Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Assassin’s Creed Valhalla - viikinkiparta kasvamaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nisupulla
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onneksi ei ihan automatiikka ole päällä kykyjen kanssa, mitta aika fifty-sixty tuntuu olevan mitä tuolta paljastuu: samat kokonaisuudet tulee esiin näennäisesti eri painotuksin.

Seppä tosiaan vaatii ensimmäisen asepäivityksen jälkeen nikkeliharkkoja päivittääkseen aseita ja näitä alkaa löytyä vasta East-Angliasta ja tämän johdosta aseet ja riimujen määrät ei tunnu alkuun mitenkään kehittyvän. Aseiden kehittäminen on ihan kuriositeetttina taustalla. Ja koska hahmo ja varusteet ovat keskinkertaisia, niin pelityyli on myös keskinkertainen vaikka tiedän historiallisesti suosivan legolasmaista ”tikkua sarjatulella silmään” -lähestymistä eri tilanteisiin jos hiipimällä ei noin muuten pääse tavoitteeseen asti.

Nyt takana joku 20h. Ensimmäinen 5h oli tervanjuontia, mutta viimeinen 15h nostanut mielipiteen voiton puolelle. Todella rohkeaa päästää testaus- ja laadunvalvonnasta läpi näin huonosti suunniteltu pelin aloitus. Varmaan tulleet kehittäjät ja testaajat sokeaksi omalle tuotokselleen. En muuta selitystä keksi.
Olen kyllä aivan samaa mieltä. Itsellänikin oli todella lähellä pelin pysyvälle tauolle jääminen siellä Norjassa. Jonkinmoinen tauko siihen tulikin, mutta onneksi tuli sitten sentään jonkin ajan päästä jatkettua. Olisi jäänyt hyvä peli pelaamatta, jos tuohon olisi jättänyt. Ehdottomasti yksi huonoimpia pelien aloituksia, mitä ainakaan itse muistan.
 
Nonni. Englanti vallattu. Tehtävälista tyhjeni. Alueilta kaikki mysteerit, aarteet ja artifaktit hoidettu.

Vaan eihän se vielä tässä ole. Orderin väkeä on yhä vajaa kymmenen jäljellä ja jonkinlainen tehtävä ilmestyi tyhjää tehtävälistaa täyttämään.

Laittelen spoilereihin loput, koska on loppujuttuja niin paljon:

Viimeisen alueen valloitus oli antikliimaksi. Kunkku juoksi käpälämäkeen ja pieni kylä saatiin haltuun. Sotajoukkoja ei nähty missään kohtaa lopussa edes sen vertaa mitä isoimmissa valtauksissa aiemmin. Sitten kaikki vain oli ohi ja kartta hallussa. Ok?

Viimeisen alueen valloitusta ennen käytiin tietty Norjassa ja nykyajassa. Yllätyin miten mielenkiintoinen käänne oli mutta vähänpä tuokin jäi - ainakin itselle - vajaaksi. Vähän pidin myös itseäni pöljänä kun en tajunnut että saman ääninäyttelijän näyttelemä Basim oli siis Loki. Ehkä sitä vain ajatteli että sivuhahmoilla on samoja ääniä tms? Mietin kyllä jossain kohtaa että onko Eivor itse Loki tms.

Jännä että nyt olivat näinkin paljon laittaneet nykyajan hommaa mukaan. Vieläpä niin että Basim nousee kuolleista nykyaikaan. Mitähän ne meinaa tuon kanssa jatkossa tehdä kun nykyajan juoni on ollut niin sekalaista settiä ja vaihtelevaa tasoa.

Oletin myös että Eivor olisi kuollut lopputaistelussa kun ennustajakin sitä huuteli. Vaan ei. Joten Sannin sanoin, että mitähän **ttua? Ehkä tuo selviää kun saa pelattua sen uusimman ilmestyneen tehtävän.

Orderista: en tajunnut että ne jäsenien infojen vihjeet on nimenomaan niitä, joita ei vielä ole tehty. Jos siellä siis lukee että "voita juomakisa Sherwoodissa" niin luulin että se on se asia, minkä olen jo tehnyt. Näin luulin siksi koska mielestäni kaikissa jäsenissä on ollut vihjeitä ja löytyneitä infoja tasan samat määrät: eli vaikka 3 kappaletta vihjettä ("tee tämä tai tuo asia") ja 3 kappaletta infoa ("jäsen on mies").

No, ei auta, pitää lähteä vielä metsästämään loput pahalaiset pois. Olisipa aiemmin tuon hoksannut.

Hyvä ja viihdyttävä matkahan tämä on ollut. Toimivaa ja sujuvaa peruspelattavaa, joka ei ehkä jää mieleen mitenkään mullistavana kokemuksena mutta viihdyttää. Siitä kertoo pakostakin myös se, että takana on yli 120 tuntia eikä ainakaan vielä väsytä. Toki mieluusti jo laittaisin pelille lopun mutta ei tämä tunnu oikein osaavan kunnolla loppua vaikka vähän sitä yrittää kai jo.

