukan rasittavalla tavalla. Dungeoneita myös vähemmän mitä normaalisti Zeldoissa. Tässä on tullut parikin sellaista kohtaa vastaan että on ollut pakko katsoa netistä että mitä piti tehdä, hauskaa oli huomata että jäin täsmälleen samoihin kohtiin jumiin myös alkuperäisellä peluukerralla, heh. Graafinen ilme on aivan 5/5! Jos tämän tyylisiä Zeldoja vain saisi lisää niin aijai, kyllä kelpaisi.

Ihan mukiin menevä 2D Zelda se on, ehdottomasti pelaamisen arvoinen. Seuraavaksi varmaankin Phantom Hourglass ja Spirit Tracks.
 
What Remains Of Edith Finch

Päätin piristää kaunista kesäiltaa tällä teoksella. Suljin verhot, asetin kuulokkeet päähän ja vedin yhdeltä istumalta läpi.

Ottaen huomioon, että pelinä tämä on vain kiskoilla kulkeva kävelysimulaattori, niin pelin tarjoamat pari tuntia oli kyllä melkoinen elämys. Yksi ikimuistoisimpia pelikokemuksia. Harvoin menee peli samalla tavalla pään sisälle ja jättää miettimään niin peliä kuin ihan oikean elämän asioita. Oli jopa niin rankka kokemus, että en haluaisi edes suositella sitä, mutta pakko on suositella. Todellista taidetta. Halutessaan tästä saa analysoitavaa ja pohdittavaa pitkälle pelaamisen loputtuakin. Olen sanaton, ei irtoa muuta.
 
Tuli joku hetki sitten pelattua viimeine.... viimeisin Dishonored-julkaisu, Dishonored: Death of the Outsider. Ei ollut ihan yhtä mainio kuin sarjan aiemmat osat, mutta sen verran mainio, että harmittaa ettei tälle tarinalle lupailla jatkoa kuin... jättimäisissä tietovuodoissa.


Edit. Ainiin! Juttu sisältää tökerön lyhyen kirja-arvostelun. Opuksesta, jota en suosittele.
 
Viimeksi muokattu:
Sniper Elite 5

Vaikka Sniper Elite 5 onkin nimensä mukaisesti ensisijaisesti tarkka-ammuntapeli, se sallii monenlaisia lähestymistapoja hiippailusta suoraviivaiseen räiskimiseen. Kentät ovat mukavan vaihtelevia ja mielenkiintoisia paikkoja riittää koluttavaksi aina isoista linnoista pikkukaupunkeihin, maatiloihin ja vihollisen juoksuhauta- ja tunneliverkostoihin. Myös isoissa asetehtaissa päästään operoimaan. Pelin grafiikka on upea ja erittäin yksityiskohtainen. Vihollisten tekoälykin toimii ihan hyvin. Tankkien tuhoaminen oli erityisen hauskaa, sitä olisi saanut olla enemmänkin. Varsinaisia huonoja puolia pelistä on vaikea keksiä varsinkin, kun ohjattavuuskin toimii moitteettomasti (toisin kuin V2:ssa). Mukava, joskaan ei mikään erityisen mieleenpainuva kokemus ainakaan, jos on paljon muitakin WW2-aiheisia pelejä pelannut.

Assassin's Creed Rogue

AC Black Flagin toisinto hyvässä ja pahassa. Myös Roguessa peli jakautuu suunnilleen puoliksi maa- ja meriseikkailuun. Merkittävin ero on se, että tällä kertaa seikkaillaan temppeliherrojen puolella. Itse pelaamiseen tällä ei vaikutusta ole, vaan kyseessä on puhtaasti juonellinen seikka. Tämä peli tuli lähinnä juostua päätehtävästä toiseen vain joitakin mielenkiintoisimpia sivutehtäviä tehden, koska BF:n pelaamisesta oli vain vähän aikaa. Koska pidin Black Flagista, pidin tästäkin, mutta koska peli ei tarjonnut edeltäjäänsä nähden juuri mitään uutta, ei mielenkiinto riittänyt aivan yhtä kattavaan kartan koluamiseen kuin edeltäjänsä kohdalla, no tuli kartta sentään kokonaan avattua. Muutama hieno kohtaus (mm. Lissabon) ja merimieslaulut jäivät mieleen, muuten peli ei sen suurempaa muistijälkeä jättänyt.

