Tässä varmaan kävi sillä tavalla hassusti, että lainasin viestiäsi yöllä ennen nukkumaanmenoa, kirjoitin sen aamun kahvitunnilla loppuun ja lähetin, enkä tarkastanut, että olitko viestiä muokannut. No, olitkin muokannut alkuperäistä vähän ennen klo 3 aamuyöllä, joten siitä sekaannus. Alkuperäisessä puhuit, että pitäisi huomioida yleinen hintojen nousu (eli juuri inflaatio), joten siihen viittasin tuolla kysymykselläni inflaation tuntemuksestasi.
Se, mikä on kenellekin mielenkiintoisempi tieto, on ehkä hieman subjektiivista ainakin siinä mielessä, että jos muut viihteen muodot eivät kiinnosta riittävissä määrin, niin peliharrastuksen hintakehitys on se ainoa tekijä, jota verrata yleiseen inflaatioon ja siihen, paljonko se syö itse kenenkin budjetista. Voi kuitenkin helposti todeta
@Mattix viestiin viitaten ("peleillä saa edullisesti tuntikaupalla viihdettä"), että pelien pituudet ovat kasvaneet keskimäärin valtavasti ja pituuden lisäys ylittää nimellisenkin hinnan nousun, inflaatiokorjatusta puhumattakaan. Eli €/h -mittari on ns. entistä vihreämmällä kuin mitä se on ollut ennen.
Muiden viihdetuotteiden hintoja on hankalahkoa verrata enää vuosituhannen alkuun nähden, kun suoratoistopalvelut ovat muuttaneet kenttää niin merkittävästi. Mutta leffalippujen hinnat olivat vuonna 2002 euron tullessa käyttöön n. 7,9€, vuonna 2017 11,8€ ja nykyään ilmeisesti 13,3€. Nousua on siis tullut 2002 vuoden lähtötilanteeseen 49% v. 2017 mennessä ja 71% v. 2026 mennessä. Isoimmat uutuuspelit PS2:lle maksoivat v. 2002 60€, v. 2020 tai niillä tienoin nousivat 70€ ja nyt hinta on 80€. Toki halvemmalla voi saada milloin mistäkin, mutta nämä ovat yleiset ovh:t. Nousua on tullut 2002->2020 16% ja 2002 -> 2025 33%. Samaan aikaan kuluttajahinnat yleisesti ovat nousseet n. 55-60% vuodesta 2002. Musiikki-CD:t tosin ovat uhmanneet inflaatiota täysin, ne maksavat (nimellisesti) suunnilleen saman 16-25€ tms. Menekki tosin romahti täysin (90% v. 2000->2017), joten hankala niistä on enää pyytää, elleivät saavuta vinyylien tyylistä renesanssia (josta ilmesesti on jotain merkkejä ollut ilmassa jokunen vuosi sitten, mutta odottanee vielä itseään?). Elokuvien osalta vertailu ei ole sen mielekkäämpää, kun ei niitäkään enää omaksi tai edes "näennäisesti" (=digikaupasta) omaksi osta juuri kukaan.
Hyvähän se on pitää taloudestaan huolta ja siihen kannustan ihan kaikkia. En itsekään osta täyteen hintaan pelejä kuin harkitusti, mutta silloin kun ostan, niin se syy ei ole se, että se uusi peli maksoi 60€, eikä 80€. Jos se ei ole 80€:n arvoinen, niin todennäköisesti sitä voi saman tien odotella sinne 30-40€-haarukkaan tai vielä paljon alemmaksikin (pl. pienemmät indietuotannot, kevuemmät remasterit tms, jotka eivät julkaisussakaan kustanna kuin korkeintaan puolet suurista peleistä, you get the point). Joka tapauksessa kun puhutaan, että joku on kallista tai kalliimpaa kuin ennen, niin siinä kohtaa täytyy määrittää "kalleus", jotta vertailua voi suorittaa mielekkäästi tai että ylipäätään tiedetään, mihin verrataan. Tämä ei siis pelkästään
@Ippenator. Jollekin halpa on toiselle kallis, syystä x. Joku tykkää verrata laajempia asiakokonaisuuksia keskenään ja toinen huomattavasti rajatummin. Ongelma näissä menneiden hintojen vs nykyhintojen vertailuissa monesti on, että ihmiset miettivät absoluuttisia hinnankorotuksia, eivätkä suhteellisia. Ostovoima taitaa Suomessa olla ennätyskorkealla (tosin käytännössä vain nipin napin enemmän kuin juuri ennen koronaa). Ongelmana vain on, että eriarvoisuus on kasvanut siinä määrin, että ostovoiman keskiarvo ei enää kovin hyvin kuvasta todellisuutta.
