No nyt on Days Gone läpäisty ja platinoitu, ja täytyy sanoa että oli kyllä puisevinta puurtamista jota on vähään aikaan tullut pelissä vastaan. Alkujaan lähdin pelaamaan peliä hyvillä mielin, peli näytti ja tuntui aluksi hyvältä, mitä nyt aseilla ammuskelu oli aika tunnotonta hommaa ja ympäristöt melko tylsiä ja itseääntoistavia. Tunnelma oli kuitenkin kohdallaan ja uuteen isoon maailman oli hauska eksyä tutkimaan ja seikkailemaan. Perus open world-kaavan noudattaminen oli viihdyttävää aluksi. Pelin tehtävärakenne, eli yksinkertaiset fetchquestit, vihollisjoukkojen lahtaaminen ja aivan järkyttävän huonot stealth-osiot alkoivat kuitenkin nopeasti toistaa itseään.
Olin korkeintaan lähestymässä pelin puoliväliä, kun alkoi olla fiilis, että olisipa seuraava tehtävä jo viimeinen, mutta Days Gone yllättikin. Vielä sai tehdä hillittömän määrän turhalta tuntuvia tusinaquesteja, ja sitten vielä lisää jo ennestään valtavaa mappia aukesi. Ehdottomasti suurin ongelma pelissä on se miten käsittämättömän monta kertaa käytännössä samat tehtävät joutuu tekemään eri osassa karttaa. Jos tehtävissä olisi panostettu määrän sijasta laatuun, olisin voinut loppujen lopuksi pitää Days Gonea jopa positiivisena pelikokemuksena. Huomattavasti mieluummin pelaa hyvän pelin joka on liian lyhyt, kuin huonon pelin joka on liian pitkä.
Pelissä on paljon hyvääkin. Tarina ajaa asiansa, monet hahmoista, etenkin Deacon ja Boozer ovat pidettäviä ja hyvin yhteen toimivia, hordet on hauska ja jännittävä pelimekaniikka, moottoripyörällä ajaminen tuntuu hyvältä sekä uusien aseiden, skillejen ja upgradejen avaaminen on koukutavaa. Valitettavasti heikomman sisällön valtava määrä söi pelistä hauskuutta koko ajan. Jokaista hyvää, tarinaa edistävää tehtävää kohtaan on ainakin pari turhaa ja unohdettavaa tusinaquestia. Kaikista hirveimpiä olivat mielestäni NEROon liittyvät stealth-tehtävät, sekä joka kerta kun joutui harrastamaan taistelua moottoripyörän selässä. Lisäksi, se kuinka paljon ihmisvihollisia pelin aikana lahdataan, ei ole pelkästään tylsää, vaan se syö myös tunnelmaa ja maailman uskottavuutta. Ihmiset ovat olevinaan sukupuuton partaalla, mutta Deacon pistää juonen aikana kylmäksi varmaan reilut 9000 ihmisvihollista, joilla tuntuu olevan leirejä ja tukikohtia niin tiheään ettei tosikaan. Pelin antagonistit ja ovat myös naurettavan huonoja ja yksinkertaisia hahmoja ilman minkäänlaista inhimillisyyttä tai luonnetta. Bugeja kohtasin jokusen, ääneen liittyviä lähinnä, joskus aseesta katosi äänet, joskus välivideoissa puhe. Pari kertaa juutuin kiinni johonkin josta ei päässyt irti ilman itsemurhaa, joskus questmarkerit eivät päivittyneet/bugailivat, eli sellaista melko perusbugia mitä tällaisissa peleissä nyt usein tulee. Ei mitään suuresti peliä rikkovaa.
Itsellä juuri ja juuri 2/5 peli, ja heikoin Pleikkari-exclu jota olen itse tähän mennessä pelannut.