Assassins's Creed Odyssey

Massiivinen seikkailu antiikin Kreikassa jaksoi ehkä vähän yllättäenkin pitää tiukasti otteessaan alusta loppuun saakka, eikä vastaavaa kyllästymistä, kuin mitä Originsin kanssa aikanaan tapahtui, tullut vastaan. Pääjuoni oli jopa aika kiinnostava, mutta sivutehtävät olivat suurelta osin aika yhdentekeviä ”hae sitä ja tätä, teurasta kolme kanaa ja metsästä peura” -tyyppistä täytettä. Plussaa pitää antaa erityisesti ohjattavuudesta ja pelaamisen yleisestä sujuvuudesta. Mukava uudistus on myös se, että vaikka kuinka korkealta hyppäisi, ei hahmo kuole. Realistisuus siinä hieman kärsii, mutta pelaaminen sujuvoituu, kun ei tule turhia lataustaukoja jyrkänteiltä putoamisten tai väärin arvioitujen korkeuksien vuoksi.

Pelimaailma on eläväinen, jokaisesta pienestä kyläpahasestakin tuntuu löytyvän jotakin mielenkiintoista, ja tarinakin kuljettaa mukavasti ympäri karttaa. Myös meritaistelua on mukana, sillä myös Kreikan saarilla seikkaillaan iso osa pelistä ja välimatkat taitetaan luonnollisesti laivalla, jota mm. piraatit alati vainoavat. Meritaistelua sisältyy myös joihinkin tarinatehtäviin.

Taistelu soturi soturia vastaan oli sen verran mukavaa, että oli vaikea ohittaa vastaan tulevia sotilaita ilman, että haastoi nämä taisteluun. Kykypuun kautta on mahdollista valita itselleen erilaisia erikoisliikkeitä ja tehosteita aseisiin, ja nousevien levelien myötä niitä pystyy kehittämään entistä vahvemmiksi. Hiippailukin toimii, ja kärsivällisellä toiminnalla on mahdollista pysyä huomaamatta isommankin vihollisjoukon keskellä. Tämän vuoksi erityisesti suurten linnakkeiden ja tukikohtien putsaaminen hiippailemalla vihulainen kerrallaan oli pelin ehkä parasta antia. Myös suurtaistelut Spartan ja Ateenan välillä olivat hauskaa kahakointia, etenkin siinä vaiheessa, kun aseet ja kyvyt alkoivat olla hyvällä tolalla.

Itse pelasin pelin Kassandralla, ja mitä kommentteja on tullut netistä luettua, valinta oli oikea. Hahmo olikin hyvin näytelty ja hyvin sympaattinen (vaikka aikamoinen tappokone hänestä pelin edetessä muodostuukin). Muut hahmot pelissä sen sijaan jättivät vähän kylmäksi.

Peli on kaiken kaikkiaan hyvin tyypillinen Assassins Creed: se ei tarjoa mitään ihmeellistä saati mullistavaa sarjan muita pelejä pelanneelle. Pelin kartta on laaja kuin mikä, lisäksi teknisesti peli on erittäin laadukas ja ainakin nykytilassaan käytännössä bugiton tekele.
 
Hyökkäsin PC:llä Dishonored 1 ja 2 kimppuun, mitkä on nyt läpäisty, alun perin pelasin nuo konsolilla joskus 10 vuotta sitten, mutta auta armias kuinka vähän pelit ovat vanhentuneet, ei käytännössä yhtään, ihan hyvin ois voinut tulla molemmat pelit eilen ulos ja 10 pukkais eikä kukaan huomais mitään. Sama koskee myös Prey joka on nyt kesken, mahtava pelata näin upeita pelejä.

Arkane Studio oli aikoinaan varmaan yks parhaista studioista mitä löytyy, pelattavavuus noissakin Dishonoreissa on käsittämättömällä tasolla, pelaajaa pystyy kikkailemaan sen pelimoottorin kanssa ihan mielettömästi kun ne taidot mitä pelissä saa auki on suunniteltu tuota varten, mahtavia pelejä.
 
Ei ole kesällä jaksanut ostella uusia pelejä, niin tuli hatusta vedettyä taas tälläinen vanhempi alennuskorin aarre.

Bioshock (remastered)

Olin tämän pelannut vuonna 2007 läpi ja nyt teki mieli koittaa uusiksi, kun ei ollut enää mitään muistikuvia. Muistan vain, että aikanaan pienenä räkänokkana pelin ennakkovideot näyttivät joltain aivan käsittämättömältä. Peli näytti silloin kuin se olisi useamman vuoden aikaansa edellä.

Tänä päivänä peliä pelatessa voi hyvin edelleen kuvitella kuinka hienolta peli on vuonna 2007 tuntunut.

