Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Autoilun ihanuutta ja omistamisen tuskaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nepean
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Niinkuin jo aikaisemmin sanoin, niin tuollaisella vessa+huoltoaseman kaupasta juoman osto paussilla tesla latautuu siten, että rangea on selvästi enemmän kuin oli tarkoitus edes ladata. Autohan tosiaan itse kertoo montako minuuttia pitäisi olla pysähdyksissä, jotta seuraavaan paikkaan pääsee. Vielä en ole ehtinyt käymään niin nopeasti vessassa ja juomaa ostamassa, etteikö auto olisi ehtinyt lataamaan yli tuon. Eli mitään 40min taukoja ei todellakaan ole kertaakaan tarvinnut tehdä.

Tänään käytiin kaupasta puolittain juosten hakemassa ainoastaan astianpesukoneen pesutabletteja, siinä ajassa ehti k-latauksella puskemaan noin 30% lisää, vaikka akussa oli lataukseen pistäessä jo 55% (eli ei ollut edes nopeas latausta enää siinä kohdin).

Jos laitan meiltä 900km päähän navin, niin auto ehdottaa kahta noin 6min pysähdystä.
Niin, mutta Tesla on yksi niistä merkeistä, jotka lataa nopeasti. MG ei näin ilmeisesti aikaisemman keskustelun perusteella ole.

Pointti siis on ihan sama. Sähköauton hankinnassa yksi tärkeistä ominaisuuksista on se, miten nopeasti autoa saa ladattua lyhyiden pysähdyksen aikana. Näin siis ainakin omalla kohdalla.

Teslaa tuskin tähän talouteen koskaan tulee, vaikka hinnat halpenisisivat, kun ei siellä oikein ole miellyttävää korimallia. Tästä siis päästään takaisin siihen, että jos oikeasti olisin ostohousut jalassa, niin lähtisin etunenässä selvittämään niitä kiinnostavien mallien lataustehoja.
 
Niin, mutta Tesla on yksi niistä merkeistä, jotka lataa nopeasti. MG ei näin ilmeisesti aikaisemman keskustelun perusteella ole.

Pointti siis on ihan sama. Sähköauton hankinnassa yksi tärkeistä ominaisuuksista on se, miten nopeasti autoa saa ladattua lyhyiden pysähdyksen aikana. Näin siis ainakin omalla kohdalla.

Teslaa tuskin tähän talouteen koskaan tulee, vaikka hinnat halpenisisivat, kun ei siellä oikein ole miellyttävää korimallia. Tästä siis päästään takaisin siihen, että jos oikeasti olisin ostohousut jalassa, niin lähtisin etunenässä selvittämään niitä kiinnostavien mallien lataustehoja.

Meillä on ollut sähköautoja taloudessa ekasta Nissan Leafistä lähtien, eikä kertaakaan ole tullut vastaan tilannetta, jossa pikalaturit eivät olisi olleet riittäviä. Esimerkiksi "budjettimallinen" Renault Zoe saa pikalatauksessa helposti yli 100km sillä 10 minuutin pysähdyksellä. Jos käy oikeasti kunnolla kaupassa vaikka jossain hypermarketissa, niin akkuun saa ongelmitta 40-50% ellei enemmänkin.

Nykyinen automme on Hyundai Kona, joka on yhä yksi parhaita keskihintaisia sähköautoja. Sillä pikalataus 10% -> 80% on noin 30-40 minuutin juttu talvisin, jolloin muutenkin meno on hitaampaa. Pitkät reissut pohjoiseen ovat näyttäneet, että se vessa/kahvi/safka pysähdys riittää enemmän kuin hyvin.

Itseäni on enemmän rassannut se, että Suomessa on kestänyt pitkään saada rotiin tuota villiä länttä laturien kanssa. Jokaisella on oma saamarin applikaatio, eikä standardeja tunnuta pitävän yllä ollenkaan. Ensi vuonnahan tähän on tulossa muutoksia, mutta on se kumma, että EU:lla kesti näin helpon asian korjaaminen.
 
Niin ja perusajoon voisin tosiaan ostaakin sen 1000 euron Primeran, mutta jos ajokilometrit koostuvat pääasiassa satunnaisista pitkistä maantieajomatkoista, silloin ei tee mieli lähteä kokeilemaan onnea.
Niin, no jos tosiaan käyttö olisi sitä että auto seisoo yli 90% vuodesta ja sillä ajetaan vain pari kertaa vuodessa Helsingistä Lappiin, niin siinä nyt ei taida olla merkitystä onko se 1000, 10000 tai 50K euron auto. Yhtä turha omistus joka tapauksessa ja rahallisesti varsinkin sitä typerämpi omistus mitä kalliimpi.

Mutta se pointtini kuitenkin oli ihan puhtaasti auton omistamisesta. Siinä kun ainoat vaihtoehdot eivät ole 50K euron pirssi tai 10000 euron "loppuun ajetut romut" vaan myös halvemmalla saa käyttöautoja. Eikä "halvemmalla" tarkoita myöskään vain sitä 1000 euron Primeraani, jonka otin esimerkiksi vain siksi koska se minulla sattuu olemaan. On myös kaikkea siitä 1000 euron Primeran ja 10000 euron autojen väliltä.

Edelleen kuitenkin ihmetyttää eniten miten 10000 eurolla voisi edes saada "loppuun ajettua romua" ellei ihan kusetetuksi tule :D
Minun järkeni kuitenkin sanoo että jos auto maksaa 10000 euroa, niin se ei mitenkään voi olla "loppuun ajettu romu".

Oma mielipiteeni ja käytännön kokemukseni myös on, että edes nuo 1000 euron halpikset ei välttämättä ole ajettu loppuun tai romuja. Ei ne uusia ole mutta jos vähän katsoo mitä ostaa niin saa autoa todella moneksi vuodeksi. Oman ajattelin ajaa joko loppuun tai niin kauan että alkaa olemaan jotain tarpeita, joihin se ei enää vastaa. Nykyisen ostin vain sen takia että aiemmassa 1996 Carina II:ssa ei ollut ilmastointia. Sen möin pois 250 eurolla vaikka siinä ei ollut muuta vikaa kuin että päästöt (Toyotamaisesti?) ei ikinä menneet helposti läpi katsastuksesta ja iän mukaisesti oli pieniä ruostetäpliä parissa kohtaa. Oli vanhempien auto, joka oli ollut heillä varmaan parikymmentä vuotta ja vähän turhan halvalla möin, mutta piti saada pois kun ei ollut paikkaa missä pitää. Nopeasti kyllä sitten menikin ja soiteltiin jopa perään.

Vanhat autot pysyvät paremmin kunnossa, jos niillä ajetaan säännöllisesti.
Lienee totta uudempienkin kohdalla vaikka tietysti uudet kauemmin varmasti kestävätkin pitkää seisottamista. En kuitenkaan koe että tuo toimisi jotenkin argumenttina vanhan auton ostamista vastaan kun mitäänhän autoa - tai muutakaan tavaraa - ei kannattane ostaa jos sitä ei käytä (tarpeeksi, jotta ostos olisi järkevä).

Aika monesti on aiempina vuosikymmeninä jäänyt auto matkan varrelle pidemmillä yhtäjaksoisilla ajeluilla. Ei huvita hengailla Lapin pohjoisosissa hajonneen auton kanssa odottaen apua ainakaan keskellä talvea.
Täytyy varmaan koputella puuta mutta tosiaan viisi vuotta on ajeltu ja ei kertaakaan ole ollut mitään ongelmia. Öljyt vaihdettu, polttoainetta tankattu ja renkaita vaihdettu tarvittaessa niin se on riittänyt.

