Miten olette muuten pelanneet tätä, englanti-dubbauksella vai originaalilla? Erityisesti kiinnostaa että onko enkku-dubbaus sellainen että jos haluaa pystyä kuuntelemalla seuraamaan, niin ei ole huono tai niin huono että pitäisi välttämättä ranskaa laittaa valinnaksi? Pelin sain asenneltua jo eilen mutta eipä tuota ole ehtinyt vielä edes käynnistämään, niin ehtii tätä vielä miettiä.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Clair Obscur: Expedition 33
- Viestiketjun aloittaja HideoMiyamoto
- Aloituspäivämäärä
Tänään läpi, joku 40h taisi mennä. Erittäin hyvä peli. Mielenkiintonen juoni ja maailmaa oli kiinnostava tutkia. Lopussa tosiaan taistelu alkoi tökkiä koska paikat alkoi olemaan täynnä vihollisia pienenkin aarteen edessä. Mielellään tämän 50€ osti ja 40€ laittoi eteenpäin.
Koalitio
Well-Known Member
Omasta mielestäni, pelaaminen ranskaksi tuntuu vaan paljon sopivammalta tässä teoksessa. Miljöön ja loren vuoksi, enkkuäänet tuntuu kokonaisuudessa jotenkin päälleliimatulta. Sen olen kuullut, että englanninkieliset ääninäyttelijät ovat alansa tähtiä, ja varmaan teknisesti hommansa hyvin hoitavatkin. Mielestäni kuitenkin, se pikku pätkä mitä enkkua kokeilin, tuntui jotenkin väärälle vaihtoehdolle tämän pelin kohdalla.
On tuo englanninkielinen näyttely siis laadullisesti hyvää. Itselle vaan, tuntuu vähän samalle kuin koittaisi pelata Yakuza-pelejä enkkudubilla.
Itse menen yleensä sillä kielellä, mille huulisynkka on tuunattu. Kertoo siitä mikä on ollut "oletuskielenä" tekijöiden päässä, joten luotan, että siihen on myös laitettu ääninäyttelyn suhteen eniten paukkuja. Clair Obscurissa huulisynkka on ilmeisesti englanniksi.
Koalitio
Well-Known Member
Näin kuulemma on. Itse tosin en alkutuntien aikana ole nähnyt yhtään kohtaa, jossa huulisyncci menisi jotenkin huonosti ranskan kanssa. Tosin, enpä nyt yleisesti ikinä peleissä tuota huulisynkkaa pidä kovinkaan merkittävänä juttuna. Ainut poikkeus, jos nyt sattuisi olemaan niin, että äänet menisi todella pahasti eri tahtiin suunliikkeiden kanssa, ehkä sen kokisi jonkinmoisena harmituksena, näin ei Obscurin kohdalla ainakaan tapahdu.
Tässä pelissä ainakin minun mielestäni ranska istuu miljööseen kuin camembert patongin väliin, eli erinomaisesti. Englanti taas mielestäni vähän vähemmän hyvin, vaikka se varmasti teknisesti laadukas onkin.
Okei, tässä tulikin itselleni se tärkein.
En minä nimittäin Yakuzoitakaan japaniksi pelaisi. Haluan ymmärtää kuulemani kautta. Mikäli laittaisin originaalit japanit tai ranskat niin kuulisin toki puheen erilaiset vivahteet (jne) mutten tajuaisi yhtään mitään sanotusta, joten lopulta ihan sama vaikka kuuleekin äänenpainot ja muut alkuperäiskielellä kun ei kuitenkaan tajua mitä sanaa tai asiaa siinä oli painotettu, millä tavalla ja miksi. Sitten joutuu vielä vuoronperään lukemaan englannin tekstitystä ja katsomaan mitä ruudulla varsinaisesti tapahtuu.
Mielestäni tuollainen ei paranna kokemusta vaan vie entistä enemmän huomiota pois siitä mitä tilanteessa tapahtuu kun pitää yhtä aikaa kuunnella vierasta kieltä, lukea toista ei-äidinkielistä dubbia ja katsella vielä että mitä hahmot tekevät tai millaisia ilmeitä näillä on.
Tämän sekamelskan sijasta valitsen sen että pystyn ymmärtämään sanotun ja pitämään huomion myös ruudulla näkyvässä enkä joutua katselemaan myös tasaiseen tahtiin tekstityspalkkia.
Luulin muuten että synkkaus olisi tehty ranskalle ja siksi porukka sitä valinnut. Yleensä valitsen sen, joka menee huulisynkassa ja silloin saatan valita myös kielen, jota en itse ymmärrä ilman tekstitystä. Tosin pääasiassa tämä koskee muuta viihdettä kuin pelejä, sillä peleissä on niin paljon myös pelitapahtumien aikaista keskustelua että välillä saa jo englantia kuunnellessa keskittyä kun pitää samaan aikaan taistella, ratsastaa hevosella tai ties mitä. Kingdom Comessa lisäksi puheet hiljeni ihan hirveästi jos meni vähänkään kauemmas puhuvasta hahmosta, joten siinä sai tosissaan keskittyä että pysyi hepalla kaverin rinnalla että kuuli mitä tämä selitti. Tekstitystä ei tuossa olisi voinut senkään vertaa lukea kun piti pitää huomio ratsastuksessa.
Valitsen siis sujuvuuden, kiitos kaikille näkemyksistä. Ymmärrän toki alkuperäiskielenkin valinnan, itselleni vain sopivampi valita helppous. Varsinkin jos/kun se ei ole edes mitenkään erityisemmin huono vaihtoehto.
