Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Yleinen arvosanakeskustelu - Metacritic+muut

Varmasti usein moni pelaaja on samaa mieltä kriitikon kanssa. Mutta arvosanoja käytetään pelaajien välisissä väännöissä aivan jatkuvasti todisteena ja lyömäaseena.

Olisi oikeasti todella mielenkiintoista nähdä tapahtumat rinnakkaismaailmassa, jossa arvosanat olisi hävitetty kokonaan. Uskon, että moni asia olisi toisin.

Se, että jokin viihde- tai taideteos iskee keskimäärin useammalle ihmiselle/arvostelijalle, ei ole todiste tämän teoksen "objektiivisesta laadusta". Se on todiste ainoastaan siitä, että on esim. isompi todennäköisyys sille, että tämä teos saattaa iskeä sinunkin makuhermoon, etenkin jos olet yleisesti valtavirtaisemman maun omaava henkilö.
Teoksella on todellisuudessa olemassa vain "subjektiivinen laatu" ja se käsitellään jokaisen yksilön kohdalla erikseen. Ja yksilöilläkin tämä "laatu" voi vaihtua yhdessä hetkessä oikeasti roskasta timantiksi tai toisinpäin, miljoonista muuttujista riippuen. Eipä ole yksi tai kaksi kertaa omalla kohdallanikaan, kun on tullut aloitettua joku peli eikä ole iskenyt yhtään ja muutaman viikon, kuukauden tai jopa vuoden päästä palattua takaisin kaikki onkin klikannut ja on mielissään, että tulipa annettua toinen mahdollisuus.
 
Loppujen lopuksi yksittäisellä mielipiteellä voi siis olla paljonkin enemmän painoarvoa kuin kootulla arvosanalla.

Jos kymmenen ihmistä suosittelee minulle jotain peliä ja yksi ei, niin on todennäköisempää että siitä pidän kuin että kymmenen suosittelee välttämään ja yksi suosittelee. Ja siltikin on ihan täysin mahdollista, että olenkin samaa mieltä sen yhden kanssa, molemmissa tapauksissa.

Ja itse tosiaan olen pitänyt monesta pelistä, jotka eivät ole mitään varsinaisia arvostelumenestyksiä ollut (mm. The Ascent, Outriders, The Medium) ja toisaalta jättänyt hyvin nopeasti kesken niitä 90+ keskiarvon kriitikoiden suosikkeja (mm. GTA V, Metal Gear Solid Phantom Pain, Shadow of Colossus), joten tiedän kyllä ihan kokemuksesta, että miten oma makuni ei aina kohtaa kriitikoiden konsensuksen kanssa. Siltikin on hyvin paljon yleisempää, että ne 0-6/10 pelit eivät ole hyviä ja 7-10/10 ovat.
 
Siltikin on hyvin paljon yleisempää, että ne 0-6/10 pelit eivät ole hyviä ja 7-10/10 ovat.
Kyllä, mutta tässäkin monesti on se että ne pelit jotka saavat nelosella, vitosella ja kutosella alkavia arvosanoja eivät edes aina ole teknisillä mittareilla hyviä pelejä.

Muuten kyllä samaa mieltä. Sieltä 7-10 arvosanoja saavien pelien joukosta kun löytää ne itseä kiinnostavat ja omaan makuun iskevät niin ollaan vahvoilla.
 
Varmasti usein moni pelaaja on samaa mieltä kriitikon kanssa. Mutta arvosanoja käytetään pelaajien välisissä väännöissä aivan jatkuvasti todisteena ja lyömäaseena.

Olisi oikeasti todella mielenkiintoista nähdä tapahtumat rinnakkaismaailmassa, jossa arvosanat olisi hävitetty kokonaan. Uskon, että moni asia olisi toisin.

