Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Ghost of Yōtei

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja R2zapiN
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
  • Tunnisteet Tunnisteet
    ps5
Tämä on kyllä usein huvittanut peleissä. Ajoittain myös turhauttanut kun pelaaminen on nykyään liian usein sitä että skannailee parin sekunnin välein jotain tutkaa ettei mene mitään ohi ja näkee kaiken oleellisen ympäriltä. AC Valhallassakin tuo on jatkuvasti tuota.

Arkham-peleihin skannaus on sopinut paremmin ja niissä se ei edes mennyt siihen että sitä klikkailisi ihan jatkuvasti. Se taisi olla kuitenkin ensimmäinen - tai ainakin ensimmäisiä - joka tuollaisen mekaniikan sisälsi. Oli ja on myös ehkä vieläkin se teos, johon se parhaiten sopii koska totta kai Batmanilla tuollainen skanneri on!

Dishonoredissa oli myös sama ja siinäkin se sopi loreen kun yliluonnollisia kykyjä oli muutenkin käytössä. Mutta sitten on vaikka nämä uudet Assassin's Creedit... No joo, Animuksella voi selittää helposti paljon ja vaikka mitä mutta jotenkin se vie sitä fiilistä että viikinki siellä skannailee Englannissa vihulaisia seinien läpi.

Samalla toki pitää myöntää että tuo on tavallaan välttämätön osa pelejä nykyään kun pelaaminen olisi muuten paljon työläämpää ja varmasti jäisi jatkuvasti kiinni vihulaisille, joita ei ole huomannut. Tosin hyvällä pelisuunnittelulla tuonkin välttäisi, joten tuo on myös vähän laiskaa pelisuunnittelua. Toisaalta se myös sujuvoittaa pelaamista kun kaiken sälän seasta näkee ne oleelliset ja interaktiiviset elementit.

Samaa mieltä, arkham peleihin tuo sopii koska tietenkin batmanil semmonen kyky on, mut jotenki ei sovi sit yhtää vaikka nyt esim tähä ghost of yöteihin että skannailee seinien läpi, toki senki ois voinut jotenki suunnitella AC peleistä tutulla kotkalla että leijaa ilmassa ja sil joku kotkan supernäkö ja sillä sit merkkaa kaikki vihut, tai jollain muulla ihme keinolla, tässä pitää omilla silmillä ja on tässä teleskooppi, mutta se ei merkkaa vihollisia.

Mutta on tehty mun mielestä kuitenkin niin hyvin että näet ne vihut ja hiippailemalla pääse hyvin salamurhaa jne, sen sijan vihut on tehty täss sokeimmaksi, esim oot jonkun talon katolla joka on ehkä metrin korkuinen ja vihu sun alapuolelle ei muka näe että joku siel katol kökkii. Mut mielummin silti tässä pelissä näin kun että skannaillaa koko ajan.

VIimeisimmät pelit oli spiderman 2 ja stellar blade jossa jatkuvasti rämpytti sitä skannausta. :D
 
Pikkuasia mut tästä joskus jossain ketjussa puhunut, että minkä takia kun pelin käynnistää tulee kaiken maailman press X to continue, sen jälkeen mennää yhestä valikosta toiseen jossa on sitte "continue" tai "load" että käydään parin tai kolmen valikon läpi ennen ku peli menee päälle ja siinäkin tulee vielä pitkä loading screen. No okei, nykyään ps5 pelien kohalla on SSD että tämä ei sinänsä ole ongelma mut sekin riippuu pelistä, esim stalker 2 kestää tovi ennen kun oot pelissä, (joo ei mulla nyt niin kiire ole päästä pelaa, kuten sanoin että pikkuasia mut kuitenkin)

Tässä ghost of yötei kohalla on niin että kun painat siitä pelikuvakkeest alkuvalikosta niin menee ehkä 10 sekunttia kun peli on välittömästi päällä ilman mitään alkuvalikkoja ym, paitsi se ihan eka kerta kun aloitat new game tai pelistä menet päävalikkoon jos haluat ottaa load game, muuten peli on välittömästi päällä ja jatkaa just tasan siitä mihin jäit. Tämä pitäii olla jo ihan standardi jokaisessa uudessa pelissä mun mielestä.
 
Nyt aletaa olee siinä rajalla että onko tähänki tungettu nyt aivan liikaa kaikkea, olen pääasiassa juossut pää kolmantena jalkana storyä eteenpäin, pleikka taulukon mukaan 83% mut mappi on täynnä vaikka ja mitä ja meitsi kuitenkin tämmönen completionist haluaa toki tehää ne kaikki. Ähkyä nyt toistaseksi on pitänyt loidolla just se kun kaikki nämä löydettävät ym eivät ole niin turhaan arvattavissa ja jatkuvasti kettujen perässä juoksemista että vielä on peli jaksanut lyödä yllätyksiä eteen.

Mut ohan tämä tekemisen puolesta aivan massiivinen, save kellon mukaan mennää jossin 160h, johon toki pitää ottaa huomioon meikäläisen rauhallinen pelityyli, ehkä liikaa photomodea ja toki peli taustalla idlaamista kun tekee ruokaa ym arkisia asioita, mut siitä huolimatta on tää massiivinen, en tiie oisko tän jälkeen parit indie pelit kohillaa kun ei jotenkin heti tän perään uskaltais mitään kingdom comea aloittaa joka on vielä massiivisempi kun tämä. :oops:
 
Noni, sai tämänkin pakettiin platinaan asti. Kaiken kaikkiaan meni 190+h kun tuli tehtyä kaikki, siitä toki idlailu tunnit pois mutta todella pitkä peli ja paljon tekemistä. Alkoi jo olee siinä rajalla että jaksaako mutta jaksoihan sitä, pysyi sen verran pitkään kuitenkin mielenkiinto peliä kohtaa yllä. Tarinasta tykkäsin tässä paljon enemmän kun ykkösessä, perinteinen kostotarina mutta kaikki vaan oli paremmin tehty kuin ykkösessä, tarinasta pelimaailmaan ja kaikkinee uudistuksineen.

Mutta kyllä siinä loppumetreilä alkoi olee jos semmosta pientä vääntämisen tunnetta. Pelin pituus on mielesätni sopiva silloin kun jää kaipaamaan lisää, nyt tuli vedettyä ähkyyn asti, ehkä turhaan paljon sittenkin kaikkea täytettä tässä, erona vaan se että niiden löytämiseen oli käytetty enemmän mielikuvitusta kun se perinteinen kettujen perässä juokseminen, vaikka sitä tässäkin oli.

Hyvä peli, huomattavasti parempi kun ykkönen, mutta kyllä nyt on olo ettei tee hetkeen mieli tähän koskea. Mitään ng+ en voisi edes kuvitella tässä heti perään ottaa ja en tiedä jaksaako sitä coop modeakaan heti.
 
Tuli julkaisussa ostettua fyysinen versio pelistä, pelattua noin 7h ja myytyä pois. Nyt ostin digiversion ja jatkoin peliä.

Nyt peli iskee enemmän. Peli alkaa avautumaan pikkuhiljaa, tulee lisää työkaluja ja lisää taitoja. Tarinaakin tulee lisää mielenkiintoa.

Jostain syystä ei tässä tule enää sitä kuuluisaa 'ubiähkyä". Silloin se taisi olla muutenkin päällä, eikä se johtunut tästä. Tässä löytää luonnollisesti kokoajan lisää tekemistä ja homma pysyy hyvin kasassa.

Laadukkaalta tuotokselta vaikuttaa.
 
Viimeksi muokattu:
Yllättävän vähän tästä on pölinää netissä. Ei edes julkaisun aikoihin ollut.

Sillä 14h takana peliä takana ja uskallan väittää että peli nousee Open World -pelien kärkeen.

Tsushimasta on otettu oppia ja taistelu on vieläkin hauskempaa, kuin siinä. Mahtava peli.
 
Ehkä porukka luuli että sitä samaa paskaa, mutta tässä tosiaan on todella paljon enemmän parannuksia tsushimaan verrattuna, meni yli 100h, toki siinä loppuvaiheessa tommosten tuntien jälkeen missä tahansa pelissä tulee jo se väsymys, mutta pelkäsin että tässäki on sitä jatkuvasti kettujen perässä juoksemista, toisin kävi. Tarinastaki tykkäsin paljon enemmän kun ykkösessä, todella hyvin onnistunut jatko osa.
 
En edellenkään ymmärrä, miksi Tsushimaa kritisoidaan liiallisella keräämisellä ja "jatkuvasti kettujen perässä juoksemisella". Nämä kun ovat täysin vapaaehtoista toimintaa. Mun puolestani avoimen maailman peleissä saa olla vaikka kuinka paljon kerättävää ja kartta täynnä kaiken maailman kysymysmerkkejä, kunhan ne eivät ole pakollisia. Tietty niillä kerättävillä asioilla saa parannuksia, mutta todellakaan niitä kaikkia ei ole pakko tehdä. Helpoimmalla vaikeustasolla Tsushiman pystyy läpäisemään vaikka keskittyisi pelkkään tarinaan ja jättäisi kerättävät rauhaan.
 
En edellenkään ymmärrä, miksi Tsushimaa kritisoidaan liiallisella keräämisellä ja "jatkuvasti kettujen perässä juoksemisella". Nämä kun ovat täysin vapaaehtoista toimintaa.
Joillain on pakkomielle tehdä aivan kaikki ja pitävät peliä huonona sen sijaan että tutkiskelisi omia tapojaan. Monien pelien kanssa itseä huvittaa sama valitus.
 
Monet (peräti kaikki?) skillit oli niin yöteis kun tshusimas juuri noiden kettujen, bambu katkasu ym takana, joten jos ne halusit auki oli kettujen ym perässä juostava, yöteissä se on vaa tehty paljon paremmin mitä tsusimas. Jos kyse olisi vaan pelkästään kerättävästä/trophystä silloin se on oma valinta jaksaako niitä tehää. Kyllä ne kerättävät ym voi tehää paljon paremminki ettei niihin kyllästy kuten yöteissä ne oli.
 
No sitä voi pohtia että onko yhdentekevien tehtävien lisääminen "sisällöksi" ongelma vai se, että pelaaja haluaa ns. kaiken irti ostamastaan tuotteesta. Itse olen myös sitä sukupolvea / sen ikäinen, että kun joskus pelin sai, niin siitä kannatti todellakin ottaa kaikki irti koska seuraava peli tuli ehkä jouluna tai synttärinä.

Nykyään homma on sitten sitä että mainostetaan "over 100 hours of gameplay" ja käytännössä se on jotain yhdentekevää shittiä. Onko siis vika pelaajan, joka odottaa että siellä sadassa tunnissa olisi seassa jotain pelaamisenkin arvoista vaiko sen tahon, joka sitä turhaa tauhkaa sinne on työntänyt?

Kyllä pitkiä pelejä ja sivutehtäviä voi tehdä ja on nähty, missä se sivutouhuilukin on mielenkiintoista eikä vain kerättävän keräämistä yms. Kingdom Come nyt tulee ensimmäisenä mieleen.

Toki jokaisella on oikeus nönnötellä kuinka tyhmiä pelaajat on kun ei jätä sisältöä pelaamatta mutta minusta taas on typerää käytännössä maksaa tuotteesta, jota ei sitten hyödynnä ns. koko rahan edestä. Tästä päästään taas sitten takaisin siihen, että pelejä nimenomaan mainostetaan sillä, miten paljon "tekemistä" niissä on. Eikö se ole sitten harhaanjohtavaa mainostamista jos niin monien mielestä isoa osaa sisällöstä ei kannatakaan pelata? Onko minulta mennyt ohi joku sääntö, jonka kautta pitää vain hyväksyä että pelissä on ehkä 30-40 prosenttia hyvää sisältöä ja loppu on sellaista että voi jättää tekemättä?

Sekin on muuten jännä että tasohyppelyissä, missä ns. "collectathon"-meno kuuluu usein asiaan, on keräily usein kuitenkin vähemmän puuduttavaa kuin monissa open worldeissä, joihin tuota vastaavaa keräilyä on lisätty. Tähän itse toteaisin vain että tuon lisääminen "sisällöksi" on ollut vain helppo ja halpa tapa lisätä pelitunteja, ilman että se välttämättä sopii siihen peliin.

Toisaalta tuota on tehty myös hyvin, kuten Spider-Man -peleissä, joissa kerättävät ei ole identtisiä vaan lore-tavaraa. Eli aika paljon riippuu myös siitä että mitä se touhu on, miksi sitä tehdään ja mitä siitä saa käytännössä käteensä.
 
Toki jokaisella on oikeus nönnötellä kuinka tyhmiä pelaajat on kun ei jätä sisältöä pelaamatta mutta minusta taas on typerää käytännössä maksaa tuotteesta, jota ei sitten hyödynnä ns. koko rahan edestä.

Musta taas on typerää tuhlata aikaansa johonkin puuduttavaan tekemiseen, varsinkin jos se on vielä vapaaehtoista. Moni peli on multa jäänyt kesken ja mennyt vaihtoon/myyntiin, jos se pelaaminen ei vaan ole tarpeeksi mielekästä.
 
Viimeksi muokattu:
Nykyään homma on sitten sitä että mainostetaan "over 100 hours of gameplay" ja käytännössä se on jotain yhdentekevää shittiä. Onko siis vika pelaajan, joka odottaa että siellä sadassa tunnissa olisi seassa jotain pelaamisenkin arvoista vaiko sen tahon, joka sitä turhaa tauhkaa sinne on työntänyt?
No tottakai vastuu on pelaajalla, joka itsensä pakottaa tekemään vapaaehtoista sivusisältöä vaikkei siitä pidä. Mielestäni olisi tyhmää tehdä pienempiä pelejä ihan vain sen porukan takia, joka ei osaa omaa pakkomiellettään hillitä. Itsekään en suurimmassa osassa pelejä tee kaikkea, mutta arvostan sivusisällön olemassaoloa silloin kun todella pidän jostain pelistä.
 
No tottakai vastuu on pelaajalla, joka itsensä pakottaa tekemään vapaaehtoista sivusisältöä vaikkei siitä pidä. Mielestäni olisi tyhmää tehdä pienempiä pelejä ihan vain sen porukan takia, joka ei osaa omaa pakkomiellettään hillitä. Itsekään en suurimmassa osassa pelejä tee kaikkea, mutta arvostan sivusisällön olemassaoloa silloin kun todella pidän jostain pelistä.
Aivan loistava kiteytys siitä minkä itsekin näen tässä asiassa olennaisena. Jotain samankaltaista olen täällä joskus kirjoitellut, mutta en kyllä osannut läheskään noin hyvin asiaa ilmaista, saatikka kiteyttää. Mielestäni asia on joka tapauksessa aivan tarkalleen noin kuin nyt kirjoitit.
 
Minulle Tsushima toimi hyvin, mutta kompastui Open World sudekuoppiin. Yoteissa asiat on korjattu, joten minulle peli heti nousi korkealle listalla.
Minusta Yotei alkoi hyvin mutta loppuakohden ne ihan samat open world sudenkuopat alkoi loistaa läpi. Ei siinä, tykkäsin silti Yoteista ja etenkin sen tarinasta enemmän, kun Tsushiman.
 
Jännästi Assassin's Creed Valhallan miljoona tehtävät on itseäni jaksaneet kiinnostaa jo sadan tunnin ajan heti kun niissä on edes jotain tarinaa taustalla. Ja ihan tavalliset aarteen keräilytkin, koska ne on usein pieniä puzzleja. Ainoastaan ne pakoon lentävät lehtiset on perseestä mutta lähinnä sen takia että pelimekaniikat ei ole tarpeeksi tarkkoja että hahmo menisi juuri sinne mihin yrittää eikä hyppäisi juuri väärässä kohtaa ohi reitin.

Aiemmin pelisarjassa sivutouhut olivat enemmän sitä keräilyä pelkän keräilyn vuoksi mutta noin pienellä muutoksella ainakin itsestä heti tuntuu että noissa on mieltä tehdä ja että niihin on panostettukin.

Samaa on mm. Witcherissä ja Kingdom Comeissa. Ne on pelimekaniikkojen osalta saman toistoa mutta heti kun on joku motivaatio loren tai järkevän palkinnon muodossa tarjolla niin tympeä peruskeräily onkin ihan viihdyttävää touhua.

Jännä nähdä miten itse tulee viihtymään Yotein parissa. En ehkä viitsi heti Valhallan perään sitä ottaa vaikka esim. kehut taistelun hyvyydestä alkoivat kiinnostaa. Ja pidin siis paljon jo Tsushimankin taistelusta, joten aika mahtavaa jos vielä parempaa on tarjolla.
 
Minusta Yotei alkoi hyvin mutta loppuakohden ne ihan samat open world sudenkuopat alkoi loistaa läpi. Ei siinä, tykkäsin silti Yoteista ja etenkin sen tarinasta enemmän, kun Tsushiman.
Tietenkin suhteellinen alussa olen, mutta tuo sivutekeminen on ollut nautinnollista, vaikka kyllä sen kaavan huomaa. Pienet lorehippuset siellä täällä, palkinnot ja hienot maisemat palkitsevat sivutekemisestä.

Sekin tekee paljon, ettei heti kartassa ole miljoonaa ikonia. Ne paikat pitää löytää sentään itse tai kuulla joltain.
 
Ylös Bottom