Valitettavasti pelin räiskintä ei itselleni oikein enää toiminut. Periaatteessa sitä pystyy hyvin varioimaan runsaalla asevalikoimalla ja valitsemillaan erikoiskyvyillä, mutta jotenkin se on silti vain sitä samaa rasittavahkoa juoksentelua koko noin 15 tunnin läpiinpelun ajan. Tehtävissäkään ei juurikaan variaatiota ollut, eli lähinnä noudettiin jotain tavaraa tai täytyi listiä joku.

Parasta antia on pelin hitaasti avautuva synkkä tarina ja Rapturen upea maailma, jota ihastelee edelleen mielellään. Edelleen vuonna 2025 useampi pelin kohtaus onnistui todella vaikuttamaan. Peli on hyvin remasteroitu yllätyin nätistä ulkonäöstä.

Suurin osa loresta tulee äänipäiväkirjojen kautta ja niissä oli aina vaikea pysyä kärryillä. Ne kuuluivat usein liian hiljaa tai jäivät jonkun muun ääniraidan tai taistelun alle. Tekstitykset menivät myös eri tahtia äänipäiväkirjojen ja hahmojen puheen kanssa. Nämä jäi häiritsemään.

Ihan hyvä muistojen virkistys oli tämä. Aion nuo loputkin sarjan pelit lisäreineen tässä joskus pelata, etenkin kun niissä lukemani mukaan räiskintää on saatu hieman miellyttävämmäksi.
 
Theatrhythm Final Bar Line (ps5)

Kyseessä rytmipelisarjan isoin ja ensimmäistä kertaa kotikonsoleille ilmestynyt osa. Jännästi nimestä on jostain syystä jätetty "Final Fantasy" pois vaikka käytännössä kyseessä on FF musiikkipeli. Alunperin 3DS:lle julkaistu Theatrhythm on nyt paisunut entistä isommaksi ja tässä on yhteensä melkein 400 biisiä Final Fantasy musiikkia pääosista aina spin-offeihin ja mobiilipeleihin saakka. DLC:nä on julkaistu myös paljon bonus biisejä muista Squaren peleistä kuten Nier, Mana, SaGa jne...

Erittäin hauska ja toimiva rytmipeli jos FF musiikit uppoaa. Itselleni upposi niin paljon että platina trophy tuli tästä hankittua. FF musiikkeja tulee muutenkin kuunneltua lähes viikottain, joten ei sikäli yllättävää. Tässä tuli samalla kuunneltua aika kattavasti eri soundtrackeja mitä ei ehkä normaalisti kuuntelisi.

Iso suositus kaikille FF faneille ja ennen kaikkea FF musiikin faneille!


Bloodstained: Ritual of the Night (ps5)

Ensi vuonna ilmestyvän uuden Bloodstained pelin julkistuksen myötä tuli pieni himo palata tämän 2019 pelin pariin. Julkaisussa pelasin tämän perinpohjaisesti läpi (jopa ainoa peli, jotka olen koskaan Kickstart kampanjassa tukenut) ja Castlevania fanina tykkäsin.

Ei ehkä kuitenkaan ihan niin hyvä mitä muistelin. Suurin nipotus tulee grafiikoista, jotka eivät ole oikein tyylillisesti mieleen ja ovat paikoitellen jopa sekavia. Tulee aika ajoin vain ikävä sitä nättiä pikseli grafiikkaa mikä esim. DS:lle julkaistuissa Castlevanioissa oli. Tuotanto arvoista huomaa myös että tässä on selkeästi sellaista "indiepelimaisuutta", ei hyvällä tavalla.

Kuitenkin, edelleen loistava peli, joka jatkaa sitä samaa hienoa metroidvania linjaa mihin Castlevaniat jäi jo yli 15 vuotta sitten.
 
Yars rising (ps5)

Wayforwarding tekemä yars universumiin sijoittuva metroidvania.
Visuaalisesti nätti, pelattavuus toimii ja musiikit on hemmetin hyvät.
Varsinaisten etenemiseen tarvittavien kykyjen lisäksi peli on täynnä hakkeroitavia terminaaleja joista saa boostereita joiden kanssa saa esim lisää kestävyyttä, tehokkaammat ammukset tai vaikka asioita jotka auttaa hakkeroinnissa.
Melkein kaikki on sellaisia jotka haluaisi käyttöön, mutta se ei ole mahdollista, koska kaikki vie erimäärän tilaa ja sulla on hyvin rajallinen määrä mihin sovittaa ne.

