Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Alan Wake II

Pääsin vihdoinkin pelin läpi, kun tuli tuo korjaava päivitys eilen ja vaikka tässä joutuikin melkein pari viikkoa odottamaan korjausta ja hieman oli kiinnostus alkanut lässähtämään tätä kohtaan, niin silti tämä on yksi vuoden parhaista peleistä omalla kohdalla.

Nyt odottamaan New Game+, niin sitten lähtee toinen kierros peluuseen.
 
Oma peli ei ole edennyt ihan niin nopeasti kun oli tarkoitus ja 5 chapteri Sagalla menossa tällä hetkellä noin 15h pelaamisen jälkeen. Edelleen kyllä raikkaan omaperäistä ja varsin tunnelmallista menoa ollut. Pienenä yllätyksenä tähän mennessä Sagan osuudet toimineet itselle paremmin ja niitä tullutkin pelailtua enemmän, tuntuu että niissä päässyt enemmän ratkomaan mysteeriä ja tutkimaan kun Alanilla ollut enemmän surrealistista ihmettelyä ja fiilistelyä. Täytyy sanoa että omalla kohdalla ei täysin ole toiminut Alanin osuuksissa valopuzzlet reittiä etsiessä ja tuntuu että ne olleet usein enemmän turhauttavaa harhailua kuin palkitsevaa ongelman ratkaisua.

Koskela mainokset ovat olleet loistavia ja niitä tullut naurahdettua useita kertoja. Silti olisin toivonut että olisi ollut myös hieman vakavampi sarja tarjolla niin kuin monissa Redemyn aikaisemmissa peleissä mutta Koskela Brothers ja Ahti kyllä paikkaa hienosti :)

Toivotaan että jatkuu hyvänä loppuun asti ja tiedä vaikka loppupuoli vielä parantaisi. Pikku vikoineenkin loistava tähän mennessä ja omalla listalla taistelee vuoden kolmospaikasta Mario Wonderin kanssa. (Tears of the Kingdom ja Resident Evil 4 edellä)
Täällä on vieläkin peli läpäisemättä. Erinomainen peli mutta jotenkin tyssähti just tuohon harhailuun Alanin kanssa ja rupesin muita pelejä pelaamaan. Sinänsä huono juttu kun nämä pelit pitäisi "yhdeltä" istumalta rykäistä että tunnelma pysyisi katossa.
 
Sama juttu. Pitäisi yrittää kyllä pelata läpi, kun kerran viisi kymppiä tästä tuli maksettua. Ei hirveästi ime mukaansa tämä "tarina".
 
Alan vähitellen heräillä :rolleyes: Alan Waken loppukliimaksin jälkeisistä fiiliksistä. Kyllähän tässä ollaan kiistatta videopelaamisen mestaripalan äärellä. Tämä peli eittämättä nostaa Sam Laken yhdeksi alan auteureista Hideo Kojiman rinnalle. Onkohan niitä juuri edes muita, jotka uskaltavat ja pystyvät tekemään omaa juttuaan?

