Itse lukenut ja parin kaverin kanssa keskustellut, niin esim juuri Malenia, Lichdragon Fortissax tai viimeinen bossi ovat olleet juuri niitä vaikeita. Ellei jopa melkein että peli jää kesken. Muistellaan kuitenkin edellisiä vaikka nyt Dark Souls 3 ja sitten Bloodbornea niin näissä on ollut haastavia bosseja. Omasta mielestä vaikeita. Kertoo mielestäni siitä että Elden Ring alku opettaa pois Dark Souls kaavasta "nappi" summoneiden kanssa ja sitten vetäsee ehkä liikaa takaisin siihen omaan maailmaan lopussa.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Elden Ring
- Viestiketjun aloittaja Noobeinstein
- Aloituspäivämäärä
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Ihan totta. Mainitsemasi bossit ovat niitä vaikeita, mutta siltikin peli antaa kivasti apukeinoja ja näistäkin vain viimeinen bossi on pakollinen.
Minä joka en Souls -peleistä yleensä niin välitä, niin ehkä kaipasin juuri tällaista helpompaa alkua, ettei heti tulisi seinä vastaan. Siinä kun sitten pelin parissa on pidempään viettänyt niin vaikeustason nousu ei tuntunut niin pahalta.
Joo. siis mitä koitin sanoa oli se että tässä nyt keskustelua seuranneena niin näköjään nämä lopun bossit ovat jotenkin erittäin vaikeita/ mahdottoman vaikeita/ mahdottomia. Koska ei ole jos on edellisiä pelejä pelannut. Tässä vaan mahdollisuus mennä toisaalle ja sen jälkeen juustota on vähän isompi. Ja sen takia sitten lopussa kiitos seisoo ja pomot ovat tosiaan vaikeita, mutta niin ne on olleet edellisissä osissa.
Juurikin tällaisten suunnitteluratkaisujen toivoisi joskus rantautuvan vähintään tietynlaisiin peleihin.
Viimeksi muokattu:
Varmasti osittain tämäkin mutta eivät ne pelkästään tunnu vaikealta vaikka pelin alku onkin souls-mittapuulla helppo vaan ne ovat vaikeita ihan verrattaessa muihinkin soulseihin. Soulsit on täynnä helppoja tai helposti handlattavia/opittavia pomoja ja sitten on ne tietyt tapaukset, jotka eivät sitä ole. Paitsi jos on joku pelijumala tai sattuu sopiva build pomolle. Onhan se Pinwheelkin joillekin oikeasti ollut vaikea
Sanoisin siis että kyllä ne Elden Ringin lopun pomot on ihan oikeastikin haastavia eikä vain siksi että peli on muutoin helpohko.
Nyt on vähän huono vertauskohde kun puhutaan nimenomaan lisäristä, joiden idea on laajentaa, lisätä ja pistää panoksia kovemmaksi. Verrataan sitten vaikka Elden Ringin lisäriä muihin souls-lisäreihin, jos on pakko. En itse vertailisi ollenkaan koska puhe oli Elden Ringin sisäisestä vaikeudesta.
Sama minullakin ja en ole käyttänyt edes asheja kuin kahdessa pomossa koko pelin aikana. Lopun pomot on kuitenkin selvästi tehty haastavimmaksi.
Yritin myös "auttaa" muita pelaajia ja en kertaakaan päässyt Maleniaa läpi edes kolmen ihmispelaajan voimin. Että kertonee sekin jotain.
Lichdragonista piti tarkistaa trophyistä että olenko voittanut sen ja olen. Oli kai helppo kun ei ole jäänyt mieleen. Silti Malenia ja muut loppupään veikkoset on olleet todella haastavia/vaikeita. Paitsi Dragonlord. Oikeastaan kaikki lohikäärmeet on olleet tässä pelissä helppoa viimeistään kun saa niiden liikkeet haltuun. Mutta Maleniat ja muut on sellaisia että oma strenght-build ei oikein riitä/auta. Toisaalta taisteluväsymyskin jo painaa eikä jaksa enää opetella ja jauhaa. Plus että suurimmassa osassa pelin pomoista ei ollut mitään erityistä opettelemista kun soulsien perustaktiikat toimivat (tässäkin) pääosan ajasta.