Sellaisen kuvan olen saanut että Primerat (ehkä ylipäänsä Nissanit) ja Toyotat on aika varmoja ostoksia. Tietty ostotilanteessa kannattaa käydä läpi auto joka tapauksessa.

Aiempikin auto oli Primera (1991 P10, nykyinen on 2002 P11-144) ja sama homma: ei mitään muuta kuin ajoa ja perushommia (öljyt, bensat, kuluvat osat). Se auto homehtui ja ruostui sitten lopulta pihaan kun en jaksanut hankkia uutta pakoputkea vanhan tilalle. Toki oma rahatilannekin ja tarve autolle oli sellainen että se sitten jäi. Mitään varsinaista vikaa siinä ei siis ollut. Myöhemmin vähän naureskellut että "hieman" meni auto hukkaan mutta sekin maksoi vain pari tuhatta silloin joskus, öö, vuonna 2005 kai tms. Siitä toki maksoin vähän liikaa.

Toisaalta sitten taas mitä olen tutuilta kuullut niin kalliimmissa autoissa on ollut mm. 3000 eurolla vian etsintää ja osien vaihtamista vain sen takia että joku häiritsevä ääni saadaan pois (mitä ei muuten edes saatu pois) :D Tai pelkkä yksi remontti maksaa yli 1000 euroa, kun auton hinta on ollut 2000-3000 euroa.

Siinä kohtaa sitä miettii että mitä järkeä on ollut ostaa auto, jonka ylläpitoon menee noin helvetisti rahaa? Kaikki oma logiikka sanoo että on järkevämpää laittaa 1000 euroa autoon, jonka hajotessa saa uuden samalla hintaa sen sijaan että täytyisi maksaa tuhansia vain sen takia että joku ääni saataisiin pois häiritsemästä. Toki auton hankinta vie aina aikaa ja vaivaa mutta jos vaihtoehto on syytää rahaa korjaamolle ja odotella auton korjaamista, niin onko se sitten muka parempi vaihtoehto?

Ihmettelen siis auto-aiheen tiimoilta ihmisten erikoisia käyttäytymisiä: 10000 euron auto on "loppuun ajettu romu", 1000 euron autoja ei haluta mutta outoa ääntä etsiessä saatetaan maksetaan useita tonneja osista ja vianetsinnästä, yksi remontti voi maksaa halvemman auton verran ja se on ok, jne.

Muutenkin tuntuu että monilla on halu maksaa jatkuvasti jotain osamaksuja jostain. Eli on hienoa ostaa uutta ja kimaltelevaa ja maksaa sitä pikku hiljaa pois sen sijaan että ostaisi halvemman suoraan omaksi?
 
Viimeksi muokattu:
Ihmettelen siis auto-aiheen tiimoilta ihmisten erikoisia käyttäytymisiä: 10000 euron auto on "loppuun ajettu romu", 1000 euron autoja ei haluta mutta outoa ääntä etsiessä saatetaan maksetaan useita tonneja osista ja vianetsinnästä, yksi remontti voi maksaa halvemman auton verran ja se on ok, jne.
Auton ostamista on hankala miettiä täysin järjellä, jos on yhtään enempää kiinnostusta autoihin. Jos se on vain kulkupeli paikasta a paikkaan b, eikä välitä muuten ominaisuuksista, ulkonäöstä tai oikein mistään muustakaan siihen autoon liittyvästä, niin silloin 1000 euron auto on vaihtoehto. Muussa tapauksissa äkkiä se nälkä kasvaa syödessä, kun haluaakin sitä ja tätä. Tehokkaamman moottorin, tietyt varusteet, takuut, vähän ajetun ja mitä ikinä muuta onkaan. Tosin en minäkään kyllä sanoisi että 10k auto on loppuun ajettu romu. 10 000 euroa on sellainen summa, että sillä saa jo jonkun aika uuden halvan merkin auton tai sitten taas vähän vanhemman ja enemmän ajetun Audin, Mersun, Bemarin tai Volvon. Jos minulla olisi 10k budjetti autoon, niin katselisin kyllä molempia mainittuja vaihtoehtoja.

On ihan eri asia maksaa vaikkapa 30k arvoisen auton huollosta 1000 euroa, kuin 1000 euron auton huollosta edes 250 euroa. Korjaamalla se 30k auto, sen arvo kuitenkin on niin paljon korkeampi. Se nyt on selvää, ettei 1000 euron huoltoa halua ikinä tehdä, mutta jos se nyt olisi pakko tehdä.
Muutenkin tuntuu että monilla on halu maksaa jatkuvasti jotain osamaksuja jostain. Eli on hienoa ostaa uutta ja kimaltelevaa ja maksaa sitä pikku hiljaa pois sen sijaan että ostaisi halvemman suoraan omaksi?
En minä ainakaan halua maksaa osamaksuja, mutta monesti se on pakollista jos haluaa ostaa jotain kalliimpaa, kuten asunnon tai uudemman auton. Mitään ei tietenkään ole pakko ostaa, jolloin ei tarvitse maksaa osamaksuja. Päätöksiä, päätöksiä. :)

Tämä auton omistamisen ihanuus ja tuska on muutenkin vähän sellaista tunnepeliä. Ainakin minulle. Monesti on viime vuosien aikana tehnyt mieli ostaa joku kesäauto käyttöauton rinnalle. Monesti on myös tehnyt mieli päivittää käyttöautoa johonkin parempaan. Ei näitä voi järjellä selittää mitenkään. Autot vaan on kiinnostaneet ihan pikkumuksusta asti ja kovasti kiinnostavat edelleen. Nyt kun videopelifoorumilla ollaan, niin tämän omalla kohdalla näkee myös siinä että tulee pelattua paljon autopelejä ja kotoa löytyy simuvehkeet tätä varten.

Jos minulla olisi paljon ylimääräistä rahaa tai vaikka voittaisin lotossa, niin kyllä varmastikin ostaisin jonkun hienon (ja kalliin) auton oli se kuinka järjetöntä hyvänsä. :)
 
Viimeksi muokattu:
Kymppitonnin auto on valtaosassa tapauksista hyvin kaukana "loppuun ajetusta romusta", se täytyy sanoa. Toki sillä rahalla voi ostaa "loppuun ajetunkin", jos sen haluaa väkisin käyttää johonkin erikoisempaan/uutena kalliimpaan malliin, mutta pääasiassa tuollaisella rahalla saa hyvän ja vähintään kohtuullisilla kilometreillä ajetun laitteen, jossa on vielä varsin monipuolisestikin lisävarusteita. Varsinkin japanilaisista merkeistä löytyy paljon sellaisia malleja, joita voi tuolla hinnalla hankkia todella hyväkuntoisina ja hyvin pidettyinä.

Seuraavan esimerkin hintaluokka menee muutaman tonnin kymppitonnin ylitse, mutta on elävä esimerkki oikeasta elämästä. Miten olisi ostohetkellä 6 vuoden ikäinen Honda Civic noin 150 heppaisella koneella, mittarissa noin 85 000 km, ensimmäiseltä rauhallisesti liikenteessä toimivalta omistajalta, autoon tehty 6 vuoden aikana kaksi kertaa alustan massaus ja kahteen kertaan maalipinnan suojakäsittely, kaikki huollot tehty ajallaan merkkiliikkeessä. Lähisukulaiseni vaihtoi tuollaisen yksilön eteenpäin täysin uuteen uudemman mallin Civiciin kesällä '19 ja autoliike hyvitti autosta 13 000 euroa. Kutsuisiko joku tuollaista autoa "kymppitonnin hintaiseksi loppuun ajetuksi"?