Tuttuun tapaan plussat ja miinukset:
+ Kokonaisvaltainen esillepano on vertaansa vailla. Monikerroksinen tarina, musiikit, miljööt, hahmot, grafiikat ovat kaikki huippuluokkaa, mutta mainitaan vielä erikseen kuitenkin muutama juttu.
+ Ensimmäisessä Alan Wakessa oli paikoin oivaltavuutta, mutta itse käsikirjoitus notkahteli paikoin myötähäpeän puolelle. Tällä kertaa metatasolle nouseva tarina kumartaa edelleen Kingeilleen ja Twin Peakseilleen, mutta seisoo tukevasti omilla jaloillaan. Twin Peaksistä poiketen nyt ei olla itseisarvoisen häröpallon äärellä, jota minä en ainakaan täysin osannut ymmärtää, vaan AW2:sen tarinassa tuntuu olevan ihan oma logiikkansa -- joskin vähän unenomainen. Mukana on kerrassaan mainioita WTF-hetkiä.
+ Lukuihin jaettu rakenne toimii tällä kertaa vielä paremmin kuin AW1:sessä tai vaikka Quantum Breakissä. Peliä varten sävellettyjen ja kirjoitettujen lukujen loppumusa paketoi aina kunkin vaiheen kivasti yhteen. Hienoa on myös kuinka musiikki itsessään on osa tarinaa eritoten Old Gods of Asgardin kautta. En muista tällaistakaan juuri aiemmin videopeleissä nähneeni ja kuulleeni. Tangot soivat edelleen korvamatona.
+ Vaihtelu Sagan ja Alanin välillä piristää pelaamista. Kiva, että pelihahmojen etenemisjärjestyksen voi valita, joskin lopulta kaikki liittyy kaikkeen. Koskelan veljekset, Casey, Ahti ja kaikki muut hahmot toimivat nekin.
+ Peligrafiikka ja äänimaailma eritoten Bright Fallsin pöpeliköissä on maailmanluokkaa. Lampun valossa pimeä metsä jatkuvan vesisateen ropistessa tuntuu uhkaavalta, muttei kuitenkaan liian ahdistavalta, jottei tekisi mieli pelata eteenpäin. Arvostan valtavasti sitä, että toimintaa maltettiin annostella paloittain. Jos otettuja (taken) olisi pitänyt paukutella satapäin, niin kuin videopeleissä on yleensä tapana, niin se olisi syönyt kohtaamisten tehoa valtavasti.
+ Remedy Connected Universe on kertakaikkisen mainio uskalias konsepti. Tuntuu, että tämän olisi voinut sössiä daijulla tavalla, mutta nyt on pakko ottaa Control uudelle kierrokselle, kun AW2:sta pohjustavat lisärit jäivät taannoin kokematta. Death Rallyyn en sentään löytänyt viittauksia.
+ Kartalla on paljon tekemistä, jos haluaa tutkia tarkemmin, mutta peli mahdollistaa myös suoraviivaisemman etenemisen.
+ Pakko on lukuisille Suomi-viitauksille hattua nostaa ja torilla tavata. Meneehän alleviivaus paikoin ylenpalttiseksi, mutta esim. Thomas Zanen Suomi-filmin katselin Dark Placen elokuvateatterissa kokonaan innolla. Voin vain kuvitella tai ainakin toivoa, kuinka paljon Suomi-häröys antaa pelille nimenomaan Suomen rajojen ulkopuolella kuriositeettipisteitä.
+ Sagan Mind place ja Alanin kirjoitusstudio ovat kekseliäitä pelimekaniikkaideoita.
+ Minä en juuri bugeihin törmännyt, vaikka täälläkin jotkut raportoivat ihan etenemisen estävistä ongelmista. Aloin pelata aikalailla julkaisun aikaan ja vastaan tuli muutama satunnainen äänen pätkiminen xboxilla, mutta matkan varrella tulleet pätsit korjasivat nekin.
+ Tosiaan Remedyn jo aiemminkin viljelemät live-videoklipit toimivat vihdoin erinomaisen hienosti osana tarinaa.
+ Hieno lopetus. Tuskin maltan odottaa tarinalisäreitä!

Sitten niihin miinuksiin:
- Paikoin pelattavuus on yllättävän kankeaa Remedyn peliksi. Ehkä tässä kumarretaan tietoisesti survival horror -genrelle, mutta kun kerta kyseinen pelitalo on nimeonmaan tunnettu kolmannen persoonan ammuskeluistaan, niin tuntuu vähän erikoiselta, että itse ammuskelu on se tavanomaisin osa tätä peliä. Koin pomotaistelutkin vähän työläiksi. Ja kun kerta ollaan vartavasten video_pelaamassa_, niin luulisi, että itse pelaamisen viihdyttävyyden pitäisi olla keskiössä.
- Pikkasen kiusasi myös ResEvil-perinnettä kunnioittava inventaarion tilaniukkuus, mutta tarinaesineet eivät sentään vie kulutustavaroiden tilaa eikä juuri tarvinnut juosta edestakaisin viemässä ammuksia tai lääkkeitä säilöttäväksi. Normivaikeustasolla ainakin tuntui löytyvän juuri riittävästi panoksia.
- Erityisesti Alan Waken matka Dark Placen spiraalirakenteen läpi johti aika ajoin tarpeettomaan harhailuun. Yleensä sokkelokentät eivät ole minun suosikkejani peleissä. Annettakoon tämä kuitenkin anteeksi sillä, että unenomainen luuppi oli nimenomaan osa tarinaa. Eipä siellä oikeasti mihinkään kohtaan jäänyt hetkeä pidempään jumiin, vaan peli rullasi kivasti koko ajan eteenpäin.

