Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Backlogin purkua

Syberia the world before

Viime vuodesta tuo odotti muoveissa kaapissa. Kun siihen nyt tartuin, niin imaisi mukaansa ja noin 13 tunnin seikkailu läpi kahdessa päivässä. Ihan harmittaa, ettei tullut pelattua aikaisemmin. Oli niin hyvä.

Point&nykyajan maustein Life is, strange tyyliin toimi loistavasti. Sopivasti oli aivopähkinöitä, jotka eivät saaneet hermoja kuitenkaan liian riekaleiksi.

Kahdessa aikakaudessa( 2005 ja 1937) kahden hahmon voimalla ja samassa kaupungissa etenevä seikkailu eteni koko ajan niin, että janosin koko ajan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Jos todella tarinavetoinen laadukas seikkailu kiinnostaa, niin suosittelen ehdottomasti.

9/10
 
Eihän tässä ole enää mitään järkeä. Pelejä tulee ovista ja ikkunoista. Jotenkin tottunut että ehtii pelata kaiken mikä kiinnostaa mutta nyt alkaa näyttämään siltä että joutuu ihan alkaa priorisoimaan.

- Disco elyseum
- Diablo 4
- Baldurs gate 3
- Cyberpunk 2077 DLC (tämä on työn alla atm)
- Assassins Creed: Mirage

Nuo ylläolevat siis pitäisi ehtiä pelata ennenkuin nämä tulee:

- Alan Wake 2
- GTA VI
- RDR remake (?)
- Warhammer 40k SP2
- Spiderman 2
Taitaa olla aika mahdoton tehtävä kun Spider-Man 2 ja Alan Wake 2 on käytännössä jo kohta täällä. Vai onko tuossa jotain joustoa että riittää ettei ole koko lista ehtinyt ilmestyä kun on saanut ylemmän listan pelit pois alta? Sitten ehkä vielä voi onnistuakin. Siitä kiitos luultavasti GTA VI:lle, jonka tulemisesta ei ole mitään tietoa. Tosin jos se tulee vaikka huomenna - mikä on tosi realistista - niin sitten olet jo hävinnyt tuon pelin :D

Itse olen jo luovuttanut ajat sitten. Olisi Jedi 2, Hogwarts, Starfield, BG3, Disco Elysium, CP 2077 DLC ja AC: Mirage ainakin mitä voisi pelailla mutta niin on backlogissa muutakin. Ajattelin jopa Game Passin laittaa tauolle kun ei vain ehdi pelata kaikkea. Nyt on yhä Tears of the Kingdom ja Remnant lisäreineen kesken. Sitten olisi Tchia, Remnant 2, Returnal, A Hat in Time ja ties mitä, mitä olen vastikään jonoon ostanut.

En jaksa edes listata kaikkia (muita) vanhempia teoksia. Siellä olisi ainakin Little Nightmares 1 & 2, A Way Out, It Takes Two jne.

Ei tämä urakka ikinä ohi ole. Sen olen jo hyväksynyt. Pelailen sen mitä ehtii ja kiinnostaa ja annan noiden tuoreiden tapauksien ihan suosiolla tulla hinnassa alas. Turha lisätä jonoa ja vielä maksaa siitä 70 euroa kappaleelta.

Tosin poikkeuksia aina myös on. Esimerkiksi Alan Wake II olisi hypännyt heti listan kärkeen jonoista riippumatta JOS sen olisi saanut fyysisenä.
 
Minäpä sain tuon Alan Waken pelattua. Jos jotain mietteitä siitä tai arvostelua niin olihan se hyvä pläjäys. Valolla kikkailu oli hauskaa, vaikka nopeasti rupesi puuduttamaan. Tarina taas oli vähän vaikeaselkoinen, mutta eiköhän jatko-osa selvännä lisää. Lisäreistä plussaa, olivat tosi viihdyttäviä. Ihan siis mukiinmenevä peli. 3.5/5

Backlogi on itsellä taas ihan hallinnassa. Ei ole tullut ostettua enään pelejä sitä pidentämään ja kaikkia kiinnostavia pelejä olen päässyt pelaamaan. Toki läpimentyjä pelejä ei hirveästi ole ja kesken on paljon pelejä mutta ne taitaa jäädä siihen. Eli tuskin tulee mentyä läpi ja en siitä jaksa ottaa stressiä.