Aika kovia mielipiteitä. Olen pelannut Sekirot, soulsit, Bloodbornet ja muut platinalle asti mutta voin sanoa että ainakin minulle nuo Malenia ja muut lopun kaverukset on silti ihan oikeasti vaikeita/haastavia.
Minusta tuollaisia kommentteja laukovat unohtavat pari perusseikkaa soulseista: peliä voi pelata hyvin erilaisilla buildeilla, varusteilla jne. josta vaikeus tai helppous lopulta muodostuu.
Nimenomaan sen takia on viihdyttävä katsoa muiden pelaamista kun siellä voi olla ihan eri asiat haastavia tai helppoa kuin itsellä.
Ja väitän yhä että Elden Ringin helppous ei tule pelkästään siitä "menenpäs sitten muualle"-kaavasta vaan peli oikeasti on pääosin helpompi kuin pääosa muista soulseista. Tämä päteen erityisesti niiden kohdalla, joille soulsit on tuttuja.
Dragonlordia tarkotin, meni nimet sekasin.Varmasti osittain tämäkin mutta eivät ne pelkästään tunnu vaikealta vaikka pelin alku onkin souls-mittapuulla helppo vaan ne ovat vaikeita ihan verrattaessa muihinkin soulseihin. Soulsit on täynnä helppoja tai helposti handlattavia/opittavia pomoja ja sitten on ne tietyt tapaukset, jotka eivät sitä ole. Paitsi jos on joku pelijumala tai sattuu sopiva build pomolle. Onhan se Pinwheelkin joillekin oikeasti ollut vaikea
Sanoisin siis että kyllä ne Elden Ringin lopun pomot on ihan oikeastikin haastavia eikä vain siksi että peli on muutoin helpohko.
Nyt on vähän huono vertauskohde kun puhutaan nimenomaan lisäristä, joiden idea on laajentaa, lisätä ja pistää panoksia kovemmaksi. Verrataan sitten vaikka Elden Ringin lisäriä muihin souls-lisäreihin, jos on pakko. En itse vertailisi ollenkaan koska puhe oli Elden Ringin sisäisestä vaikeudesta.
Sama minullakin ja en ole käyttänyt edes asheja kuin kahdessa pomossa koko pelin aikana. Lopun pomot on kuitenkin selvästi tehty haastavimmaksi.
Yritin myös "auttaa" muita pelaajia ja en kertaakaan päässyt Maleniaa läpi edes kolmen ihmispelaajan voimin. Että kertonee sekin jotain.
Lichdragonista piti tarkistaa trophyistä että olenko voittanut sen ja olen. Oli kai helppo kun ei ole jäänyt mieleen. Silti Malenia ja muut loppupään veikkoset on olleet todella haastavia/vaikeita. Paitsi Dragonlord. Oikeastaan kaikki lohikäärmeet on olleet tässä pelissä helppoa viimeistään kun saa niiden liikkeet haltuun. Mutta Maleniat ja muut on sellaisia että oma strenght-build ei oikein riitä/auta. Toisaalta taisteluväsymyskin jo painaa eikä jaksa enää opetella ja jauhaa. Plus että suurimmassa osassa pelin pomoista ei ollut mitään erityistä opettelemista kun soulsien perustaktiikat toimivat (tässäkin) pääosan ajasta.
Aika kovia mielipiteitä. Olen pelannut Sekirot, soulsit, Bloodbornet ja muut platinalle asti mutta voin sanoa että ainakin minulle nuo Malenia ja muut lopun kaverukset on silti ihan oikeasti vaikeita/haastavia.
Minusta tuollaisia kommentteja laukovat unohtavat pari perusseikkaa soulseista: peliä voi pelata hyvin erilaisilla buildeilla, varusteilla jne. josta vaikeus tai helppous lopulta muodostuu.