Käytetyn auton ostaminen on tietysti aina isompi riski, kun täysin uuden ja takuuikäisen, mutta sieltä löytyy kyllä 'pienellä vaivalla' hyvään hintaan todella hyviäkin autoja, jos ei odota kuuta taivaalta. Joutuu tietysti tekemään taustatutkimusta jonkun verran ensin yleisellä tasolla ja katsomaan tarkasti läpi niitä potentiaalisia kandidaatteja, joita voisi olla ostamassa, mutta todella hyviä mahdollisuuksia on tehdä 'löytöjäkin'. Monesti siistin ja hyvin hoidetun käytetyn ostaminen voi olla jopa parempi sijoitus, kuin täysin uuden. Uudessa autossa arvo alenee usein sellaista tahtia, että sillä arvonalenemalla huoltaa ja vähän korjaakin sitä vähän käytettynä ostettua kummasti ja jää vielä ylikin. Tapauskohtaisia asioita tietysti, mutta varsinkin japanilaisten kohdalla tuntuu, että monesti sitä korjattavaa perushuoltojen ja jarruremonttien päälle ei edes kauheasti tule. Japanilaiset ovat tietysti myös ominaisuuksiltaan japanilaisia ja niiden kanssa monesti sitten 'joutuu tyytymään' siihen etuvetoon, pienempään tehomäärään jne. Jos taas on sporttisemman auton perässä, tai haluaa vaikka takavetoa, niin joutuu katselemaan muita vaihtoehtoja.

Toki sen kymppitonnin saa helposti kulutettua "loppuun ajettuun autoonkin", jos sen käyttää vaikkapa parikymmentä vuotta vanhaan M-Bemariin, tai vastaavaan Audiin tai Mersuun. 'Tavallinen kuljettaja' löytää sillä rahalla kyllä oikein hyvän ja nykyaikaiset lisäominaisuudet sisältävän auton varsin helpostikin.
 
Meidän auto on juurikin 10k maksanut, 42tkm ajettu Dacia Lodgy. Hyvä, halpa ja tilava(7-paikkainen), monen mielestä liian "nolo" mutta meitä ei onneksi jaksa se asia kiinnostaa.

Sähköauto olisi meillekin erittäin passeli, mutta tuon kokoluokan sähkistä ei taida vielä löytyä, eikä meillä siihen olisi varaakaan. Ajoakin niin vähän ettei halvemmat käyttökustannukset paljoa auta. Ehkä kymmenen vuoden päästä, kun hinnat laskee ja valikoima nousee.
 
Itse myin auton pois vuonna 2013, enkä ole sellaisen perään haikaillut. Jos tarttee jonnekin matkustaa, niin omistusauton vuosikustannuksilla saa aika monta kertaa ottaa jonkin tuliterän pirssin viikonloppuvuokralle.
Minun kontribuutioni auton omistamattomuuden ihanuuteen on miltei sama kuin sinulla. Toistaiseksi viimeisen autoni myin vuonna 2012 ja siitä lähtien on pärjätty jalan, fillarilla, julkisilla, taksilla ja vuokra-autoilla. Mulla on tuo sama Helsingin kantakaupungin parkkihaaste. Tuon viimeisen auton kohdalla auto oli parkkihallissa 200 euron kuukausihintaa vastaan. Pelkästään tuolla rahalla vien satunnaisesti tenavaani futiskisoihin vaikka uberilla ja tässä ei vielä oteta huomioon muita auton omistamiseen liittyviä kuluja. Säästö on huikea.

Pidemmät matkat vaikka sinne pakolliseen Lappiin hoidan paaaaljon mielummin yöjunitse kirjaa lukien ja netflixiä luukuttaen kuin itse harkitsisin lähteä ajamaan autoa edestakaisin niin kuin joskus ennen muinoin. Jos vartavasten tarvitsen autoilun tuomaa vapautta, niin tällöin ajan vuokra-autolla GoMoren kautta. Nykyisin käytännössä yksinomaan täyssähköllä.

Päivääkään en ole enää haaveillut omistavani enää autoa, joka väkisin seisoisi käyttämättömänä 80% ajasta.
 
Mulla on tuo sama Helsingin kantakaupungin parkkihaaste.
Jeps, itsellä keitti yli siinä kohtaa, kun olin vuoden 2013 tammikuussa saanut auton ihanasti rapun eteen. Tämä on näitä asukaspysäköintitunnuksella puljaamisen tähtihetkiä, kun autoa ei tarvitse jättää puolen kaupungin päähän.

Maaliskuussa sitten kaupunki oli jättänyt siirtokehotukset, että nyt tarttisi siirtää harjaajien tieltä biilit muualle. Koska tuo ei koske niitä, joilla auto on ollut parkissa kylttien pystytyshetkellä, en tehnyt mitään, joten kaupungin miehet siirsivät auton jonnekin lähimaastoon ja jättivät tuulilasiin 80 euron siirtomaksun. Auto löytyi pienen etsinnän jälkeen ja maksun sai reklamoimalla kumottua. Mutta yhtä hyvää pysäköintipaikkaa en sillä hetkellä löytänyt. Nyyh.

No, kuukautta myöhemmin tartti lähteä viemään autoa katsastukseen. Auton tietokone raportoi virheen, jota katsastuskonttorin systeemi ei tunnistanut, joten hylsy tuli. Huollossa selvisi, että lippu oli noussut, kun kerran oli ajanut bensatankin vähän turhan tyhjäksi, joten todistuslappusen kanssa pääsin uusintakatsastuksesta heittämällä läpi.

Tähän mennessä olin siis neljän kuukauden aikana ajanut autolla kolme kertaa: kerran kummipojan synttäreille, kaksi kertaa katsastukseen. Tässä kohtaa alkaa tyhmempikin miettiä, että onkohan tämä ihan paras omistus, mitä ihmisellä voi olla.

Äitienpäivänä ajettiin autolla Tampereelle, jätettiin se Rinta-Joupille pientä setelitukkoa vastaan ja palattiin junalla Helsinkiin. Ja tosiaan ikävä ei ole ollut.

Jos vartavasten tarvitsen autoilun tuomaa vapautta, niin tällöin ajan vuokra-autolla GoMoren kautta. Nykyisin käytännössä yksinomaan täyssähköllä.
Tuota GoMorea olen vähän itsekin harkinnut, mutta oliko siinä jokin kuukausimaksu? Mun käyttöni on niin harvaa, että tarvittaessa olen turvautunut Green Mobilityyn (kun tarttee käydä Ikeassa tjsp) tai Hertziin (viikonlopuksi sukuloimaan tai viikoksi Kolille). Täyssähköt on kivoja, kun ei tartte edes tankkaamassa käydä.
 
Auton ostamista on hankala miettiä täysin järjellä, jos on yhtään enempää kiinnostusta autoihin. Jos se on vain kulkupeli paikasta a paikkaan b, eikä välitä muuten ominaisuuksista, ulkonäöstä tai oikein mistään muustakaan siihen autoon liittyvästä, niin silloin 1000 euron auto on vaihtoehto.
Minusta edes tuo budjetti ei sulje pois että katsoo myös ominaisuuksia, ulkonäköä ja muuta. Minulle auton pitää myös olla sellainen että itse pidän siitä miltä se näyttää ja siinä on ne asiat mitä haluan olevan.

Tyydyn toki ominaisuuslistalla vähään. Ilmastointi oli periaatteessa se ainoa ja sain vakionopeudensäätimen ihan pyytämättä "mukaan". En tarvitse sitä mihinkään mutta siellä se on. Kaukosäätöinen keskuslukitus oli joskus juttu, jonka halusin mutta on aika pitkään ollut vaikea löytää edes autoa jossa sitä ei olisi.

Väittäisin siis että jos oma vaatimuslista ei ole hirveän pitkä tai sisällä liian nykyaikaisia "hömpötyksiä", niin vanhoissa autoissa on myös kohtuu helppo katsella sellainen yksilö, jossa ruksaantuu suurin osa, ellei kaikki asiat.

Väittäisin että myös kalliimmissa käytetyissä voi olla yhtä lailla vaikeuksia löytyy yksilö, jossa ominaisuudet, ulkoasu ja muu kaikki natsaisi. Uutta ostamalla ja varusteet itse valitsemalla sitten saa mutta nyt ei kai ollut tässä kohtaa järkeä ottaa niitä mukaan vertailuun jos lähtökohta oli 1000 euron autot.

Muussa tapauksissa äkkiä se nälkä kasvaa syödessä, kun haluaakin sitä ja tätä. Tehokkaamman moottorin, tietyt varusteet, takuut, vähän ajetun ja mitä ikinä muuta onkaan.
Varmasti näin voi ollakin mutta se on paljolti ihmisestä kiinni. En sanoisi että on vain ääripäät, joissa toinen haluaa vain kulkea paikasta toiseen ja toisessa pitää ruksata kaikki kohdat että kelpaa. Väittäisin että harvalla käytetyn auton ostajalla on auto, jossa ei olisi jotain, mistä on joutunut tinkimään tai jättämään jotain pois. Siinä ei välttämättä ole edes merkitystä onko kyse 1000 vai 10000 euron autosta vaan siitä, mitä hakee ja miten sitä haluamaansa on saatavilla.

Joku harvinainen auto tietynlaisilla varusteilla, moottorilla jne.? Ei välttismättis (hieno sana, eikö? :D ) onnistu mutta joku perus-Toyota, joita on tuhansia? Voi löytyä juuri se yksilö, jossa natsaa melkein kaikki tai jopa kaikki.

On ihan eri asia maksaa vaikkapa 30k arvoisen auton huollosta 1000 euroa, kuin 1000 euron auton huollosta edes 250 euroa. Korjaamalla se 30k auto, sen arvo kuitenkin on niin paljon korkeampi. Se nyt on selvää, ettei 1000 euron huoltoa halua ikinä tehdä, mutta jos se nyt olisi pakko tehdä.
Tässä voi vain tulla se harha kuin rahapelaamisessa, että kun on hävinnyt X määrän rahaa, niin kokee että täytyy satsata vain lisää että pääsee "omilleen". Eli kun auto on maksanut esim. 10000 tai enemmän, mitä nyt onkaan, niin jos siihen syytää jatkuvasti tonneja sisään remontteina niin tulee yhä vaikeammaksi vain luovuttaa "romun" suhteen ja lopettaa rahan tuhlaaminen koska siihen on jo panostanut niin paljon. Jos tästä siis hoksaa mitä meinaan.

Pointtisi auton korjaamisesta arvon säilymisen suhteen on taas ihan looginen mutta toisaalta jos ihan rahan kautta ajatellaan niin se 30K auto menettää jatkuvasti arvoaan ja jos vielä remontti on vaikka se 1000 euroa niin olet maksanut 31K autosta vaikka olisit ehkä saanut samat asiat toimittavan vehkeen esim. 5000 eurollakin. Näin esimerkkinä.

Se on autoissa juuri jännä että mietitään paljon sitä arvoa vaikka kuten sanottu, juuri autot on kovin huono sijoituskohde. Parhaiten kai se "arvo" pysyykin juuri niissä 1000 euron autoissa vaikka niistä ei saisi lopulta kuin pari sataa peltoautoksi myymällä. Jos siis miettii että 10000 euron autosta saataa pudota 1000 euroa pyyntihinnasta vain ajamalla sen ulos autokaupasta :D

En minä ainakaan halua maksaa osamaksuja, mutta monesti se on pakollista jos haluaa ostaa jotain kalliimpaa, kuten asunnon tai uudemman auton. Mitään ei tietenkään ole pakko ostaa, jolloin ei tarvitse maksaa osamaksuja. Päätöksiä, päätöksiä. :)
No joo, meni ehkä vähän off topiciksi mutta olen vähän ollut huomaavinani että ihmisillä tuntuu olevan jokin halua että kun yhdestä lainasta on päästy niin pitää heti ottaa uusi. Tyyliin "nyt kun auto on maksettu niin pitäisikö ostaa uudempi".

Tämä auton omistamisen ihanuus ja tuska on muutenkin vähän sellaista tunnepeliä. Ainakin minulle. Monesti on viime vuosien aikana tehnyt mieli ostaa joku kesäauto käyttöauton rinnalle. Monesti on myös tehnyt mieli päivittää käyttöautoa johonkin parempaan. Ei näitä voi järjellä selittää mitenkään. Autot vaan on kiinnostaneet ihan pikkumuksusta asti ja kovasti kiinnostavat edelleen.
Samoja fiiliksiä ajoittain mutta sitten järki sanoo ettei omilla ajoilla kannata satsata. Kerran viikossa kauppaan ja sitä varten vaikka Tesla pihaan? "Ehkä" ei kannata. Mutta olisihan se siisti. Jätän silti nekin rahat muuhun käyttöön.

Jos minulla olisi paljon ylimääräistä rahaa tai vaikka voittaisin lotossa, niin kyllä varmastikin ostaisin jonkun hienon (ja kalliin) auton oli se kuinka järjetöntä hyvänsä. :)
Sama! Ehkä joku Tesla sitten olisi kauppakassina pihassa :D

Kymppitonnin auto on valtaosassa tapauksista hyvin kaukana "loppuun ajetusta romusta", se täytyy sanoa. Toki sillä rahalla voi ostaa "loppuun ajetunkin", jos sen haluaa väkisin käyttää johonkin erikoisempaan/uutena kalliimpaan malliin, mutta pääasiassa tuollaisella rahalla saa hyvän ja vähintään kohtuullisilla kilometreillä ajetun laitteen, jossa on vielä varsin monipuolisestikin lisävarusteita.
Näin juuri. Ehkä siinä alkuperäisen kirjoittajan ajatuksessa sitten oli jokin erikoisempi auto mielessä mutta ei mitenkään voi yleistää että 10000 euron autot olisivat jotenkin loppuun ajettuja tai romuja. Ellei ole jotain poikkeusta selittämässä sitä, eli spessutapaus tai täysi kusetus :D

Käytetyn auton ostaminen on tietysti aina isompi riski, kun täysin uuden ja takuuikäisen, mutta sieltä löytyy kyllä 'pienellä vaivalla' hyvään hintaan todella hyviäkin autoja, jos ei odota kuuta taivaalta. Joutuu tietysti tekemään taustatutkimusta jonkun verran ensin yleisellä tasolla ja katsomaan tarkasti läpi niitä potentiaalisia kandidaatteja, joita voisi olla ostamassa, mutta todella hyviä mahdollisuuksia on tehdä 'löytöjäkin'.
Minä olen kokenut tuon "metsästyksen" jopa mielenkiintoisena. Vasta katselin autoja "sillä silmällä" ja oli lähellä että olisin käynyt testaamassakin. Tuli taas vain järki vastaan siinä että kun mitään vikaa ei ole nykyisessäkään ja ajot käytännössä pelkkää kauppareissua, niin ei.

Mutta ei se niin iso vaiva lopulta ole vaikka tuurillakin on tietysti iso osansa.

Monesti siistin ja hyvin hoidetun käytetyn ostaminen voi olla jopa parempi sijoitus, kuin täysin uuden. Uudessa autossa arvo alenee usein sellaista tahtia, että sillä arvonalenemalla huoltaa ja vähän korjaakin sitä vähän käytettynä ostettua kummasti ja jää vielä ylikin. Tapauskohtaisia asioita tietysti, mutta varsinkin japanilaisten kohdalla tuntuu, että monesti sitä korjattavaa perushuoltojen ja jarruremonttien päälle ei edes kauheasti tule.
Tässäpä paljon asioita, joista olen samaa mieltä. Sijoituksena uusi auto taitaa melkein aina olla se huonoin ja arvo alenee nopeiten varmasti juuri sen kohdalla. Ja uuden auton ja sen huoltojen hinnalla ostaa ja pitää kunnossa montakin halvempaa ja tilaa vaikka jousikvartetin ylijäämärahoilla rempan ajaksi talliin soittamaan taustamusiikkia, jos haluaa. Japanilaisten maine taas tuntui pitävän minun kokemusten kautta paikkansa: perhe on ollut aina Toyota-porukkaa ja niitä parhaimmillaan ollut pihassa 6 tai 7 (ja siis ihan ajossa olevia, vanhempien ja sisarusten autoja eikä mitään mätäneviä romuja) ja itse olen päätynyt sitten jotain kautta Primeroita ostamaan.

Japanilaiset ovat tietysti myös ominaisuuksiltaan japanilaisia ja niiden kanssa monesti sitten 'joutuu tyytymään' siihen etuvetoon, pienempään tehomäärään jne. Jos taas on sporttisemman auton perässä, tai haluaa vaikka takavetoa, niin joutuu katselemaan muita vaihtoehtoja.
Näin tietysti mutta en ymmärrä mitä vikaa on etuvedossa :D En ole koskaan ollut mitään "bemarimiehiä", jotka vedää slaidissa mutkiin tai hassuttelee takapotkulla ja jos takapotkusta jotain käytännön oikeaa hyötyäkin jossain on, niin en ole osannut kaivata. Tehoissakin olen ajatellut myös bensankulutusta ja verotusta, joten olen nimenomaan halunnut maksimissaan 1.6 litraisella olevan auton :D

Mutta tottahan se on että jos haluaa muuta niin niitä ei välttämättä löydy japanilaisista. Paitsi että mites ne kaikki drifting-autot ja muut? Ei taida olla etuvetoja? :D Mutta ehkä ne on kategoria erikseen.

Toki sen kymppitonnin saa helposti kulutettua "loppuun ajettuun autoonkin", jos sen käyttää vaikkapa parikymmentä vuotta vanhaan M-Bemariin, tai vastaavaan Audiin tai Mersuun. 'Tavallinen kuljettaja' löytää sillä rahalla kyllä oikein hyvän ja nykyaikaiset lisäominaisuudet sisältävän auton varsin helpostikin.
Kymppitonninhan saa kulutettua vaikka siihen autotallin taustamusiikkia soittavaan jousikvartettiin jos haluaa mutta jos rahat käyttää järkevästi niin 10000 eurolla pitäisi saada mielestäni jo oikein hyvä kulkupeli. Mutta ehkä olen väärä ihminen sanomaan kun kerran minulle jo 1000 euron kaara on hyvä :D
No, kuukautta myöhemmin tartti lähteä viemään autoa katsastukseen. Auton tietokone raportoi virheen, jota katsastuskonttorin systeemi ei tunnistanut, joten hylsy tuli. Huollossa selvisi, että lippu oli noussut, kun kerran oli ajanut bensatankin vähän turhan tyhjäksi, joten todistuslappusen kanssa pääsin uusintakatsastuksesta heittämällä läpi.
Juuri tällaistenkin kauhukuvien takia en edes haluaisi autoa, joka itkee ja valittaa jostain olemattomasta tai tuntemattomasta asiasta ja jonka vuoksi en voi ajaa enkä edes itse selvittää miksi en voi ajaa. Ja pahimmassa tapauksessa sitä vikaa ei edes selviä huollossa.

Vanhoissa autoissa kuuntelet, katselet ja päättelet missä vika voisi olla ja jos et itse osaa niin huollossa viimeistään yleensä löytävät mistä voisi johtua. Ja jos sen vian löysit itse, niin voit aika vähällä vaivalla korjata monet niistä itse. Yleensä isoin este on ettei autoa saa järkevään paikkaan huoltoa varten, eli puuttuu hallinosturit ja muut, mutta jos se ei tule vastaan niin pitkälle pääsee itse.

Minä olen opetellut sekä pc-, konsoli-, ohjelmisto-, polkupyörä- että auto-korjaamista ja huoltoa ihan netistä sekä tekemällä. Ei ole rakettitiedettä mikään noista ja kun kerran googlettaa ja sisäistää niin on taas astetta osaavampi. Enkä ikinä ole pitänyt itseäni minään remonttireiskana tai vastaavana mutta varsinkin näin vanhemmiten noista on alkanut kiinnostumaan vähän sillä ajatuksella että "mitenkäs tämä nyt toimii ja mitä pitäisi tehdä että sen saisi korjattua taas kuntoon".

Toisaalta kun on ollut IT-tuessa töissä niin tietynlainen looginen ajattelu, ongelmanetsintä ja -ratkaisu tulee selkärangasta.

Kaikkea ei tietysti pysty tai jaksa itse korjata mutta paljon enemmän mitä tuntuu keskiverto ihminen haluavan tai kuvittelevan osaavansa.

PS. En tiennyt että minulla on autoilusta(kin) näin paljon asiaa :D
 
Viimeksi muokattu:
Minusta edes tuo budjetti ei sulje pois että katsoo myös ominaisuuksia, ulkonäköä ja muuta. Minulle auton pitää myös olla sellainen että itse pidän siitä miltä se näyttää ja siinä on ne asiat mitä haluan olevan.

Tyydyn toki ominaisuuslistalla vähään. Ilmastointi oli periaatteessa se ainoa ja sain vakionopeudensäätimen ihan pyytämättä "mukaan". En tarvitse sitä mihinkään mutta siellä se on. Kaukosäätöinen keskuslukitus oli joskus juttu, jonka halusin mutta on aika pitkään ollut vaikea löytää edes autoa jossa sitä ei olisi.

Väittäisin siis että jos oma vaatimuslista ei ole hirveän pitkä tai sisällä liian nykyaikaisia "hömpötyksiä", niin vanhoissa autoissa on myös kohtuu helppo katsella sellainen yksilö, jossa ruksaantuu suurin osa, ellei kaikki asiat.

Väittäisin että myös kalliimmissa käytetyissä voi olla yhtä lailla vaikeuksia löytyy yksilö, jossa ominaisuudet, ulkoasu ja muu kaikki natsaisi. Uutta ostamalla ja varusteet itse valitsemalla sitten saa mutta nyt ei kai ollut tässä kohtaa järkeä ottaa niitä mukaan vertailuun jos lähtökohta oli 1000 euron autot.
Kaikki on kiinni merkistä, mallista ja vuosiluvusta. Ihmisillä on tottakai erilaiset tarpeet ja halut auton suhteen, mutta onneksi on huima määrä erilaisia autojakin.
Varmasti näin voi ollakin mutta se on paljolti ihmisestä kiinni. En sanoisi että on vain ääripäät, joissa toinen haluaa vain kulkea paikasta toiseen ja toisessa pitää ruksata kaikki kohdat että kelpaa. Väittäisin että harvalla käytetyn auton ostajalla on auto, jossa ei olisi jotain, mistä on joutunut tinkimään tai jättämään jotain pois. Siinä ei välttämättä ole edes merkitystä onko kyse 1000 vai 10000 euron autosta vaan siitä, mitä hakee ja miten sitä haluamaansa on saatavilla.
En ainakaan tarkoituksella yrittänyt kuvata tai asettaa vastaan pelkkiä ääripäitä. Nälkä voi kasvaa syödessä siitä tuhannen euron alkuperäisestä budjetista vaikka 5000 euroon tai vaikka 15000 euroon. Tai ehkä sitä huomaa kohta olevansa autoliikkeen marmorilla katsomassa ihan uusia autoja. Tarkoitan siis että se nälkä kasvaa vaikka nyt sitten omiin tarkoitusperiin ja haluihin nähden johonkin pisteeseen.
Tässä voi vain tulla se harha kuin rahapelaamisessa, että kun on hävinnyt X määrän rahaa, niin kokee että täytyy satsata vain lisää että pääsee "omilleen". Eli kun auto on maksanut esim. 10000 tai enemmän, mitä nyt onkaan, niin jos siihen syytää jatkuvasti tonneja sisään remontteina niin tulee yhä vaikeammaksi vain luovuttaa "romun" suhteen ja lopettaa rahan tuhlaaminen koska siihen on jo panostanut niin paljon. Jos tästä siis hoksaa mitä meinaan.

Pointtisi auton korjaamisesta arvon säilymisen suhteen on taas ihan looginen mutta toisaalta jos ihan rahan kautta ajatellaan niin se 30K auto menettää jatkuvasti arvoaan ja jos vielä remontti on vaikka se 1000 euroa niin olet maksanut 31K autosta vaikka olisit ehkä saanut samat asiat toimittavan vehkeen esim. 5000 eurollakin. Näin esimerkkinä.

Se on autoissa juuri jännä että mietitään paljon sitä arvoa vaikka kuten sanottu, juuri autot on kovin huono sijoituskohde. Parhaiten kai se "arvo" pysyykin juuri niissä 1000 euron autoissa vaikka niistä ei saisi lopulta kuin pari sataa peltoautoksi myymällä. Jos siis miettii että 10000 euron autosta saataa pudota 1000 euroa pyyntihinnasta vain ajamalla sen ulos autokaupasta :D
Auto on huono sijoituskohde. Se on selvää. Uudesta autosta tippuu nopeasti arvo, mutta eipä siihen noin yleensä niitä kalliita remppoja tulekaan. Ja jos tulee, niin siksi uusissa autoissa on takuu. Ehkä myöskin oletus on, ettei edes 10 000 euron autoon tarvitse jatkuvasti "syytää tonneja sisään". Silloin on yksinkertaisesti paska yksilö ja huonoa tuuria.

Ajattelen asiaa siis niin että jos korjaisin 30k autoa tuhannella eurolla, niin se minun 30k auto on edelleen "uuden veroinen" ja sen arvo tippuu sitä niin sanottua normaalia laskukäyrää. Joo, 5000 eurolla saa kulkupelin myös. Kuin saa myös 1000 eurolla tai 500 eurolla ja luksusmersu maksaa edelleen jotain 80 000 - 100 000 euron luokkaa. Kaikki on autoja ja kaikille tuntuu löytyvän ostajia. Kuten aikaisemmin sanottu, hankala on auton ostoa pelkällä järjellä selittää.
No joo, meni ehkä vähän off topiciksi mutta olen vähän ollut huomaavinani että ihmisillä tuntuu olevan jokin halua että kun yhdestä lainasta on päästy niin pitää heti ottaa uusi. Tyyliin "nyt kun auto on maksettu niin pitäisikö ostaa uudempi".
Tämänkin on sillä tavalla loogista, kun yhtäkkiä onkin enemmän käyttörahaa. Joillekin se tarkoittaa auton päivitystä, toisille osakesalkun kasvattamista ja kolmannelle säästötilin avaamista. Emmä tiedä, tietyt kuukausikulut kun on, niin niihin kyllä helposti tottuu. Kuului siihen sitten auton osamaksu tai ei. Taaskaan järkevyys ei tässä näyttele mitenkään liian isoa osaa. :D
Samoja fiiliksiä ajoittain mutta sitten järki sanoo ettei omilla ajoilla kannata satsata. Kerran viikossa kauppaan ja sitä varten vaikka Tesla pihaan? "Ehkä" ei kannata. Mutta olisihan se siisti. Jätän silti nekin rahat muuhun käyttöön.
Ihan tämän keskustelun takia eilen tarkistin paljonko meidän kohta kolme vuotiaalla autolla on ajettu. Mittari näytti pikkusen vajaa 35000 kilometriä. Ajellaan siis vähän enemmän kuin vain kerran viikossa kauppaan ja tuntuu, että auto on aika tarpeellinen osa arkea, vaikka kilometrejä ei kerrykään kuin noin 12000 vuodessa. Voisi olla halvempikin auto, mutta ei minua silti harmita ajaa uudella autolla. Valintojahan nämä on.
Sama! Ehkä joku Tesla sitten olisi kauppakassina pihassa :D
Ferrari pihaan pällisteltäväksi. Niin se olla pitää. :D
 
Jeps, itsellä keitti yli siinä kohtaa, kun olin vuoden 2013 tammikuussa saanut auton ihanasti rapun eteen. Tämä on näitä asukaspysäköintitunnuksella puljaamisen tähtihetkiä, kun autoa ei tarvitse jättää puolen kaupungin päähän.
Kuulostaa tutulta.
Tuota GoMorea olen vähän itsekin harkinnut, mutta oliko siinä jokin kuukausimaksu? Mun käyttöni on niin harvaa, että tarvittaessa olen turvautunut Green Mobilityyn (kun tarttee käydä Ikeassa tjsp) tai Hertziin (viikonlopuksi sukuloimaan tai viikoksi Kolille). Täyssähköt on kivoja, kun ei tartte edes tankkaamassa käydä.
GoMoressa ei ole kuukausimaksua. Siinä vuokrataan suoraan autonomistajlta. GoMore on vain platform vuokraajan ja autonomistajan välissä. Pääsääntöisesti en edes näe omistajaa vuokratessa ja palauttessa. Kaikki toimii appiksella suoraan ml. ovien avaus. Todella kätevää jakamistaloutta.

Green Mobilitykin on aktiivisesti käytössä yhtenä optiona.
 
GoMoressa ei ole kuukausimaksua. Siinä vuokrataan suoraan autonomistajlta.
Ah, joo, tämä olikin eri kuin Omago. Olin kyllä kuullut tuosta GoMoresta, mutta aktiivisesti unohtanut sen. Pari kertaa käytin Bloxcaria(?), joka oli vähän samalla konseptilla, mutta hämmentävästi onnistui taiteilemaan itsensä konkurssiin. (Hieno saavutus, kun ajattelee sen olleen vain alusta ilman kiinteitä omistuksia.) Sitä kautta sain kuitenkin kerran aika namin Tesla 3:n lainaan. Täytyy testata tuota GoMorea jossain vaiheessa.
 
Pari kertaa käytin Bloxcaria(?), joka oli vähän samalla konseptilla, mutta hämmentävästi onnistui taiteilemaan itsensä konkurssiin. (Hieno saavutus, kun ajattelee sen olleen vain alusta ilman kiinteitä omistuksia.)
Jep :) Bloxcaria (tjsp) käytin itsekkin ennen GoMorea, mutta jälkimmäisessä on selvästi paljon mietitympi palvelu.
 
Näin tietysti mutta en ymmärrä mitä vikaa on etuvedossa :D En ole koskaan ollut mitään "bemarimiehiä", jotka vedää slaidissa mutkiin tai hassuttelee takapotkulla ja jos takapotkusta jotain käytännön oikeaa hyötyäkin jossain on, niin en ole osannut kaivata. Tehoissakin olen ajatellut myös bensankulutusta ja verotusta, joten olen nimenomaan halunnut maksimissaan 1.6 litraisella olevan auton :D

Mutta tottahan se on että jos haluaa muuta niin niitä ei välttämättä löydy japanilaisista. Paitsi että mites ne kaikki drifting-autot ja muut? Ei taida olla etuvetoja? :DMutta ehkä ne on kategoria erikseen.
Ei etuvedossa toki mitään vikaa ole, ei todellakaan. Itselläkin olivat ensimmäiset autot japanilaisia etuvetoja ja ne ajoivat asiansa, veivät paikasta A paikkaan B, varsin hyvin ja varsin pienillä käyttökuluilla. Käyttöautoihin etuveto sopii oikein hyvin. Päädyin sitten kuitenkin parin muutaman tonnin japanilaisen jälkeen ostamaan seuraavaksi autokseni saksalaisen kohtuullisen tehokkaan takavedon ja voin sanoa, että kyllä vetotapa ajamiseen eroa tekee. Yliohjaaminen versus aliohjaaminen on kyllä sellainen asia, jonka todellakin huomaa ja ihan päivittäisessä menossa huomaa, kuinka paljon 'näppärämpi' ja 'kevyempi' takavetoa on pyöritellä. Tämä tekijä tulee tietysti esiin käyttötavan mukaan, eikä sitä välttämättä huomaa moottoritietä suoraan ajaessa, jos pääasiallinen ajo on sellaista. Itsellä tulee kuitenkin kohtuu paljon ajoa kaupungissa ja mutkaisemmillakin teillä, missä tuon eron huomaa todella helposti.

Ja vaikka kyseessä onkin 'sporttiauto', eli takaveto ja melkein kolmesataa heppaa, niin ei se itselleni mikään lelu ole, jolla sladiteltaisiin tai hassuteltaisiin. Ei edes talvella. Halusin vain aikanaan kokeilla jotain 'erilaista' japanilaisten etuvetojen jälkeen ja olen ollut tyytyväinen tähän valintaani ajo-ominaisuuksien puolesta. Nykyaikaiset ajovakautusjärjestelmät ovat myös niin hyviä, että talvikeleillä ei ole ollut mitään ongelmia millään keleillä. Puhutaan nyt siis märästä nollakeliasfaltista, pikkupakkasjäästä tai isommastakin lumimäärästä. Reservitehoa on kiva olla olemassa, koska joskus sitä vaan ohittaessa tarvitsee ja se tekee ohittamisesta 'turvallisempaa'. Lisäksi hyvillä kesäkeleillä on kiva joskus isommalle tielle liittyessä vähän nopeammin kiihdyttää. Toki tämä valinta tekee vakuutuksista vähän kalliimpia ja bensaa kuluu se litra tai vähän toista enemmän satasella normiajossakin, mutta tämä on valintojen maailma. Omat vuosittaiset ajot ovat tällä hetkellä noin 8-10k km, joten olen ottanut sellaisen asenteen, että silloin, kun ajan, niin haluan 'nautiskella ajosta'.

Oman autoiluhistoriani ensimmäiset kymmenisen vuotta kuluivat hyvin samanmoisesti, kuin sinulla. Omistuksessa oli parin tonnin japanilaisia, jotka olivat varsinkin hintaansa nähden hyviä autoja ja tekivät sen perustyön, mitä autoilta odotetaankin: veivät perille luotettavasti ja varsin 'halvalla'. Automiehenä kuitenkin toiveissa oli aina, että jossain vaiheessa voisin hommata vähän paremman ja menevämmän kulkineen alle ja sellainen on nyt ollut hyvän tovin jo tilanne. Eron aikaisempaan kyllä huomaa joka suhteessa. Tietysti eroa on autojen kehitysessä ja ikäluokassakin, kun nykyinen saksalainen takaveto on vuosimalliltaan melkein 15 vuotta uudempi, kuin sitä edeltänyt japanilainen oli.
 
Katselin itseasiassa tuossa kesän alussa autoja ja kyllä minusta sinne 10 000 euroon asti löytyi aika reilusti loppuun asti ajettuja romuautoja tai minun arvioni mukaan siihen kategoriaan sopivia. Esim. pitkälti yli 200 000 kilometriä ajettuja ja pitkälti yli 10 vuotiaita autoja. En nähnyt edes merkittävää eroa sen suhteen, miksi joku auto maksaa vaikka 3500 euroa, toinen 5000 ja kolmas 7500. Aika lailla pitäisi rampata katsomassa autoja ympäri maakuntia, jos haluaisi löytää sen helmen ja siihen en ajatellut panostaa. Se onkin yksi syy miksi en halua ostaa autoa.

Minun kaupankäyntitaidot ovat myös aika onnettomat. Yleensä olen valmis lyömään heti kaupat lukkoon ja kun myyjä innostuu, puoliso tinkii auton hinnasta vähintään puolet pois. Lisäksi ostaisin kuitenkin jonkun Alfa Romeon, jos ostaisin autoa pääasiassa omaan käyttöön. Uuden auton kanssa saisi sen kolmen vuoden takuun ainakin ja tietäisi paremmin mitä on ostamassa. Ennen ollaan ostettu niitä parin tonnin ihmeitä, eikä niistä yleensä ole ollut mihinkään, oli ne sitten japanilaisia tai ranskalaisia.
 
Tuon kymppitonnin maagisen hintarajan tarjonta on kovin helppo testata nettiauton erinomaisten suodattimien avulla. Esimerkiksi bensakäyttöisiä, uudempia kuin 2015 ja alle 125tkm rullattuja autoja löytyy yli 400kpl. Suuri osa toki pikkuautoja mutta aikamoinen valinta myös keskikoon perhefarkkuja, kuten Kia Ceed , Opel Astra tai Ford Focus. Ja tähän kategoriaan on yleensä saatavilla myös autoliikkeiden omat takuut. Eli ihan ns. "Järkiautoja" sellaista kaipaavalle.
 
Katselin itseasiassa tuossa kesän alussa autoja ja kyllä minusta sinne 10 000 euroon asti löytyi aika reilusti loppuun asti ajettuja romuautoja tai minun arvioni mukaan siihen kategoriaan sopivia. Esim. pitkälti yli 200 000 kilometriä ajettuja ja pitkälti yli 10 vuotiaita autoja. En nähnyt edes merkittävää eroa sen suhteen, miksi joku auto maksaa vaikka 3500 euroa, toinen 5000 ja kolmas 7500. Aika lailla pitäisi rampata katsomassa autoja ympäri maakuntia, jos haluaisi löytää sen helmen ja siihen en ajatellut panostaa. Se onkin yksi syy miksi en halua ostaa autoa.
Okei, tässä varmaan täytyy hoksata varsinkin tuo kohta "minun arvioni", koska se sinun arviosi eroaa merkittävässti siitä, mikä minun mielestäni on "loppuun asti ajettu", "romuauto" tai näiden yhdistelmä.

Toisaalta nyt tuo tekstisi on ihan eri kuin aiempi, jossa yhdistyivät nimenomaan 10000 euron hinta ja "loppuun ajettu romu". Tässä kohtaa kuitenkin kirjoitat jo 3500, 5000 ja 7500 euron autoista, mitkä eroavat mielestäni merkittävästi siitä 10000 eurosta.

Olkoonkin että minä ajattelen yhä että edes tuo 3500 euron hinta ei ole mitään sellaista että sen kautta voisi yleistää sen hintaluokan autot "loppuun asti ajetuiksi", "romuautoiksi" saati näiden yhdistelmäksi, joten yhä jään vain ihmettelemään miten kukaan voi yleistää 10000 euron autot loppuun ajetuiksi romuiksi. Eikä ymmärrystä edes auta vaikka muuttaisi sen muotoon "auton joiden hinta on nollasta 10000 euroon" koska ei se siltikään ole käytännössäkään mitenkään realistista.

Mutta kuten jo alussa kirjoitin, niin ehkä sinun käsityksesi romuista tai loppuunajetusta ovat vain jostain toisesta ääripäästä.

Minun kaupankäyntitaidot ovat myös aika onnettomat. Yleensä olen valmis lyömään heti kaupat lukkoon ja kun myyjä innostuu, puoliso tinkii auton hinnasta vähintään puolet pois.
Minulla ollut vähän samaa. Maksoin aiemmasta autostani hitusen liikaa ja vasta tuon nykyisen kohdalla olen sitä mieltä että maksoin sopivan summan. Ja yritin jopa tinkiä vaikka hinta oli mielestäni sopiva jo pyynniltäänkin.

Mutta en minä autoa jättäisi ostamatta vain sen takia että en osaisi tinkiä. Sehän riittää että löytyy vehje, jonka lähtöhinta on jo sellainen että sen pystyy hyvillä mielin maksamaan.

Ennen ollaan ostettu niitä parin tonnin ihmeitä, eikä niistä yleensä ole ollut mihinkään, oli ne sitten japanilaisia tai ranskalaisia.
Näistähän kuulisi mielellään lisääkin että mitä on ollut ja minkälaisen auton kanssa. Ja oliko kuinka sokkona ostettuja tapauksia vai tuliko tarkastetun auton kanssa jotain täysin puskista.

En tiedä sitten onko huonoa tuuria vai mitä mutta omat kokemukset taas on päinvastaiset. Olen usein ihmetellytkin että miksi laittaisin enemmän rahaa kun sillä tonnilla tai vähän päälle saa jo menopelin, jolla sen kun vain ajelee menemään.

Mutta sehän on jo monesti todettu: autot on yksilöitä ja eri merkeissä on omat "kujeensa". Tuurilla iso osa ja paljon myös sillä että miten hyvin pystyy ostettavaa autoa tarkistamaan ennen ostoa.
 
Jos riittää, että auto toimittaa vaan välinettä kulkea paikasta A paikkaan B, niin ei siinä mitään ja silloin tonnilla varmasti saa soivan kulkupelin. Itselleni asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, minkä takia ei kymppitonni itselleni riittäisi uuden auton budjetiksi. Joskus kauan aikaa sitten keskustelimme @shamaniac tästä aiheesta myös DualSense Edge-aiheen parissa, joka lipesi sivuraiteelle.

Autolla tulee ajeltua tässä elämäntilanteessa varmaan sellaiset 25 000km vuodessa- työmatkoja, lasten harrastuksia ja pidempiä lomareissuja/sukulointeja. Parasta tietty olisi, jos autoa ei tarvitsisi ollenkaan, mutta täällä Espoon laitamilla moinen ei tahdo varsinkaan lapsiperheen kanssa onnistua helposti. Mikään autofiili en siis ole, enkä siitä syystä ole valmis laittamaan autoon rahaa (merkin, moottorin yms takia. Auton esteettisyys (omaan silmään) toki merkitsee kuitenkin jotain, eli tämä on yksi merkittävä tekijä auton valinnassa joka voisi näkyä myös hinnassa.

Tärkeimpiä ominaisuuksia autolle (sen lisäksi, että se liikkuu) ovat taloudellisuus, ajomukavuus, turvallisuus sekä erinnäiset lisävarusteet. Turvallisuus erityisesti on tärkeää, kun auton kyydissä kuitenkin kulkee useimmiten koko perhe, enkä tästä halua joustaa laisinkaan ja olen siitä valmis maksamaan. Osittain samasta syystä luotettavuus nousee isoon rooliin, minkä takia suosin mahdollisimman uutta autoa (kyllä kyllä, ei uudempi auto automaattisesti tarkoita etteikö se voisi levitä puolimatkassa mökille, mutta väitän että suuremman luokan katastrofille pitäisi olla pienempi mahdollisuus). Autossa aikaa tulee vietettyä paljon, joten ajattelen sitä myös tietyllä tavalla kodin jatkeena ja haluan että siellä viihtyy mahdollisimman hyvin pidemmätkin matkat. Siksi ajomukavuutta parantavat lisävarusteet, sisätilan melu, mukavat istuimet sekä ihan vaikka äänentoistojärjestelmä ovat sellaisia asioita, mihin olen myös valmis laittamaan rahaa. Aivan ykkösjuttu ja elämänlaatua parantava asia on webasto, jolla auton saa talvella lämpimäksi ennen ajomatkaa kahvia hörppiessä, eikä aikaa tarvitse käyttää tuulilasin skrabaamiseen. Paljon tässäkin tuli nyt sellaisia "kermaperseily"-luokkaan meneviä juttuja, mutta mitä kukin nyt sitten on valmis maksamaan omaa elämäänsä helpottavista asioista? Telkkarista kahvinkeittimeen saa kaikkeen käytettyä rahaa juuri sen mukaan, mistä on itse valmis maksamaan ja on varaa maksaa.

Minusta se on vähän sellaista vaareilua (koska oma vaarini tätä harrasti) jurnuttaa toisen hankinnoista. "Miksi ostaa tuollainen kallis televisio kun kuva näkyy tästä putkitöllöstäkin aivan hyvin?" ja sitä rataa. En minäkään sitä suosittele, että yli oman budjetin ostaa mitään, siinähän ei ole järkeä.
 
Minusta se on vähän sellaista vaareilua (koska oma vaarini tätä harrasti) jurnuttaa toisen hankinnoista. "Miksi ostaa tuollainen kallis televisio kun kuva näkyy tästä putkitöllöstäkin aivan hyvin?" ja sitä rataa. En minäkään sitä suosittele, että yli oman budjetin ostaa mitään, siinähän ei ole järkeä.
Saatan vähän vaareilla monistakin "nykyajan hömpötyksistä" mutta en kyllä tietoisesti ole tässä halunnut jurnuttaa kenenkään valinnoista.

Vähän pikaisesti yritin muistella mistä puhuttiin ja kiinnitin ainakin huomiota siihen väitteeseen että 10000 euron autot olisi niitä loppuun ajettuja romuja. Mikä ei varmasti pidä paikkaansa eikä ole mitään vaareilua.

Enkä minä ole ollut sanomassa että jonkun yksilöllisiis tarpeisiin ja haluisin riittäisi sen ja sen hintainen auto. Enhän minä edes voisi tietää sellaista.

Sanoin vain että "hyvän" auton saa halvemmallakin. Tuo "hyvä" on tietysti minun subjektiivinen "hyväni" ja kenties jollain ne kaikki alle 10000 euron autot onkin paskoja.

Mutta loppuun ajetuiksi romuiksi nyt lienee vähän outoa yleistää kaikki alle 10000 euron autot.

Ja saatoin toki muuhunkin ottaa kantaa mutta en enää muista missä kohtaa, mihin ja miten. Ehkä vaareilin, ehkä en. En silti ole tarkoittanut tulla sanomaan että jonkun valinta on väärin tai jonkun oikein.

Ja eikös "vaarin jurnuttamista" ole yhtä lailla myös sekin että jos yleistää kaikki 10000 euron alle menevät autot loppuun ajetuiksi romuiksi? :D
 
Ylös Bottom