Kovasti tässä arvon neljän ja viiden tähden välillä. Plussalista nostaa pelin kuitenkin aivan omaan luokkaansa. Paukautetaan kaikki 5 / 5 Ahma-olutta (ostaisin!) niin kuin Koskelan veljesten kirjakerhossa on tapana.

Klassinen fikkarin ja pyssyn yhdistelmä.
En ole ihan varma haluaisinko edetä syvemmälle kaseikkoon.
Ei luuppi vaan spiraali.
(ps. photo mode olisi ollut kiva, jos fiitseri olisi ennättänyt mun pelikierrokselle)
 
No niin, tuli nyt sitten vihdoinkin tämäkin saatua maaliin ja vaikka tutkittavaa jäi, niin siltikin pelikellossa oli 27h lopputekstien aikaan, joten omassa genressään aika laaja teos kyseessä - ja laajuudesta huolimatta taso pysyy pääosin korkealla.

Alan Waken jatko-osa tekee oikeastaan kaiken paremmin ja isommin kuin ensimmäinen osa. Tarinaa kuljetetaan hienosti Sagan ja Waken näkökulmista eri tasoilla, mikä monipuolistaa niin tarinankerrontaa kuin pelimekaniikkojakin. Alan Wake luonnollisesti kirjoittaa tarinaa uusiksi, mikä kääntyy pelillisesti luovaan ratkaisuun, jossa pelaaja pääsee muokkaamaan tapahtumia erilaisten vaihtoehtojen kautta. Pelaajalle tehdään selväksi milloin uusia "näkökulmia" avautuu, mutta muuten pelaajalle jätetään ilahduttavan paljon tilaa oivaltaa itse. Myös klassiset valopuzzlet löytyy Waken kikkalaatikosta. Saga FBI-agenttina luottaa enemmän päättelyyn, mikä kääntyy pelissä todisteiden keräämiseen jälkeiseen yhdistelyyn sekä hahmojen profilointiin, mitkä sitten avaavat jälleen uusia tutkimussuuntia tai esimerkiksi uusia mahdollisuuksia dialogiin. Molempien päähahmojen tyylisuunta toimii ja yllättäen itse päädyin pitämään Sagan tarinasta jopa enemmän kuin nimikkohahmon vastaavasta. Todisteiden yhdistely oli mukavan rentoa puuhastelua ja hyvin kirjoitetun tarinan rakentaminen tätä kautta on toimiva ratkaisu.

Ja ihan ylipäätään Alan Wake II on erinomainen yhdistelmä audiovisuaalista tarinankerrontaa, eikä pelkästään vain vahvan käsikirjoituksensa puolesta. Graafisesti ihan jopa Series S:llä koettuna peli näyttää hienolta ja erilaisia maisemia riittää ihailtavaksi. Tarinaa viedään jaksoittain eteenpäin myös lyhyillä aidoilla videopätkillä, mikä tällä kertaa onnistui oikeastaan varsin hyvin. Myös kiinnostavaa luettavaa ja kuunneltavaa riittää. Ääninäyttely on tasokasta ja audion puolella peliä varten kirjoitetut biisit kruunaavat hienosti kokonaisuuden. Isot tuotantoarvot näkyvät oikeissa paikoissa ja kuulokkeet päässä nautittuna erinomaisesti rakennettu yleistunnelma pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

Taistelussa ja yleisesti tämän ympärillä on myös mielestäni hyvin löydetty tasapaino. Sagalla ja Wakella riittää keinoja pistää hanttiin, mutta mitään supersankareita tässä ei olla, vaan ihan normaalillakin vaikeustasolla alakynnessä mennään ja usein fiksumpaa on juosta kuin jäädä räiskimään rivivihollisia samalla rajallisia resursseja tuhlaten. Isommat pomomatsit on parempia paikkoja käyttää arsenaalia. Klassinen valinta Remedyltä on oikea valinta. Hahmot myös pystyvät moderniin tapaan kehittämään ominaisuuksia (aseiden tai hahmojen), mikä on toteutettu molemmilla hahmoilla toimimaan hieman eri tavalla, mutta kuitenkin vapaaehtoisien, löydettävien pikkupuzzlejen varaan. Ihan raikas valinta.

