Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Pelien hinnoista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jryi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sitten muistan väärin sillä mun muistaakseni standardi oli ennen 70e.
Tai sitten tuo johtuu siitä, että jenkeissä mario kart world oli eka 80$ peli ja muistan, että sama oli täälläkin.
Ja eikös pleikankin pelit ole yleensä fyysisenä olleet sen 70e ja se digi versio sitten saattanut olla kalliimpi vai muistanko tuonkin väärin?
 
Fyysisistä en tiedä mitään, mutta Sonyn omat ovat pitkään olleet 80€ ja esim. CoDit ovat useamman vuoden jo ollut kaikilla alustoilla tuon saman.
 
Oli pakko käydä selaamassa prisman hintoja netissä ja esim black ops 7, re: requiem, ghost of yotei ja god of war: ragnarock on 70e.
Mä katson pelihyllyn läpi aina kun käyn ostamassa ruokaa joten tuosta se sekaannus sitten johtui.
 
Ongelmana vaan on se, että yksikään peli ei ole 90 euron arvoinen. Ei itse asiassa lähellekään. Itselleni pelit ovat ihan parhaimmillaan maksimissaan 70 euron arvoisia, ja todella harva peli on senkään arvoinen. Ja tähän tapaan ajattelevat hyvin monet muutkin pelaajat. Toki aina joitain löytyy, jotka innoissaan maksavat sen mitä pyydetään. Se ei silti ole itsessään merkki siitä, että hinnoittelu on mietitty oikein.
Minusta pelin arvoa ei voi määritellä pelkästään absoluuttisella euromäärällä, vaan:
1) kuinka hyvin ja kauan se viihdyttää ja
2) mikä olisi vaihtoehtoisviihdyke samalla rahalla

Mielestäni hyvät pelit, jotka pitävät otteessaan kymmeniä tunteja tai vaihtoehtoisesti tarjoavat online-kivaa satoja tunteja, ovat kustannustehokkaita viihdykkeitä ja siten rahan arvoisia. Aika harva viihdyke on yhtä intensiivinen €/tunti -indeksillä.

Tilanne on se, että inflaatio, tuottovaatimukset ja yhä kovempi vastimustaso pelin laadulle eivät ole tuntemattomia asioita peliteollisuudelle, joten hinnat nousevat. Itse hämmästelin, miten pelien hinnat olivat pitkään 69,90€, mutta taisi ainakin nollakorot olla syynä.

Jos tilanne olisi se, että esim. TLoU 2, GTA:t, Horizon Zero Dawn, COD MW, Fallout 4 jne olisi vain ja ainoastaan saatavilla 120€ hintaan ilman hinnanlaskua, ainakin minä kaivaisin kuvettani. Toki säästeliäänä persoonana säästän ja usein odotan hinnanlaskuja tai tarjouksia. Silti pakon edessä olisin valmis maksamaan enemmän kuin jättää pelaamatta. Samaan aikaan hämmästelen, kun ihmiset maksavat melkein 20€ leffalipusta.
 
Minusta pelin arvoa ei voi määritellä pelkästään absoluuttisella euromäärällä, vaan:
1) kuinka hyvin ja kauan se viihdyttää ja
2) mikä olisi vaihtoehtoisviihdyke samalla rahalla

Mielestäni hyvät pelit, jotka pitävät otteessaan kymmeniä tunteja tai vaihtoehtoisesti tarjoavat online-kivaa satoja tunteja, ovat kustannustehokkaita viihdykkeitä ja siten rahan arvoisia. Aika harva viihdyke on yhtä intensiivinen €/tunti -indeksillä.

Tilanne on se, että inflaatio, tuottovaatimukset ja yhä kovempi vastimustaso pelin laadulle eivät ole tuntemattomia asioita peliteollisuudelle, joten hinnat nousevat. Itse hämmästelin, miten pelien hinnat olivat pitkään 69,90€, mutta taisi ainakin nollakorot olla syynä.

Jos tilanne olisi se, että esim. TLoU 2, GTA:t, Horizon Zero Dawn, COD MW, Fallout 4 jne olisi vain ja ainoastaan saatavilla 120€ hintaan ilman hinnanlaskua, ainakin minä kaivaisin kuvettani. Toki säästeliäänä persoonana säästän ja usein odotan hinnanlaskuja tai tarjouksia. Silti pakon edessä olisin valmis maksamaan enemmän kuin jättää pelaamatta. Samaan aikaan hämmästelen, kun ihmiset maksavat melkein 20€ leffalipusta.
Jos peli maksaa 100€ ja kestää sata tuntia on pelin tunti hinta euron. Ei paljon mitään siis. Kyllä itsekin maksan peleistä tarvittaessa oo pitkän pennin. Harva peli on sellainen mikä on pakko saada heti julkaisussa mutta kyllä esimerkiksi syksyn Fire emblem ja Trails sekä Persona 6 kun joskus tulee ovat sellaisia joista maksan mitä ikinä tulevat maksamaan.

Ja kun valitetaan, että pelaamisesta on tulossa luksus harrastus niin sitä on kyllä monet muutkin harrastukset nykyään jo.
 
Minusta pelin arvoa ei voi määritellä pelkästään absoluuttisella euromäärällä, vaan:
1) kuinka hyvin ja kauan se viihdyttää ja
2) mikä olisi vaihtoehtoisviihdyke samalla rahalla
Vaan ei nämäkään asiat auta arvon määrittelyssä.

Itse en pysty edes sanomaan peleille mitään "vaihtoehtoisviihdykettä" koska mikään muu viihde ei tarjoa vastaavaa kuin pelit. Samalla tapaa musiikki on eri asia kuin elokuva ja sarja on eri asia kuin elokuva jne. Ei niitä ole edes järkevää vertailla, vaan itse ainakin vertailen tuotteita erillisinä asioina, mitä ne myös ovat. Peleillä on joku tietty hintataso siinä missä elokuvilla omansa. Niiden arvot määritellään omien kategorioidensa sisällä.

Aika ei myöskään ole mikään suoraan arvoksi käännettävä asia, sillä vaikka joku peli viihdyttäisi 50 tuntia ja toinen 10 tuntia, niin voisi silti olla että tuo 10 tunnin teos on jäänyt parempana mieleen ja molemmat olla jossain omilla listoilla samoilla "hyvyys-tasoilla". Tarkoittaen siis että minulle ei kahdesta 50 euron pelistä ole automaattisesti parempi se, joka on pidempi.

Kaikista muuttujista itselleni merkkaa lopulta eniten se, että en vain halua maksaa pelistä kuin 50-60 euroa, oli se kuinka hyvä tahansa. Se on siis se hintataso, jonka olen itse peleille asettanut. Samalla tapaa kuin että en maksaisi vaikka kahvikupista kuin tietyn hinnan.

Mielestäni hyvät pelit, jotka pitävät otteessaan kymmeniä tunteja tai vaihtoehtoisesti tarjoavat online-kivaa satoja tunteja, ovat kustannustehokkaita viihdykkeitä ja siten rahan arvoisia. Aika harva viihdyke on yhtä intensiivinen €/tunti -indeksillä.
GTA:sta puhuttaessa tulee vain se ongelma että on olemassa jo hurjasti pelejä, jotka eivät maksa huhuttua 90 euroa ja jotka silti tarjoavat vastaavan määrän viihdettä/tunteja.

Toki muihin viihdekohteisiin verratessa olet ihan oikeassa. 50 eurolla ei yhtä paljon viihdettä saa kuin peleistä.

Tilanne on se, että inflaatio, tuottovaatimukset ja yhä kovempi vastimustaso pelin laadulle eivät ole tuntemattomia asioita peliteollisuudelle, joten hinnat nousevat. Itse hämmästelin, miten pelien hinnat olivat pitkään 69,90€, mutta taisi ainakin nollakorot olla syynä.
Minä taas osoitan syyttävää sormea myös tarjoajia kohtaan. Siellä on ihan samaa meininkiä kuin liittymissä: "kuluttaja vaativat" kun itse ollaan myymässä ja hehkuttamassa niitä tuotteita tietyillä spekseillä, joiden tuottaminen sitten maksaa. Liittymissä se on rajattomuus ja satojen megojen nopeudet ja peleissä hienot grafiikat, interaktiivisuus, yms.

Minä pelaisin ihan ongelmitta Hollow Knightejä, Marioita ja vastaavia. Eikä pelien tarvitsisi tavoitella realisimia ja ne voisivat silti tehdä samoja asioita, jolloin pelit myös pyörisivät paremmin heikommillakin laitteilla.

Toki itsekin nautin jos peli näyttää hyvältä ja pyörii hienosti mutta lopulta vaikka joku Outer Wilds tai Subnautica on olleet paljon mieleenpainuvampia kokemuksia ja pelejä kuin megahienoilla grafiikoilla varustetut AAA-nimikkeet.

Pelien tekeminen siis maksaa - siitä tuskin kukaan eri mieltä on - mutta voi kysyä, että kuka lopulta pakottaa laittamaan niihin niin paljon massia sisään? Tässä kohtaa taitaa olla jo ns. "muna vai kana"-tilanne, jossa kumpikin vastaus on yhtä oikea. Pelaajat haluaa ja kehittäjät tekee. Vaan kumpi oli ensin? Missä vaiheessa päädyttiin siihen että "peli" tarkoittaa pääasiassa vain satojen miljoonien budjetilla tehtyä tapausta eikä muista teoksista juuri edes puhuta - tai niitä ei edes kannata enää tehdä.

Jos tilanne olisi se, että esim. TLoU 2, GTA:t, Horizon Zero Dawn, COD MW, Fallout 4 jne olisi vain ja ainoastaan saatavilla 120€ hintaan ilman hinnanlaskua, ainakin minä kaivaisin kuvettani. Toki säästeliäänä persoonana säästän ja usein odotan hinnanlaskuja tai tarjouksia. Silti pakon edessä olisin valmis maksamaan enemmän kuin jättää pelaamatta. Samaan aikaan hämmästelen, kun ihmiset maksavat melkein 20€ leffalipusta.
No jaa. Itse jättäisi ehkä hankkimatta, varsinkin kun noista nimikeistä vain TLoU edes vähäisesti kiinnostaa. Tosin jos tilalle vaihtaisi itseä kiinnostavai teoksia, niin en edes tiedä mitä siellä olisi. Niin pakkopelattavaa ei itsellä löydy ettenkö voisi olla ostamatta "ylihinnalla". Jos tilanne olisi oikeasti se että ei mitenkään enää hinta ikinä halpenisi, niin varmaan pelaisin vanhoja pelejä sitten lopultakin pois ja katselisin sitten että onko enää koko alaa olemassa. :D
 
Pelien tekeminen siis maksaa - siitä tuskin kukaan eri mieltä on - mutta voi kysyä, että kuka lopulta pakottaa laittamaan niihin niin paljon massia sisään?
Älä unohda markkinointia.
Esim rdr2:n kohdalla pelin arvioitu kehitys on 170-240 miljoonaa dollaria ja siihen markkinointi jonka on arvioitu maksaneen 200-300 miljoonaa eli enemmän mitä itse peli.
Mua oikeasti harmittaa kun aikoinaan näin jonkun kuvaaman videon jota en ole enää löytänyt ja siinä lähdettiin kävelemään metro asemalta jonka seinät oli täynnä noita julisteita pelin julkaisun aikoihin ja mentiin kadulle jossa samaa oli bussien ja talojen kyljissä.

Tuo ei ole markkinointia. Tuo on jo roskaamista.
 
Itse en pysty edes sanomaan peleille mitään "vaihtoehtoisviihdykettä" koska mikään muu viihde ei tarjoa vastaavaa kuin pelit.
Minä vertaan pelejä musiikkiin, äänikirjoihin, suoratoistopalvelujen leffoihin, sarjoihin ja urheilulähetyksiin sekä kaikkeen sekalaiseen viihteeseen eli leffateattereihin, urheilutapahtumiin jne. Mielestäni pelien vertailu noihin on mielekästä.

Tarkoittaen siis että minulle ei kahdesta 50 euron pelistä ole automaattisesti parempi se, joka on pidempi.
Ehdottomasti samaa mieltä. Viihdearvo onkin kesto + pelin hyvyys / elämyksellisyys. Itse arvostan napakoita 20-40 tunnin kestoltaan olevia tarinavetoisia pelejä.

Pelien tekeminen siis maksaa - siitä tuskin kukaan eri mieltä on - mutta voi kysyä, että kuka lopulta pakottaa laittamaan niihin niin paljon massia sisään?
Peliteollisuus koko arvoketjuineen eli pelien tekijät, jakelijat, markkinoitsijat, arvostelijat ja toki kuluttajat. Kaikki haluaa parempaa, koska leipä on siitä kiinni tai kuluttaja haluaa yhä enemmän vastiketta rahalleen.

Jos tilanne olisi oikeasti se että ei mitenkään enää hinta ikinä halpenisi, niin varmaan pelaisin vanhoja pelejä sitten lopultakin pois ja katselisin sitten että onko enää koko alaa olemassa. :D
Minä ostaisin edelleen uusia pelejä, mutta nykyistä vähemmän.
 
Minusta pelin arvoa ei voi määritellä pelkästään absoluuttisella euromäärällä, vaan:
1) kuinka hyvin ja kauan se viihdyttää ja
2) mikä olisi vaihtoehtoisviihdyke samalla rahalla

Mielestäni hyvät pelit, jotka pitävät otteessaan kymmeniä tunteja tai vaihtoehtoisesti tarjoavat online-kivaa satoja tunteja, ovat kustannustehokkaita viihdykkeitä ja siten rahan arvoisia. Aika harva viihdyke on yhtä intensiivinen €/tunti -indeksillä.

Tilanne on se, että inflaatio, tuottovaatimukset ja yhä kovempi vastimustaso pelin laadulle eivät ole tuntemattomia asioita peliteollisuudelle, joten hinnat nousevat. Itse hämmästelin, miten pelien hinnat olivat pitkään 69,90€, mutta taisi ainakin nollakorot olla syynä.

Jos tilanne olisi se, että esim. TLoU 2, GTA:t, Horizon Zero Dawn, COD MW, Fallout 4 jne olisi vain ja ainoastaan saatavilla 120€ hintaan ilman hinnanlaskua, ainakin minä kaivaisin kuvettani. Toki säästeliäänä persoonana säästän ja usein odotan hinnanlaskuja tai tarjouksia. Silti pakon edessä olisin valmis maksamaan enemmän kuin jättää pelaamatta. Samaan aikaan hämmästelen, kun ihmiset maksavat melkein 20€ leffalipusta.
Itse asetan maksimiarvon kaikelle viihteelle, enkä ole valmis maksamaan mistään viihteestä kerralla 70 euroa enempää. Konserteissa en juurikaan käy tästä johtuen, koska isot nimet maksavat käytännössä vähintään 80 euroa tai paljon enemmänkin per keikka. Samaa koskee urheilutapahtumia.

Elokuvia ja musiikkia en ole varmaan kohta 10 vuoteen ostanut enää itselleni, vaan käytän streamaus-palveluita noiden viihteen muotojen kanssa. Peleissäkin olen vuokrauspalveluiden aktiivinen käyttäjä Game Pass Ultimaten ja PS Plus Premiumin tilaajana. Ostan omaksi nykyään varsin vähän pelejä, ja jos ostan, niin normaalisti alle 50 euron hinnoilla. Ei ole mielestäni järkevää ostaa juurikaan kalliimmalla omaksi viihdettä, jonka arvo tippuu hyvinkin merkittävästi jo muutamassa kuukaudessa.

Toki joitain pelejä on viime vuosinakin ollut, joista olen ollut valmis maksamaan jopa 70 euroa julkaisussa. Vähiin ne ovat kylläkin jääneet, ja tosiaan sellaiseksi yleiseksi kipurajaksi on muodostunut n. 60 euroa. Minä en vaan ole yksinkertaisesti valmis maksamaan viihteestä mainitsemaani 70 euron ylintä kynnysrajaani enempää. Osittain myös siksi, että olen pelien suurkuluttaja, ja haluan pelata kaikkia minua kiinnostavia pelejä.

Pelikokemuksen laadulla ei ole minulle merkitystä siihen, minkä hinnan olen valmis pelistä maksamaan. Jokainen pelikokemus on omanlaisensa, enkä pysty tai haluakaan niitä alkaa rahassa mittaamaan. Tottakai nautin kovasti hyvistä pelikokemuksista, ja etsin niitä aktiivisesti. Pelien merkitys ja arvo tulee kuitenkin minulle nimenomaan positiivisia tunteita aiheuttavien elämysten kautta, ja noille tunteille ja elämyksille ei vaan ole rahassa mitattavissa olevaa hintaa.

Pelien hinnat tulevat käytännössä koko ajan myös alaspäin julkaisun jälkeen, joten siksi on yleensä sitten mielekkäämpää odottaa sitä, että hinnat laskevat, ja saan siinä vaiheessa vastaavalla rahalla sitten useampia pelikokemuksia. Aika sitten näyttää, mitkä pelikokemuksista ovat erinomaisia, hyviä, keskinkertaisia tai sitten heikompia. 70 euron tai sitä alemmilla ostohinnoilla varmistan, etten maksa pettymyksistäkään kohtuuttoman suuria summia, ja voin alkaa pettymystenkin jälkeen ostamaan edulliseen hintaan niitä muita itseäni kiinnostavia pelejä.
 
Viimeksi muokattu:
Harvasta pelistä suostun maksamaan täyttää hintaa, mutta sitten on tiettyjä poikkeuksia. Yleensä nuukailen hankintojen suhteen ja nykyään aika vähän edes ostelen tarjouksista pelejä.

Muistan kuinka Witcher 3 pelaamisen aikana tuli sellainen olo, että tästä olisi helposti olisi ollut valmis maksamaan vaikka 100€. Peli oli vain niin hyvä ja sisältöä niin paljon, että suhteessa muihin peleihin sekä kehittäjien panostukseen ei olisi isompi summa ollut yhtään väärin. Ja sama koski heidän lisäosiaan, joiden laatu yllätti jopa peruspelinkin jälkeen. 30€ sijaan jopa 50€ lisäsosista olisi ollut ihan validia pyytää.

Yleensä tilanne on kuitenkin toisinpäin, että itse luo tuotteelle jonkinlaisen hintakaton etukäteen. Eli vaikkapa 30€ tai 50€.
 
Minä vertaan pelejä musiikkiin, äänikirjoihin, suoratoistopalvelujen leffoihin, sarjoihin ja urheilulähetyksiin sekä kaikkeen sekalaiseen viihteeseen eli leffateattereihin, urheilutapahtumiin jne. Mielestäni pelien vertailu noihin on mielekästä.
Joo, mikäpä siinä. Itse en vain koe vertailua järkevänä kun ovat niin erilaisia tapoja kuluttaa aikaa. Yksikään viihdemuoto kun ei taida täysin voida toista korvata, jonka kautta siis ajattelen että näillä kaikilla on omat hintansa ja arvonsa. Tunti elokuvaa ja tunti peliä ei ole mielestäni järkevästi verrattavissa. Saati että vertailisi 10 euron edestä peliä tai elokuvaa.

Ehdottomasti samaa mieltä. Viihdearvo onkin kesto + pelin hyvyys / elämyksellisyys. Itse arvostan napakoita 20-40 tunnin kestoltaan olevia tarinavetoisia pelejä.
Mutta samalla siis halusin sanoa että se vertailu on hankalaa kun ei tuotteen "hyvyys" ole asia, josta saisi muodostettua jonkin selkeän järjestyksen. Vaikka joku 10 tunnin peli olisikin omissa kirjoissa hitusen parempi kuin 40 tunnin peli, niin nuo pelit luultavasti on myös niin erilaisia ettei niitä edes kannata vertailla tällaisilla määreillä.

Peliteollisuus koko arvoketjuineen eli pelien tekijät, jakelijat, markkinoitsijat, arvostelijat ja toki kuluttajat. Kaikki haluaa parempaa, koska leipä on siitä kiinni tai kuluttaja haluaa yhä enemmän vastiketta rahalleen.
Tässä kohtaa vain herää kysymys että onko tuo kestävää hommaa kun riskit on myös kovat: kun niin paljon laitetaan rahaa sisään, niin ei ole varaa epäonnistua. Samasta syystä hinnat nousee yms. Päästään siis kysymään jälleen se sama kysymys, eli kumpi tämän aiheuttaa: kysyntä vai tarjonta?

Minä ostaisin edelleen uusia pelejä, mutta nykyistä vähemmän.
Jeps. Itselläni tosiaan jo nyt niin paljon aleostoksia että jos ne jotenkin kokonaan loppuisi niin järkevämpi olisi vain pelata ensin jo ostetut alta pois. Hirveän hankala suhtautua tuohon skenaarioon edes tosissaan kun ihan varmasti tulee aina olemaan myös halvempia teoksia.
 
Tässä kohtaa vain herää kysymys että onko tuo kestävää hommaa kun riskit on myös kovat: kun niin paljon laitetaan rahaa sisään, niin ei ole varaa epäonnistua. Samasta syystä hinnat nousee yms. Päästään siis kysymään jälleen se sama kysymys, eli kumpi tämän aiheuttaa: kysyntä vai tarjonta?
Ei ole kestävää. Jotenkin on fiilis, että studioiden pudotuspelit ovat vääjäämättä käynnissä ellei tekoäly jotenkin asiaa muuta.

Hintojen nousun aiheuttaa niin kysyntä kuin tarjonta. Ilman kumpaakin hinnat eivät nouse.
 
Tottakai tiedän, mitä indeksikorotus tarkoittaa. Sen kanssa teen hyvin pitkälle töitäkin, kun neuvottelen tuhansien ihmisten palkankorotuksia. Tiedän samalla kuitenkin myös sen, ettei asiaa voi katsoa noin suoraviivaisesti, kuin edellä esitettiin. Totesit jo itsekin niitä seikkoja minkä pohjalta ei voi kuitenkaan noista indeksihinnoistakaan tehdä ihan suoraviivaisia päätelmiä jonkun tuotteen hinnasta nyt ja vaikkapa aikoinaan ysärillä. Nuo keskimääräiset indeksikehityksen huomioon ottavat hinnat ovat nimenomaan keskimääräisyyksiä, eikä niistä ilmene vaikkapa eri tyyppisten viihdetuotteiden keskimääräinen hintakehitys verrattuna nimenomaan toisiinsa, mikä olisi sinänsä tällaisessa asiassa mielenkiintoisempi tieto.

Itsellenikin on muodostunut vuosien varrella se mielekäs tilanne, että tulotasoni on noussut moninkertaiseksi siihen nähden mitä se oli vaikkapa vielä 2000-luvun puolivälissä. Eli nykyään on varaa ostaa aikalailla ne pelit mitkä minua milloinkin kiinnostavat (mutta ei toki juurikaan julkaisussa). Tai no, niitä pelejä on niin paljon, että parempi asetelma toki tulee sillä, että en sitä yli 70 euroa maksa mistään pelistä, enkä yleensä osta juurikaan edes yli 50 euron pelejä. Tällä tavalla toimien minulla on ollut varaa ostaa kaikki haluamani konsolit, sekä kaikki niiden minua kiinnostavat pelit. Ja lisäksi on jäänyt varaa ostaa mm. urheiluvälineitä sekä itselleni että pojalleni, sekä tehdä joitakin yhteisiä matkoja. Ja toki säästöönkin jotain jää. Ei välttämättä jäisi ellen katsoisi peleissä ja kaikessa muussakin hintoja varsin tarkkaan. Ruokakaupastakin suurin osa tuotteista tulee katsottua tarjousten mukaan.
Tässä varmaan kävi sillä tavalla hassusti, että lainasin viestiäsi yöllä ennen nukkumaanmenoa, kirjoitin sen aamun kahvitunnilla loppuun ja lähetin, enkä tarkastanut, että olitko viestiä muokannut. No, olitkin muokannut alkuperäistä vähän ennen klo 3 aamuyöllä, joten siitä sekaannus. Alkuperäisessä puhuit, että pitäisi huomioida yleinen hintojen nousu (eli juuri inflaatio), joten siihen viittasin tuolla kysymykselläni inflaation tuntemuksestasi.

Se, mikä on kenellekin mielenkiintoisempi tieto, on ehkä hieman subjektiivista ainakin siinä mielessä, että jos muut viihteen muodot eivät kiinnosta riittävissä määrin, niin peliharrastuksen hintakehitys on se ainoa tekijä, jota verrata yleiseen inflaatioon ja siihen, paljonko se syö itse kenenkin budjetista. Voi kuitenkin helposti todeta @Mattix viestiin viitaten ("peleillä saa edullisesti tuntikaupalla viihdettä"), että pelien pituudet ovat kasvaneet keskimäärin valtavasti ja pituuden lisäys ylittää nimellisenkin hinnan nousun, inflaatiokorjatusta puhumattakaan. Eli €/h -mittari on ns. entistä vihreämmällä kuin mitä se on ollut ennen.

Muiden viihdetuotteiden hintoja on hankalahkoa verrata enää vuosituhannen alkuun nähden, kun suoratoistopalvelut ovat muuttaneet kenttää niin merkittävästi. Mutta leffalippujen hinnat olivat vuonna 2002 euron tullessa käyttöön n. 7,9€, vuonna 2017 11,8€ ja nykyään ilmeisesti 13,3€. Nousua on siis tullut 2002 vuoden lähtötilanteeseen 49% v. 2017 mennessä ja 71% v. 2026 mennessä. Isoimmat uutuuspelit PS2:lle maksoivat v. 2002 60€, v. 2020 tai niillä tienoin nousivat 70€ ja nyt hinta on 80€. Toki halvemmalla voi saada milloin mistäkin, mutta nämä ovat yleiset ovh:t. Nousua on tullut 2002->2020 16% ja 2002 -> 2025 33%. Samaan aikaan kuluttajahinnat yleisesti ovat nousseet n. 55-60% vuodesta 2002. Musiikki-CD:t tosin ovat uhmanneet inflaatiota täysin, ne maksavat (nimellisesti) suunnilleen saman 16-25€ tms. Menekki tosin romahti täysin (90% v. 2000->2017), joten hankala niistä on enää pyytää, elleivät saavuta vinyylien tyylistä renesanssia (josta ilmesesti on jotain merkkejä ollut ilmassa jokunen vuosi sitten, mutta odottanee vielä itseään?). Elokuvien osalta vertailu ei ole sen mielekkäämpää, kun ei niitäkään enää omaksi tai edes "näennäisesti" (=digikaupasta) omaksi osta juuri kukaan.

Hyvähän se on pitää taloudestaan huolta ja siihen kannustan ihan kaikkia. En itsekään osta täyteen hintaan pelejä kuin harkitusti, mutta silloin kun ostan, niin se syy ei ole se, että se uusi peli maksoi 60€, eikä 80€. Jos se ei ole 80€:n arvoinen, niin todennäköisesti sitä voi saman tien odotella sinne 30-40€-haarukkaan tai vielä paljon alemmaksikin (pl. pienemmät indietuotannot, kevuemmät remasterit tms, jotka eivät julkaisussakaan kustanna kuin korkeintaan puolet suurista peleistä, you get the point). Joka tapauksessa kun puhutaan, että joku on kallista tai kalliimpaa kuin ennen, niin siinä kohtaa täytyy määrittää "kalleus", jotta vertailua voi suorittaa mielekkäästi tai että ylipäätään tiedetään, mihin verrataan. Tämä ei siis pelkästään @Ippenator. Jollekin halpa on toiselle kallis, syystä x. Joku tykkää verrata laajempia asiakokonaisuuksia keskenään ja toinen huomattavasti rajatummin. Ongelma näissä menneiden hintojen vs nykyhintojen vertailuissa monesti on, että ihmiset miettivät absoluuttisia hinnankorotuksia, eivätkä suhteellisia. Ostovoima taitaa Suomessa olla ennätyskorkealla (tosin käytännössä vain nipin napin enemmän kuin juuri ennen koronaa). Ongelmana vain on, että eriarvoisuus on kasvanut siinä määrin, että ostovoiman keskiarvo ei enää kovin hyvin kuvasta todellisuutta.

Muistan kun euro tuli, niin Siwasta oli saanut hillomunnin markalla. Sitten eurojen tullessa, se oli 0,2€, joka olisi silloin kääntynyt 1,19 markaksi. Siinä tuli kirjaimellisesti "yhdessä yössä" 19% hintaa lisää. S-kaupasta voi saada hillomunkin nykyään 0,5€:n hintaan. Tällöin nousua on nimellisarvolla tullut 250% vuodesta 2002 ja 297% viimeisistä markkahintaisista munkeista. Nämä ovat siis nimellisten hintojen vertailua, ei inflaatiokorjattuja. Vielä mielenkiinnosta, vuoden 2001 1mk oli inflaatiokorjattuna 0,26€ vuonna 2025. Eli hetkinen, pelkän inflaation olisi pitänyt nostaa munkin hintaa vain 30%. Mitenkäs inflaatiokorjattuna pelien kanssa? V. 2002 60€ on viime vuoden euroissa 89,79€. Mutta eihän ne vielä edes maksa noin paljoa? Muuhun viihteeseen en jaksa ylempänä olevia selvityksiä enempää tällä haavaa syventyä, mutta leffalippuihin verrattuna ihan "jiirissä" on korotukset. Voisihan noista video- ja pelistriimipalveluiden hintojenkehtiyksestä jo jonkinlaista vertailua varmaan tehdä, vaikka historiaa ei vielä niin pitkälti ole.

Se, että mikä on mielenkiintoisempi tieto tai vertailukohta, on minun mielestäni varsin subjektiivista. Ihmisillä on niin monenlaisia tapoja ja mieltymyksiä. Minulle henkilökohtaisesti suurempi kysymys kuin se, että onko pelaaminen nykyään suhteessa halvempaa verrattuna vaikka elokuviin tai musiikkiin, kuin mitä se oli vuosituhannen alussa, on se, että paljonko ihmisillä on ylipäätänsä varaa välttämättömyyshyödykkeiden jälkeen ylellisyyshyödykkeisiin, joihin pelaaminen tietysti kuuluu. Samoin tietysti itseni kohdalla: paljonko minulla on varaa laittaa peleihin vuositasolla. Tämä siistä syystä, että koska toinen rajallinen resurssini, oma vapaa-aika, on rahaakin niukempi. En ehdi pelata edes kaikkia kiinnostavia pelejä, puhumattakaan siitä, että aikaa jäisi minulle vähemmän mieluisiin viihteen muotoihin. Tästä syystä leffoja tulee yleensä katsottua vain, kun niihin yhdistyy jokin sosiaalinen aspekti. Musiikkia voi kuunnella ajaessa töihin ja takaisin. Minua ei siis paljoa lohduta, että joku viihteen muoto on nyt halvempaa kuin jokin toinen, jos en muuhun kuin pelaamiseen kuitenkaan rahojani juuri käytä. Tämä nyt hiukan kärjistäen siis - perheen vuoksi tulee Netflixiä kuitenkin pidettyä ja vaimon kanssa joskus sieltä jotain katsottuakin, mutta yksin en ole sieltä katsonut käytännössä mitään viimeiseen 1,5 vuoteen.
 
Tässä varmaan kävi sillä tavalla hassusti, että lainasin viestiäsi yöllä ennen nukkumaanmenoa, kirjoitin sen aamun kahvitunnilla loppuun ja lähetin, enkä tarkastanut, että olitko viestiä muokannut. No, olitkin muokannut alkuperäistä vähän ennen klo 3 aamuyöllä, joten siitä sekaannus. Alkuperäisessä puhuit, että pitäisi huomioida yleinen hintojen nousu (eli juuri inflaatio), joten siihen viittasin tuolla kysymykselläni inflaation tuntemuksestasi.

Se, mikä on kenellekin mielenkiintoisempi tieto, on ehkä hieman subjektiivista ainakin siinä mielessä, että jos muut viihteen muodot eivät kiinnosta riittävissä määrin, niin peliharrastuksen hintakehitys on se ainoa tekijä, jota verrata yleiseen inflaatioon ja siihen, paljonko se syö itse kenenkin budjetista. Voi kuitenkin helposti todeta @Mattix viestiin viitaten ("peleillä saa edullisesti tuntikaupalla viihdettä"), että pelien pituudet ovat kasvaneet keskimäärin valtavasti ja pituuden lisäys ylittää nimellisenkin hinnan nousun, inflaatiokorjatusta puhumattakaan. Eli €/h -mittari on ns. entistä vihreämmällä kuin mitä se on ollut ennen.

Muiden viihdetuotteiden hintoja on hankalahkoa verrata enää vuosituhannen alkuun nähden, kun suoratoistopalvelut ovat muuttaneet kenttää niin merkittävästi. Mutta leffalippujen hinnat olivat vuonna 2002 euron tullessa käyttöön n. 7,9€, vuonna 2017 11,8€ ja nykyään ilmeisesti 13,3€. Nousua on siis tullut 2002 vuoden lähtötilanteeseen 49% v. 2017 mennessä ja 71% v. 2026 mennessä. Isoimmat uutuuspelit PS2:lle maksoivat v. 2002 60€, v. 2020 tai niillä tienoin nousivat 70€ ja nyt hinta on 80€. Toki halvemmalla voi saada milloin mistäkin, mutta nämä ovat yleiset ovh:t. Nousua on tullut 2002->2020 16% ja 2002 -> 2025 33%. Samaan aikaan kuluttajahinnat yleisesti ovat nousseet n. 55-60% vuodesta 2002. Musiikki-CD:t tosin ovat uhmanneet inflaatiota täysin, ne maksavat (nimellisesti) suunnilleen saman 16-25€ tms. Menekki tosin romahti täysin (90% v. 2000->2017), joten hankala niistä on enää pyytää, elleivät saavuta vinyylien tyylistä renesanssia (josta ilmesesti on jotain merkkejä ollut ilmassa jokunen vuosi sitten, mutta odottanee vielä itseään?). Elokuvien osalta vertailu ei ole sen mielekkäämpää, kun ei niitäkään enää omaksi tai edes "näennäisesti" (=digikaupasta) omaksi osta juuri kukaan.

Hyvähän se on pitää taloudestaan huolta ja siihen kannustan ihan kaikkia. En itsekään osta täyteen hintaan pelejä kuin harkitusti, mutta silloin kun ostan, niin se syy ei ole se, että se uusi peli maksoi 60€, eikä 80€. Jos se ei ole 80€:n arvoinen, niin todennäköisesti sitä voi saman tien odotella sinne 30-40€-haarukkaan tai vielä paljon alemmaksikin (pl. pienemmät indietuotannot, kevuemmät remasterit tms, jotka eivät julkaisussakaan kustanna kuin korkeintaan puolet suurista peleistä, you get the point). Joka tapauksessa kun puhutaan, että joku on kallista tai kalliimpaa kuin ennen, niin siinä kohtaa täytyy määrittää "kalleus", jotta vertailua voi suorittaa mielekkäästi tai että ylipäätään tiedetään, mihin verrataan. Tämä ei siis pelkästään @Ippenator. Jollekin halpa on toiselle kallis, syystä x. Joku tykkää verrata laajempia asiakokonaisuuksia keskenään ja toinen huomattavasti rajatummin. Ongelma näissä menneiden hintojen vs nykyhintojen vertailuissa monesti on, että ihmiset miettivät absoluuttisia hinnankorotuksia, eivätkä suhteellisia. Ostovoima taitaa Suomessa olla ennätyskorkealla (tosin käytännössä vain nipin napin enemmän kuin juuri ennen koronaa). Ongelmana vain on, että eriarvoisuus on kasvanut siinä määrin, että ostovoiman keskiarvo ei enää kovin hyvin kuvasta todellisuutta.

Muistan kun euro tuli, niin Siwasta oli saanut hillomunnin markalla. Sitten eurojen tullessa, se oli 0,2€, joka olisi silloin kääntynyt 1,19 markaksi. Siinä tuli kirjaimellisesti "yhdessä yössä" 19% hintaa lisää. S-kaupasta voi saada hillomunkin nykyään 0,5€:n hintaan. Tällöin nousua on nimellisarvolla tullut 250% vuodesta 2002 ja 297% viimeisistä markkahintaisista munkeista. Nämä ovat siis nimellisten hintojen vertailua, ei inflaatiokorjattuja. Vielä mielenkiinnosta, vuoden 2001 1mk oli inflaatiokorjattuna 0,26€ vuonna 2025. Eli hetkinen, pelkän inflaation olisi pitänyt nostaa munkin hintaa vain 30%. Mitenkäs inflaatiokorjattuna pelien kanssa? V. 2002 60€ on viime vuoden euroissa 89,79€. Mutta eihän ne vielä edes maksa noin paljoa? Muuhun viihteeseen en jaksa ylempänä olevia selvityksiä enempää tällä haavaa syventyä, mutta leffalippuihin verrattuna ihan "jiirissä" on korotukset. Voisihan noista video- ja pelistriimipalveluiden hintojenkehtiyksestä jo jonkinlaista vertailua varmaan tehdä, vaikka historiaa ei vielä niin pitkälti ole.

Se, että mikä on mielenkiintoisempi tieto tai vertailukohta, on minun mielestäni varsin subjektiivista. Ihmisillä on niin monenlaisia tapoja ja mieltymyksiä. Minulle henkilökohtaisesti suurempi kysymys kuin se, että onko pelaaminen nykyään suhteessa halvempaa verrattuna vaikka elokuviin tai musiikkiin, kuin mitä se oli vuosituhannen alussa, on se, että paljonko ihmisillä on ylipäätänsä varaa välttämättömyyshyödykkeiden jälkeen ylellisyyshyödykkeisiin, joihin pelaaminen tietysti kuuluu. Samoin tietysti itseni kohdalla: paljonko minulla on varaa laittaa peleihin vuositasolla. Tämä siistä syystä, että koska toinen rajallinen resurssini, oma vapaa-aika, on rahaakin niukempi. En ehdi pelata edes kaikkia kiinnostavia pelejä, puhumattakaan siitä, että aikaa jäisi minulle vähemmän mieluisiin viihteen muotoihin. Tästä syystä leffoja tulee yleensä katsottua vain, kun niihin yhdistyy jokin sosiaalinen aspekti. Musiikkia voi kuunnella ajaessa töihin ja takaisin. Minua ei siis paljoa lohduta, että joku viihteen muoto on nyt halvempaa kuin jokin toinen, jos en muuhun kuin pelaamiseen kuitenkaan rahojani juuri käytä. Tämä nyt hiukan kärjistäen siis - perheen vuoksi tulee Netflixiä kuitenkin pidettyä ja vaimon kanssa joskus sieltä jotain katsottuakin, mutta yksin en ole sieltä katsonut käytännössä mitään viimeiseen 1,5 vuoteen.
Kiitos. Hyvää ja kunnioittavaa keskustelua hyvillä argumenteilla. Ihan kaikesta emme ole ehkä samaa mieltä, mutta vaikuttaisi siltä, että aika monesta asiasta kuitenkin. Eikä se samaa mieltä oleminen mikään itseisarvo sinänsä ainakaan minulle ole. Hyvä keskustelu kunnioittavassa sävyssä on sitten jo tärkeämpää. Ei muuta kuin mukavaa kesän jatkoa!
 
Kiitos. Hyvää ja kunnioittavaa keskustelua hyvillä argumenteilla. Ihan kaikesta emme ole ehkä samaa mieltä, mutta vaikuttaisi siltä, että aika monesta asiasta kuitenkin. Eikä se samaa mieltä oleminen mikään itseisarvo sinänsä ainakaan minulle ole. Hyvä keskustelu kunnioittavassa sävyssä on sitten jo tärkeämpää. Ei muuta kuin mukavaa kesän jatkoa!
Monesta asiasta varmasti ollaan samaakin mieltä ja tietysti jotkut henkilökohtaiset mieltymykset voivat johtua elämäntilanteistakin tms. Erilaiset näkökulmat myös avaavat aina miettimään omiakin tottumuksia uudelta kantilta, joten se on ihan tervetullutta, jos keskustelu käydään hyvässä hengessä. Eikä tosiaan ole pakko olla samaa mieltä, mutta toki eriävän mielipiteen hyväksyminen on helpompaa, jos sille löytyy jokin "hyvä" syy, oli se sitten enemmän tai vähemmän subjektiivinenkin.

Kiitokset sinullekin ja mukavaa kesää myös!
 
Ylös Bottom