Nimenomaan sen takia on viihdyttävä katsoa muiden pelaamista kun siellä voi olla ihan eri asiat haastavia tai helppoa kuin itsellä.
Ja väitän yhä että Elden Ringin helppous ei tule pelkästään siitä "menenpäs sitten muualle"-kaavasta vaan peli oikeasti on pääosin helpompi kuin pääosa muista soulseista. Tämä päteen erityisesti niiden kohdalla, joille soulsit on tuttuja.
Ehkä osittain. Ja lopussa pomot alkavat olemaan mielestäni sitä mihin Souls peleissä on totuttu. No tietenkin pienellä twistillä.Varmasti osittain tämäkin mutta eivät ne pelkästään tunnu vaikealta vaikka pelin alku onkin souls-mittapuulla helppo vaan ne ovat vaikeita ihan verrattaessa muihinkin soulseihin. Soulsit on täynnä helppoja tai helposti handlattavia/opittavia pomoja ja sitten on ne tietyt tapaukset, jotka eivät sitä ole. Paitsi jos on joku pelijumala tai sattuu sopiva build pomolle. Onhan se Pinwheelkin joillekin oikeasti ollut vaikea
Sanoisin siis että kyllä ne Elden Ringin lopun pomot on ihan oikeastikin haastavia eikä vain siksi että peli on muutoin helpohko.
Nyt on vähän huono vertauskohde kun puhutaan nimenomaan lisäristä, joiden idea on laajentaa, lisätä ja pistää panoksia kovemmaksi. Verrataan sitten vaikka Elden Ringin lisäriä muihin souls-lisäreihin, jos on pakko. En itse vertailisi ollenkaan koska puhe oli Elden Ringin sisäisestä vaikeudesta.
Sama minullakin ja en ole käyttänyt edes asheja kuin kahdessa pomossa koko pelin aikana. Lopun pomot on kuitenkin selvästi tehty haastavimmaksi.
Yritin myös "auttaa" muita pelaajia ja en kertaakaan päässyt Maleniaa läpi edes kolmen ihmispelaajan voimin. Että kertonee sekin jotain.
Lichdragonista piti tarkistaa trophyistä että olenko voittanut sen ja olen. Oli kai helppo kun ei ole jäänyt mieleen. Silti Malenia ja muut loppupään veikkoset on olleet todella haastavia/vaikeita. Paitsi Dragonlord. Oikeastaan kaikki lohikäärmeet on olleet tässä pelissä helppoa viimeistään kun saa niiden liikkeet haltuun. Mutta Maleniat ja muut on sellaisia että oma strenght-build ei oikein riitä/auta. Toisaalta taisteluväsymyskin jo painaa eikä jaksa enää opetella ja jauhaa. Plus että suurimmassa osassa pelin pomoista ei ollut mitään erityistä opettelemista kun soulsien perustaktiikat toimivat (tässäkin) pääosan ajasta.
Aika kovia mielipiteitä. Olen pelannut Sekirot, soulsit, Bloodbornet ja muut platinalle asti mutta voin sanoa että ainakin minulle nuo Malenia ja muut lopun kaverukset on silti ihan oikeasti vaikeita/haastavia.
Minusta tuollaisia kommentteja laukovat unohtavat pari perusseikkaa soulseista: peliä voi pelata hyvin erilaisilla buildeilla, varusteilla jne. josta vaikeus tai helppous lopulta muodostuu.
Nimenomaan sen takia on viihdyttävä katsoa muiden pelaamista kun siellä voi olla ihan eri asiat haastavia tai helppoa kuin itsellä.
Ja väitän yhä että Elden Ringin helppous ei tule pelkästään siitä "menenpäs sitten muualle"-kaavasta vaan peli oikeasti on pääosin helpompi kuin pääosa muista soulseista. Tämä päteen erityisesti niiden kohdalla, joille soulsit on tuttuja.
Voihan holy shit. Katselin tuossa Youtubesta vähän vinkkejä Maleniaan ja päivitin miekkani bloodille sekä otin siihen Bloodhound's Stepin Ash of Wariksi. Ja nyt tuo alkaa vaikuttamaan jo siltä että kohta tuo ensimmäinen vaihe menee läpi ja että ylipäänsä Malenia on mahdollista soolota. Tai no, totta kai se on, mutta siis minullekin.
Koko ensimmäinen vaihe itse asiassa tuntuu todella tyydyttävältä taistelulta. Sellaiselta kivalta baletilta, jossa täytyy olla tarkkana. Ei yhtään sitä sontaa mitä vaikka Lord of Bloodin toinen vaihe. Tosin ehkä Maleniakin pyyhkii nämä ajatukset mielestä toisella vaiheellaan. Jokusen kerran olen sitä päässyt muiden peliin näkemään ja vaikka se ei tunnu mahdottomalta niin tuntuisi olevan sellaista että ei kauheasti ole vara tehdä virheitä, ainakaan tietyissä kohtaa.
Mutta ekasta vaiheesta nyt todella hyvä fiilis. Tuskin tuo aiheuttaa edes niin paljon ärsyyntymistä ja uusintoja kuin Gargoyle-pomotaisto.
Koko ensimmäinen vaihe itse asiassa tuntuu todella tyydyttävältä taistelulta. Sellaiselta kivalta baletilta, jossa täytyy olla tarkkana. Ei yhtään sitä sontaa mitä vaikka Lord of Bloodin toinen vaihe. Tosin ehkä Maleniakin pyyhkii nämä ajatukset mielestä toisella vaiheellaan. Jokusen kerran olen sitä päässyt muiden peliin näkemään ja vaikka se ei tunnu mahdottomalta niin tuntuisi olevan sellaista että ei kauheasti ole vara tehdä virheitä, ainakaan tietyissä kohtaa.
Mutta ekasta vaiheesta nyt todella hyvä fiilis. Tuskin tuo aiheuttaa edes niin paljon ärsyyntymistä ja uusintoja kuin Gargoyle-pomotaisto.
Meinasin jo unohtaa käydä edes kirjoittamassa mitään mutta Malenia on nyt voitettu. Sen verran antikliimaksi se oli että tosiaan ei mitään ihmeempiä intoja siitä kirjoitella. Mutta kerrotaan silti.
Ensimmäinen vaihe oli jo niin hyvin hallussa että pääsin sen melkein kolme kertaa peräkkäin läpi ja yksi niin että melkein osumaa ottamatta. Tanssi oli siis aika hyvin hallussa, mitä nyt välillä RNG kikkaili ja Malenia spammasi jatkuvasti hyökkäyksiä.
Pääsin siis useamman kerran kokeilemaan kakkosvaihetta mutta jossain kohtaa jokin muki täyttyi ja ajattelin "fuck it". Olin jo aiemmin iskenyt miekkaan blood-systeemin ja nyt ajattelin että kokeillaan nyt mimicin kera. Ja se meni melkein ekalla kun molemmat hakkasi blood-miekalla ja Malenia vain stunlockasi. Siinä kohtaa ajattelin että nyt voin päättää että jäänkö hakkaamaan päätä seinään toisen vaiheen opettelun kanssa vai otanko voiton ja jatkan eteenpäin kohti loppua. Päätös oli tuo viimeisin ja tänään meni pari yritystä ja Malenia oli läpi. Noilla aseilla ja mimicillä pomo oli jopa helppo.
Harmittaa toki vähän että en tuota soolonnut itse kehittämälläni hahmolla ja aseilla vaan netin vinkeillä mutta meni suoraan sanottuna järki. Jos tuo toinen vaihe olisi oma pomonsa niin yrittäisi soolota sen mutta en jaksa joka kerta sitä opetellakseni pelata läpi myös ykkösvaihetta, joten saa Malenia olla nyt tässä.
Ylipäänsä kuten jo aiemmin sanoin, on nuo kaksivaiheiset pomot todella tympeitä. Siihen ykkösvaiheeseen saa jatkuvasti treeniä ja lopulta se on vain sellainen pakkopulla, joka vie aikaa ja jossa silti voi hävitä jos keskittyminen herpaantuu. Ja sehän herpaantuu kun haluaisi vain nopeasti sitä kakkosvaihetta opettelemaan.