Peluussa tällä hetkellä Sniper Elite 2. Vaikuttanut aika heikolta peliltä, joten kesken varmaan jää. Enkä varmaan ota mitään peluuseen muuta ennen Alan Wakea..
 
Taitaa olla aika mahdoton tehtävä kun Spider-Man 2 ja Alan Wake 2 on käytännössä jo kohta täällä. Vai onko tuossa jotain joustoa että riittää ettei ole koko lista ehtinyt ilmestyä kun on saanut ylemmän listan pelit pois alta? Sitten ehkä vielä voi onnistuakin. Siitä kiitos luultavasti GTA VI:lle, jonka tulemisesta ei ole mitään tietoa. Tosin jos se tulee vaikka huomenna - mikä on tosi realistista - niin sitten olet jo hävinnyt tuon pelin :D

Itse olen jo luovuttanut ajat sitten. Olisi Jedi 2, Hogwarts, Starfield, BG3, Disco Elysium, CP 2077 DLC ja AC: Mirage ainakin mitä voisi pelailla mutta niin on backlogissa muutakin. Ajattelin jopa Game Passin laittaa tauolle kun ei vain ehdi pelata kaikkea. Nyt on yhä Tears of the Kingdom ja Remnant lisäreineen kesken. Sitten olisi Tchia, Remnant 2, Returnal, A Hat in Time ja ties mitä, mitä olen vastikään jonoon ostanut.

En jaksa edes listata kaikkia (muita) vanhempia teoksia. Siellä olisi ainakin Little Nightmares 1 & 2, A Way Out, It Takes Two jne.

Ei tämä urakka ikinä ohi ole. Sen olen jo hyväksynyt. Pelailen sen mitä ehtii ja kiinnostaa ja annan noiden tuoreiden tapauksien ihan suosiolla tulla hinnassa alas. Turha lisätä jonoa ja vielä maksaa siitä 70 euroa kappaleelta.

Tosin poikkeuksia aina myös on. Esimerkiksi Alan Wake II olisi hypännyt heti listan kärkeen jonoista riippumatta JOS sen olisi saanut fyysisenä.
Pahoittelen kehnoa sanavalintaani, en tarkoittanut että pitäisi jo julkaistut pelata ennen näitä julkaisemattomia.

Eli on joustoa toki, lähinnä varmaan yritin kömpelösti ilmaista huoleni että aiemmin olen tähän saakka onnistunut pelaamaan kiinnostavat läpi - tai ainakin kyllästymiseen saakka. Nyt alkaa näyttää siltä että ihan oikeasti joutuu skipata kokonaan jotain kiinnostavaa. Listani on omaan silmään massiivinen minkä purkuun minun pelivauhdilla menee varmaan yli vuosi.
Ja yli vuoden päästä onkin oletettavasti sitten kaikkea vielä kiinnostavampaa. Jotain tänään julkaisematonta. (esim. TLOU3 ;) ). Eli kaiketi joutuu osasta noista luopumaan, tiedä häntä. Toivottavasti ei :)

p.s. editoin vielä sen verran että ehkä minunkin olisi syytä miettiä tarvitsenko oikeasti PS & XBOX hypersuperultimaattitilauksia päällekkäin? Jos vaikka päättäisi ottaa kopin kolmesta isosta pelistä jommallakummalla alustalla ja laittaa toinen tauolle, hmm, kiitos ajatuksesta @shamaniac
 
Viimeksi muokattu:
Köyhyyden hyvät puolet, pelit pelaa oikeesti antaumuksella läpi ennen kun harkitsee seuraavan uuden pelin ostoa. Siitäki huolimatta sitä backlogia kertyy muttei semmosia määriä että niihn hukkuu. :p
 
Köyhyyden hyvät puolet, pelit pelaa oikeesti antaumuksella läpi ennen kun harkitsee seuraavan uuden pelin ostoa. Siitäki huolimatta sitä backlogia kertyy muttei semmosia määriä että niihn hukkuu. :p
No jaa, en tiedä onko se edes rahasta kiinni. Harvoin ostaa mitään täyteen hintaan, ainakaan jos se tarkoittaa yli 60 euroa, ja Game Pass on ainoa kalliimpi tilauspalvelu. Nintendon palvelu ei maksa perheversiona juuri mitään ja PS Plus on sekin vain sen nelisenkymmentä euroa.

Silti niitä pelejä kertyy kun ostelee tarjouksista ja tulee kuukausitarjonnasta jne.

Ja nimenomaan se, että niitä on vuosien varrella kertynyt sinne niin paljon että voisi pistää rahahanat tiukemmalle ja pelailla varmaan aika pitkään pelkästään backlogia ja kuukausitilauksien pelejä.
 
Joo harvoin tulee tosiaan ostettua täydellä hinnalla pelejä. Toki AW2 saattaa olla poikkeus. Mutta korkeintaan pari kolme kertaa vuodessa ehkä ja sitten tarjouksista loput. Pelien tilauspalveluja en enään ota, kun ei vain ehdi pelaamaan kaikkea. Elokuvat ja sarjat toki erikseen.

Itsekin kyllä pärjäisin pitkälle ostamatta pelejä, keskenjääneitä pelejä ja vanhoja suosikkeja on niin paljon. Mutta tuskin tulee enään palattua vaan keskityn uusiin ja tuleviin peleihin
 
Tuossa kun laitoin muutama vuosi sitten PC:n ja nyt sille playnite nimisen front end softan, joka kerää pelit eri storeista, huomasin että backlogia on kertynyt sellaisen 800 pelin verran, asennettuna noista n. 200. (tuossa siis joiden lisenssin omistan, ei tilauspalvelujen kautta)

Kuulostaa paljolta, mutta selittyy sillä että epic store jakaa viikottain 1-2 ilmaispeliä ja olen ostellut fanaticalin ja humblebundlen bundleja joihin ei juuri rahaa isosti mene, esim. tässä kuussa meni HB choiceen 5,5€ kahdeksaan peliin, joista yksi oli The Quarry. Lisäksi vuosi sitten oli ukraina bundle ~30€:lla missä tuli mukana yli 200 peliä, osa AAA kamaa kuten Metro Exodus.

Olen nyt systemaattisesti alkanut pelailemaan aina yksi kerrallaan kiinnostavimpia läpi, jotta saa tilaa kovalevyllekkin. Vaikka tuosta poistaisi epäkiinnostavat pelitkin poies, ei tuollaista määrää tule varmaan koskaan pelattua vaan pitää valita backlogista kulloinkin kiinnostavin.
 
Nyt voisi kai jo alkaa sanomaan että Remnant: From the Ashes on suunnilleen nähty.

Eilen keräsin viimeisen trophyn pääpelistä ja jäljellä olisi ainoastaan Corsus-lisärin survivor-trophyt. Ei ne mahdottomia olisi mutta ei ole oikein aikaa ja mahdollisuutta pelailla paria tuntia putkeen yrittäkseen 5 ja 10 pomoa putkeen läpi.

Sama ongelma tuossa kuin Returnalissa (oli) että ei voi tallentaa/tauottaa peliä, joten pitää vetää sen hetkinen suoritus kokonaan kerralla.

Survivor noin muuten on ollut todella mielenkiintoinen pelimuoto, jossa Remnant loistaa. Juuri kun pääpeli oli alkanut tuntua helpolta ja kaikki se pienikin alun jännitys on karissut pois, niin survival-tilassa sitä taas on tarjolla. Liikkeelle lähdetään joka kerta alushousisillaan ja kaikki kerättyjä aseita myöten on randomia. Saa taas sellaista souls-pelin alkuhuumaa.

Mutta nuo trophyt jää siis osaltani ainakin nyt väliin kun ei ole intoa raivata paria tuntia peliaikaa vain yrittääkseen. Jos se saisi varmasti siinä ajassa tehtyä niin voisi pelaillakin mutta se tosiaan olisi vain random-generoituun sisältöön luottava yritys, joka onnistuu tai sitten ei.

Siellä on niin pirullisia pomoja, että pääpelin ja lisärit jauhettu hahmonikin ottaa osalta vielä köniin jos käy huono tuuri tai keskittyminen herpaantuu. Niitä samoja pitäisi sitten yrittää hakkailla random-aseilla, vaatteilla ja kyvyillä. Ilman että voi pitää mitään taukoja.

Pelistä vielä yleensä: vielä näilläkin tunneilla tuli vastaan pari uutta kohtaamista ja/tai paikkaa. Ihan järkyttävästi vaihtelua ja vaikka perushomma on alusta lähtien sitä samaa niin kyllä tuota pelaisi vieläkin ellei järki sanoisi että pitää pelata muutakin välillä. Ja siellähän olisi se Remnant II myös jonossa kaiken muun ohessa :D
 
Tällä hetkellä menossa Transport Fever2 ja Dead Island 2 (mukavan erilaisia eri mielentilaan) sen jälkeen Dead Space R. Sit ehkä Starfield tarina loppuun tai Cyberpunk lisäri/peli alusta tarinaan keskittyen. RE4 remake myös pelaamatta mutta sitä en vielä omista (odotan jotain alea) Muitakin potentiaalisia pelejä on backlogissa sellanen 5+ varmaan.
 