Se, että jokin viihde- tai taideteos iskee keskimäärin useammalle ihmiselle/arvostelijalle, ei ole todiste tämän teoksen "objektiivisesta laadusta". Se on todiste ainoastaan siitä, että on esim. isompi todennäköisyys sille, että tämä teos saattaa iskeä sinunkin makuhermoon, etenkin jos olet yleisesti valtavirtaisemman maun omaava henkilö.
Teoksella on todellisuudessa olemassa vain "subjektiivinen laatu" ja se käsitellään jokaisen yksilön kohdalla erikseen. Ja yksilöilläkin tämä "laatu" voi vaihtua yhdessä hetkessä oikeasti roskasta timantiksi tai toisinpäin, miljoonista muuttujista riippuen. Eipä ole yksi tai kaksi kertaa omalla kohdallanikaan, kun on tullut aloitettua joku peli eikä ole iskenyt yhtään ja muutaman viikon, kuukauden tai jopa vuoden päästä palattua takaisin kaikki onkin klikannut ja on mielissään, että tulipa annettua toinen mahdollisuus.
No se on kyllä nähty että pelaajien välisissä väännöissä käytetään vaikka mitä todisteena milloin mistäkin. Ei mitään uutta se. Sen takia mä en myöskään usko että siellä arvosanattomassa rinnakkaismaailmassa ne väännöt olisivat yhtään sen vähäisempiä.
Mä vaan ihmettelen tätä arvosanojen vastustamista. Eihän se niin vakava asia ole. Levyraadissakin annettiin musiikki-kappaleille pisteitä mutta en muista että kukaan olisi siitä valittanut. Noh, kyllähän välillä joku mummo soitti tuohtuneena kansanradioon kun se ärsyttävä Klaus Järvinen, kaikessa akateemisessa asiantuntevuudessaan, meni lyttämään Tapani Kansan suosikki-iskelmän. Ehkä tässä peli-kritiikin kritiikissä on jotain samaa. :)

No joo, mulla alkaa nyt mennä asiattomuuksiin koko homma. Pahoittelut siitä. Mä oon ihan samaa mieltä että valtavirta ostaa sitä mitä muutkin.En vain usko että arvosanoilla olisi siihen hirveästi painoarvoa. Se on nähty jo aikaa sitten kaiken taiteen ja viihteen kohdalla. Massa ostaa sitä helppotajuista valtavirta-viihdettä(olkoon kriitikon mielipide mikä hyvänsä) ja marginaalinen ryhmä haluaa jotain muuta. Videopelit on kuitenkin viihteenä/taiteenmuotona vielä niin nuori että sellainen varsinainen korkeakulttuuri puuttuu kokonaan. Siksi meillä ei myöskään ole kriitikoissa sellaisia nimiä kuin Klaus Järvinen tai vaikkapa Peter von Bagh. Eikä missään muussa viihteenmuodossa kriitikoiden ja massan mielipide ole niin yhteneväinen kuin videopeleissä. Se on sinänsä ihan mielenkiintoista.
 
Siis pelaajat keskimäärin, iso massa, pitää arvosanoja yleisenä totuutena, johon vedotaan sitten jokaisessa väännössä ja joita käytetään jonain todisteena johonkin.
Ai pitää vai? Ei mielipideasioissa voi olla yhtä ”totuutta”.
Kriitikoista itsestään en puhu mitään. Muuta kuin että heille annetaan naurettavan iso painoarvo etenkin pelialalla.
Joskus joo. Joku kriitikkohan antoi 6/10 jonkun lempipelille, niin heti tuli tappouhkaus. Ihan älytöntä.
Ja nimenomaan, ei ole olemassa totuutta.
Ei ole olemassa YHTÄ totuutta. Ehkä objektiivista on esim. pelin suorituskyky, mutta se miten se tunnetasolla vaikuttaa, on ihan eri asia. Mielestäni ”totuuksia” on niin monta kuin ihmisiä/mielipiteitä on olemassa.
 
Joskus joo. Joku kriitikkohan antoi 6/10 jonkun lempipelille, niin heti tuli tappouhkaus. Ihan älytöntä.

Ehkä tämä esimerkki nyt on puolestaan jo niin kaukana siellä äärilaidassa, ettei sen perusteella voi tehdä muuta kuin johtopäätöksen sen uhkailijan mielenterveydestä.
 
Milestäni ”totuuksia” on niin monta kuin ihmisiä/mielipiteitä on olemassa.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Tätä juuri olen yrittänyt sanoa. Ja näillä kaikilla ihmisillä se mielipide voi myös vaihtua loputtoman määrän muuttujia vuoksi laidasta toiseen ja vielä takaisinkin.
 
Viimeksi muokattu:
Yksi juttu mikä tuli mieleen tästä keskustelusta: Monesti on tullut huomattua, että jos arvostelija mainitsee jonkin puutteen tai mielestään huonosti toteutetun asian pelissä, niin sitä samaa asiaa tulee sitten itse pelatessa oikeen etsittyä ja syynättyä tarkemmin. Ilman tuota arvostelua ei olisi ikinä kiinnittänyt tuohon samaan asiaan mitään huomiota. Onko kukaan muu huomannut tätä itsestään? :)
 
Yksi juttu mikä tuli mieleen tästä keskustelusta: Monesti on tullut huomattua, että jos arvostelija mainitsee jonkin puutteen tai mielestään huonosti toteutetun asian pelissä, niin sitä samaa asiaa tulee sitten itse pelatessa oikeen etsittyä ja syynättyä tarkemmin. Ilman tuota arvostelua ei olisi ikinä kiinnittänyt tuohon samaan asiaan mitään huomiota. Onko kukaan muu huomannut tätä itsestään? :)
Toki se aina kiinnostaa ja jää mieleen. Plague Tale Requiemissa kritisoitiin 30 fps ja tökkimistä eikä tuntunut missään. Toki tiedostin sen mutta ehkä hitusen enemmän juuri sen takia että se oli jäänyt arvosteluista mieleen eikä sen takia että olisin välttämättä itse jaksanut välittää.