Hakkerointi onkin sitten kunnon retro pamaus sillä aluksi se on kirjaimellisesti atari 2600 yars revenge päivitetyillä graffoilla, mutta nuo muuttuu aina vaan vaativammiksi ja mukaan on ympätty esim centipede ja missile command tyylinen hakkerointi peli.
Henki lähtee yhdestä osumasta ja aina kun epäonnistut niin oma hahmo ottaa myös osumaa.
Mulla ei oikeesti riittäis taidot läpäistä noista edes puolia jonka takia onkin hyvä, että peli tarjoaa noihin kuolemattomuuden.
Voit joko laittaa sen suoraan päälle tai sitten se tarjoaa sitä kun epäonnistut muutaman kerran.
Mä pelasin alusta asti kuolemattomuuden kanssa ja tuon takia mä tän uskaltauduin ostamaankin.

Se itse metroidvania osuus sitten onkin todella sujuva ja vasta lopussa hoksasin miksi tässä ei tartte hortoilla etsimässä paikkoja johon pääsee uuden kyvyn kanssa.
Kun sulle tulee este vastaan niin se neliö kartasta merkataan punaisella ja kun saat kyvyn jonka kanssa siitä pääsee eteenpäin niin se muuttuu automaattisesti kartassa avoimeksi kohdaksi joten tiedät siellä olevan jotain uutta.
Alwa's awekeningin kanssa mulla meni varmaan suurin osa ajasta siihen kun koitin löytää jonkun paikan jossa nyt pääsisi etenemään, mutta kun ei ole mitään muistikuvaa missä se oli.
Tässä tuota ongelmaa ei ole vaan sä voit kokoajan edetä määrätietoisesti johonkin. Silti mulla meni 9 tuntia 100% läpäisyyn.

Nuo hakkerointi pelitkin aukeaa päävalikon kautta pelattavaksi ja läpäisyn jälkeen niitä on kymmeniä ja peli pitää myös kirjaa siitä mitkä olet läpäissyt ja kuinka nopea olit.
Tuon kautta niitä oli ihan kiva koittaa läpäistä. Ja jos joku meinaa kerätä platina pystin niin sitten ne kaikki täytyy läpäistä tuon haastemoodin kautta.

Mä myös rakastin pelin päähahmona olevaa mimmiä sillä se puhuu melkein jatkuvasti ja oikeastaan kaikki sen dialogi sai aina hymyilemään.
Sen saa kuitenkin hiljaiseksi options valikosta jos haluaa. Oli myös kiva huomata, että toisin kuin shantae sarjassa niin tässä on välivideoissakin ihan joka lause ääninäytelty.
Olen kyllä erittäin tyytyväinen, että ostin tän fyysisenä sillä olisi harmi jos tämä olisi vain osana konsolin omaa peli listausta. Oli tämä niin hyvä.



Beyond good & evil 20th anniversary (ps5)

Mun muistoissa tämä oli erittäin hyvä peli, mutta oikeastaan muuta en muistanutkaan.
Esim se tuli yllätyksenä kuinka varmaan puolet pelistä on hiiviskelyä ja monessa kohtaa henki lähtee välittömästi jos sut huomataan.
Onneksi checkpoint on yleensä huoneen ovella noissa tapauksissa ja muutenkin niitä on todella tiheään.
Ainoa asia joka aiheutti ihan kunnon vitutusta oli lopari joka kääntää sun kontrollit peilikuvaksi koko viimeisen vaiheen ajaksi ja tuo oli niitä harvoja asioita mitä muistin ja se vitutti jo silloin ps2 versiossa.

Muuten tätä oli ilo pelata sillä peli näyttää hyvältä, rullaa sulavat 60fps performance moodissa ja tässä oli just sopiva määrä myös kaikenlaista vapaaehtoista tekemistä.
Tuli kerättyä myös kaikki helmet ja kuvattua kaikki eläimet.
Huomasin myös vahingossa, että tässä voi hommata kaikki kosmeettiset tavarat kuten asut, ajoneuvojen maalaukset jne ilmaiseksi.
Tee manuaalinen tallennus, osta haluamasi tavarat ja lataa se tallennus ja jostain syystä sulla on edelleen ne inventaariossa.
Minkään muiden tavaroiden kanssa tuo ei toimi.

Bonus galleriassa on myös paljon kuvia selitysten kera sekä videota kentistä jotka päätettiin jättää pois pelistä.
Tää olis erittäin hyvä hankinta jopa sillä perus 20e hinnalla ja nyt maksamani 12e oli jo suorastaan ryöstö halpa.
Jos tästä vois ostaa ihan perus pelikaupasta sellaisen deluxe paketin mikä tehtiin tomb raiderien ja soul reaverin remastereista niin lähtis just nyt tilaukseen.
 
Ylös Bottom