Remnantin jäätyä nyt hetkeksi ainakin tauolle (saatan palata survival modeen vielä joskus) piti ottaa jokin uusi teos pelaukseen.

Kyse ei ole uudesta uudesta vaan pelaamattomasta, tietty, joten siksi nyt tulee ensifiiliksiä A Hat in Time -pelistä.

Odotukset oli maltilliset ja alunperin ei ollut edes tarkoitus ostaa peliä. Pelit-lehdessä kuitenkin sen verran kehuttiin hetki sitten että pitihän se ostaa, varsinkin kun hintaa ei paljoa ollut.

Peli vastasi maltillisia odotuksia: ei mitään laadukkainta ja hiotuinta tasohyppelyä eikä varsinkaan lähelläkään vaikka Marioita - vaikka jostain taisin lukea että olisi muka aivan sen kintereillä. Aika pitkällä perässä tulee vaikka potentiaalia onkin.

Isoin ärsyke on kamera. Siihen ei vain saa mitään hyvää asetusta ja esimerkiksi alas tai ylös ei pysty katsomaan, mikä on ihan järjetöntä tasohyppelypelissä. Tietokoneella asetuksia voisi säätää ja peliä modata vapaammin mutta konsolilla on paskaan kameraan sidottu.

Peli kuitenkin muuten on tarpeeksi mielenkiintoinen ja toimiva että tuo ei pilaa täysin kokemusta vaikka onkin uskomattoman huono.

Peli on myös ohjaukseltaan "kulmikas" vaikka silti tarpeeksi tarkka. Ei onneksi mitään Bubsy 3D:tä tai Mario 64:sta vaan ehkä lähempänä Mario Galaxya, jossa siinäkin on vähän "kulmikkuutta" ohjauksessa. Tosin Galaxy on silti selvästi parempi kuin tämä, varsinkin kameran osalta.

Eiköhän tämän mielellään pelaile mutta harmittaa tuo kamera. Niin pienellä parannuksella peli olisi niin paljon parempi.
 
Olen tässä tyhjennellyt VR backlogia kun tuli uudet Quest3 lasitkin. Muutama kommentti läpipelatuista:
- Layer of Fear VR - on kävelysimulaattori, mutta kauhutunnelmasta pitäville ihan kelpo jos saa parilla eurolla. En laittaisi tätä silti hieman enemmän pelaamistakin sisältävien edelle kuten Exorcist ja Paranormal activity.
- Doctor Who - lyhyt ja lähinnä faneille, en tästäkään maksanut kun 2€ mitä voi pitää sopivana hintana. Aika pitkälle kävelysimulaattori tämäkin, höystettynä muutamilla puzzleilla.
- Lies Beneath - hieman pidempi toiminnallinen kauhupeli, jota voi jo suositellakin. Varsin omintakeinen graafinen tyyli. Ehkä turhankin pitkä sisältöön nähden, mutta eipähän mene parissa tunnissa läpi kuten nämä yllä mainitut.
- Wraith the Oblivion Afterlife - tykkäsin kovasti, tämäkin kauhupeli, suunnilleen saman kestoinen mitä Lies Beneath, mutta sopivasti tarinaa, tunnelmaa ja muutama pelottavampi kohtakin, jotka ei liene herkkähermoisille.
- Boneworks - kehuttu klassikko, hieman vielä kesken, Bonelabin edeltäjä. Tässä pelattavaa riittää, ja koko peli on oikeastaan fysiikka sandboxin esittelyä. Graafisesti erittäin nätti, kun saa langattomasti täydellä resolla Q3:seen.
 
Lisäystä tuohon A Hat in Time -fiiliksiin:

Eka chapteri, Mafia Town, on pelailtu niin pitkälle kuin nykyisillä kyvyillä tuntuisi pääsevän, joten meni eteenpäin chapter 2:en.

Täytyy myöntää että on tässä pelissä jotain imua. Viimeistelemättömyys/hiomattomuus ei haittaa kun tarjolla on huumoria ja outoutta, mitä ei varman päälle tehdyissä peleissä samalla lailla ehkä olisi.