Nonni. Eilen tuli tämä aloitettua.
Kuten täällä moneen otteeseen muistaakseni todettu, on alku todella vahva. Tässä samalla pelaillut Chorusta, missä alku taas päinvastainen kun tungetaan infoähky alkuvideossa päälle. Clair Obscur tekee saman, eli pelimaailmaan tutustumisen, oikein: pelaaja heitetään kyllä maailmaan, jossa on paljon asioita, joista ei tiedä mitään, mutta niitä aletaan aukaista pikku hiljaa. Prologissa tulee kaikki oleellinen taustatarinasta ja motiiveista mutta senkin jälkeen jää mukavasti asioita, jotka toivottavasti selviävät pelin jatkuessa.
Taistelu on tyylikästä. Se myös muistuttaa Mario RPG:n uusioversiota (joo, en ole muista vastaavia pelannut), mikä on hyvä juttu, koska se on hauska systeemi. Tosin alussa jo ehti vähän turhauttaa kun ei saa rytmitystä kohdalleen. Sitten kun taas osuu, niin fiilis on loistava. Homma alkoi lopulta ensimmäisen pelikerran jälkeen tuntua mukavan tasapainoiselta, jotta hommassa on haastetta ja onnistumiset tuntuu oikeasti onnistumiselta eikä normipäivältä.
Kaiken hypen kautta odotin tosin peliltä pelillisesti vielä enemmän. Graafinen tyyli on tosi hieno mutta muuten peli tuntuu jotenkin vanhemmalta kuin 2025 vuoden teos. Sama koskee pelin maailmaa, sillä tällaista putkea ja näkymätöntä estettä (tai esteinä toimivia hahmojoukkoja tms.) en muista vähään aikaan nähneeni. Ehkä japsipeleissä näitä on yhä enemmän?
Kartan puute ei vielä ole haitannut vaikka vähän mietin että mihin menen ensin että en mene oikeaan paikkaan ja saan sivureitit nuohottua. Jos kauheasti aukenee lisää aluetta ja reittejä, niin voi alkaa ärsyttämään mutta nyt ei vielä ole kartalle ollut kaipuuta.
Oli jännä myös huomata että tässä ilmeisesti on souls-pelien tapaan tallennuspaikat, ihan vihujen spawnausta ja hahmonkehitystä myöten.
Tosi hyvältähän tämä vaikuttaa ja nimenomaan tarina, hahmot ja maailma on ykkösjuttu alun perusteella. Taistelu sekin todella viihdyttävän oloista mutta saa nyt nähdä mihin se ajan myötä menee. Vähän hirvittää kuinka isoja kykypuita siellä oli. Olin tottunut Mario RPG:n "laajuuteen".
Kuten täällä moneen otteeseen muistaakseni todettu, on alku todella vahva. Tässä samalla pelaillut Chorusta, missä alku taas päinvastainen kun tungetaan infoähky alkuvideossa päälle. Clair Obscur tekee saman, eli pelimaailmaan tutustumisen, oikein: pelaaja heitetään kyllä maailmaan, jossa on paljon asioita, joista ei tiedä mitään, mutta niitä aletaan aukaista pikku hiljaa. Prologissa tulee kaikki oleellinen taustatarinasta ja motiiveista mutta senkin jälkeen jää mukavasti asioita, jotka toivottavasti selviävät pelin jatkuessa.
Taistelu on tyylikästä. Se myös muistuttaa Mario RPG:n uusioversiota (joo, en ole muista vastaavia pelannut), mikä on hyvä juttu, koska se on hauska systeemi. Tosin alussa jo ehti vähän turhauttaa kun ei saa rytmitystä kohdalleen. Sitten kun taas osuu, niin fiilis on loistava. Homma alkoi lopulta ensimmäisen pelikerran jälkeen tuntua mukavan tasapainoiselta, jotta hommassa on haastetta ja onnistumiset tuntuu oikeasti onnistumiselta eikä normipäivältä.
Kaiken hypen kautta odotin tosin peliltä pelillisesti vielä enemmän. Graafinen tyyli on tosi hieno mutta muuten peli tuntuu jotenkin vanhemmalta kuin 2025 vuoden teos. Sama koskee pelin maailmaa, sillä tällaista putkea ja näkymätöntä estettä (tai esteinä toimivia hahmojoukkoja tms.) en muista vähään aikaan nähneeni. Ehkä japsipeleissä näitä on yhä enemmän?
Kartan puute ei vielä ole haitannut vaikka vähän mietin että mihin menen ensin että en mene oikeaan paikkaan ja saan sivureitit nuohottua. Jos kauheasti aukenee lisää aluetta ja reittejä, niin voi alkaa ärsyttämään mutta nyt ei vielä ole kartalle ollut kaipuuta.
Oli jännä myös huomata että tässä ilmeisesti on souls-pelien tapaan tallennuspaikat, ihan vihujen spawnausta ja hahmonkehitystä myöten.
Tosi hyvältähän tämä vaikuttaa ja nimenomaan tarina, hahmot ja maailma on ykkösjuttu alun perusteella. Taistelu sekin todella viihdyttävän oloista mutta saa nyt nähdä mihin se ajan myötä menee. Vähän hirvittää kuinka isoja kykypuita siellä oli. Olin tottunut Mario RPG:n "laajuuteen".