Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Missä sää oikein olet töissä?!
Tälle olen varannut vain illat että saa rauhassa pelata pimeässä huoneessa. Usein myös tullut lyhyempiä pelihetkiä kun tullutkin osion loppu tai muu kohta, johon hyvä lopettaa. Suunnilleen tätä pelailee päivittäin tunnista pariin, eli viikossa sitten 7-12 tuntia. Kyllähän tuon määrän saa pelattua viikonloppuna pidemmissä sessioissa jos haluaa mutta enemmän luulen että vaikuttaa pelityylini, jossa nuohoan joka paikan ja etsin kaikki salaisuudet, jotka tulee bongattua. Eri kartoille en ole vielä palannut hakemaan kamoja, joita myöhemmin saatavilla välineillä saa haettua mutta muuten kyllä tulee juostua sen hetkistä aluetta ympäriinsä.Sä kyllä pelaat pelejä kun pelejä ajan kanssa fiilistellen, eikä se väärin ole. Mietin vain kun itse olen pelannut tätä vain vko loppuisin kun viikot niin kiireitä niin taidan olla ehkä pari chapteria etempänä.
Minulla tainnut mennä näin: Return 0-2, Initiation 1-3, Return 3-4 (jäi vitosen alkuun), Initiation 4-5 (nyt menossa). Tuntuu että vaihtelut tulleet pitkälti annettuna paitsi Sagan pelin jätin vitoseen koska alkoi vähän liikaa painaa se jatkuva varjohippa, kuten jo sanoinkin. Tosin nyt kun mietin niin varmaan tuo Return 5 alkaisi sekin aika rauhallisesti, ainakin voisi olettaa.
Samalta alkanut tuntua. Molemmissa kyllä osaa mennä hommat jossain kohtaa siihen pisteeseen että kaipaa suvantokohtaa, jolloin voi vaihto auttaa. Tosin tuntuu noita suvantoja olevan vaikka jatkaisi samankin hahmon parissa.
Minusta taas tuntuu ettei tässä ole missään kohtaa ollut yhtä hallittavaa taistelua kuin ekassa pelissä. Sopinee ehkä paremmin kauhupeliin mutta muistelen että ykkösessä pystyi aika ongelmitta väistelemään kaikkea vaikka kuinka loputtomiin. Tässä on äkkiä umpikujassa tai muuten pulassa jos ammukset loppuu tms.
Kyllä sama ärsytti myös Silent hillissä, mutta useaan kertaan alkuperäisen läpi pelanneena se helpotti hieman vaikka ihan sama peli ei kyseessä ollutkaan. Silent hillissä sai sentäs kartan esille yhden napin painalluksella joka on parempi kuin ei mitään. Makuasioita tottakai, mutta omaa pelisessiotani näkyvä kartta ( tai kompassi) parantaisi roimasti.Mua kans kiinnostais tietää misä sää oot oikee töissä jos siel on Alanin tapaisia sekopäitä.
Ohan tämä kartta hieman sekavaa, mutta miten sä esim silent hillis sit liikuit? Ei tässä mun mielestä sen monimutkaisempi kartta ole, vaikkei ehkä ihan sieltä parhaimmasta päästä mut ite kyl karttaa katsomalla olen mestat löytänyt. Alueet vaikka hieman isompia kun AW ykköses ei kuitenkaan niin isoja että sinne eksyisi, alkuun oli itelki hieman vaikeeta mut kyllä se alkoi sitten sujuu.
Tästäki voi olla montaa mieltä mutta monesti peleissä on liikaa sitä waypointtia mihin mennä ja osoitetaa sormella ja ties millä ja kiipeily kohdat merkataa keltaisella maalilla jne, että "tänne ja tonne sitten menet" ilman että tarttis ollenkaan ite miettiä tai avata mappia välillä. Kentät tässä on mun mielestä myös melko simppeleitä ja selkeitä, ei voi ns. eksyä vaan polut ja tiet kyllä vie perille, ja on sit esteitä mihin ei vaan pääse haahuilee.
Taitaa Lake vetää hitosti kahvia ja sit hitonmoisessa pärinässä kirjottelee nää pelien tarinatNoni nyt on peli läpi, mitä tähän nyt enää voi sanoa? Ehkä yksi parhaimpia tarinavetoisia pelejä mitä oon pelannut enkä nyt liiottele koska Suomi vaikka toki jonkinlaista ylpeyttä tunsikin! Tarina piti otteessaan alusta loppuun eikä missään vaiheessa tullut ähkyä että koska sais jo homman pakettiin.
Asiaan voi vaikuttaa toki sekin et pelasin hyvin maltilla vain vko loppu iltaisin mut aina kun pelasi ei osannut ikinä arvata mitä seuraavaksi tapahtuu, itse gameplay tässä on melko yksinkertainen, osoitat lampulla ja ammut, sekä melko paljon varsinkin Alanin kanssa "kytkinlampun" kanssa kikkailua.
Mitä tulee tarinaan niin monet netflix jopa sieltä hyvästä päästä jäävät helposti kakkoseks, Sam Lake on kyllä jonkinlainen nero, ei muuten jää kakkoseks Hideo Kojiman monimutkaisiin outoihin tarinoihin. En tiie vetääkö herra Lake sieniä kirjoitelles näitä tarinoita, vaikka vetääkin niin vetäkööt jatkossa lisää, oli kyl välillä semmosta mindfuckia että oksat pois mutta kuitenkin tarina niin Alanin kuin Sagan löivät kauniisti yhteen eikä mennyt missään vaiheessa puuroksi että mitä tässä nyt yritetään selittää.