Tästä tulee lähinnä mieleen ehkä Psychonauts 2, jossa siinäkin oli hyvin vaihtelevia maisemia ja tekemisiä eikä ikinä tiennyt mitä seuraavaksi tulee vastaan.

Yllätyksellisyys ja huumori on tämän vahvuuksia ja innolla odotan mitä peli vielä tarjoaa.

Mikäli ei kestä tönkköyttä ohjauksessa/kamerassa, niin ei ehkä kannata testata mutta jos kestää tuollaisia ja pirteä, humoristinen ja yllätyksellinen tasohypähtely kiinnostaa, niin kyllä tälle kannattaa mahdollisuus antaa.

Chapter 2:ssa parasta oli juna-kenttä, jossa selvitettiin murhaa ja syylliseksi pystyi laittamaan saamaan myös murhatun itsensä :D Täytyy myös testata että mitä ne muut vaihtoehdot tekee, sillä tuon tietysti valitsin ja sehän meni oikein. Mutta vähän epäilen että jokainen vaihtoehto antaa jonkin "oikean" jatkumon, joten pakko testata kyllä ensin.
 
Vihdoin tuli alotettua jo pitkään backlogissa ollut Street Rage 4, meno on kun lapsena 90 luvulla. Hyvin on palattu juurilleen, se mikä yllätti nii peli on suhteellisen vaikea vaikka menen normilla.
 
Meikäläisellä backlogia ei hirveästi pääse nykyisin kerääntymään. Ennen tätä ongelmaa oli mutta nykyään ei oikeastaan, sitä on pyrkinyt tietoisesti muuttamaan hieman kulutustottumuksiaan ja hyväksymään tietyt reaaliteetit.

Käytännössä menee niin että joka vuosi tulee ehkä noin 3-5 uutta kiinnostavaa peliä. Oma maku ja genre uskollisuus on kuitenkin loppujen lopuksi suht marginaalista (pääasiallisesti rpgt, kauhu sekä retrot). Siitäkin huolimatta, "kiinnostavia" pelejä julkaistaan joka vuosi huomattavasti enemmän. Siksi olenkin mielessäni kategorisoinut nämä kahteen eri lokeroon:

1. Kiinnostavat julkaisut
2. Oikeasti kiinnostavat julkaisut

Kohdan 1. pelit ovat yleensä sellaisia, jotka jää hankkimatta jos niitä ei heti osta. Eli toisin sanottuna hypen painostamana näihin nousee hetkellinen kiinnostus vaikka tietää että genre ei välttämättä ole sitä omiaan itselleni. Näissä on hyvä tehdä tarkkaan harkkittu ajatustyö että onko nyt aikaa pelata ns. jotain "ylimääräistä" vai ei, ja että onko tämä oikeasti kategoriaan 1. vai 2. kuuluva peli. Yleisimmin nämä jää sitten lopulta hankkimatta ja vuosien kuluessa unohtuukin.

Kohdan 2. pelit ovat sitten niitä, jotka tietää hankkivansa yleensä julkkari päivänä joka tapauksessa, ja harvoin suurempia pettymyksiä tulee vastaan. Fyysisten julkaisujen ystävänä, jos pettymys tuleekin vastaan, uudelleenmyynti on kätevää. Vähän pelistä riippuen näihin uppoaa useita kymmenia tunteja per peli. Joitain hyviä jaksaa uudelleenpelata montakin kertaa, ei ehkä saman vuonna mutta piakkoin kuitenkin.

Ottaen huomioon tunti määrät mitä tulee pelattua ja uusien pelien lukumäärä niin tämä on osoittautunut oikein passeliksi määräksi itselleni, sillä jossain kohtaan vaan tulee se raaka fakta eteen että kaikkeen ei riitä aika, varsinkin kun perheellisenä ja työllistettynä elämässä on muutakin tekemistä ja velvoitteita. Lisäksi tykkään pelata joka vuosi jotain vanhoja all time favorite retro pelejä useitakin, joten niihin menee myös oma aikansa.

Mainittakoon vielä se että en yleensä hyödynnä tarjouksia juuri lainkaan. Äkkiseltään voi kuulostaa taloudellisesti huonolta ratkaisulta mutta itse uskon siihen (ihan yleisestikin kaikkeen kuluttamiseen liittyen, ei vain peleihin) että houkuttelevien tarjouksien alla ihminen sortuu ostamaan enemmän asioita joita ei oikeasti tarvitse ja ne jääkin sitten lopulta käyttämättä tai tässä tapauksessa pelaamatta. Esim. näennäisesti hyvä diili AAA pelistä hintaan 10 eur, näitä pelejä ostetaan sitten vuoteen 10 kpl niin mennyt 100 eur peleihin, joita ei kuitenkaan koskaan ehdi pelaamaan versus se että ostaa oikeasti kiinnostavan pelin ja se pelataan kunnolla 70 eur hintaan. Ei tähän harrastukseen siis loppujen lopuksi hirveästi rahaa mene kun tekee harkittuja päätöksiä.

Tänä vuonna on pysynyt aika hyvin kärryillä, pelattuina uusina itsestään selvinä peleinä ollut:

FFVII Crisis Core Remake (okei, viime vuoden peli mutta ehdin aloittaa vasta alkuvuodesta)
Resident Evil 4
FFI-VI Pixel Remasterit
FFXVI
Baldur's Gate 3
Lies of P
Lords of the Fallen

ja vielä tulossa yksi pakkohankinta tälle vuodelle:

Star Ocean 2 Remake

Poikkeuksellisesti olen ostanut käytettynä "jemmaan" Wo Longin ja se odottaa aloitusta vielä tälle vuodelle.

Dead Space olisi kiinnostanut mutta se on jäänyt ostamatta, ihan sen vuoksi että vaikutti videoiden perusteella liian samalta kuin originaali niin en ehkä sitä tähän hätään kaipaa. Katsotaan jos tulee sopiva väli jossain kohtaa.

Muita ns. "kiinnostavia pelejä" on tullut, joita harkistin hankkivani mutta ne jäi ostamatta ja todennäköisesti unohtuvat kokonaan:

Atlas Fallen
Armored Core VI
Starfield
Cyberpunk (viitaan DLC:n mutta koko peli hankkimatta)
Alan Wake II (tätä en haluaisi unohtaa, ykkönen on odottamassa PS+ kirjastossa, sen haluaisin pelata ensin)

Eli summa summarum. Fakta on se että pelejä tulee niin paljon ettei mitenkään kaikkiin voi riittää aika, se täytyy vain hyväksyä. Mielestäni parempi että keskittyy niihin oikeasti itseään kiinnostaviin eikä lähde mukaan jokaiseen hype houkutukseen. Pahimmillaan joutuu pelaamaan helvetinmoisella kiireellä eikä ehdi edes keskittyä niihin parempiin peleihin.
 
Meikäläisellä backlogia ei hirveästi pääse nykyisin kerääntymään. Ennen tätä ongelmaa oli mutta nykyään ei oikeastaan, sitä on pyrkinyt tietoisesti muuttamaan hieman kulutustottumuksiaan ja hyväksymään tietyt reaaliteetit.
...
Hyvää pohdintaa ja tunnistan kyllä itseni tekstistäsi. Tartun useinkin pelitarjouksiin, vaikka en tiedä milloin ehdin ostetun pelin pelata. Toki oleellisena osana omassa peliharrastuksessa on myös pelien keräily, joten siinä mielessä tilanne on vähän eri, vaikka toki pelien pelaaminen on numero yksi. Olen myös lajityyppien suhteen kaikkiruokainen, joten terminologiasi mukaan oikeasti kiinnostavia pelejä tulee vuodessa omaan makuun tosi paljon. Yritän kyllä välttää jopa oikeasti kiinnostavien pelien ostoa heti julkaisussa täyteen hintaan, jos tiedän etten sitä heti ehdi pelaamaan. Tässä sitten tulee ne tarjousostokset eteen myöhempänä ajankohtana, ja kun tähän rytmiin on päässyt, niin aika usein joku kohtuu uusi peli on tarjouksessa, jota en ole vielä ostanut.

Paljon on pelejä hyllyssä, jotka ovat vielä pelaamatta. Eli paljon on backlogia. En koe siitä suurta stressiä siinä mielessä, että pitäisi äkkiä kaikki ne pelit pelata läpi. Pikemminkin on hankala valita minkä pelin milloinkin ottaa pelaukseen. Samaan aikaan kun backlogissa on paljon pelejä, tulee myös paljon kiinnostavia uutuuksia, joten ongelma on enemmän pelijärjestys kuin mikään muu. Välillä kun haluaa olla vahvasti uuden pelin hypessä mukana ja pelata sitä heti julkaisussa ja sitten taas yrittää ujuttaa jonkun backlogpelin uutuuspelien väliin.
 