Meni itselle tosiaan myös pelisarjan parhaaksi peliksi. Pelin paloittelu alueiden sisäisiin tarinoihin rytmitti peliä niin, että se varmasti vähensi väsymystä ja sai aikaan enemmän olon että pelissä etenee. Mikä on samalla vähän huvittavaa kun pelin alun taas koin niin huonosti rytmitettynä Norjan osalta.

Parasta oli siis Englanti ja viikinkien meiningit, eli nykyaika ja muut oli sellaisia että olisi pärjännyt vaikka ilmankin. Lopussa ne kaikki tosin sidottiin mukaan paremmin, joten sen osalta ne oli hyvä pelata ennen kuin loppu koitti. En tiedä olisiko esim. Asgard-hommat voinut jättää kokonaan pois mutta ilman niitä olisi voinut olla vajaampi kokemus asioista. Samoin tekemällä Animus-palat sai videopätkän, joka avasi tarinaa enemmän.

Nyt kysymys kuuluukin että onko se Mirage heti perään? Vähän alkoi kiinnostamaan että onko siellä nykyajan tarinalle jatkoa ja että vieläkö se perinteisempi AC jaksaisi kiinnostaa. Kestokin olisi merkittävästi hillitympi, niin ei olisi paha rasti.

Vaan entäs sitten Shadows? Onko se sitten enemmän Valhallaa vaiko Odysseyta? Kumpaakaan? Erityisesti ihastuin alueiden omiin tarinoihin, joten jos Shadows on vastaavasti rytmitetty niin sillekin voi kyllä jo sen kautta antaa mahdollisuuden. Kahden päähahmon ideasta en oikein välitä, varsinkin kun pelaisin mieluusti yksinomaan hiippaillen.

Mutta ehkä välissä vaikka Indika, Resident Evil 3 tai Unknown 9: Awakening, mitkä saapuivat tänään talouteen. Onko suosituksia, jotka mitä luultavimmin kuitenkin skippaan ja pelaan jotain ihan muuta. :D
 
Nonni. Englanti vallattu. Tehtävälista tyhjeni. Alueilta kaikki mysteerit, aarteet ja artifaktit hoidettu.

Vaan eihän se vielä tässä ole. Orderin väkeä on yhä vajaa kymmenen jäljellä ja jonkinlainen tehtävä ilmestyi tyhjää tehtävälistaa täyttämään.

Laittelen spoilereihin loput, koska on loppujuttuja niin paljon:

Viimeisen alueen valloitus oli antikliimaksi. Kunkku juoksi käpälämäkeen ja pieni kylä saatiin haltuun. Sotajoukkoja ei nähty missään kohtaa lopussa edes sen vertaa mitä isoimmissa valtauksissa aiemmin. Sitten kaikki vain oli ohi ja kartta hallussa. Ok?

Viimeisen alueen valloitusta ennen käytiin tietty Norjassa ja nykyajassa. Yllätyin miten mielenkiintoinen käänne oli mutta vähänpä tuokin jäi - ainakin itselle - vajaaksi. Vähän pidin myös itseäni pöljänä kun en tajunnut että saman ääninäyttelijän näyttelemä Basim oli siis Loki. Ehkä sitä vain ajatteli että sivuhahmoilla on samoja ääniä tms? Mietin kyllä jossain kohtaa että onko Eivor itse Loki tms.

Jännä että nyt olivat näinkin paljon laittaneet nykyajan hommaa mukaan. Vieläpä niin että Basim nousee kuolleista nykyaikaan. Mitähän ne meinaa tuon kanssa jatkossa tehdä kun nykyajan juoni on ollut niin sekalaista settiä ja vaihtelevaa tasoa.

Oletin myös että Eivor olisi kuollut lopputaistelussa kun ennustajakin sitä huuteli. Vaan ei. Joten Sannin sanoin, että mitähän **ttua? Ehkä tuo selviää kun saa pelattua sen uusimman ilmestyneen tehtävän.

Orderista: en tajunnut että ne jäsenien infojen vihjeet on nimenomaan niitä, joita ei vielä ole tehty. Jos siellä siis lukee että "voita juomakisa Sherwoodissa" niin luulin että se on se asia, minkä olen jo tehnyt. Näin luulin siksi koska mielestäni kaikissa jäsenissä on ollut vihjeitä ja löytyneitä infoja tasan samat määrät: eli vaikka 3 kappaletta vihjettä ("tee tämä tai tuo asia") ja 3 kappaletta infoa ("jäsen on mies").

No, ei auta, pitää lähteä vielä metsästämään loput pahalaiset pois. Olisipa aiemmin tuon hoksannut.

Hyvä ja viihdyttävä matkahan tämä on ollut. Toimivaa ja sujuvaa peruspelattavaa, joka ei ehkä jää mieleen mitenkään mullistavana kokemuksena mutta viihdyttää. Siitä kertoo pakostakin myös se, että takana on yli 120 tuntia eikä ainakaan vielä väsytä. Toki mieluusti jo laittaisin pelille lopun mutta ei tämä tunnu oikein osaavan kunnolla loppua vaikka vähän sitä yrittää kai jo.

Meni itselle tosiaan myös pelisarjan parhaaksi peliksi. Pelin paloittelu alueiden sisäisiin tarinoihin rytmitti peliä niin, että se varmasti vähensi väsymystä ja sai aikaan enemmän olon että pelissä etenee. Mikä on samalla vähän huvittavaa kun pelin alun taas koin niin huonosti rytmitettynä Norjan osalta.