Puhtaan teknisesti Remedyn uutuus ei kuitenkaan ihan yhtä kovaa vakuuta, kun isompia ja pienempiä bugeja tuli vastaan enemmän kuin missään muussa pelissä tässä sukupolvessa. Ääni ja video oli epäsynkassa muutamankin kerran, kerran ainakin myös tekstit ja kuva menivät eri tahdissa, yhtäkkiä Waken animaatiot katosi kokonaan (liukui kuin jäällä, ase ja taskulamppu eli omaa elämäänsä), äänet rätisi silloin tällöin ja lopetin kaatumisten laskemisen kymmenen jälkeen. Remedy on ahkerasti työntänyt päivityksiä ulos, joten ilmeisesti parempaan suuntaan tämän osalta on menty jo.

Mutta missään nimessä edes tämä hiukan epävakaa tekninen suoritus ei vienyt omaa peli-iloa, vaan se mikä siellä alla on toimii niin erinomaisesti, ettei tämä päässyt ihon alle. Sinänsä kuitenkin sääli, että muuten niin hiottu kokonaisuus kärsii teknisistä kauneusvirheistä.

Selviämiskauhun ystävälle tämä on ilahduttavan monipuolinen paketti klassisia aineksia, mutta samalla kuitenkin vahvasti vuoden 2023 puitteissa. Remedy on laittanut kaiken taitonsa peliin ja se näkyy. Alan Wake II on genren moderni klassikko ja ehdottomasti kisaamassa myös omissa kirjoissani vuoden pelin paikasta. Moni on maininnut tämän olevan tähän mennessä firman paras teos ja tähän olisin itsekin taipumassa. Kauan se Max Payne sai tuota kunniaa kantaa.

4.5/5
 
Kuulemma Islannin kauppapaikalta tämä irtoaisi Xboxille noin 39 eurolla. Itsekin olin pitkään kahden vaiheilla, mutta pidin pääni. Ei only-digistä noin
Kiitoksia. Täytyypä vilkaista vieläkö saa. Itsellä ollut hieman samat ajatukset, mutta en tiedä malttaako enää odotella.
 
Kuulemma Islannin kauppapaikalta tämä irtoaisi Xboxille noin 39 eurolla. Itsekin olin pitkään kahden vaiheilla, mutta pidin pääni. Ei only-digistä noin paljon makseta.
Minä taas tartuin tähän diiliin. Luottokortilta veloitettiin 38,79€, mikä on digistä edelleen vähän liikaa, mutta Alan Wake II:n kokeminen painoi vaakakupissa enemmän. Onko tuo nyt sitten noin -40%, joka on ihan hyvä ale.

Tästä vaan Islannin kauppapaikalle ostoksille ne joita kiinnostaa:
 
Islannin Xbox kaupan Alan Waken hinta vain laskee euroissa sitä mukaa kun Islannin kruunu sukeltaa. Jossain vaiheessa pitää varmaan alkaa harkita, kannattaako kaikki ostokset tehdä Islannin kaupan kautta. Itse ostin siis myös AW2:n Islannista oikein deluxe versiona, mutta odottelen ehkä joulukuun alun lomaan asti pelaamista, kun ei oikein jaksamista ole ollut viime aikoina. Nyt olen ollut tosin muutaman päivän ihan flunssassakin, niin ei tee mieli saada sätkyjä. Muutenkin kipeänä mukavampi pelata Steam Deckillä sängyssä.
 
Minä taas tartuin tähän diiliin. Luottokortilta veloitettiin 38,79€, mikä on digistä edelleen vähän liikaa, mutta Alan Wake II:n kokeminen painoi vaakakupissa enemmän.

Alan Wakesta tuo on lopulta todellakin erinomainen hinta ja voin helposti suositella tätä, jos peli kiinnostaa.

Muutenkin, lompakolla tämän digi-tuulimyllyn vastustaminen ainoastaan haittaa Remedyä, mutta digitalisaatio ei ostamatta jättämällä lopu.
 
Alan Wakesta tuo on lopulta todellakin erinomainen hinta ja voin helposti suositella tätä, jos peli kiinnostaa.

Muutenkin, lompakolla tämän digi-tuulimyllyn vastustaminen ainoastaan haittaa Remedyä, digitalisaatio ei ostamatta jättämällä lopu.
Ja muutenkin, että tekeekö siitä pelistä lopulta erinomaisen tai hyvän, että sen sai nyt mahdollisimman halvalla?
Tää on aina ollut iso mysteeri meikälle..

Koska tää peli on parasta mitä pelaajille on tarjottu pitkään aikaan ja mun mielestä siitä kannattaa maksaa, että saataisiin yhtä laadukkaita pelejä jatkossakin.
 
En tiiä mikä on mennyt kun liha alkaa heikkenemään. Sain järkättyä 52 viikon kokonaan vapaaksi eikä ole mitään akuuttia pelattavaa tiedossa kunhan Robocoppi on taputeltu, niin jopa harkitsen periaatteen syömistä että pääsisi Alan Wakea pelaamaan. Edes raha ei ole kynnyskysymys, ei se yksi 59€ varsinaisesti missään tunnu mutta enemmän hankaa se etten haluaisi yhtäkään ääntä antaa sen puolesta että tällainen pelkkä digijulkaisu on ok ostamalla pelin ja vielä täyteen hintaan. Toisaalta kerrankin olisi aikaa pelata ja ehkä jaksaisikin vielä kun tenava nukkuu sekä on sopivasti pimeitä iltoja, ei kai tällaista peliä kukaan kesän kirkkaudessa pelaa.

No, katteleepa nyt vielä kuukauden. Mieli tekisi mutta varmaan sitten pelatessa voi kuitenkin alkaa kismittää että taipui itselleen tärkeän asian edessä. :D
 
Ja muutenkin, että tekeekö siitä pelistä lopulta erinomaisen tai hyvän, että sen sai nyt mahdollisimman halvalla?
Tää on aina ollut iso mysteeri meikälle..

Koska tää peli on parasta mitä pelaajille on tarjottu pitkään aikaan ja mun mielestä siitä kannattaa maksaa, että saataisiin yhtä laadukkaita pelejä jatkossakin.
Ei kai se peliä muuta mihinkään suuntaan että minkä hintainen se on, mutta se hinta vaikuttaa ainakin omaan ostokäyttäytymiseen. Jos vaihtoehtona on vain digiversio pelistä hintaan 60€, niin jää ostamatta. Jos taas saan digiversion näin lähellä julkaisua alta 40 euron, niin pitääkin miettiä jo tarkemmin.

Tässä tapauksessa ainakin omalla kohdalla halvempi hinta tarkoitti sitä että ylipäätään ostin pelin. Eikö se ole kuitenkin se pääasia ja Remedyn kannalta hyvä juttu? Joko Remedy/Epic saavat minulta ~39€ tai nolla euroa.

Toki edelleen fyysisestä versiosta olisivat saaneet sen 60€ tai 70€.
 
Ei kai se peliä muuta mihinkään suuntaan että minkä hintainen se on, mutta se hinta vaikuttaa ainakin omaan ostokäyttäytymiseen. Jos vaihtoehtona on vain digiversio pelistä hintaan 60€, niin jää ostamatta. Jos taas saan digiversion näin lähellä julkaisua alta 40 euron, niin pitääkin miettiä jo tarkemmin.

Tässä tapauksessa ainakin omalla kohdalla halvempi hinta tarkoitti sitä että ylipäätään ostin pelin. Eikö se ole kuitenkin se pääasia ja Remedyn kannalta hyvä juttu? Joko Remedy/Epic saavat minulta ~39€ tai nolla euroa.

Toki edelleen fyysisestä versiosta olisivat saaneet sen 60€ tai 70€.
Eli määrittelet pelin hyvyyden sillä kriteerillä mitä se maksaa tai millä hinnalla saisit sen ostettua.

Toisin sanoen, pelin laadukkuus ei ratkaise vaan hinta määrittää ostatko vai etkö.
 
Eli määrittelet pelin hyvyyden sillä kriteerillä mitä se maksaa tai millä hinnalla saisit sen ostettua.

Toisin sanoen, pelin laadukkuus ei ratkaise vaan hinta määrittää ostatko vai etkö.
Eiköhän suurimmalla osalla määrää sekä laatu että hinta. Jotenkin menee vähän ylitulkinnan puolelle nämä. Miten edes pelin laadukkuuden voi tietää kokeilematta ja mistä tuo pelin hyvyys ilmestyi mukaan? Eikö se hyvyys selviä vasta kun on pelattu jo aika paljon?
 
Ylös Bottom