Muutenkin ne kritiikin sekä kehujen kohteet aina kiinnostaa kokea itse. Esimerkiksi Ragnarökin loistavat sivutehtävät: ei ne nyt niin ihmeellisiä ole olleet. Ei missään nimessä huonoja ja kiinnostavatkin kovasti mutta sitä samaa se on kuin muukin peli. Ehkä sitten olin vaikutusten alainen kun saatoin odottaa jotain ihmeellisempää kun ne nyt ovatkin vain "sitä samaa" eli kuin peruspelikin, mikä on siis hyvää mutta ei mitään maatamullistavaa.

Joskushan sitä saattaa jopa kiinnostua jostain älyttömän huonostakin pelistä sen vuoksi että haluaa tietää onko se oikeasti niin huono mitä sanotaan.
 
Metacriticin käyttäjäarviot kiteytettynä:
Jos peli on konsoliyksinoikeus, se saa toisesta leiristä kymppejä ja toisesta nollia.
Jos peli pitää sisällään wokea, LGBTQ:ta tai muuta hyvin vahvasti mielipiteet jakavaa "agendaa", se saa toiselta puolelta kymppejä ja toiselta nollia.

Kummassakaan näissä tapauksissa pelin laadulla, itse pelillä, ei ole juurikaan merkitystä. Ja kummassakin tapauksessa yleensä se nollia antavien porukka on isompi kuin se kymppejä antavien.

Nimenomaan ihan yhtä tyhjän kanssa koko käyttäjäarviot tällaisenaan.
Kyllä ne aika paljon kertovat silloin, jos peleissä ei selkeitä agendoja ole. En ole huomannut ainakaan merkittävää review-bombingia pelkästään yksinoikeuksien takia, vaan kyllä siihen vaikuttavat nimenomaan agendat sekä mahdolliset pelin bugisuudet.
No näinhän se toki on, että kyseinen käyttäjämittari on menettänyt merkittävyytensä jo aikaa sitten. Vaan kovasti jaksan hämmästellä moista ehdotonta polarisoitumista. Luulisi, että moinen älyllinen epärehellisyys alkaisi jo kiusaamaan itseäkin. Eihän mikään arvosteluasteikko toimi, jos sieltä vaan käyttää ääripäitä. Mitäs sitten tehdään, kun tulee oikeasti huono peli :p
Joillekin vain agendat tekevät pelistä sitten jo kokemuksena hyvinkin huonon. Itse kuulun nimenomaan tähän porukkaan, jota häiritsevät kovinkin paljon jonkin agendan voimakas läpivieminen pelin ja pelaajan kustannuksella. Sellainen pilaa pelinautintoni lähes täysin, ja silloin peli on minulle huono, vaikka siinä olisi joitain hyviäkin elementtejä.

En toki siltä pohjalta pelille vielä nollia pisteitä sentään antaisi, vaan jos peli on teknisesti hyvä ja pelattavuuskin sinänsä mekaniikoiltaan hyvää, niin arvosanani menisi varmaankin jonnekin 5-7 maastoon, jos kuitenkin tarina on agendalla pilattu.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä ne aika paljon kertovat silloin, jos peleissä ei selkeitä agendoja ole. En ole huomannut ainakaan merkittävää review-bombingia pelkästään yksinoikeuksien takia, vaan kyllä siihen vaikuttavat nimenomaan agendat sekä mahdolliset pelin bugisuudet.
Ei tarvitse kuin mennä johonkin Xbox ja PS yksinoikeuspelin käyttäjäarvioihin, niin tämän kaltaisia käyttäjäprofiileja löytyy vaikka kuinka:

Paras on ehkä tuo ParanoydAndroydin profiili. Hän antaa saman multiplattaripelin Xbox versioille nollia ja PS-versiolle kymppejä. :D Onneksi osassa peleistä siellä on sentään käyttäjäkeskiarvo noussut järkeviin lukemiin, mutta kyllä tätä yksinoikeuksien (ja näköjään jopa multiplattarien eri konsoliversioiden) bombaamista tapahtuu. Tai ainakin sitä yritetään.
Joillekin vain agendat tekevät pelistä sitten jo kokemuksena hyvinkin huonon. Itse kuulun nimenomaan tähän porukkaan, jota häiritsevät kovinkin paljon jonkin agendan voimakas läpivieminen pelin ja pelaajan kustannuksella. Sellainen pilaa pelinautintoni lähes täysin, ja silloin peli on minulle huono, vaikka siinä olisi joitain hyviäkin elementtejä.
Joo, mutta se on ihan eri asia, ettei tykkää pelistä tietyn agendan takia, kuin että se olisi siitä syystä automaattisesti nollan pisteen peli. Metacriticin kaltaisen sivuston arviokeskiarvon pitäisi peilata pelin laatua kokonaisuutena, eikä sitä mille konsolille se on julkaistu tai että sattuuko siinä nyt
tytöt pussailemaan keskenään.
En toki siltä pohjalta pelille vielä nollia pisteitä sentään antaisi, vaan jos peli on teknisesti hyvä ja pelattavuuskin sinänsä mekaniikoiltaan hyvää, niin arvosanani menisi varmaankin jonnekin 5-7 maastoon, jos kuitenkin tarina on agendalla pilattu.
Juurikin näin. Siksi nuo nollat (ja kympit) ovat typeriä, kun "oikea" arvosana osuu jonnekin sille välille.
 
Kyllä ne aika paljon kertovat silloin, jos peleissä ei selkeitä agendoja ole. En ole huomannut ainakaan merkittävää review-bombingia pelkästään yksinoikeuksien takia, vaan kyllä siihen vaikuttavat nimenomaan agendat sekä mahdolliset pelin bugisuudet.
Minäkään en voi sanoa että olisin niin tarkasti seurannut että olisi jäänyt mieleen jotain kunnon näkemystä mutta sen pystyy kyllä sanomaan että heti kun on mikä tahansa kohu, niin siellä on sitä pommitusta.

Samoin olen ollut huomaavinani aina pientä eroa eri alustojen välillä mutta siitä en tiedä, onko kyse oikeasti alustakohtaisista eroista vai vain siitä että "Xbox on kakkaa" tai "Pleikkari on tymä". Varmasti sitäkin mahtuu mukaan, mikä sitten johtaa siihen että aina pitää tulkita niitä tiedostaen kaikki kohut ja muut pelin ympärillä.

Voin kuvitella kuinka hämmentävää tuo voi olla jos pelialaa ei seuraa ja haluaa vain tietää pelin arvosanan.

Ei sillä etteikö samaa olisi myös muussa viihteessä missä kävijäarvosteluita on mukana.

Joillekin vain agendat tekevät pelistä sitten jo kokemuksena hyvinkin huonon. Itse kuulun nimenomaan tähän porukkaan, jota häiritsevät kovinkin paljon jonkin agendan voimakas läpivieminen pelin ja pelaajan kustannuksella. Sellainen pilaa pelinautintoni lähes täysin, ja silloin peli on minulle huono, vaikka siinä olisi joitain hyviäkin elementtejä.
En voi tietenkään sanoa että "pystyy helposti" mutta kerron omat fiilikseni:

Olen pelannut useita pelejä, joissa on joko A) huono tarina tai B) huono pelattavuus. Kuitenkin se toinen on ollut niin hyvää tai mielenkiintoista että pelin on pelannut mielellään läpi.

Tuon kautta en ymmärrä miksi joku agenda on muka niin iso ongelma jos pelillä kuitenkin on myös muuta annettavaa. Harvemmin agendat ulottuvat millään tavalla pelimekaanikoihin asti, joten jos pelillinen puoli yhtään kiinnostaa ja toimii, niin itselleen tekee hallaa jos jättää hyvän kokemuksen väliin.

Ei puhuta nyt TLOU2:sta sen enempää kuin että sen pelimekaniikat olivat itselleni sen verran kiinnostavat (hiippailu on aina in!) että olisin pärjännyt ilman tarinaakin mutta jos se pelaaminen on jollekin vain tarinan edistämistä ja agenda häiritsee, niin ymmärrän että ei siihen jää oikein mitään kiinnostavaa jäljelle. Looginen, perusteltu skippaus.

Mutta jos pelissä siis on vain yksi osa-alue, joka tökkii mutta muuten kiinnostaa, niin en tajua välttelyä. Mikään pakko ei ole tukea ostamalla täyteen hintaan, koska ei tavallaan saa "täyttä kokemusta" jos ei jostain asiasta tykkää, mutta aika äärimmäistä sanoa että koko peli on silloin menetetty.