Parasta oli siis Englanti ja viikinkien meiningit, eli nykyaika ja muut oli sellaisia että olisi pärjännyt vaikka ilmankin. Lopussa ne kaikki tosin sidottiin mukaan paremmin, joten sen osalta ne oli hyvä pelata ennen kuin loppu koitti. En tiedä olisiko esim. Asgard-hommat voinut jättää kokonaan pois mutta ilman niitä olisi voinut olla vajaampi kokemus asioista. Samoin tekemällä Animus-palat sai videopätkän, joka avasi tarinaa enemmän.

Nyt kysymys kuuluukin että onko se Mirage heti perään? Vähän alkoi kiinnostamaan että onko siellä nykyajan tarinalle jatkoa ja että vieläkö se perinteisempi AC jaksaisi kiinnostaa. Kestokin olisi merkittävästi hillitympi, niin ei olisi paha rasti.

Vaan entäs sitten Shadows? Onko se sitten enemmän Valhallaa vaiko Odysseyta? Kumpaakaan? Erityisesti ihastuin alueiden omiin tarinoihin, joten jos Shadows on vastaavasti rytmitetty niin sillekin voi kyllä jo sen kautta antaa mahdollisuuden. Kahden päähahmon ideasta en oikein välitä, varsinkin kun pelaisin mieluusti yksinomaan hiippaillen.

Mutta ehkä välissä vaikka Indika, Resident Evil 3 tai Unknown 9: Awakening, mitkä saapuivat tänään talouteen. Onko suosituksia, jotka mitä luultavimmin kuitenkin skippaan ja pelaan jotain ihan muuta. :D
Hienoa, että sait noin paljon hyviä kokemuksia AC Valhallasta! Ehkä myös ymmärrät nyt paremmin, miksi aika paljon olen kyseistä peliä puolustanut, enkä ole oikein hyväksynyt sen lyttäämistä sillä, että on vaan sitä samaa Ubia, kuin aina ennenkin. Tottakai paljon tuttujakin asioita, mutta Valhallassa kuitenkin selvästi yritettiin tuoda myös uudenlaisia juttuja pelisarjaan, ja mielestäni myös varsin onnistuneesti.

Itselläni ei ihan riittänyt kärkipaikkaan, mutta kutakuinkin jakaa kakkospaikan sarjan peleissä yhdessä Originsin kanssa. Sen verran enemmän Kreikan mytologia minua kiinnostaa, että Odyssey jäi kuitenkin edelle. Valhallan kunniaksi on toki minun laskettava sekin, että kun normaalisti en ole ollut enää kovin kiinnostunut viikinkiajoista, niin AC Valhalla itse asiassa sai kiinnostukseni taas heräämään kyseistä aikakautta kohtaan. Tuo kertoo myös osaltaan hyvin tehdystä pelistä,

Itse pelaisin välillä ihan muutakin peliä, ettei tulisi AC-ähkyä. Toki jos vaan sittenkin jäi kovasti Basimin kuviot kiinnostamaan, eikä AC-ähkyn tapaistakaan ollut oikein vielä näköpiirissä, niin miksei tuosta voisi hyvin Miragenkin parissa jatkaa. Shadowsia en ehkä tuossa tilanteessa olisi heti ottamassa tulille. Toki en ole sitä itsekään vielä kuin hetken alusta testaillut. On varmaan vaan niin iso savotta, että siinä se ähky voikin jo tulla eteen, jos sen aloittaa heti Valhallan jälkeen,
 
Hienoa, että sait noin paljon hyviä kokemuksia AC Valhallasta! Ehkä myös ymmärrät nyt paremmin, miksi aika paljon olen kyseistä peliä puolustanut, enkä ole oikein hyväksynyt sen lyttäämistä sillä, että on vaan sitä samaa Ubia, kuin aina ennenkin. Tottakai paljon tuttujakin asioita, mutta Valhallassa kuitenkin selvästi yritettiin tuoda myös uudenlaisia juttuja pelisarjaan, ja mielestäni myös varsin onnistuneesti.
Pelimaailman rytmitys tosiaan oli onnistunut muutos, ainakin itselleni, mutta ei silti käy kieltäminen että peli on silti pohjimmiltaan myös samaa Ubia. Se on kuitenkin näköjään lopulta pienestä kiinni, miten samankin asian saa tarjoiltua maistuvammassa paketissa, kuten tässä ainakin itselle kävi.

Lisäksi pelissä ei aarteiden ja artifaktien lisäksi ollut niin hirveästi pelkkää kerättävää, vaan näistäkin suurin osa oli vielä pienen puzzlen tai vastaavan takana eikä vain pelkkä tylsä kaman kerääminen.

Yhä myös sanoisin että pelillä on vähän turhan paljon kestoa, sillä varsinkin pääjuoni on hyvin paljon ja useassa kohtaa täysin taustalla kun pelaaja juoksee tekemässä ties mitä muuta.

Itselle siis Valhalla maistui mutta ymmärrän hyvin näkemykset että peli on liian pitkä tai toistaa itseään, sillä mikäpä teos ei noilla tuntimäärillä alkaisi tuntumaan jo liikaa samalta.