Muistan kun euro tuli, niin Siwasta oli saanut hillomunnin markalla. Sitten eurojen tullessa, se oli 0,2€, joka olisi silloin kääntynyt 1,19 markaksi. Siinä tuli kirjaimellisesti "yhdessä yössä" 19% hintaa lisää. S-kaupasta voi saada hillomunkin nykyään 0,5€:n hintaan. Tällöin nousua on nimellisarvolla tullut 250% vuodesta 2002 ja 297% viimeisistä markkahintaisista munkeista. Nämä ovat siis nimellisten hintojen vertailua, ei inflaatiokorjattuja. Vielä mielenkiinnosta, vuoden 2001 1mk oli inflaatiokorjattuna 0,26€ vuonna 2025. Eli hetkinen, pelkän inflaation olisi pitänyt nostaa munkin hintaa vain 30%. Mitenkäs inflaatiokorjattuna pelien kanssa? V. 2002 60€ on viime vuoden euroissa 89,79€. Mutta eihän ne vielä edes maksa noin paljoa? Muuhun viihteeseen en jaksa ylempänä olevia selvityksiä enempää tällä haavaa syventyä, mutta leffalippuihin verrattuna ihan "jiirissä" on korotukset. Voisihan noista video- ja pelistriimipalveluiden hintojenkehtiyksestä jo jonkinlaista vertailua varmaan tehdä, vaikka historiaa ei vielä niin pitkälti ole.
Se, että mikä on mielenkiintoisempi tieto tai vertailukohta, on minun mielestäni varsin subjektiivista. Ihmisillä on niin monenlaisia tapoja ja mieltymyksiä. Minulle henkilökohtaisesti suurempi kysymys kuin se, että onko pelaaminen nykyään suhteessa halvempaa verrattuna vaikka elokuviin tai musiikkiin, kuin mitä se oli vuosituhannen alussa, on se, että paljonko ihmisillä on ylipäätänsä varaa välttämättömyyshyödykkeiden jälkeen ylellisyyshyödykkeisiin, joihin pelaaminen tietysti kuuluu. Samoin tietysti itseni kohdalla: paljonko minulla on varaa laittaa peleihin vuositasolla. Tämä siistä syystä, että koska toinen rajallinen resurssini, oma vapaa-aika, on rahaakin niukempi. En ehdi pelata edes kaikkia kiinnostavia pelejä, puhumattakaan siitä, että aikaa jäisi minulle vähemmän mieluisiin viihteen muotoihin. Tästä syystä leffoja tulee yleensä katsottua vain, kun niihin yhdistyy jokin sosiaalinen aspekti. Musiikkia voi kuunnella ajaessa töihin ja takaisin. Minua ei siis paljoa lohduta, että joku viihteen muoto on nyt halvempaa kuin jokin toinen, jos en muuhun kuin pelaamiseen kuitenkaan rahojani juuri käytä. Tämä nyt hiukan kärjistäen siis - perheen vuoksi tulee Netflixiä kuitenkin pidettyä ja vaimon kanssa joskus sieltä jotain katsottuakin, mutta yksin en ole sieltä katsonut käytännössä mitään viimeiseen 1,5 vuoteen.