Mutta tietysti se on sinun näkemyksesi asiaan mutta sanon vain etten pysty itse samaistumaan sellaiseen äärimmäisyyteen.

En toki siltä pohjalta pelille vielä nollia pisteitä sentään antaisi, vaan jos peli on teknisesti hyvä ja pelattavuuskin sinänsä mekaniikoiltaan hyvää, niin arvosanani menisi varmaankin jonnekin 5-7 maastoon, jos kuitenkin tarina on agendalla pilattu.
Tässä kohtaa sitten kuitenkin oletkin selvästi samoilla linjoilla kanssani vaikka aiemmin "pilaa pelinautintoni lähes täysin", josta ymmärsin että peli olisi vähän niinkuin menetetty tapaus.
 
Minäkään en voi sanoa että olisin niin tarkasti seurannut että olisi jäänyt mieleen jotain kunnon näkemystä mutta sen pystyy kyllä sanomaan että heti kun on mikä tahansa kohu, niin siellä on sitä pommitusta.

Samoin olen ollut huomaavinani aina pientä eroa eri alustojen välillä mutta siitä en tiedä, onko kyse oikeasti alustakohtaisista eroista vai vain siitä että "Xbox on kakkaa" tai "Pleikkari on tymä". Varmasti sitäkin mahtuu mukaan, mikä sitten johtaa siihen että aina pitää tulkita niitä tiedostaen kaikki kohut ja muut pelin ympärillä.

Voin kuvitella kuinka hämmentävää tuo voi olla jos pelialaa ei seuraa ja haluaa vain tietää pelin arvosanan.

Ei sillä etteikö samaa olisi myös muussa viihteessä missä kävijäarvosteluita on mukana.


En voi tietenkään sanoa että "pystyy helposti" mutta kerron omat fiilikseni:

Olen pelannut useita pelejä, joissa on joko A) huono tarina tai B) huono pelattavuus. Kuitenkin se toinen on ollut niin hyvää tai mielenkiintoista että pelin on pelannut mielellään läpi.

Tuon kautta en ymmärrä miksi joku agenda on muka niin iso ongelma jos pelillä kuitenkin on myös muuta annettavaa. Harvemmin agendat ulottuvat millään tavalla pelimekaanikoihin asti, joten jos pelillinen puoli yhtään kiinnostaa ja toimii, niin itselleen tekee hallaa jos jättää hyvän kokemuksen väliin.

Ei puhuta nyt TLOU2:sta sen enempää kuin että sen pelimekaniikat olivat itselleni sen verran kiinnostavat (hiippailu on aina in!) että olisin pärjännyt ilman tarinaakin mutta jos se pelaaminen on jollekin vain tarinan edistämistä ja agenda häiritsee, niin ymmärrän että ei siihen jää oikein mitään kiinnostavaa jäljelle. Looginen, perusteltu skippaus.

Mutta jos pelissä siis on vain yksi osa-alue, joka tökkii mutta muuten kiinnostaa, niin en tajua välttelyä. Mikään pakko ei ole tukea ostamalla täyteen hintaan, koska ei tavallaan saa "täyttä kokemusta" jos ei jostain asiasta tykkää, mutta aika äärimmäistä sanoa että koko peli on silloin menetetty.

Mutta tietysti se on sinun näkemyksesi asiaan mutta sanon vain etten pysty itse samaistumaan sellaiseen äärimmäisyyteen.


Tässä kohtaa sitten kuitenkin oletkin selvästi samoilla linjoilla kanssani vaikka aiemmin "pilaa pelinautintoni lähes täysin", josta ymmärsin että peli olisi vähän niinkuin menetetty tapaus.
Tuo ”pilaa pelinautintoni lähes täysin” oli varmaankin liian vahvasti todettu minulta. Tai ainakin se pätee vain joihinkin agendapainotteisiin peleihin. Kyllä voin itsekin joskus pelin pelata loppuun siitä huolimatta, että pelissä on tarinaan kytketty agendaa. Riippuu toki siitä, kuinka jatkuvasti asia on läsnä ja kuinka propaganda-tyyppisin keinoin sitä edistetään.

