Ippenator
Well-Known Member
Kyllähän nuo tuppasi menemään sekaisin itsellänikin. Siis siinä vaiheessa, kun en ollut kaikkia noista jo pelannut. Nyt kaikkia vähintään kokeillut, joten kyllä nuo nyt sitten jo tunnistaa kunkin.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)
- Viestiketjun aloittaja maagiset
- Aloituspäivämäärä
No todellakin. Minulle nuo kaikki on "joku souls-vaikutteinen miekkaheilunta japanista/kiinasta" ja se on tarpeeksi lähelle. Osa on kai enemmän Niohia mutta sekin menee minulla "souls-vaikutteisiin" teoksiin.
Ei myöskään kiinnosta ottaa selvää mikä noista on pelaamisen arvoinen, ainakaan niin kauan kuin on Shadow of the Erdtree hankkimatta. Sen jälkeen jos on yhä "souls-nälkää", niin voi lähteä katselelmaan. Tosin olisihan sitä myös Lies of P:kin vaihtoehtona, kaikkien muiden ohessa, joten ei soulslikeistä pulaa olisi. Aika vähän on tullut pelattua muita kuin Fromin itsensä pelejä tästä kategoriasta.
Ippenator
Well-Known Member
Sinulla on siis jäänyt aika yksipuolinen ja väärä kuva noista peleistä. Todella laadukkaita ovat kaikki, ja jos souls-pelit ovat ylipäätään osuneet hyvin makuhermoon, niin kyllä ainakin Wukongin ja Wuchangin pitäisi maistua oikein hyvin. Jo Wukong oli itselleni mieletön yllätys, ja on itselleni edellisen vuoden parhaita pelejä. Ainoana pienenä miinuksena, että on mielestäni lievästi kuitenkin liian putkenomainen, vaikkei ihan totaalista putkea olekaan. Joitain bossrush piirteitä tulee myös sen myötä, mikä ei myöskään ole suosikkijuttujani.
Wukongissa on kuitenkin kiinalainen mytologia ja tunnelma aivan huippuluokkaa ja myöskin taistelu ja hahmon kehittäminen toimivat aivan erinomaisesti. Pelissä on myös itselleni riittävästi mielekästä tekemistä, eikä se ole mikään muutaman tunnin rykäisy, joka jää ainakin itseäni harmittamaan, varsinkin jos peli on minulle todella mieleinen muuten.
Wuchang on sitten, jos mahdollista, vieläkin isompi positiivinen yllätys itselleni. Graafisesti todella hyvän näköinen, pelattavuus ja hahmon kehittäminen ovat todella huippuluokkaa. Kummassakin on mielettömästi monipuolisuutta ja vaihtoehtoja ja pelitavat voi valita ihan omien mieltymystensä mukaan, eivätkä pelin kehittäjät yritä pakottaa pelaajaa johonkin heidän määrittelemään ahtaaseen muottiin, vaan antavat monia eri polkuja mahdollisuuksiksi - tämä vertauskuvallisesti, mutta myös kirjaimellisesti, koska pelimaailma on täynnä kaikenlaisia sivupolkuja ja risteyspaikkoja, joista voi löytyä ihan omanlaisiaan pieniä maailmoja. Tulee hiukan Dark Soulsin maailman suunnittelu mieleen, mutta vain massiivisemmassa mittakaavassa.
Peli huokuu pelisuunnittelussaan aivan poikkeuksellista laatua. Ja myös lore sekä pelimaailman tunnelma huokuvat tekijöidensä paneutumista ja rakkautta peligenreä sekä kiinalaista mytologiaa kohtaan.
Huikea peli kaikkiaan, ja on jo nyt tuntunut niin hyvältä, ettei ihan hirmuisesti jää Elden Ringistä pelikokemuksena. Ja Elden Ring on itselleni edelleen maailman kaikkien aikojen paras peli. Wuchang taistelee nyt ainakin ihan tosissaan tämän vuoden parhaan pelin tittelistä itselleni. Ja jo nyt näyttää siltä, että kyseessä on yksi parhaista peleistä mitä olen koskaan pelannut. Pieksee itse asiassa useimmat aidot Souls-pelitkin mennen tullen, jos vaan loppuun asti pysyy yhtä laadukkaana, kuin on tähän mennessä ollut. Ei nyt ehkä ohita Dark Souls 3:ea ja Bloodbornea sentään, mutta saattaa nousta ihan tasapäisesti kisailemaan niiden kanssa, kun toiseksi parasta Souls-peliä/soulslikeä alan miettimään.
Wolong on sitten näistä kolmesta pelistä se, joka uppoaa itselleni vähiten. Aika paljon kehittäjänsä aikaisempien Nioh-pelien kaltainen peli, johon on tuotu Sekiron armotonta ja yhteen muottiin puristettua parry-mekaniikkaa aivan liikaa omaan makuuni. Toki jos on pitänyt Niohista ja Sekirosta molemmista, niin Wolongkin varmasti maistuu. Laadukas teos siinäkin on toki kyseessä.
Viimeksi muokattu:
Murdoc
Well-Known Member
Suosittelen oikein isosti heittämään From fanituksen mäkeen ja kokeilemaam Lies of P:tä. Aivan törkeän hyvä peli imo!
En minä ehdi mitään soulseja tai niiden matkijoita pelaamaan kun on Kingdom Come ja Henkan seikkailut. Eikä kyse ole edes From-fanituksesta vaan siitä etten tuota genreä jaksa kauheasti (nykyään) pelata, joten sen vuoksi on helpoin valita vain ne "alkuperäiset" kuin lähteä testaamaan että mikä näistä kaikista vastaavista olisi itselle mieluisa. Luultavasti kaikki olisivat mutta kun on pelattavaa liikaa, niin tähtäimessä on nyt vain että pelaan lähiaikoina (onko se sitten kuukausia tai vuosia?) korkeintaan sen Erdtreen ja senkin aloitus on viivästynyt juuri siksi kun on vähän väsynyt kyseiseen genreen. Toisaalta ehkä "väsyminen" on myös väärä termi, sillä paljon on kyse myös siitä että nämä pelit vaativat pelaajalta yleensä enemmän kuin peruspelit. Niitä pelaa kyllä mielellään mutta niiden pariin hyppääminen on jotenkin hankalaa. Aina on jotain tuoreempaa tai kiinnostavampaa tarjolla.
Ja jos kyse on Nioh-tyylisistä peleistä niin skippaan. En tykännyt. Ekaa pelasin paljon mutta missään kohtaa se ei ollut yhtä viihdyttävä kuin soulsit. Nioh 2 on kaapissa ollut ties kuinka kauan ja en varmaan edes jaksa ikinä sitä pelata kun aina on "parempaa". Remnant oli hyvä ja siitä tykkäsin. Sitähän on kai mainostettu "soulsiksi aseilla". Siitäkin tosin kakkonen ollut odottamassa vuoroaan. Kiinnostaisi kyllä mutta kuten sanoin, niin pitäisi olla hyvä hetki.
Ei sillä etteikö tuo KCD2 vaatisi aikaa ja paneutumista mutta juuri sen vuoksi ei montaa vastaavaa tee mieli pelata. Helpompi pelitulvassa siis tulpata edes jotain teoksia kokonaan pois. Eniten ehkä kiinnostaisi Lies of P, koska sitä on niin paljon kehuttu. Kaapissa on myös Lords of the Fallen ja olikohan myös se ekakin versio (ellei ollut kyse jostain Plus-lahjuksesta) mutta ei vain ole saanut aikaiseksi aloittaa.
Tässä on ollut nyt peliputkessa mm. Great Circle, Expedition 33 ja KCD2. Ei siihen oikein mahdu mitään "jospa testaisi"-pelejä. Ennen kun oli enemmän aikaa niin pelasi kaikkea hämärämpää ja vähemmän varmaa mutta nykyään ei ehdi vaikka haluaisi. Säästän peliaikaa mieluummin teoksille, joista joko pitää enemmän tai jotka saattavat tarjota jotain uutta. Erikoisempia pelejä tulee laitettua pelaukseen lähinnä silloin jos niiden kesto ei ole kolminumeroista tuntimäärää.
Ja jos kyse on Nioh-tyylisistä peleistä niin skippaan. En tykännyt. Ekaa pelasin paljon mutta missään kohtaa se ei ollut yhtä viihdyttävä kuin soulsit. Nioh 2 on kaapissa ollut ties kuinka kauan ja en varmaan edes jaksa ikinä sitä pelata kun aina on "parempaa". Remnant oli hyvä ja siitä tykkäsin. Sitähän on kai mainostettu "soulsiksi aseilla". Siitäkin tosin kakkonen ollut odottamassa vuoroaan. Kiinnostaisi kyllä mutta kuten sanoin, niin pitäisi olla hyvä hetki.
Ei sillä etteikö tuo KCD2 vaatisi aikaa ja paneutumista mutta juuri sen vuoksi ei montaa vastaavaa tee mieli pelata. Helpompi pelitulvassa siis tulpata edes jotain teoksia kokonaan pois. Eniten ehkä kiinnostaisi Lies of P, koska sitä on niin paljon kehuttu. Kaapissa on myös Lords of the Fallen ja olikohan myös se ekakin versio (ellei ollut kyse jostain Plus-lahjuksesta) mutta ei vain ole saanut aikaiseksi aloittaa.
Tässä on ollut nyt peliputkessa mm. Great Circle, Expedition 33 ja KCD2. Ei siihen oikein mahdu mitään "jospa testaisi"-pelejä. Ennen kun oli enemmän aikaa niin pelasi kaikkea hämärämpää ja vähemmän varmaa mutta nykyään ei ehdi vaikka haluaisi. Säästän peliaikaa mieluummin teoksille, joista joko pitää enemmän tai jotka saattavat tarjota jotain uutta. Erikoisempia pelejä tulee laitettua pelaukseen lähinnä silloin jos niiden kesto ei ole kolminumeroista tuntimäärää.
Ippenator
Well-Known Member
Tuo kuulostaa aika sokealta FromSoft-fanin kommentilta. Varsinkin, kun et käsittääkseni ole edes pelannut kaikkia noita mainitsemiasi soulslikeja. Itse pidän toki useimmista FromSoftin peleistä todella paljon, ja kaikkien aikojen parhaita pelejä minulle ovat DS3, Bloodborne ja varsinkin Elden Ring, joka on kyllä edelleen paras koskaan pelaamani peli. Siitä huolimatta nostan Wukongin, Remnant 2:n sekä varsinkin Wuchangin suunnilleen samalle tasolle Dark Souls 3:n ja Bloodbornen kanssa. Wo Long, Lies of P ja Lords of the Fallen eivät toki minullakaan tuolle tasolle mahdu. Todellakin noilla kaikilla on ihan omat erityispiirteensä ja ”sielunsa”. Eivät ne mitään suoria kopioita Fromsoftin peleistä sentään ole. Pistävät itse asiassa monessa asiassa myös paremmaksi Fromin peleihin nähden. Varsinkin Wuchang hakkaa nimenomaan monipuolisuudessa kaikki muut Fromsoftin pelit, paitsi Elden Ringin.
Hyvät pelit ovat hyviä pelejä, mutta mihinkään tietyn studion tai julkaisijan fanittamisen en silti lähde. FromSoftkin teki varsin pahan ohilaukauksen minun silmissäni Sekiron kanssa. Toki sitäkin pelasin aika paljon, mutta en kunnolla nauttinut siitä oikein missään vaiheessa. Kamalan yksipuolinen ja tylsä pelimekaniikka, ja kovin pieni ja heppoinen pelimaailma oli siinä. Onneksi sentään tekivät sen jälkeen parhaan pelinsä, eli Elden Ringin, joten toistaiseksi toki luottamusta löytyy minultakin FromSoftia kohtaan varsin paljon. Silti heidän seuraava pelinsä on hyvä, huono tai siltä väliltä, riippumatta siitä, että tulee olemaan FromSoftin tekemä peli, ja kuinka hyviä pelejä ovat aiemmin tehneet.