No jaa, kuten itsekin kirjoitat, niin aika usein se pituus on venytetty keinotekoisesti. Yritetään antaa pelille enemmän "arvoa" vippaskonsteilla.
Sekin, että onko ne lopulta pidempiä kuin ennen? Ennen? Siis mikä se "ennen" nyt edes on? Itse vertaan ehkä X360-aikaan ja olihan silloin jo ihan hyvän mittaisia ja kokoisia pelejä. Kai ne nyt vaikka NES-ajan pelejä pidempiä on reilustikin eli paljon merkitystä mihin vertaa.
Vertasin lähinnä X360 ja PS3 aikaan, kuten hinnanmuutostakin. Tämä on tietty vain yksittäinen esimerkki, mutta PS3:n God of Warit olivat sen 8-10h ja nämä uudemmat ovat sen 20-25h tarinaltansa, lisätekemistäkin uudemmissa on vanhoja enemmän. Onko tuo tarinaosuuskin jo sitten liian pitkä on varmaankin makukysymys. Ubin copypastea en ole oikein pelannut, niin en niihin osaa sen kummemmin ottaa kantaa. NES-aikoihin ymmärtääkseni venytettiin pelien kestoa korkealla vaikeusasteella kohtalaisen usein? Muutenhan ne olivat hyvin lyhyitä keskimäärin. Onneksi siitä on sentään päästy pois. Mieluummin sitten vaihtoehtoinen lisätekeminen, jonka halutessaan voi skipata. Kovin pitkä tarina tietysti on se, mikä ei sovi kaikille ja vaatii pelintekijöiltäkin enemmän.
No jaa, kuten itsekin kirjoitat, niin aika usein se pituus on venytetty keinotekoisesti. Yritetään antaa pelille enemmän "arvoa" vippaskonsteilla.
Sekin, että onko ne lopulta pidempiä kuin ennen? Ennen? Siis mikä se "ennen" nyt edes on? Itse vertaan ehkä X360-aikaan ja olihan silloin jo ihan hyvän mittaisia ja kokoisia pelejä. Kai ne nyt vaikka NES-ajan pelejä pidempiä on reilustikin eli paljon merkitystä mihin vertaa.
Inflaatioihin, euro/markka-muunnoksiin ja muihin en ota kantaa (kun pitäisi tutkia paremmin) mutta sanon että nykyään pelit siis nimenomaan tuntuu kalliimmilta. Tuntuu että minulla on vähemmän rahaa jos ostaisin yhtä paljon pelejä (uutena) kuin joskus. Se on senkin kautta huvittavaa että taloudellinen tilanne on silti parempi kun ei ole enää opiskelija.
Enkä jaksa uskoa että tuo tunne on pelkkä tunne. Jos ennen pystyi ostamaan huoletta pelin kuin pelin, niin nyt tuntuu että jos ostan jonkun 80 euron pelin niin se tuntuu ihan eri tavalla tilillä.
Toisaalta ehkä tässä on ongelmana se, että kaikki maksaa enemmän, niin ehkä sitä ei siksi ole niihin kalliimpiin peleihinkään rahaa.
Kuluttajahintaindeksiä kun katsoo, niin ei se mielestäni paljoa tarvitse perehtymistä, että riittävästi kärryille pääsee. Toki se on kuluttajien maksamien tavaroiden ja palveluiden, eli hyödykkeiden, keskimääräinen hinta, joten hajontaa tietysti löytyy myös. Mutta pointti onkin se, että jos pelien hintaa vertaa inflaatioon tai kuluttajahintaindeksiin, niin pelit ovat suhteellisesti halvempia kuin ennen. Eli jos ennen sait yhden pelin hinnalla vaikka 50 kurkkua, niin nykyään saat yhden pelin hinnalla enää 40 kurkkua, riippumatta siitä, mitä se pelin hinta on euroina. Se, miksi pelit voivat nykyään tuntua kalliimmilta voi sitten johtua siitä, että esimerkiksi yleinen tai sitten ihan vain henkilökohtainen palkkakehitys ei ole pysynyt hintojen nousun mukana. Tai sitten menoja on vain tullut huomaamatta koko ajan lisää joko siten, että on tullut uusia kulutuskohteita, tai sitten muiden hyödykkeiden hinnat ovat vaivihkaa nousseet sen verran, että tilillä ei vaan olekaan enää pakollisten menojen jälkeen yhtä paljon rahaa kuin siellä on ennen ollut. Kun itse olet ollut opiskelija, niin varmasti tulot ovat nyt paljon suuremmat, mutta niin ovat luultavasti menotkin, vaikka en sinusta tietysti mitään tiedä. Itsellä opiskelijana ei kuukaudessa mennyt vuokrineen ja ruokineen varmaan juuri 500 €/kk enempää ja nykyään sillä rahalla ei saa edes kuukauden ruokaostoksia lainanlyhennyksestä, bensoista, sähköstä (sähkölämmitys vielä hetken halvalla kiinteällä hinnalla, mutta koska omakotitalo...), vedestä, kiinteistöveroista yms puhumattakaan. Silti on kyllä enemmän varaa ostaa, mutta toisaalta pitäisi myös säästääkin. Lisäksi jos pelit ovat suhteellisesti halvempia ja vaikkapa juuri sähkö ja ruoka kallistuvat, niin tuntuuhan se sitten muussakin kulutuksessa, kun näistä ei välttämättä ole niin helppo tinkiä. Varsinkin jos niihin ei ole aikaisemminkaan törsännyt. Tällöin rahaa vähemmän välttämättömiin hyödykkeisiin jää tietysti vähemmän, kuten tuossa lainauksen lopussa tuumitkin.