TLoU 2:een palaan itsekin vain sen verran, että olen käytännössä itselleni luvannut, että vielä joskus pelaan sen loppuun asti, vaikka sen tarinan agendapainotteisuus tiettyjen manipulatiivisten tehokeinojen kera minua suuresti ärsyttääkin. Pelin mekaniikat ovat kuitenkin varsin mieleisiä minulle. Lisäksi se on kieltämättä yksi upeimman näköisiä pelejä mitä olen pelannut, ja myös tunnelma on sinänsä rakennettu pelimaailmaan aivan erinomaisesti.

TLoU 2:han on itsellenikin väistämättä sellainen 7 arvosanan peli, vaikka en tarinassa tiettyjä asioita voi sietääkään. Ne seikat ovat kuitenkin varsin paljon pelissä läsnä, joten sen se ainakin väistämättä minulle tekee, etten kyseistä peliä todennäköisesti pysty pelaamaan kuin pieniä pätkiä kerrallaan eteenpäin.
 
Kyllähän tosiaan pelaajien mielipiteet voi arvosana-asteikkojen näkökulmasta heittää aivan romukopan syvimpään nurkkaan, kun jo se että pari hahmoa pussaa johtaa automaattisesti osalla porukasta kaikenlaiseen s**tanan agendasekoiluun ja arviopommittamiseen ja muuhun itkemiseen.

Eli itse katson jatkossakin peleistä metacriticin ja open criticin arvosanoja sen verran kuin huvittaa / kiinnostaa, eli oikeastaan todella vähän.
Mutta eivät pelaajien mielipiteet vailla mitään painoa ole, oikeastaan päinvastoin: Nyt kun jäin miettimään niin en oikeastaan tiedä juuri minkään viimeisten vuosien suosikkieni metacritic-arvosanoja :oops: Olin kuullut Disco Elysiumista, Return of the Obra Dinnistä ja esim. Deathloopista paljon hyvää eri kanavia pitkin ja halusin testata niitä. Eli juuri pelaajien kokemukset ja hyvät kommentit olivat innostaneet - eivät kuitenkaan erityisesti käyttäjäpistekeskiarvojen muodossa.
Enkä muuten vieläkään ole tarkistanut esim. mainitsemieni pelien arvosanakeskiarvoja, en arvostelijoiden tai käyttäjien osalta.

Viimeisimmän Zeldan kohdalla tuli huvikseen tsekattua että mihin arviot päätyvät, kun ne tunnetusti roikkuvat ihan päättömissä lukemissa. Senkään kohdalla arvosanoilla ei ollut yhtään mitään merkitystä, kyseessä on ainoa pelisarja jonka pelin olin jo ennakkotilannut joka tapauksessa.
 
Kyllä ne aika paljon kertovat silloin, jos peleissä ei selkeitä agendoja ole.
Ihan sellainen huomio, että kyllä kaikissa peleissä selkeät agendat on. Jostain syystä vaan jos peli menee perinteiseen tyyliin siten, että päähenkilö on valkoinen mies, jonka romanttiset suhteet kohdistuvat naisiin, niin tätä ei nähdä tietyissä piireissä agendana toisin kuin muunlaisia ratkaisuja. Todellisuudessa ihan yhtä paljon agendaa tuossa on kuin jos se päähenkilö olisi vaikka tummaihoinen nainen, jonka romanttiset suhteet kohdistuu omaan sukupuoleen. Molempia löytyy reaalimaailmasta, mutta jostain syystä vain ensimmäistä saisi esiintyä viihteen puolella ilman, että aletaan itkemään wokesta tai agendoista.

En itse pelaa urheilu tai autopelejä, mutta käsittääkseni jopa niistäkin löydettävissä agendoja. Esimerkiksi urheilupeleissä käsitykseni mukaan pelin urheilijat otetaan käytännössä ainoastaan miesurheilun puolelta ja toisen sukupuolen urheilua tai pelaajia ei peleissä juurikaan näy. Myös maiden välillä on kai eroa, mitkä maat edes tulevat mukaan ja kuinka isossa roolissa. Autopelit taas käsittääkseni markkinoi aina tiettyjä automerkkejä, joten niillä on omanlaisensa agenda.

Mutta ainakin juonellisissa peleissä käytännössä aina on kuitenkin jokin agenda. Agenda muodostuu kokonaisuutena siitä, mitä pelintekijät päättävät peliin lisätä ja mitä jättää pois. Musta on vaan hyvä nykypeleissä on alettu yhä useammin tuomaan näkyviin myös naisia (muutenkin kuin mieshahmon romanttisina kohteina tai hoivaajina ja tekojen taustojen selittäjinä) ja vähemmistöjä. Kovin yksipuolisia pelit on aiemmin ollut agendaltaan ja näin naispelaajana olen yleensä samaistunut paremmin pelien monimuotoisiin mieshahmoihin kuin niihin erittäin yksiulotteisesti kuvattuihin harvoihin naisiin.

Itse arvosanakeskusteluun: käyttäjäarvioit joutaa roskakoriin kaikissa metacriticeissä yms. Jos pelille antaa arvioita ihmiset, jotka ei ole peliin koskeneetkaan, niin eihän arvosanoilla ole mitään väliä. Käytännössä varsinkin xbox ja pleikkarifanit arvioi toistensa yksinoikeuksia nolla-arvosanoin. Lisäksi ongelmana on tosiaan, että jos tietyt piirit kuulevat, että jossain pelissä hahmot x ja y edes pussaavat, niin nämä lanseeravat joukolla vyöryn, jossa peli arvioidaan nollaksi. Ainoat järkevät käyttäjäarvioit saisi, jos arvioijan pitäisi todistettavasti jotenkin osoittaa pelanneensa peliä jonkin tietty määrä, jonka jälkeen arvion tekeminen vasta onnistuisi.
 
Kyllä ne aika paljon kertovat silloin, jos peleissä ei selkeitä agendoja ole. En ole huomannut ainakaan merkittävää review-bombingia pelkästään yksinoikeuksien takia, vaan kyllä siihen vaikuttavat nimenomaan agendat sekä mahdolliset pelin bugisuudet.

Joillekin vain agendat tekevät pelistä sitten jo kokemuksena hyvinkin huonon. Itse kuulun nimenomaan tähän porukkaan, jota häiritsevät kovinkin paljon jonkin agendan voimakas läpivieminen pelin ja pelaajan kustannuksella. Sellainen pilaa pelinautintoni lähes täysin, ja silloin peli on minulle huono, vaikka siinä olisi joitain hyviäkin elementtejä.

En toki siltä pohjalta pelille vielä nollia pisteitä sentään antaisi, vaan jos peli on teknisesti hyvä ja pelattavuuskin sinänsä mekaniikoiltaan hyvää, niin arvosanani menisi varmaankin jonnekin 5-7 maastoon, jos kuitenkin tarina on agendalla pilattu.

Tähän tyyliin sitä agendaa?
2E6E05D3-E5CD-4076-85F9-233FA07505C8.jpeg
 
Teit sitten sinäkin olkiukon ja hyökkäsit sitä vastaan. Onnittelut - olitpa nokkela! :D
Ihan sellainen huomio, että kyllä kaikissa peleissä selkeät agendat on. Jostain syystä vaan jos peli menee perinteiseen tyyliin siten, että päähenkilö on valkoinen mies, jonka romanttiset suhteet kohdistuvat naisiin, niin tätä ei nähdä tietyissä piireissä agendana toisin kuin muunlaisia ratkaisuja. Todellisuudessa ihan yhtä paljon agendaa tuossa on kuin jos se päähenkilö olisi vaikka tummaihoinen nainen, jonka romanttiset suhteet kohdistuu omaan sukupuoleen. Molempia löytyy reaalimaailmasta, mutta jostain syystä vain ensimmäistä saisi esiintyä viihteen puolella ilman, että aletaan itkemään wokesta tai agendoista.

En itse pelaa urheilu tai autopelejä, mutta käsittääkseni jopa niistäkin löydettävissä agendoja. Esimerkiksi urheilupeleissä käsitykseni mukaan pelin urheilijat otetaan käytännössä ainoastaan miesurheilun puolelta ja toisen sukupuolen urheilua tai pelaajia ei peleissä juurikaan näy. Myös maiden välillä on kai eroa, mitkä maat edes tulevat mukaan ja kuinka isossa roolissa. Autopelit taas käsittääkseni markkinoi aina tiettyjä automerkkejä, joten niillä on omanlaisensa agenda.

Mutta ainakin juonellisissa peleissä käytännössä aina on kuitenkin jokin agenda. Agenda muodostuu kokonaisuutena siitä, mitä pelintekijät päättävät peliin lisätä ja mitä jättää pois. Musta on vaan hyvä nykypeleissä on alettu yhä useammin tuomaan näkyviin myös naisia (muutenkin kuin mieshahmon romanttisina kohteina tai hoivaajina ja tekojen taustojen selittäjinä) ja vähemmistöjä. Kovin yksipuolisia pelit on aiemmin ollut agendaltaan ja näin naispelaajana olen yleensä samaistunut paremmin pelien monimuotoisiin mieshahmoihin kuin niihin erittäin yksiulotteisesti kuvattuihin harvoihin naisiin.

Itse arvosanakeskusteluun: käyttäjäarvioit joutaa roskakoriin kaikissa metacriticeissä yms. Jos pelille antaa arvioita ihmiset, jotka ei ole peliin koskeneetkaan, niin eihän arvosanoilla ole mitään väliä. Käytännössä varsinkin xbox ja pleikkarifanit arvioi toistensa yksinoikeuksia nolla-arvosanoin. Lisäksi ongelmana on tosiaan, että jos tietyt piirit kuulevat, että jossain pelissä hahmot x ja y edes pussaavat, niin nämä lanseeravat joukolla vyöryn, jossa peli arvioidaan nollaksi. Ainoat järkevät käyttäjäarvioit saisi, jos arvioijan pitäisi todistettavasti jotenkin osoittaa pelanneensa peliä jonkin tietty määrä, jonka jälkeen arvion tekeminen vasta onnistuisi.
Minä en ole koskaan ollut realistisia kuvauksia vastaan. Mutta jos tekijät itse sanovat, että kuvasivat sitä tai tätä sen takia, että tämä tai tämä nyt on mielestämme oikein ja me haluamme, että asiaa tulee nyt jatkossa ajatella tältä kantilta, niin minulle se on jyrkkä ei. Ja manipulatiiviset tehokeinot, jos ovat vielä niitä juttuja, joiden kautta yritetään vaikuttaa, niin sitten ainakin itse asiaan kiinnitän huomiota ja se vie terän koko tarinalta.

Nyt puhumme itse asiassa kahdesta eri asiasta. Tarkoituksellisesta jonkin asian viestimisestä ja sen asian mielipidevaikuttamisesta pelin tai ylipäätään viihteen kautta. Tai sitten vain jonkin asian tai hahmon realistisesta kuvauksesta kannanottojen ulkopuolella. Ottamatta kantaa siihen mikä se agenda edes olisi, niin en halua tuota ensiksi mainittua viihteeseeni. En ollenkaan. Vaikka olisin kyseisen agendan mukaisten asioiden kannalla, en sellaista todellakaan halua kannanottona viihteeseeni.
 
Viimeksi muokattu:
Tähän agenda-pelleilyyn en koske enää pitkällä tikullakaan, mutta se nyt on selvää, että esim. pelkkä hahmon johonkin vähemmistöön kuuluminen ei voi sellaisenaan, sitten millään, olla mitään hemmetin agendaa. Paitsi jos on ihan v*tun dille, kuten osa porukasta (siis ei vain videopelaajista, vaan esim. leffoja katsovista ihmisistä) tuntuu olevan.
Koska videopelit ja toisaalta erilainen yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat molemmat itseäni kiinnostavia asioita, olen aina välillä yrittänyt (viimeksi varmaan henk.koht. avautumiset -topikissa) jotain muutakin keskustelua asiasta herätellä...lähinnä huomatakseni, että ei se ole ketään muuta kiinnostanut :D Fair enough :D
 
Tähän agenda-pelleilyyn en koske enää pitkällä tikullakaan, mutta se nyt on selvää, että esim. pelkkä hahmon johonkin vähemmistöön kuuluminen ei voi sellaisenaan, sitten millään, olla mitään hemmetin agendaa. Paitsi jos on ihan v*tun dille, kuten osa porukasta (siis ei vain videopelaajista, vaan esim. leffoja katsovista ihmisistä) tuntuu olevan.
Koska videopelit ja toisaalta erilainen yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat molemmat itseäni kiinnostavia asioita, olen aina välillä yrittänyt (viimeksi varmaan henk.koht. avautumiset -topikissa) jotain muutakin keskustelua asiasta herätellä...lähinnä huomatakseni, että ei se ole ketään muuta kiinnostanut :D Fair enough :D
Ainakaan minä en ole sanonut, että vaikkapa homojen tai lesbojen peleissä esiintyminen olisi jotakin agendaa. Ongelmat TLoU:n tarinassa eivät kyllä tuohon liittyneet ainakaan minun kohdallani ollenkaan. En nyt mene asiaan syvemmälle, koska se on jauhettu jo monet kerrat.

Mutta sellainen tarkoituksellinen mielipidevaikuttaminen ja yhteiskuntavaikuttaminenkaan eivät omasta mielestäni peleihin kuulu. Tai sanotaan vaikkapa niin, että ainakin itse pyrin pysymään erossa sellaisesta ”viihteestä” johon näitä asioita selkeän tarkoituksellisesti tungetaan. Itsekin teen yhteiskuntavaikuttamista ja nimenomaan ns. heikompien puolesta. Siitä huolimatta haluan pitää nuo asiat muualla kuin viihteessä.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom