Niin ja perusajoon voisin tosiaan ostaakin sen 1000 euron Primeran, mutta jos ajokilometrit koostuvat pääasiassa satunnaisista pitkistä maantieajomatkoista, silloin ei tee mieli lähteä kokeilemaan onnea.
Niin, no jos tosiaan käyttö olisi sitä että auto seisoo yli 90% vuodesta ja sillä ajetaan vain pari kertaa vuodessa Helsingistä Lappiin, niin siinä nyt ei taida olla merkitystä onko se 1000, 10000 tai 50K euron auto. Yhtä turha omistus joka tapauksessa ja rahallisesti varsinkin sitä typerämpi omistus mitä kalliimpi.
Mutta se pointtini kuitenkin oli ihan puhtaasti auton omistamisesta. Siinä kun ainoat vaihtoehdot eivät ole 50K euron pirssi tai 10000 euron "loppuun ajetut romut" vaan myös halvemmalla saa käyttöautoja. Eikä "halvemmalla" tarkoita myöskään vain sitä 1000 euron Primeraani, jonka otin esimerkiksi vain siksi koska se minulla sattuu olemaan. On myös kaikkea siitä 1000 euron Primeran ja 10000 euron autojen väliltä.
Edelleen kuitenkin ihmetyttää eniten miten 10000 eurolla voisi edes saada "loppuun ajettua romua" ellei ihan kusetetuksi tule
Minun järkeni kuitenkin sanoo että jos auto maksaa 10000 euroa, niin se ei mitenkään voi olla "loppuun ajettu romu".
Oma mielipiteeni ja käytännön kokemukseni myös on, että edes nuo 1000 euron halpikset ei välttämättä ole ajettu loppuun tai romuja. Ei ne uusia ole mutta jos vähän katsoo mitä ostaa niin saa autoa todella moneksi vuodeksi. Oman ajattelin ajaa joko loppuun tai niin kauan että alkaa olemaan jotain tarpeita, joihin se ei enää vastaa. Nykyisen ostin vain sen takia että aiemmassa 1996 Carina II:ssa ei ollut ilmastointia. Sen möin pois 250 eurolla vaikka siinä ei ollut muuta vikaa kuin että päästöt (Toyotamaisesti?) ei ikinä menneet helposti läpi katsastuksesta ja iän mukaisesti oli pieniä ruostetäpliä parissa kohtaa. Oli vanhempien auto, joka oli ollut heillä varmaan parikymmentä vuotta ja vähän turhan halvalla möin, mutta piti saada pois kun ei ollut paikkaa missä pitää. Nopeasti kyllä sitten menikin ja soiteltiin jopa perään.
Vanhat autot pysyvät paremmin kunnossa, jos niillä ajetaan säännöllisesti.
Lienee totta uudempienkin kohdalla vaikka tietysti uudet kauemmin varmasti kestävätkin pitkää seisottamista. En kuitenkaan koe että tuo toimisi jotenkin argumenttina vanhan auton ostamista vastaan kun mitäänhän autoa - tai muutakaan tavaraa - ei kannattane ostaa jos sitä ei käytä (tarpeeksi, jotta ostos olisi järkevä).
Aika monesti on aiempina vuosikymmeninä jäänyt auto matkan varrelle pidemmillä yhtäjaksoisilla ajeluilla. Ei huvita hengailla Lapin pohjoisosissa hajonneen auton kanssa odottaen apua ainakaan keskellä talvea.
Täytyy varmaan koputella puuta mutta tosiaan viisi vuotta on ajeltu ja ei kertaakaan ole ollut mitään ongelmia. Öljyt vaihdettu, polttoainetta tankattu ja renkaita vaihdettu tarvittaessa niin se on riittänyt.
Sellaisen kuvan olen saanut että Primerat (ehkä ylipäänsä Nissanit) ja Toyotat on aika varmoja ostoksia. Tietty ostotilanteessa kannattaa käydä läpi auto joka tapauksessa.
Aiempikin auto oli Primera (1991 P10, nykyinen on 2002 P11-144) ja sama homma: ei mitään muuta kuin ajoa ja perushommia (öljyt, bensat, kuluvat osat). Se auto homehtui ja ruostui sitten lopulta pihaan kun en jaksanut hankkia uutta pakoputkea vanhan tilalle. Toki oma rahatilannekin ja tarve autolle oli sellainen että se sitten jäi. Mitään varsinaista vikaa siinä ei siis ollut. Myöhemmin vähän naureskellut että "hieman" meni auto hukkaan mutta sekin maksoi vain pari tuhatta silloin joskus, öö, vuonna 2005 kai tms. Siitä toki maksoin vähän liikaa.
Toisaalta sitten taas mitä olen tutuilta kuullut niin kalliimmissa autoissa on ollut mm. 3000 eurolla vian etsintää ja osien vaihtamista vain sen takia että joku häiritsevä ääni saadaan pois (mitä ei muuten edes saatu pois)
Tai pelkkä yksi remontti maksaa yli 1000 euroa, kun auton hinta on ollut 2000-3000 euroa.
Siinä kohtaa sitä miettii että mitä järkeä on ollut ostaa auto, jonka ylläpitoon menee noin helvetisti rahaa? Kaikki oma logiikka sanoo että on järkevämpää laittaa 1000 euroa autoon, jonka hajotessa saa uuden samalla hintaa sen sijaan että täytyisi maksaa tuhansia vain sen takia että joku ääni saataisiin pois häiritsemästä. Toki auton hankinta vie aina aikaa ja vaivaa mutta jos vaihtoehto on syytää rahaa korjaamolle ja odotella auton korjaamista, niin onko se sitten muka parempi vaihtoehto?
Ihmettelen siis auto-aiheen tiimoilta ihmisten erikoisia käyttäytymisiä: 10000 euron auto on "loppuun ajettu romu", 1000 euron autoja ei haluta mutta outoa ääntä etsiessä saatetaan maksetaan useita tonneja osista ja vianetsinnästä, yksi remontti voi maksaa halvemman auton verran ja se on ok, jne.
Muutenkin tuntuu että monilla on halu maksaa jatkuvasti jotain osamaksuja jostain. Eli on hienoa ostaa uutta ja kimaltelevaa ja maksaa sitä pikku hiljaa pois sen sijaan että ostaisi halvemman suoraan omaksi?