Itse pelaisin välillä ihan muutakin peliä, ettei tulisi AC-ähkyä. Toki jos vaan sittenkin jäi kovasti Basimin kuviot kiinnostamaan, eikä AC-ähkyn tapaistakaan ollut oikein vielä näköpiirissä, niin miksei tuosta voisi hyvin Miragenkin parissa jatkaa. Shadowsia en ehkä tuossa tilanteessa olisi heti ottamassa tulille. Toki en ole sitä itsekään vielä kuin hetken alusta testaillut. On varmaan vaan niin iso savotta, että siinä se ähky voikin jo tulla eteen, jos sen aloittaa heti Valhallan jälkeen,
Vaan onko se Shadowsin rakenne nyt vastaava kuin Valhalla eli alueita, jotka toimii itsenäisinäkin tarinoinaan vai ollaanko taas takaisin Odysseyn ja muiden tyylissä, jossa kaikki on enemmän samaa massiivista läjää.

Shadowsia en ole siis vielä edes ostanut mutta jos Creedien parissa jatkan niin kyllä se on helpompi ja järkevämpi lähteä varmaan Miragella jatkamaan.
 
Nonni. Englanti vallattu. Tehtävälista tyhjeni. Alueilta kaikki mysteerit, aarteet ja artifaktit hoidettu.

Vaan eihän se vielä tässä ole. Orderin väkeä on yhä vajaa kymmenen jäljellä ja jonkinlainen tehtävä ilmestyi tyhjää tehtävälistaa täyttämään.

Laittelen spoilereihin loput, koska on loppujuttuja niin paljon:

Viimeisen alueen valloitus oli antikliimaksi. Kunkku juoksi käpälämäkeen ja pieni kylä saatiin haltuun. Sotajoukkoja ei nähty missään kohtaa lopussa edes sen vertaa mitä isoimmissa valtauksissa aiemmin. Sitten kaikki vain oli ohi ja kartta hallussa. Ok?

Viimeisen alueen valloitusta ennen käytiin tietty Norjassa ja nykyajassa. Yllätyin miten mielenkiintoinen käänne oli mutta vähänpä tuokin jäi - ainakin itselle - vajaaksi. Vähän pidin myös itseäni pöljänä kun en tajunnut että saman ääninäyttelijän näyttelemä Basim oli siis Loki. Ehkä sitä vain ajatteli että sivuhahmoilla on samoja ääniä tms? Mietin kyllä jossain kohtaa että onko Eivor itse Loki tms.

Jännä että nyt olivat näinkin paljon laittaneet nykyajan hommaa mukaan. Vieläpä niin että Basim nousee kuolleista nykyaikaan. Mitähän ne meinaa tuon kanssa jatkossa tehdä kun nykyajan juoni on ollut niin sekalaista settiä ja vaihtelevaa tasoa.

Oletin myös että Eivor olisi kuollut lopputaistelussa kun ennustajakin sitä huuteli. Vaan ei. Joten Sannin sanoin, että mitähän **ttua? Ehkä tuo selviää kun saa pelattua sen uusimman ilmestyneen tehtävän.

Orderista: en tajunnut että ne jäsenien infojen vihjeet on nimenomaan niitä, joita ei vielä ole tehty. Jos siellä siis lukee että "voita juomakisa Sherwoodissa" niin luulin että se on se asia, minkä olen jo tehnyt. Näin luulin siksi koska mielestäni kaikissa jäsenissä on ollut vihjeitä ja löytyneitä infoja tasan samat määrät: eli vaikka 3 kappaletta vihjettä ("tee tämä tai tuo asia") ja 3 kappaletta infoa ("jäsen on mies").

No, ei auta, pitää lähteä vielä metsästämään loput pahalaiset pois. Olisipa aiemmin tuon hoksannut.

Hyvä ja viihdyttävä matkahan tämä on ollut. Toimivaa ja sujuvaa peruspelattavaa, joka ei ehkä jää mieleen mitenkään mullistavana kokemuksena mutta viihdyttää. Siitä kertoo pakostakin myös se, että takana on yli 120 tuntia eikä ainakaan vielä väsytä. Toki mieluusti jo laittaisin pelille lopun mutta ei tämä tunnu oikein osaavan kunnolla loppua vaikka vähän sitä yrittää kai jo.

Meni itselle tosiaan myös pelisarjan parhaaksi peliksi. Pelin paloittelu alueiden sisäisiin tarinoihin rytmitti peliä niin, että se varmasti vähensi väsymystä ja sai aikaan enemmän olon että pelissä etenee. Mikä on samalla vähän huvittavaa kun pelin alun taas koin niin huonosti rytmitettynä Norjan osalta.

Parasta oli siis Englanti ja viikinkien meiningit, eli nykyaika ja muut oli sellaisia että olisi pärjännyt vaikka ilmankin. Lopussa ne kaikki tosin sidottiin mukaan paremmin, joten sen osalta ne oli hyvä pelata ennen kuin loppu koitti. En tiedä olisiko esim. Asgard-hommat voinut jättää kokonaan pois mutta ilman niitä olisi voinut olla vajaampi kokemus asioista. Samoin tekemällä Animus-palat sai videopätkän, joka avasi tarinaa enemmän.

Nyt kysymys kuuluukin että onko se Mirage heti perään? Vähän alkoi kiinnostamaan että onko siellä nykyajan tarinalle jatkoa ja että vieläkö se perinteisempi AC jaksaisi kiinnostaa. Kestokin olisi merkittävästi hillitympi, niin ei olisi paha rasti.

Vaan entäs sitten Shadows? Onko se sitten enemmän Valhallaa vaiko Odysseyta? Kumpaakaan? Erityisesti ihastuin alueiden omiin tarinoihin, joten jos Shadows on vastaavasti rytmitetty niin sillekin voi kyllä jo sen kautta antaa mahdollisuuden. Kahden päähahmon ideasta en oikein välitä, varsinkin kun pelaisin mieluusti yksinomaan hiippaillen.

Mutta ehkä välissä vaikka Indika, Resident Evil 3 tai Unknown 9: Awakening, mitkä saapuivat tänään talouteen. Onko suosituksia, jotka mitä luultavimmin kuitenkin skippaan ja pelaan jotain ihan muuta. :D
Ite suosittelisin Miragea perään. Siihen tuli joku aika sitten myös päivitys joka paransi peliä entisestään ja toi jonkun vissiin todella hyvän, ilmaisen, tarina dlc:n mukanaan.

Shadowsissa stealth mekaniikat on kevyesti sarjan parhaat ja maailma on huikean nätti mutta ainakin omasta mielestä äärimmäisen tylsä tutkittava esim Valhallaan verrattuna. Shadowsin tarina oli myös niin tylsä, että koko sarjan historiassa ekaa kertaa skippasin lopussa kainki välivideot ja paahdoin vaan loppuun, että sai läpi.
 
Ite suosittelisin Miragea perään. Siihen tuli joku aika sitten myös päivitys joka paransi peliä entisestään ja toi jonkun vissiin todella hyvän, ilmaisen, tarina dlc:n mukanaan.

Shadowsissa stealth mekaniikat on kevyesti sarjan parhaat ja maailma on huikean nätti mutta ainakin omasta mielestä äärimmäisen tylsä tutkittava esim Valhallaan verrattuna. Shadowsin tarina oli myös niin tylsä, että koko sarjan historiassa ekaa kertaa skippasin lopussa kainki välivideot ja paahdoin vaan loppuun, että sai läpi.
Melko ristiriitaisen kuuloinen tuo Shadows kun juuri hiippailu on itselle peleissä aina kova juttu mutta sitten on mahdollisesti muu vähemmän toimivaa. Mirage siis olkoon seuraavaksi vuorossa tästä pelisarjasta mutta ihan varma en ole että otanko seuraavaksi peliksi vai pelaisiko välissä muuta.
 
Huoh. Luulin jo että platina-trophyn jälkeen saisi rauhan mutta ei. Ehdin jo asentaa Resident Evil 3:nkin, että alan sitä pelaamaan (ja aloinkin toki) mutta tähän aukesi vielä ainakin neljä lisätehtävään sen aiemman lisäksi, jota en siis sitäkään vielä ehtinyt tehdä.

Ilmeisesti tuo on joku Mass Effectin kaltainen "lopun remake/lisäys" kun porukka valittanut että loppu on antikliimaksi ja ei ole kunnollista loppua ollenkaan.

No, ei siinä, eihän tuota olisi pakko pelata, ilmainen sisältö on ilmaista, mutta kyllä tämä alkaa jo lähentelemään surkuhupaisuutta kun peli ei osaa loppua vaikka kaikki merkit jo viittaisi siihen että sisältö on tehty: on 100 % alueet ja platina-trophy kerättynä mutta ei, käypä tuolla ja täällä ja sitten on vielä tämä ja tuo.

Myönnän siis myös että ei näitä olisi mikään pakko tehdä mutta ei enää tässä kohtaa pysty jättämään noita tekemättä. Varsinkin kun/jos siellä saa lopulle ja tarinalle enemmän päätöstä.

Enkä tähän siis laske mukaan edes jokiryöstöretkipelimoodi River Raidia tai roguelite-pelimoodi Forgotten Sagaa. Jälkimmäistä testasin ja oli ihan jees mutta vähän yhdentekevä eikä sellainen roguelite, jota ensimmäisenä pelaisin jos sellaista haluaisin pelata. River Raidia voisi vielä myös edes testata että tietää mistä on kyse.

Näiden kautta voikin todeta sen jo aiemmin sanomani: ei mitään syytä alkaa miettimään lisäreitä kun emopeli ei edes anna mitään tilaisuutta sille, että "olisipa lisää tekemistä/sisältöä". Ubi sabotoi itse omia lisäreiden myyntejään tällä massiivisuudella ja yltäkylläisyydellään.

Tietysti nämä kaikki lisäjutut on olleet kivempia vuosien varrella jos niitä on aina siellä ja täällä pelaillut mutta minulla nämä vyöryi kaikki kerralla päälle. Pidin myös pelistä taukoa 007 First Lightin verran, joten en edes pelannut koko Valhallaa putkeen. Samoin kesällä oli taukoja pelaamisesta ja pelailin myös mm. Donkey Kong Bananzaa välillä. Siitä huolimatta olo on tämä, että peli ei anna syytä lisäreiden ostolle. Ei todellakaan jää nälkä tai olo, että haluaisi ostaa lisää samaa.

Tämän sanottuani täytyy silti todeta että kyllä ne lisärit jossain kohtaa ostan. Jos olisi olleet alessa niin olisin jo ostanutkin pois lojumasta. Varsinkin kun niiden kesto ja koko on ilmeisen maltillinen.

Sinänsä siis ristiriitaista tämä minun menoni: on toisaalta liikaa sisältöä mutta silti olen lisärit ostamassa. Ongelma ei siis ehkä olekaan varsinaisesti määrässä vaan taas rytmityksessä: minusta pelin, ja tarkemmin sanottuna siis tarinan, olisi pitänyt jo loppua. Se ei kuitenkaan selvästikään tarkoita ettäkö en jaksaisi vielä riehua Pariisissa ja mitä niitä muita paikkoja siellä lisäreissä nyt olikaan.
 
Ubisoftin bugeja…

Itselläni meni hysteerisen naurun puolelle kun jumalkompleksista kärsivän velipojan kanssa piti ylittää joki sotaretkeä varten. Hypättiin rannalla veneisiin ja itse kauhoin Hakimin kanssa joen poikki noin neljässä sekunnissa jatkaen jalan kohti määränpäätä.

Siirtymädialogi alkoi kysymykselläni mihin ei koskaan tullut vastausta. No missäs helvetissä se seurueen kolmas jäsen on? Menenkö itse edes oikeaan suuntaan?

Eikun U-käännös takaisin joelle tarkastamaan tilannetta ja eikös kohta alkanut kuulua piipitystä rannan toiselta puolen missä se suuri viikinki selitti jotain suuruudestaan ja jumalan lapsen kohtalostaan hallita maailmaa ja oli samalla veneellään jumissa rantakaislikossa kahden rantakiven välissä.

Olisin kyllä aitona sisaruksena antanut tulla takaisin kokorahan edestä. Meidän suuri viikinki ei selvinnyt edes joen yli. Kuitenkin spawnasi ennen minua määränpäähän, joten jotain jumalallista siinä varmaan sit kuitenkin on… Aika näyttää.
Nämähän ovat eräällä tavalla ”käsite”, mutta mielestäni ne tekevät Ubin peleistä persoonallisia ja näitä muistaa vuosikymmenen päästä ilolla jos pelistä muut keskinkertaisuudet jää unholaan.
 
Jaaaaaahas. Homma jatkuu yhä.

Löysin nimittäin ehkä pelin parhaat sisällöt! Nekin on aika pitkälti pöllitty uusista Tomb Raidereista, sillä Tombs of the Fallen, eli kaatuneiden haudat on aikamoisen kovaa haudanryöstöä ja puzzleilua ansoja vältellen. Miksei tätä voinut olla pelissä enemmän?!

Olen nyt pelannut noita neljä kappaletta ja tuntuu että jokainen vastaantullut on ollut aina aiempaa hienompi. Vaihteluakin on niin paljon että tulee jo mieleen perinteisten Zeldojen eri teemaiset temppelit: on vettä, on laavaa, on ansamaisempaa menoa.

En ole siis vieläkään päässyt sinne Asgardin tehtävälle tai loppua laajentaville jutuille kun hoksasin että nuokin on tekemättä. Niistä ensimmäisen siis löysin ihan pelin alussa ja ihan vahingossa, minkä jälkeen niitä ei ole tullut yhtään vastaan. Muistin kuitenkin että ekassa paikassa oli kartta, josta näkee suunnilleen missä ne muut haudat on, joten sieltäpä sitten kävin ottamassa suuntaa. Mitään tehtävämerkkiäkään noista ei siis tule, joten eivät olleet muuta kuin pelaajan muistin varassa.

Nämähän on siis myös myöhemmin lisättyä sisältöä eikä osa pääpeliä.
 
Nyt tarvitsen vielä lisää uskonvahvistusta tarinan kestämiseen. Alan olla noin puolivälissä (?) ottaa suunnattomasti kupoliin pelin hahmot pääsankaria myöten. En edes tiedä kenestä aloittaisin.

Otetaan vaikka itse velipoika Sigrud. Ei auta herrani mun, kaveri ei ole koko pelissä tehnyt yhtään mitään mikä oikeuttaisi asemansa heimonsa ykkössentterinä. Raahaa kotiin jotain idän ihmeitä, kiukuttelee isälleen perinnöstä tai (ansaitusta) perinnöttömyydestä, tekee katoamistempun saman tien kun päästään uuteen maailmaan, joku hullu naikkonen kuiskuttelee sen korvaan suloisia satuja ja tämä alkaa juosta röökynän perässä ympäri brittein saarta, haluaa siis ITSE päästä sen mukaan vangiksi ja nyt sen perässä juostaan linnasta linnaan missä Toad tuumaa aina lopuksi että prinsessasi onkin toisessa linnassa. No löytyi siitä jo yksi käsi eli käsimiestä voi hieman harmittaa tässä vaiheessa, voi jee… Voisi omasta puolestani löytyä vaikka kuolleena. Minkäänlaista haluan pelastaa veljeni tunnetta ei ole syntynyt.

Entäpä sitten tämän vaimo Randvi? Siellä se seisoo yhdessä huoneessa tuijottelemassa karttaa mihin lyödään aina puukkoa pöytään pohjalaisittaim. That’s it. Jokaiseen keskusteluun tarjotaan nyt sydämen kuvaa kun minut kerran pakotettiin heppa-ajelulle, mutta kun ei värähdä, niin ei värähdä. Täysin mauton ja hajuton hahmo, Kassandran kohdalla kun dialogeissa näkyi sydäntä, niin sitä painettiin aina, riippumatta oliko vastassa nainen tai mies. Se vain toimi Kreikan saarilla. Ei ihme, että äijä karkasi ensitilassa rimpsalle.

Entäpä Dag? Ihan käsittämättömän huonosti kirjoitettu hahmo. Mitä se minulle tulee huutamaan kun hänen Jaarlinsa lähtee kylille? Dilalogissa ei ollut kertaakaan valintaa, että pidä tunkkis, hoida homma paremmin. Kaveri käy kuumana kun hellan koukku ja haluaa itse juosta päin kirvestäni ja muu kylä kääntyy kauhuissaan kuinka kauhea Eivor on. Joo joo, hypätkää vaan kaivoon kaikki muutkin.

Ivarr? Tuossa oli nyt hieman särmää, mutta oli sitten lopulta kuitenkin aika yksiulotteinen. Verta, verta ja murhaa. Koska sellaisiahan me tosi viikingit ollaan. Ihan vittuilakseni potkin kirvee ojan pohjalle ja lähetin miehen Hellheimiin.

Ceolbert ja mitä muita pyhiä rauhan miehiä täällä on. Tyypillinen ei-viikinki. Tämä pätee kaikkiin herran lampaisiin. Bääbää, lampaat. Ketään ei saa tappaa, ollaan kristittyjä ja kaikissa meissä on hyvää. Tervemenoa vaan sullekin ja terveisiä taivasten valtakuntaan.

Fulke? Mitä sieniä tääkin on vetänyt. Kuitenkin aina askeleen edellä ja suu käy enemmän kuin oikeastaan antaa uhkaa. Pääsee aina karkuun cut-scenen aikana. Se oli jo vankina ja tallessa, mutta eijejei, tottakai pelin pääpahis vapautetaan meidän toimesta ja on aina askeleen edellä. Niin laiskaa, niin laiskaa. Originissa ja Odysseyan mystisellä Orderilla oli edes jonkinlainen rakenne mitä pitkin kiivettiin kohti lohikäärmeen päätä. Tässä näitä kauloja mielestäni vain katkotaan sattumanvaraisesti ja ainoa merkki salaisten voimien kukistamisesta tulee kun ruudulle ilmestyy punainen väri avatarin päälle, että taisihan se olla pahis.

Assassiiniveljet? En edes muista nimiä. Kaikki on niin salaista, mitään ei kerrota. Eipä varmaan ole kerrottavaakaan… Tosin tarinansa ovat niin päälleliimattuja, ettei näihin pääse syntymään samanlaista sidosta kuin aikaisempiin. Assassiinit eivät istu pimeän keskiajan Englantiin mitenkään. Ovat mukana jotta saadaan Assassin’s Creed leima pelille kun pokeri ei riittänyt viikinkipelin tekemiseen.

Entäpä sitten itse Eivor? Täysin persoonaton ja sukupuoleton hahmo jolla ei ole omaa halua, tahtoa, persoonaa. Ei mitään. Ihan sama pelaako miehenä vai naisena. Dialogeista puuttuu se jokin mikä sai Odysseyn Kassandran loistamaan. Eivor vain…. On… On vain seuraava tehtävä, Sigrudin löytäminen ja siirtyminen alueesta seuraavaan. Välillä öristään kuin Christian Balen Batman. Mikään ei tartu, mikään ei varsinaisesti kosketa.

Se hahmoista. Ei pitäisi olla yllättynyt. Onhan tämä vain Assassin’s Creed, mutta olen silti hieman pettynyt. Nyt pitäisi valaa uskoa siihen, että tarina petraa loppua kohti. No ei tule petraamaan, sieltä on tulossa vielä suuri, ennalta-arvattava juonen käänne. Kaiken takana on varmaan Harald. I’m fuckin’ suprised!?!

Jos nyt tehtävissä tulisi jotain eritystä?. Seuraavaksi tarina vie minua taas vaihteeksi seuraavaan linnaan. Sitten murretaan porttia, katkotaan laskusillan ketjuja, katkotaan kauloja ja vihulaisia, joita spawnaa niin pitkään uusia kunnes muutamat välitavoitteet saavutetaan skriptatussa järjestyksessä.

Kirurgintarkkaa salamurhaamista missä yhdellä nuolella tai stiletin heilautuksella kylkiluiden väliin pystyi kiertämään koko homman on ollut tasan yhden kerran. Tämä ei ole Assassin’s Creed peli.

Tätä vielä seuraavat 60h? Käy melkein työstä.
 
Nyt tarvitsen vielä lisää uskonvahvistusta tarinan kestämiseen. Alan olla noin puolivälissä (?) ottaa suunnattomasti kupoliin pelin hahmot pääsankaria myöten. En edes tiedä kenestä aloittaisin.
En tiedä saatko minulta mitään vahvistusta, sillä vaikka en kokenut mainitsemiasi asioita yhtä voimakkaasti, niin en täysin voi sanoa kyllä vastaankaan. Tässä nyt jotain ajatuksia viestisi pohjalta:

Sigurdin asema määräytyy ihan sen viikinkihomman pohjalta eli sattui syntymään pomon pojaksi, ei se sen isompi juttu ole. Sekaisinhan se toki on mutta se oli mielestäni se pointtikin siinä, että ei ole johtajaksi. Pelaa vähän lisää ja peli kyllä kertoo tämän suoraan.

Itse keskityin alueiden tehtäviin, joten se pääjuoni eteni siellä taustalla tai ohessa eikä tullut oloa että olisin aktiivisesti jahdannut edes ketään. Tuntui että koska itse meni mukaan, niin olkoon ja että kyllä se siellä pärjää. Ymmärrän silti kritiikin, sillä hahmojen reaktiot oli sitä että on kiire ja onko se enää edes elossa. Itse riehuin rauhassa ympäri pitäjiä.

Randvin romanssia en kokenut sen huonompana kuin missään aiemmissakaan sarjan peleissä. Aina ne on sitä että kerrat käyt tietyn tehtävän (tai et edes sitä vaan vain puhut) ja olet suhteessa, jos niin päätät. Perusmenoa näissä ja muissa peleissä, missä nuo on mukana vain koska "pitää".

Dag tuntui koko ajan pelkältä sivuhahmolta enkä edes tajunnut kuka se tarkalleen on. Rooli tuntui olevan vain vastustaa kaikkea eikä ymmärtää että Eivor yrittää vain palvella pomoa parhaansa mukaan.

Ivarr oli ärsyttävä stereotyyppisyydessään ja ei päässyt Valhallaan vaan kirves jäi kauas. Helvetin petturi. Siinä mielessä onnistunut hahmo että pysyi roolissaan ja onnistui ärsyttämään.

Rauhanmiehet oli minusta ok sillä teki sitä mitä kirkonmiehet historiassa usein: sotivat ja tappoivat rauhan nimessä. Jos ei sinulla ole vielä tuota tullut niin tulee kyllä. Ne ei sodi vasta kun on pakko tai heille sopivaa ja minusta se oli ihan odotettavaa.

Fulkesta pidin. Mukavan seko. Pidin myös Orderin jahtaamisesta vaikka suurelta osin se olikin irrallista hommaa.

Siitä samaa mieltä että on tämä viikinpeli eikä assassiini. Nimen vuoksi mukana. Toisaalta pelissä on pitkästä aikaa taustalla sitä nykyajan hommaakin reilummin ja paremmin, joten vaikka Englannissa lähinnä hengailevat ja antavat juoneen motiiveja välillä, niin ovat kyllä pelissä ihan kivasti osana.

Itse en näe miten Kassandra oli sen parempi "kuori" kuin Eivorikaan. Ihan samaa itselle molemmat. Ei nämä mitään Geralteja tai Shepardeja ole tässä pelisarjassa koskaan. Ei edes Ezio.

Se hahmoista. Ei pitäisi olla yllättynyt. Onhan tämä vain Assassin’s Creed, mutta olen silti hieman pettynyt. Nyt pitäisi valaa uskoa siihen, että tarina petraa loppua kohti. No ei tule petraamaan, sieltä on tulossa vielä suuri, ennalta-arvattava juonen käänne. Kaiken takana on varmaan Harald. I’m fuckin’ suprised!?!
Sanoisin että juoni oli ihan viihdyttävä mutta ei se ihmeitä tarjoa. Loppu on hyvä mutta sen hyvyys riippuu paljolti siitä, että tykkäätkö nykyajan menosta vai et. Englannin osalta peli vähän kuin vain loppuu.

Jos nyt tehtävissä tulisi jotain eritystä?. Seuraavaksi tarina vie minua taas vaihteeksi seuraavaan linnaan. Sitten murretaan porttia, katkotaan laskusillan ketjuja, katkotaan kauloja ja vihulaisia, joita spawnaa niin pitkään uusia kunnes muutamat välitavoitteet saavutetaan skriptatussa järjestyksessä.
Kyllä se saman tekemistä on loppuun asti mutta onneksi nuo valloitukset on vain pieni osa peliä. Niistäkin tykkäsin kun ei ollut liikaa.

Kirurgintarkkaa salamurhaamista missä yhdellä nuolella tai stiletin heilautuksella kylkiluiden väliin pystyi kiertämään koko homman on ollut tasan yhden kerran. Tämä ei ole Assassin’s Creed peli.
Tätä olisi voinut toki olla enemmänkin ja ne harvat kohdat oli vähän turhan ohjattuja mutta en koe että koko pelisarjassa nämä olisi ikinä olleet kunnollista salamurhaamista. Sitä löytyy vaikka Hitmaneista tai Dishonoredista.

Tätä vielä seuraavat 60h? Käy melkein työstä.
Tämä pelisarja on aika pitkälti aina tätä. Itselle Valhalla kyllä maistui todella yllättävän hyvin.
 
Ylös Bottom