Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Last Of Us Part II

  • Viestiketjun aloittaja Poistettu jäsen 5945
  • Aloituspäivämäärä
Kuinka huvittavaa, Metacriticin vuoden peli äänestys. (käyttäjät)

h592gev3g6a61.jpg
 
Nopealla googlaamisella näitä tietoja tuli:

2,8miljoonaa kpl pelkästään diginä ekan kk aikana


Mitä lie sitten WW fyysiset ja digit yhdistettynä tänään. Sitä me emme vielä tiedä.
Mitään lukuja ei ole ilmeisesti enään tämän jälkeen julkaistu kun on tästä jo puoli vuotta kulunut
 
Mitään lukuja ei ole ilmeisesti enään tämän jälkeen julkaistu kun on tästä jo puoli vuotta kulunut

Niin kuinka paljon ovat nousseet sitten pelkästään 2,8 miljoonan digimyynnin joka tapahtui ekan kuukauden aikana.
 
Se että Metacritic käyttäjät haukkui pelin lyttyyn ja monet piti sitä jonain raamattuna pelin laadusta, kuitenkin loppujen lopuksi se oli vaan hyvin pieni vähemmistö joka lopulta peliä vihasi oikeasti.
Eikös se mene aina vähän silleen, että se pieni tyytymätön ryhmä pitää mekkalaa, mutta jos ollaan tyytyväisiä niin sitten ollaan hipihiljaa :D
 
Toki tässä äänestyksessä Last of Usilla on "vain" 10k ääniä ja käyttäjäarvioita pelille on 150k.
Joo ei tainnut moni noista 150k:sta äänestäjästä ollut peliä pelannut ennen kuin äänensä antoi. Taisi mennä niin sanotusti apinoinnin puolelle ihmisillä tuolloin, kun käytiin antamassa 0 tähteä koska muutkin teki niin. :D

Loppujen lopuksi vaikka pelille on varmasti kertynyt keskivertopeliä enemmän vihaajia rohkeiden ratkaisujen takia tarinassa, kertoo ihan pelin saamat palkinnot tänä vuonna siitä kuinka paljon pelistä loppujen lopuksi tykätään verrattuna siihen äänekkääseen vihaajien joukkoon.

 
Tämä on niitä harvoja pelejä mitä tuli pelattua läpi vuonna 2020. Onko tämä mielestäni vuoden peli? Ei. Mikä olisi sitten. No en kyllä tiedä sitäkään.

Mutta miksi tämä ei omasta mielestä oikein vuoden peli -titteliä ansaitse? Yksinkertaistettuna siksi, että tämä jää kuitenkin selkeästi ensimmäisen Last of Usin varjoon ja se on jo todella vanha peli. Tässä välissä pelit ovat mielestäni muuttuneet kuitenkin selkeästi ja muutosta olisi odottanut tältäkin. En toki enää ihan tarkasti muista ykkösosaa, mutta vahvasti tuli tunne, että tähän kakkoseen ei ollut tullut pelillisesti yhtään mitään uutta. Samat pullojen heittelyt, että pääsee kiertämään selkään. Peliajasta valehtelematta ainakin puolet meni tyhjien nurkkien ja laatikoiden kaapimiseen, että löytäisi jotain rättejä tms., että niistä saisi tehtyä aseita tai pommeja tai medkittejä. Tuo tyhjänpäiväisten romujen jatkuva haaliminen on tänä päivänä itselle pelillisesti täyttä myrkkyä, koska se vaan katkoo pelin flowta ja tunnelmaa ja tuntuu pelkältä teennäiseltä peliajan pidentämiseltä.

Tarina toki oli tälläkin kertaa hyvä, mutta sekin jäi vahvasti ykkösen varjoon. Tässä hivenen oksetti tämä poliittinen propaganda, jossa mentiin aika pitkälti Netflixin/Hollywoodin linjalla ja se tuntui osittain todella päälle liimatulle. En nyt sinänsä näitä aiheita vastusta jne., mutta kyllä propaganda on propagandaa, vaikka siitä olisi samaa mieltäkin. Älytöntä tehdä tarinaa sen ehdoilla, jos nyt ei aiheita tarvitse välttääkään.