Minulla on melkein päinvastainen meininki mitä tuossa templarilla. Ostan todellakin jonoon pelejä mutta sillä ajatuksella että jos ei ole tulossa piakkoin pelaukseen niin hinnankin pitää olla sellainen ettei harmita että peli vain makaa kaapissa vuoroaan odottamassa.

Eli kun kiinnostus ja hinta kohtaa, niin peli menee ostoskoriin.

Jos täytyisi samalla tapaa lokeroida, niin ehkä jotenkin näin se minulla menisi:

1. Täydellä hintaa / uutena / julkaisussa hankittavat

Kategoria, jonka pelejä ostan selvästi vähiten. Nämä kiinnostaa usein niin paljon että hyppäävät, jos ei heti pelaukseen, niin ainakin pelijonon kärkeen. Toisaalta sitten taas ostin Remnant II:n uutena ihan vain sen takia että hinta oli 43 euroa ja halusin tukea. En tiennyt edes pidänkö pelistä mutta näin jälkeenpäin ykkösen pelattuani voin sanoa että varmasti 101 % onnistunut ostos.

Tears of the Kingdomista ostin kalliin erikoisversion vaikka kritisoin Breath of the Wildia. Zeldasta tykkäävänä koin että vaikka en innostuisi TotK:sta niin spessuversioiden "fanina" ei kauheasti häviä jos myy pelin ja säilyttää muut romppeet. Pelistäkin päädyin innostumaan, joten sekin oli nappiostos.

Sitten en muistakaan mitä muuta on ostanut uutena noita ennen. Hogwarts, Jedi 2, Starfield, Spider-Man 2 jne. on kaikki ostamatta koska koen niiden olevan pelejä, jotka ei menisi pelijonon kärkeen.

Alan Wake II olisi mennyt fyysisenä ostoon spessuversiona mutta diginä odotan roimaa alennusta - tai jos tulee, niin ostan fyysisen sitten heti.

2. Tarjouksesta / käytettynä ostettavat

Yleensä ottaen pelit, jotka eivät mene heti pelaukseen. Mitä järkeä on ostaa täydellä hintaa peli vain vuoroaan odottamaan kun se odotus voi kestää mitä vain? Järkevämpi siis ostaa pelit vuoroaan odottamaan vasta kun niiden hinta on sellainen ettei harmita että on maksanut niistä vain että ne odottelevat pelivuoroaan X aikaa.

Joskus koin backlogin osittain rasitteena mutta se johtui pitkälti siitä että ostin sinne pelejä pitkälti sen vuoksi että olivat alennuksessa. Sen tavan kun jätin pois ja lisäsin yhtälöön vaatimuksen tiettyyn kiinnostukseen määrään ja pelaamisen todennäköisyyteen, niin siellä backlogissa on nykyisin vain pelejä, jotka kiinnostaa ja joita haluaa pelata. Ainoa ongelma usein onkin vain se, että minkä niistä valitsee kun kaikki saattaa kiinnostaa tavalla tai toisella.

Sekin auttaa että tiedostaa että siellä voi lojua joku teos vuosia ja sen kanssa täytyy olla ok. Samoin tietoisesti saatan napata jonkin vuosia vanhan tekeleen pelaukseen ja usein niitä ylläreitä löytyykin juuri sieltä: ai, tämähän oli näin hyvä peli :D
 
Vaikka ylipitkä backlog joskus stressaa, tykkään siitä, että pelattavaa löytyy aina. Sama toki myös leffojen, sarjojen ja kirjojen kanssa. En ole moneen vuoteen kärsinyt tekemisen puuttesta.
Itse lopettanut tressaamisen. Yhden pelin kun saat pelattua on sillä välin tullut 10+ lisää backlogiin. Eli loputon suo, jos noista tressailee tosiaan.
 
Nii mikä se 70€ AAA peli olikaan missä oli nopeita liikkeitä ja tosi hauska gameplay? Olikse Spiderman 2? :p

Ghostrunner 2 sen sijaan oli 24,99 VPD hyllys käytettynä. Noin vuosi sitten Ghostrunner yllätti mut täysin, se tuli PSN plussaan ja katoin youtubesta et mikä peli tää nyt onkaan, se vaikutti aivan liian vaikeelta mulle mut päätin antaa mahollisuuden. Toki, peli on ajoittain erittäin vaikea ja kuolemia tulee ja paljon, mutta se mikä tässä koukuttaa on äärimmäisen hyvä gameplay, kentät ovat nerokkaasti suuniteltuja ja välillä joudut tekee semmosia stuntteja että itse Jackie Chan ois kateellinen ja joskus jää ihmettelee "teiksmä oikeesti äskön kaiken tän".

Joten Ghostrunner 2 jatko-osa sai mut ihan syystä hypejunaan, heti ensimmäisenä varmaa jokainen kiinnitti huomiota prätkään? Eihän se nyt kuullosta mitenkään erityiseltä, ohan niitä prätkiä ennenki videopeleissä ollut. Voi kuulkaa, tässä on semmosta adrenaliinia ja hyvä kun välillä muistaa hengittää.

Kakkoses on tehty kaikki isommin, nopeemmin ja paremmin, kentät ovat erittäin hyvin tehty niin että mario saa hävetä kun joku muu kykenee hyppimään seiniä pitkin, kiskoo ittensä grappling hookilla seinään, juosta sitä pitkin ja hyppiä hidastettuna katana kädessä fileeraa vihuja halki poikki ja pinoon. Peli siis on jonkinlaien tai onkin kai? Rouge lite, sinä kuolet yhellä iskulla mut niin kuolee vihutki, Cyberninjal on kuitenkin kykyjä, kuten hidastaa aikaa sen verran että sulla on pari sekunttia enemmän aikaa miettiä mitä teet seuraavaksi. Kakkoses on myös nyt mukana että voit torjua luoteja yksinkertaisesti pitämällä torjunta nappia pohjas, se syö staminaa joten kannattaa miettiä tarkkaan milloin sitä käyttää, mukaan on laitettu nyt myös heittotähtiä ym ampuvia kykyjä. Ykkösessäki niitä oli mut ne ei kulkenut aina sun mukana, vaan ne noukittiin välillä tietyistä paikoista.

On myös erilaisia kykyjä mitkä helpottaa mutta en ole läheskää saanut niitä kaikkia auki. Kuten Celeste, joka oli myös erittäin haastava tasoloikka, teki siitä hauskan sen takia että jos sä kuolit sä pääsit välittömästi yrittää uudestaan, Ghostrunneris on samalla tavalla, vaikka kuolet joskus jopa 50 kertaa oot heti takas yrittää uudestaan, chekcpointit on melko reiluja, tosin välillä on varsinkin levelin lopussa huone/iso alue ja paljon vihuja ja ne pitää hoitaa kaikki että pääsee eteenpäin, kuolema johtaa siis takas siihen että jokainen vihu pitää murhata uudestaan. Mutta älä anna sen häritä, reittejä on monenlaisia mitä kokeilla ja lopuksi tulee palkittu olo kun vihdoin saat kaikki tapettua.

Peli on myös speedrunnerien unelma, mä en ikinä kykenee semmoseen mitä nämä speedrun ammattilaiset, mutta jos joku speedrun peli pitäs valita olis se ehdottomasti ghostrunner/ghostrunner 2, ykkösessäki pelin läpäistyä yritin tehää vaan parempia aikoja. Ghostrunner 2 on erinomainen jatko-osa, mutta valitetaan myös hieman. Vaikka kentät on hyvin tehtyjä on välillä hakusessa että minne pitää mennä joskus myös kuolee johonki eikä tiedä oikee mihin sitä kuoli, en tiie onko tämä nyt oikestaan valitus, idea on oppia kentät ja jokaisen vihun sijainti seuraavalle kierokkselle, ellei sit ole joku refleksguru mut ei tätä pääse mitenkään ekalla kerralla täydelliseti läpi. Soundtrack on ykkösen tapaan erinomaista "cyberpunk poppia" vai mikä se oikea termi nyt onkaan, maailma kiehtova, ei tarinakaan huono.

Paljon tuli kerrottua mutta varmasti paljon jäi vielä kertomatta, suosittelen vahvasti ainakin antaa tälle mahdollisuus, molemmille GR1-2.

Lopuksi vielä pätkä, (ei en päässyt tätä kohtaa ykkösel läpi) Mut kun vihdoin pääsin se tuntui hyvältä mies, tein siitä pikku pätkän ja lopetin tältä illalta.


 
Ylös Bottom