Jonkinlaista skippaussysteemiä tuohon toivoisi. Nimenomaan niin että pelille pitäisi ensin "todistaa" hallitsevansa eka osio, jolloin sen voisi halutessaan skipata. Näin jätettäisiin se turha ajantuhlaus pois ja silti voisi sanoa että homman on itse handlannut.
Kaikenlaiset "boss rushit" voisi olla erikseen ja nyt tuntuu että pelissä on, varsinkin loppupuolella, mini "boss rusheja" turhan tiheään.
Malenian jälkeen olen sitten katsellut kartasta merkintöjä vähemmäksi. Sitten ajattelin lähteä viimeisiä pomoja ja paikkoja, jos niitä on, tutkimaan ja hutkimaan.
Ensimmäinen vaihe oli jo niin hyvin hallussa että pääsin sen melkein kolme kertaa peräkkäin läpi ja yksi niin että melkein osumaa ottamatta. Tanssi oli siis aika hyvin hallussa, mitä nyt välillä RNG kikkaili ja Malenia spammasi jatkuvasti hyökkäyksiä.
Pääsin siis useamman kerran kokeilemaan kakkosvaihetta mutta jossain kohtaa jokin muki täyttyi ja ajattelin "fuck it". Olin jo aiemmin iskenyt miekkaan blood-systeemin ja nyt ajattelin että kokeillaan nyt mimicin kera. Ja se meni melkein ekalla kun molemmat hakkasi blood-miekalla ja Malenia vain stunlockasi. Siinä kohtaa ajattelin että nyt voin päättää että jäänkö hakkaamaan päätä seinään toisen vaiheen opettelun kanssa vai otanko voiton ja jatkan eteenpäin kohti loppua. Päätös oli tuo viimeisin ja tänään meni pari yritystä ja Malenia oli läpi. Noilla aseilla ja mimicillä pomo oli jopa helppo.
Harmittaa toki vähän että en tuota soolonnut itse kehittämälläni hahmolla ja aseilla vaan netin vinkeillä mutta meni suoraan sanottuna järki. Jos tuo toinen vaihe olisi oma pomonsa niin yrittäisi soolota sen mutta en jaksa joka kerta sitä opetellakseni pelata läpi myös ykkösvaihetta, joten saa Malenia olla nyt tässä.
Ylipäänsä kuten jo aiemmin sanoin, on nuo kaksivaiheiset pomot todella tympeitä. Siihen ykkösvaiheeseen saa jatkuvasti treeniä ja lopulta se on vain sellainen pakkopulla, joka vie aikaa ja jossa silti voi hävitä jos keskittyminen herpaantuu. Ja sehän herpaantuu kun haluaisi vain nopeasti sitä kakkosvaihetta opettelemaan.
Jonkinlaista skippaussysteemiä tuohon toivoisi. Nimenomaan niin että pelille pitäisi ensin "todistaa" hallitsevansa eka osio, jolloin sen voisi halutessaan skipata. Näin jätettäisiin se turha ajantuhlaus pois ja silti voisi sanoa että homman on itse handlannut.
Kaikenlaiset "boss rushit" voisi olla erikseen ja nyt tuntuu että pelissä on, varsinkin loppupuolella, mini "boss rusheja" turhan tiheään.
Malenian jälkeen olen sitten katsellut kartasta merkintöjä vähemmäksi. Sitten ajattelin lähteä viimeisiä pomoja ja paikkoja, jos niitä on, tutkimaan ja hutkimaan.
Jirza
Well-Known Member
Juuri tämä on mielestäni suurin miinus Elden Ringissä. Sama ärsytti myös Sekirossa, jossa oli pari bossia peräti kolmella vaiheella.
Testailin tuossa vähän aikaa sitten ensimmäistä Dark Soulsia, ja vaikka peli on edelleen haastattava, on kuitenkin sen bosseja suhteellisen helppo läpäistä, kun on vaan se yksi vaihe, mikä päihittää. Taisi From Software ottaa Bloodbornesta eteenpäin nuo monivaiheiset bossit.
Eli Bloodborne pilasi soulsbornet
Itse asiassa nuo kakkosvaiheet on ideana ja sivustakatsojana siistejä kun aina saa jännittää mitä siinä välissä tapahtuu mutta jos jo ykkösvaihe on opettelun takana niin se menee helposti pelkästään turhauttavaksi.
Tuo ideani skippauksesta tosin jättäisi yhä sen kahden vaiheen "siisteyden" mukaan ilman sitä turhautumista.
John Smith
Well-Known Member
Välivideot on yks parhaimpia asioita "Dark Souls" peleissä. Ne on kohtaukset on niin karismaattisia ja mahtipontisia että nousee tukka päässä välilläEli Bloodborne pilasi soulsbornet
Itse asiassa nuo kakkosvaiheet on ideana ja sivustakatsojana siistejä kun aina saa jännittää mitä siinä välissä tapahtuu mutta jos jo ykkösvaihe on opettelun takana niin se menee helposti pelkästään turhauttavaksi.
Tuo ideani skippauksesta tosin jättäisi yhä sen kahden vaiheen "siisteyden" mukaan ilman sitä turhautumista.
Dark3
Well-Known Member
Muistelisin Dark Souls 2:n Crown Of The Old Iron King dlc:n Fume Knightin olleen ensimmäinen. BB:stä lähtien nopeamman temmon ja monivaiheisten bossien takia Frommin pelit ovat IMO parantuneet paljon.
Jännä juttu, olen ER:n mennyt Samurailla ja Astrologilla läpi, mutta silti olen Dragonlordin missannut.
Aivan! Lisäksi sitä on yleensä täysin hukassa loren ja tarinan osalta eikä ole mitään hajua miksi joku tyyppi tekee mitäkin valintoja, muutoksia tai muuta jännää siinä välissä. Siinä vain katsoo ja ihmettelee että "onpa siistiä!"Välivideot on yks parhaimpia asioita "Dark Souls" peleissä. Ne on kohtaukset on niin karismaattisia ja mahtipontisia että nousee tukka päässä välillä
Hmm... Ei tule oikein mitään mieleen tuosta vaikka olen kyllä pelin pelannut. Täytyy varmaan googletella tuo pomotaistelu ja katsoa video.
Ja mitä vauhtiin tulee niin DS3:sta lähtien alkoi sitä tosiaan olemaan myös Soulseissa vaikka ne hektisimmät väännöt on kenties jätetty Bloodbornen ja Sekiron kaltaisiin teoksiin. Kuinkahan paljon tuossa on ollut merkitystä ihan teknologialla? Pelit saatiin kenties pyörimään paremmin niin pystyi vähän pistämään sitä vauhtiakin.
Tuo kannattaa etsiä, sillä se on kenties pelien eeppisin taistelu. Lisäksi se ei ole erityisen turhauttava vaikka siinä(kin) olin jokusen hetken jumissa. Näistä kaikista loppupään pomoista, mitä olen nyt kohdannut, on tuo helposti muistettavin jo sen vuoksi ettei siitä jää kakan maku suuhun
Oli minullakin tuon löytäminen siinä ja siinä. Katselin erästä kielekettä, että onkohan nuo viestit (ja punaiset "kuolemarapakot") taas jotain souls-vitsailua ja alla odottaa vain rotko, mutta kannatti käydä testaamassa.
Mossy
Well-Known Member
Samaa mieltä. Ehdottomasti yksi parhaista From Softin pomotaisteluista ja ei tunnu siltä, että on pomoon olisi haettu vaikeustasoa vain vaikeuden takia.Tuo kannattaa etsiä, sillä se on kenties pelien eeppisin taistelu. Lisäksi se ei ole erityisen turhauttava vaikka siinä(kin) olin jokusen hetken jumissa. Näistä kaikista loppupään pomoista, mitä olen nyt kohdannut, on tuo helposti muistettavin jo sen vuoksi ettei siitä jää kakan maku suuhun
Itse löysin pomon onnenkantamoisen kautta, kun menin lukemaan muiden pelaajien jättämiä viestejä, jotka ohjasivat hyppäämään alas kielekkeelle. On kyllä harmillista, mutta toisaalta niin From Softin tyylistä, että monet eivät ikinä koe tuota eeppistä taistelua.
Viimeisiä viedään eli lopun pomosuora on enää edessä. Laitanpa varmuuden vuoksi spoilereihin vaikka aika vähän niitä olen tässä viime teksteissäni käyttänyt.
Sen verran olen netistä itseäni spoilannut että vika pomo on tuon takana. Sitten vain loput haltuun ja katsella mitä puuttuu trophyistä.
Mutta mitähän sitä sitten pelaisi? Ei kai nyt sentään vielä Cyberpunk 2077:aa? Voisihan se vielä jokusen vuoden lojua lattialla odottamassa
Sir Gideon Ofnir: Tämä oli todella helppo vaikka tyypillä olikin aika kovia taikoja mukanaan. Ei kuitenkaan mahtanut oikein mitään ja parin yrityksen jälkeen oli tyyppi hoidettu. Tuntui enemmän joltain NPC-invadelta kun tällä oli se "estuskin" käytössä.
Godfrey / Hoarah Loux: Godfrey oli siisti taistelu. Samoin se oli mukava ja tyydyttävä. Hoarah sitten taas oli vähän tympeä parin todella hankalasti väistettävän hyökkäyksen takia, joista toinen tappaa kerrasta ja toinen vie melkein kaikki elämät vaikka olisi palkki täynnä. No, lähinnä tuurilla ne väistin ja lopulta pääsin tyypin läpi. Hieno taistelu myös tuo toinen osa ja välivideossa sai taas katsella kun tyyppi teurastaa jonkun oman lemmikkinsä, joka on haamu ja tämän selässä, koska syyt ja silleen. Ei mitään hajua mikä sen idea oli mutta varmaan joku Youtuben lore-video kertoisi
Radagon of the Golden Order: yllätyin kuinka asiallisen oloinen pomo tämä on. Vielä en ole päässyt edes toiseen vaiheeseen, sillä sellainenhan tälläkin on pakko olla, mutta tuntuu että ainakin tämä eka vaihe on ihan läpäistävissä ilman että menee järki tms. Siitä en sitten tiedä että meneekö mimic-hommiksi jos kakkosvaihe on taas täyttä tuskaa ja turhautumista.
Godfrey / Hoarah Loux: Godfrey oli siisti taistelu. Samoin se oli mukava ja tyydyttävä. Hoarah sitten taas oli vähän tympeä parin todella hankalasti väistettävän hyökkäyksen takia, joista toinen tappaa kerrasta ja toinen vie melkein kaikki elämät vaikka olisi palkki täynnä. No, lähinnä tuurilla ne väistin ja lopulta pääsin tyypin läpi. Hieno taistelu myös tuo toinen osa ja välivideossa sai taas katsella kun tyyppi teurastaa jonkun oman lemmikkinsä, joka on haamu ja tämän selässä, koska syyt ja silleen. Ei mitään hajua mikä sen idea oli mutta varmaan joku Youtuben lore-video kertoisi
Radagon of the Golden Order: yllätyin kuinka asiallisen oloinen pomo tämä on. Vielä en ole päässyt edes toiseen vaiheeseen, sillä sellainenhan tälläkin on pakko olla, mutta tuntuu että ainakin tämä eka vaihe on ihan läpäistävissä ilman että menee järki tms. Siitä en sitten tiedä että meneekö mimic-hommiksi jos kakkosvaihe on taas täyttä tuskaa ja turhautumista.
Sen verran olen netistä itseäni spoilannut että vika pomo on tuon takana. Sitten vain loput haltuun ja katsella mitä puuttuu trophyistä.
Mutta mitähän sitä sitten pelaisi? Ei kai nyt sentään vielä Cyberpunk 2077:aa? Voisihan se vielä jokusen vuoden lojua lattialla odottamassa
jhsa
Well-Known Member
Elden Ringistä on hyvä siirtyä Strayn pariin. Ei ihan CP2077.
Hulikopteri
Well-Known Member
Tai aloittaa Demons Soulsista ja sen jälkeen kaikki soulsbornet. Niitä ei voi koskaan pelata liikaa.
No Demon's Soulsin remake kyllä löytyisi enkä ole sitä pelannut. Kaikki muut Fromin pelit on kyllä kahlattu läpi ja suurin osa on platinoitu. Joitain sellaisia puuttuu, joissa piti grindata jotain "kerhoa" tai muuta tylsää/turhaa mutta noin pelillisesti ne on hyvin pitkälti kammattu läpi lisäreitä ja muuta myöten.
En vain tiedä jaksanko laittaa heti uutta "soulsia" tulille.
Backlogia kyllä on sekä Xboxin, Pleikkarin, Switchin että 3DS:n osalta. Itse asiassa testailin vähän kuinka vanhentunut Ocarina of Time on ja 3DS:n versio ainakin on yllättävän pelattava tekele. Mutta noin yleensäkin tulee pelailtua useita pelejä yhtä aikaa ja yksi on sellainen "pääateria", jonka virkaa toimitti nyt Elden Ring. Muut on sitten jotain pienempää ja suoraviivaisempaa kamaa, joka ei välttämättä vaadi yhtä isoa keskittymistä. Mutta nyt tuon Elden Ringin jälkeen voisi ottaa "pääateriaksi" vaikka uuden Ratchet & Clankin.
En vain tiedä jaksanko laittaa heti uutta "soulsia" tulille.
Backlogia kyllä on sekä Xboxin, Pleikkarin, Switchin että 3DS:n osalta. Itse asiassa testailin vähän kuinka vanhentunut Ocarina of Time on ja 3DS:n versio ainakin on yllättävän pelattava tekele. Mutta noin yleensäkin tulee pelailtua useita pelejä yhtä aikaa ja yksi on sellainen "pääateria", jonka virkaa toimitti nyt Elden Ring. Muut on sitten jotain pienempää ja suoraviivaisempaa kamaa, joka ei välttämättä vaadi yhtä isoa keskittymistä. Mutta nyt tuon Elden Ringin jälkeen voisi ottaa "pääateriaksi" vaikka uuden Ratchet & Clankin.
Kauheasti en ole nyt edennyt tuosta viimeisestä pomosta. Olen myöntynyt ajat sitten ja käyttänyt mimiciä apuna. Olen myös testaillut auttaa muita mutta kertaakaan en ole millään tavalla päässyt pomoa läpi. Toiseen vaiheeseen kyllä pääsen, ainakin mimicin avulla, mutta siihen se sitten jääkin. Pari kertaa olen päässyt ihan soolonakin toiseen vaiheeseen mutta yleensä niin vähän "flaskeja" jäljellä että ei tule mitään.
Pomotaistelun ensimmäinen vaihe on hyvällä tavalla haastava mutta se toinen on vain turhauttava. Jälleen kerran.
Pomotaistelun ensimmäinen vaihe on hyvällä tavalla haastava mutta se toinen on vain turhauttava. Jälleen kerran.
koomikko
Well-Known Member
Näin se vaan boomeriuden kynnyksellä oleva pelaajakin sai viimein Elden Ringinsä taputeltua maaliin! Jälkikasvu oli suorituksestani ylpeä. Aiemmat From-pelit ovat jääneet kesken turhauttavan vaikeina, mutta Elden antoi hienosti siimaa. Vasta 95-tuntisen läpipeluun loppumetreillä alkoi vähän tulla puutumisen merkkejä. Selvä merkki erinomaisesta 5/5 pelistä!
Aiemmat From-pelit ovat jääneet kesken turhauttavan vaikeina, mutta Elden antoi hienosti siimaa. Vasta 95-tuntisen läpipeluun loppumetreillä alkoi vähän tulla puutumisen merkkejä. Selvä merkki erinomaisesta 5/5 pelistä!