Lopulta tuntui, että tarina ei toiminut yhtä hyvin kuin ennen ja pelimekaniikat oli vanhat ja osalle niistä on vuosien aikana ehtinyt kehittyä yliherkkyyttä. Pelillisesti hyvät/hauskat/toimivat taisteluosuudet jäi eeppisen pitkässä pelissä aika vähäiseksi, jos laskee montako pelituntia niitä oli loppujen lopuksi 30-40 tuntisessa eepoksessa.
 
Mitenköhän tuo sarja tulee toimimaan kun meillä on jo samantyyppinen sarja (Walking Dead ja sen lukuisat spin offit), missä on jo jauhettu nämä samat asiat.
 
Hoh hoijjaa.. tämäkikö se pitää sarjaksi vääntää..
Kohta korona muuntuu semmoseksi , et oikeassa elämässä alkaa " naksuttelijoita" muuntumaan tartunnansaaneista ..ei tarvii pelata ..ainoastaan pelätä.
Kannattaa varautua, että ei jää vain tähän. Aikaa sitten etusivulla nähty uutinen kertoo, että elokuvia ja sarjoja PlayStation-peleistä tulossa enemmänkin.

 
Eiköhän tuo sarja tule olemaan lähempänä jotain The Roadin ja Tsernobylin kaltaista laadukasta draamaa eikä The Walking Deadin kaltaista zombiesaippuaoopperaa.
Pelin perusteella itse odotan hyvinkin "netflix"-henkistä nykysarjaa, jossa joka jaksossa tarjoillaan turhia juonen sivu-uria, joita lähdetään viemään syvemmälle vain, jos testiyleistö tarttuu niihin. Eli henkilökemioiden perusteella luodaan erilaista kitkaa ja jokin katsojalle "ilmiselvä" asia saadaan sotkettua, kun jakson lopussa sivuhenkilö kääntyykin koko porukkaa vastaa tai kun sarjan alusta lähtien oleva päähahmo kuoleekin dramaattisesti ja yllättäen.
 
Eilen meni TLOU 2 läpi ja lopussa olo oli varsin haikee ja tyytyväinen. Ennen aloittamista oli pieni huoli, että pelin kostoteema olisi liian synkkä ja brutaali itselle ja ykkösosan ollessa yksi lempikokemuksista, se ei voisi yltää samalle tasolle. Mutta oli ilo olla väärässä ja olihan se huikee matka. 10/10.

Jotenki vaikee ees kirjoittaa auki koko kokemusta, koska se koostuu pienten ja isojen asioiden summasta. Itse juoni piti otteessaan alusta loppuun ja monessa kohtaa pysähdyin ihastelemaan miten käsikirjoitus ja tarinankerronta pesee monet elokuvatkin. Tarina oli ehdottomasti raskas, mutta niin taitavasti kerrottu, että se sai pysymään mukana eri käänteissä. Tragedioissa ja pettymyksissä elettiin hyvin mukana.

Graafisesta loistosta voisi kirjoittaa pitkästikin. Jatkuvasti sitä jäi ihmettelemään jotain yksityiskohtaa. Kun kiipes paloportaita, et miten sade näkyy lampun alla jne. Mutta yksityiskohtiakin tärkeämpää oli sen valjastaminen itse tarinankerrontaa varten. Eri siirtymät pelitilanteista "välivideoihin" ja toisin päin oli hienosti rakennettu. Pelin väkivalta oli varsin visuaalista ja sai kiermurtelemaan välillä.

Ne asiat mitkä useasti ärsyttää monissa toisissa peleissä, kuten tapettavien vihollisten määrä ja tavaroiden hamstraaminen ei tämän pelin kohdalla häirinneet. Monissa muussa pelissä tavaroiden keräily tuntuu ylimääräiseltä ja oma motivaatio ei riitä siihen, mutta tässä ykkösosan tapaan sitä halusi kovasti löytää asioita, koska tuntui olevan selviytymisen elinehto. Itse taistelut tuntu pelimekaniikkojen ansiosta riittävän orgaanisilta, joten ei päässyt puuduttamaan, ja istuivat juoneen ja tavoitteisiin kans hyvin.

Kyllä pelimies saa olla iloinen, ku tällasia sattuu kohdalle :)
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom