En minäkään kieltämättä ole ikinä tajunnut näitä teknisinä pitämieni ratkaisujen liittämistä taiteellisuuteen. Minulle se on vain kameran ominaisuus että mitä kuvasuhdetta se tukee ja jos voisin valita, niin valitsisin aina sen, mikä tarjoaa eniten kuva-alaa. Jos jotain vertikaalisuutta pitää olla niin sitten 9:16 ja kännykän ruudulta niin on taidetta kerrakseen. Ei kun ainiin, nykyäänhän se on normi. Pystykuva on siis myös yksi kuvaformaatti, joka on äärimmäisen typerä. Joskin se on sentään helposti perusteltavissa koska pystyssä sitä ouhelinta pääosin pidetään, joten järkevimmät kuvakoot olisi siis nykyään 16:9 tai 9:16. Kaikki muu on vanhentunutta tai (mielestäni) tekotaiteellista.
Itse en ainakaan saa teoksista mitään enemmän irti jos se on rajatumpi enemmän kuin tarvitsee. Omassa työssäni teen useisiin eri paikkoihin kuvia ja videoita, joten sovitan siis itsekin mutta nimenomaan teknisessä mielessä enkä taiteellisessa. Taiteellisuus tulee kuvaan vasta kun on valittu se, mihin formaattiin media tulee. Siinä saa oikeasti välillä käyttää luovuutta että miten alunperin 4:3-suhteessa otettu järkkärin kuva sovitellaan Facebookin tai IG:n erilaisiin kuva- tai videokuvasuhteisiin.
Mutta koska taiteen jokainen kokee tavallaan, niin en tietysti tässä ole kuin omaa näkemystäni sanomassa. Mustavalkoisen kanssa ei ole ongelma mutta en minä oikeasti sitäkään tietoisena valintana tajua. Ei valokuvat tai elokuvat ole parempia vain siksi että jätetään värit pois. Enkä itse ole vielä keksinyt yhtään syytä jättää niitä omista tuotoksistani pois. Tosin pari keksin ja ne liittyy aina loogisesti tarinaan: jos halutaan imitoida jotain aikakautta tai mennyttä formaattia. En kuitenkaan lähtisi tekemään kokonaista elokuvaa formaatissa, joka on vanhentunut. Vanhan ajan fiiliksen saa osaava tehtyä ilmankin että pitää kaivaa vanhoja kuvasuhteita ja muita tekniikoita nykyaikaisempien ja yleisempien tilalle.
Ja toki taiteen tekijä saa itse tehdä kuten parhaaksi näkee. Itse en vain yleensä koe noissa mitään ihmeellistä tai erikoista. Mustat palkit ymmärrän siinä tapauksessa että on joku iso elokuva-versio, joka on muuta kuin 16:9, joten pakkohan sitä on sitten sovittaa. Tekemällä tehtyjä palkkeja en "ymmärrä" mutta olen minä oudompiakin formaatteja katsonut ongelmitta. Ei siis haittaisi sinänsä katsomista mutta en vain luultavasti pääsisi "sisään" siihen mikä niissä on lopulta ideana.
Miksi se taiteellisuus tällaisessa muuten jää vain tekovaiheen formaattiin? Eikö sitten pitäisi myös katsoa se tuotos vanhasta putkitöllöstä tai vastaavasta? Ongelma siis tulee oikeastaan vasta siinä että tehdään jotain wanhanaikaisesti mutta syötetään se johonkin 4K 16:9 Oled-televisioon. Ei oikein toimi. Retropelaamisessahan asia tehdään ns. oikein: monilla on se putkitöllö, jolla vanhat laitteet pelittää ajanmukaisesti.