Platina napsahti lopputekstien yhteydessä, joku noin 33h siinä meni, lukuun ottamatta paria kolmea lunch boxia jotka lunttasin netistä löytyi ihan vaan koluamalla kaikki nurkat.
Nightfalls lisäosa tuli myös pelattua, pari chapteria pääpelin yhteydessä ja viimeinen ihan sieltä päävalikosta, en tiie ite kyllä tykkäsin niistäkin, nämä on hyviä just näin pääpelin kanssa pieniä ns "mainoksia", jos on pääpelistä ollut tyyliin vuosi taukoa ja meet pelkästään pelaa näitä lyhkäsii pätkiä tuskin silloin saa mitään suuria elämyksiä kun tosiaan ovat hyvin lyhkäsii mutta mun mielestä kuitenkin hyviä. Lakehouse vielä pelaamatta.
Bugeihin törmäsin tasan yhteen, mindplace kun on siellä taululla niin se jäi siihen jotenkin jumiin että ympyrää painamalla se ei enää mennyt sieltä pois, tai mistää napista. Muuten peli toimii täydellisesti, enkä ainakaan omilla silmillä nähnyt mitään framerate droppeja tai nykimisiä performance modessa.
Tuli myös pitkästä aikaa katsottua lopputekstit rehellisesti alusta loppuun, varmaa joku yli puoli tuntia lähemmäs tunti niihinkin meni, melkoinen määrä tekijöitä. Niin ja tässä on aivan loistava soundtrack, sekä pelin tunnelma muutenkin kaikkinee äänineen aivan huikea. En löydä mitään valitettavaa, mut jos ihan pakko niin ehkä se gameplay, se ei missään vaiheessa ollut mitenkään nyt niin hauskaa tai erikoinen, mutta kaikki muu kantoi sen verran vahvasti että eipä se paljon menoa haitannut.
Tuli myös katsottua:
Yötön yö, siel leffateatterissa, voisin ostaa kyseisen leffan erikseen bluraylle
Kouluarvosana 9.5/10 otetaa se puolikas pois melko yksinkertaisesta gameplaysta.
No joo, eihän se mikään Dicaprio ole, mutta tässä olikin varmasti tarkoitus esittää B luokan kökköä näyttelijää, etsivä Casey Jones toki korvattu oikealla ääninäyttelijällä mutta yötön yö herra oli oma itsensä sen kuuluisilla Max Payne naaman vääntelyillä joka on niin kömpelöä mikä tekee siitä niin hyvän. Martti Suosalon varmasti tarkoituksella tehty kömpelö rallienglanti "the reiss was kuud patt the kaar woos päät" englanti sekä aitoa suomea väliin, on Ahti yksi parhampia roolihahmoja videopeleissä!
Siinä tehtävässä missä oltiin teatterissa, niin katsoitkos sen lyhytelokuvan?Tässä pelissä Mr. Lake on osoittanut myös erinomaiset näyttelijän taidot
Ilkka Vili hoitaa myös homman erinomaisesti, Alan Wake korvattu ääninäyttelijällä mutta itse Vili näyttelee hahmona Alanin erinomaisesti, ja oli herralla ihan omalla äänellä myös rooli pelissä, mun mielestä hoitaa/puhuu sen verran kyllä hyvin että vois hoitaa Alanin, noh kyllä sieltä pieni aksentti kuuluu läpi, kun kuitenkin on amerikkalainen hahmo haluttiin varmistaa ettei ole mitään aksenttia.
Peter Franzen ja Koskela Brothers taas lausuu englantia lähes täydellisesti johtuen varmasti kun on yrittänyt/yrittää hollywood uraa on englanti otettu haltuun, kaikenkaikkiaan kaikilta erinomaista näyttelemistä.
Tästä olenkin tainnut parikin kertaa jo mainita että pelaaminen ei tunnu yhtä tyydyttävältä kuin muistelen ekassa tuntuneen. Tänään oli taas sellaista menoa että otti päähän se selviytyminen kun tuntuu että tavallaan taistelee myös gameplaytä vastaan. Ja ei gameplaytä siis huonoksi voi sanoa mutta se ei vain yllä samaan kuin vaikka The Last of Usin selviytyminen, jossa on pitkälti sama meno: epätoivoista selviytymistä ja huitomista heiluvan tähtäimen kanssa. Tässä se vain on tuntunut aina huonommalta mitä TLOU:ssa, jossa heiluva tähtäys oli tavallaan reilulla tavalla sekava.
Riippuu varmaan vaikeustasosta, sillä itse pelasin helpoimmalla ja jestas kun niitä paristoja oli taskut täynnä, helajuttuja yms myös. Loppupuolella oli se arkkukin niin täynnä, että ei sinne kaikki kamat millään mahtuneet vaan piti jättää poimimatta turhimmat. Ei kyllä tosiaan tarvinnut säästellä, tosin ammuksia ei välttämättä kertynyt ihan överisti kuitenkaan. Mutta korkeammalla vaikeusasteella en sitten tiedä, sitten varmaan tekee jo vähän tiukkaa, hardilla varmasti ainakin.
