Fallout 4
Olin lukenut tästä pelistä aika ristiriitaisia arvioita, eikä itselläni ollut oikein odotuksia peliä kohtaan. Sen verran tiesin, että kyseessä on jälleen yksi maailmanlopun jälkeiseen ympäristöön sijoittuva avoimen maailman seikkailu. Siis peli, jollaisia on tämän jälkeen ilmestynyt paljon ja useimmat niistä toteuttavat saman asian huomattavasti komeammalla grafiikalla ja jouhevammalla pelattavuudella. Siitä huolimatta tämäkin peli oli parhaimpina hetkinään viihdyttävä ja ennen kaikkea koukuttava. Tarina oli myös kiinnostava, ja jotain kertoo se, että pelissä tehtyjä valintoja tuli pyöriteltyä mielessä jonkin verran pelaamisen ulkopuolellakin – teinkö ”oikean” vai ”väärän” valinnan? Olinko ”hyvä” vai ”paha”? Oikea ja väärä sekä hyvä ja paha lainausmerkeissä siksi, että pelin kuvaamassa maailmassa ei taida em. vaihtoehtoja varsinaisesti ollakaan, ainakaan selkeän mustavalkoisina.
Joka tapauksessa jo ilmestymisaikaankin suhteutettuna melkoisen rujosta grafiikasta ja nykypeleihin verrattuna kömpelöstä pelituntumasta huolimatta ihan pelaamisen arvoinen peli, mutta auttamatta tekele alkaa toistaa itseään pitkän päälle, vaikka ei tahkoisikaan älyttömiä määriä niitä ”käy siellä ja siellä kylässä ja tee niille sellainen ja sellainen palvelus” -tehtäviä. Vaikka maailmanlopun jälkeinen aika aiheena toimiikin itselleni videopeleissä hyvin kaikessa karuudessaan, niin tämän pelin suhteellisen yksipuolinen maisema alkoi siitäkin huolimatta puuduttamaan. Melko vähän oli vaihtelua niiden loputtomien taloraunioiden, ajoneuvonraatojen ja romahtaneiden siltojen lomassa.
Pelillä oli siis hetkensä, mutta missään tapauksessa tämä peli ei nouse vakavasti haastamaan uudempia post-apokalypsipelejä (vaikka ei edes huomioisi vanhanaikaista visuaalista ilmettä), eikä antamani arvosana nouse 7,5:aa paremmaksi.
Killzone: Shadow Fall
Tämä on peli, jossa periaatteessa kaikki on kunnossa, joka on paikoin hyvinkin näyttävä, mutta joka jätti silti aika yhdentekevän fiiliksen lopputekstien rullatessa. Niin perusräiskintä kuin olla voi, hyvässä ja pahassa. Lähinnä tätä peliä voisi suositella välipalaksi jonkin laajan open world -pelin jälkeen ennen seuraavan isomman spektaakkelin aloitusta, jos siis FPS-räiskinnät maistuvat. Muuta kirjoitettavaa tästä on vaikea keksiä. Ei missään tapauksessa huono, mutta kaukana mistään mieleenpainuvasta kokemuksesta. Arvosana 7,5.
Wolfenstein: The New Order
Wolfenstein-pelisarjan pelejä on vuosikymmenten saatossa tullut pelattua useita, mutta aina pelisarja on jättänyt hieman kylmäksi. OK räiskintöjä, mutta ei sen enempää - kaikki eivät sitäkään, vaan mukaan on mahtunut suoranaisia pettymyksiäkin. Tätä taustaa vasten odotukset eivät olleet korkeita B.J. Blazkowiczin tämänkertaistakaan seikkailua kohtaan etukäteen, joten senkin vuoksi positiivinen yllätys oli melkoinen. Kyseessä on loistava peli, jossa toiminta (= vanha kunnon linnojen, kartanoiden, tukikohtien ym. putsaaminen natseista) ja yllättävänkin kiinnostava tarina ovat hienosti sopusoinnussa, ja kokonaisuus on saatu niputettua erittäin laadukkaasti viimeisteltyyn pakettiin, jota on nautinto pelata. Myös pelin henkilöhahmoista on saatu käsikirjoitettua mielenkiintoisia, ja heidän kohtalonsa alkavat pelin mittaan oikeasti kiinnostaa. Jos räiskinnälle haluaa vaihtelua, aina voi koittaa hiippailemalla selvittää tiensä kohti määränpäätä, ja joissain kohdin ei muuta vaihtoehtoa olekaan, kun Blazkowiczin torrakot on natsien toimesta kerätty ”parempaan” jemmaan.
Pelissä ei tylsiä hetkiä tarvinnut kokea; vaihtelevuutta on paitsi seikkailtavissa ympäristöissä kuin itse pelin tapahtumissa, ja pituuttakin pelillä on tismalleen sopivasti, joten tälle pelille voi huoletta lätkäistä kiitettävän arvosanan 9+.