Kuten
@Eliminaattori tuolla aikaisemmin kirjoitteli, niin eivät ne suuret tulot, vaan pienet menot ja taisit itsekin siihen vastata, että sinulla periaatteessa olisi varaa, mutta et vain halua maksaa. Ja se on tietysti täysin ok, mutta mielestäni on hyvä tiedostaa rahan arvon muuttuminen ajan myötä eikä vain päivitellä pelien hintojen nousua, sillä niin nousee keskimäärin kaiken muunkin hinta. Korkea inflaatio laskee tietysti ihan konkreettisesti elintasoa, kun palkat eivät pysy perässä ja kuluttajien ostovoima heikkenee ja tällöin ymmärrän tunteen, että ei ole varaa laittaa rahaa pelaamiseen tai muihinkaan harrastuksiin entiseen malliin, koska se on ihan kiistaton fakta. Mutta jos palkkasi nousee samaa tahtia tai jopa nopeammin kuin itsesi käyttämien hyödykkeiden keskimääräinen hinta, niin silloin tätä ongelmaa ei pitäisi tulla, jos elintason pitää samana, eli kuluttaa vain niihin samoihin hyödykkeisiin kuin ennenkin (tai vaihtaa hyödykkeitä siten, että kokonaissumma ei muutu). Ja todettakoon myös, että palkkakehitys ei tietysti ole sama alalla kuin alalla, kuten tässä keväällä on voinut uutisistakin seurata, joten sieltäkin tulee hajontaa.
Lisäksi, pelien hinnannostoja tehdään yleensä melko harvoin ja melko reilusti kerralla, joten hintojen pomppaus on myös yhtäkkiä kohtalaisen suuri, kun yleensä puhutaan kympistä kerralla. Esim. kurkun hinta kun vaihtelee tietysti vuodenajan mukaan, mutta myös muutenkin paljon tiheämmällä välillä ja nyt kun tuotantokustannukset ovat nousseet hyvinkin merkittävästi, niin kurkkujen hinnat ovat nousseet nopeasti, jotta niitä ei myytäisi tappiolla ja bisnes olisi kannattavaa. Peleissä tämä taas tarkoittaa sitä, että jos myyntihintaa ei nosteta, mutta työntekijöiden palkat seuraavat inflaatiota, niin silloin firmalle jää luonnollisesti vähemmän katetta, olettaen, että pelien tekemiseen on tarvittu sama määrä työtunteja. Toinen vaihtoehto katteen säilyttämiseen on nostaa S0Å.tehokkuutta, eli käyttää pelien tekemiseen vähemmän työtunteja (käyttämällä esim. copy-pastea tai tekoälyä) tai siirtää tuotantoa halvemman työvoiman maihin (ja toivoa, että laatukustannukset eivät kasva liiaksi ja että ylipäätään homma toimii) tms. Kolmas vaihtoehto olisi tehdä pienempiä pelejä ja pyytää niistä edelleen sama vanha hinta. Ja varmaan niitä konsteja olisi muitakin, mutta nuo nyt tuli äkkiseltään mieleen. Ja oman lisämausteensa tuo tietysti se, että nyt kun digitaalisten pelien osuus myynneistä on niin suurta ja kaikissa konsoleissa ei edes ole levyasemaa, ei käytetyt pelit enää vie markkinoita uusilta peleiltä samaan tapaan kuin aikaisemmin. Samalla uskoisin, että digipelit joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tulevat myös nopeammin alennuksiin ja isompiin sellaisiin. Nintendoa en tosin tähän nyt laske mitenkään kun ei ole sen hintapolitiikasta oikein mitään kokemusta, eli tarkoitan nyt boxia ja pleikkaa. Kuitenkin, niin kauan kun on oikeaa kilpailua ja vaihtoehtoja, niin markkinat määrittävät minkälaisia ja kuinka suuria pelejä pelataan ja mihin hintaan.
Tuli vähän pitkä postaus, mutta jos tuosta nyt jotain tolkkua saisi. Parempaan ei näin työpäivän jälkeen pystynyt omilla taloustieteen vaatimattomilla taidoilla. Joku voi kirjoittaa selkokielisemmin, lisäillä ja korjata virheet, kiitos
Edit: tarkennetaan vielä, että omat ruoat eivät maksa yli 500€ ja vaimo osallistuu kolmehenkisen perheemme kustannuksiin, mutta puoliksikin laitettuna ruokaan menee melkein opiskeluajan yksiön vuokran verran.
Edit2: Itseasiassa, meinaan mennä tässä itsekin inflaatiohalpaan, tuo vajaan kymmenen vuoden takainen yksiön vuokrahinta on tietysti nykyrahassa selkeästi enemmän (ainakin n. 40€ enemmän en muista tarkkaa vuokraa), joten ei tuo ruokalasku ihan kaksinkertainen sen aikaiseen vuokraan ole. Mutta ehkä pointti tuli selväksi.