Olin lukenut tästä pelistä aika ristiriitaisia arvioita, eikä itselläni ollut oikein odotuksia peliä kohtaan. Sen verran tiesin, että kyseessä on jälleen yksi maailmanlopun jälkeiseen ympäristöön sijoittuva avoimen maailman seikkailu. Siis peli, jollaisia on tämän jälkeen ilmestynyt paljon ja useimmat niistä toteuttavat saman asian huomattavasti komeammalla grafiikalla ja jouhevammalla pelattavuudella. Siitä huolimatta tämäkin peli oli parhaimpina hetkinään viihdyttävä ja ennen kaikkea koukuttava. Tarina oli myös kiinnostava, ja jotain kertoo se, että pelissä tehtyjä valintoja tuli pyöriteltyä mielessä jonkin verran pelaamisen ulkopuolellakin – teinkö ”oikean” vai ”väärän” valinnan? Olinko ”hyvä” vai ”paha”? Oikea ja väärä sekä hyvä ja paha lainausmerkeissä siksi, että pelin kuvaamassa maailmassa ei taida em. vaihtoehtoja varsinaisesti ollakaan, ainakaan selkeän mustavalkoisina.
Joka tapauksessa jo ilmestymisaikaankin suhteutettuna melkoisen rujosta grafiikasta ja nykypeleihin verrattuna kömpelöstä pelituntumasta huolimatta ihan pelaamisen arvoinen peli, mutta auttamatta tekele alkaa toistaa itseään pitkän päälle, vaikka ei tahkoisikaan älyttömiä määriä niitä ”käy siellä ja siellä kylässä ja tee niille sellainen ja sellainen palvelus” -tehtäviä. Vaikka maailmanlopun jälkeinen aika aiheena toimiikin itselleni videopeleissä hyvin kaikessa karuudessaan, niin tämän pelin suhteellisen yksipuolinen maisema alkoi siitäkin huolimatta puuduttamaan. Melko vähän oli vaihtelua niiden loputtomien taloraunioiden, ajoneuvonraatojen ja romahtaneiden siltojen lomassa.
Pelillä oli siis hetkensä, mutta missään tapauksessa tämä peli ei nouse vakavasti haastamaan uudempia post-apokalypsipelejä (vaikka ei edes huomioisi vanhanaikaista visuaalista ilmettä), eikä antamani arvosana nouse 7,5:aa paremmaksi.
Killzone: Shadow Fall
Tämä on peli, jossa periaatteessa kaikki on kunnossa, joka on paikoin hyvinkin näyttävä, mutta joka jätti silti aika yhdentekevän fiiliksen lopputekstien rullatessa. Niin perusräiskintä kuin olla voi, hyvässä ja pahassa. Lähinnä tätä peliä voisi suositella välipalaksi jonkin laajan open world -pelin jälkeen ennen seuraavan isomman spektaakkelin aloitusta, jos siis FPS-räiskinnät maistuvat. Muuta kirjoitettavaa tästä on vaikea keksiä. Ei missään tapauksessa huono, mutta kaukana mistään mieleenpainuvasta kokemuksesta. Arvosana 7,5.
Wolfenstein: The New Order
Wolfenstein-pelisarjan pelejä on vuosikymmenten saatossa tullut pelattua useita, mutta aina pelisarja on jättänyt hieman kylmäksi. OK räiskintöjä, mutta ei sen enempää - kaikki eivät sitäkään, vaan mukaan on mahtunut suoranaisia pettymyksiäkin. Tätä taustaa vasten odotukset eivät olleet korkeita B.J. Blazkowiczin tämänkertaistakaan seikkailua kohtaan etukäteen, joten senkin vuoksi positiivinen yllätys oli melkoinen. Kyseessä on loistava peli, jossa toiminta (= vanha kunnon linnojen, kartanoiden, tukikohtien ym. putsaaminen natseista) ja yllättävänkin kiinnostava tarina ovat hienosti sopusoinnussa, ja kokonaisuus on saatu niputettua erittäin laadukkaasti viimeisteltyyn pakettiin, jota on nautinto pelata. Myös pelin henkilöhahmoista on saatu käsikirjoitettua mielenkiintoisia, ja heidän kohtalonsa alkavat pelin mittaan oikeasti kiinnostaa. Jos räiskinnälle haluaa vaihtelua, aina voi koittaa hiippailemalla selvittää tiensä kohti määränpäätä, ja joissain kohdin ei muuta vaihtoehtoa olekaan, kun Blazkowiczin torrakot on natsien toimesta kerätty ”parempaan” jemmaan.
Pelissä ei tylsiä hetkiä tarvinnut kokea; vaihtelevuutta on paitsi seikkailtavissa ympäristöissä kuin itse pelin tapahtumissa, ja pituuttakin pelillä on tismalleen sopivasti, joten tälle pelille voi huoletta lätkäistä kiitettävän arvosanan 9+.
