Vastaus: Halo: Reach
Arvosteluthan ovat arvostelijoiden täysin subjektiivisia mielipiteitä. Ehkä maailman typerin väite, jota olen kerran kommenteissa lukenut, oli "arvostelijan pitäisi olla objektiivisempi".
Pääpiirteittäin olen samaa mieltä (olen itsekin rustannut jokusen leffa/peliarvion), mutta en kuitenkaan ihan. Kyllä arvostelijakin voi olla myös hitusen objektiivinen, vaikka omista mielipiteistä pääosin puhutaan.
Itse puhuisin siitä, että lähtökohtaisesti tekisi kuitenkin arvion/arvostelun laajemmalle lukijakunnalle (tai, että se edes jotenkin avautuisi kaikille - tämä ei todellakaan ole aina itsestäänselvyys), vaikka sarjan fanit siitä ehkä eniten irti saavatkin.
En tiedä onko ihan fiksua kirjoittaa "fanina" vain toisille "faneille". Faniutta pitäisi hyödyntää tietämyksellään pelisarjasta tai leffoista niin, että se tuo jotain uutta kulmaa arvosteluun.
Mielestäni hyvä arvostelija miettii leffaa/peliä/kirjaa/ym myös hieman laajemmalta kantilta ja on ikään kuin valmis myös myöntämään joitakin seikkoja jotka eivät ehkä *kaikkia miellytä* (vaikka itseä miellyttääkin). Hyvä esimerkki voisi olla MGS4:sen pitkät välipätkät, jotka eivät varmasti kaikille kolahda. Reachissä kyse voisi olla pelin "kokonaisilmeestä", joka ei tuo kauheasti muutoksia kun aiempiin osiin verrataan (tämähän voi olla vain positiivinen puoli monille sarjan faneille, mutta osa sitten taas haluaisi ehkä isompiakin muutoksia).
Jonkin asian maltillinen kritisointi tai laajemmassa mittakaavassa puntarointi ei todellakaan tarkoita sitä, että ko. asia olisi välttämättä huono juttu kaikille. MGS4:sen välipätkät eivät suoraan huononna peliä kaikille, tai Reachin samankaltaisuus ei häiritse kaikkia. Mutta joitakin nämä asiat voivat nyppiä. Listaan voidaan lisätä aika monta muutakin huippuarvioita saanutta peliä: Uncharted 2:sen tai Bioshockin loppuboss on monelle varsin köykäinen esitys, Mass Effect 2:sen toiminta on monotonista, GTA4:nen pelinä puuduttava, Mario Galaxy 2 on vain ekan pelin "1.5" versio ym ym. Siis VOI olla köykäinen, monotoninen tai puuduttava. Jonkun mielestä.
Silti kaikki ovat edelleen erittäin monelle "huippupelejä" ja klassikoita.
Pointtini oli lähinnä se, että arvostelijoita kirjoittamassa istuvat yleensä myös ihan tavalliset pulliaiset, jotka fanittavat toista, vihaavat toista.
Itse olen sitä mieltä, että jos mennään paljon ääripäissä (rakastetaan toista ja vihataan toista), niin on ehkä arvostelijana väärällä alalla. Siinä vaiheessa kun ääripäät kolisevat, niin pitäisi ainakin miettiä että onko tämä tekstiä joka oikeasti auttaa ihmisiä (pelin hankkiminen, leffaan meno, ym) valinnoissa - vai vaan oman angstin tai fanituksen purkamista. Ripaus objektiivisuutta lisää?
Tietenkin voi myös ajatella, etteivät kaikki halua lukea jotain kultaista keskitietä marssivia hajuttomia ja värittömiä juttuja. Eli halutaan rajuja mielipiteitä ja jopa provosointia. Halutaan juttuja, jotka nousevat esiin ja jäävät mieleen.
Osa ei lue arvosteluja ollenkaan ennen pelin pelaamista tai leffan katsomista. Eli arvosteluja luetaan sitten vain mielenkiinnosta muiden mielipiteitä tai näkemyksiä kohtaan myöhemmin. Ne toimivat ikään kuin "keskustelun moottorina".
Eli ei se arvostelijan homma taida ihan niin helppo ollakaan..
EDIT: Mielestäni tässä on esimerkki huonosta arvostelusta (ääripäästä sinne toiseen suuntaan):
http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuvat/artikkeli/Namusedän+näkemyksellä/1135253428435
Ilmeisesti "feministeille" (Silfverberg) ei kannata näyttää elämän rujoimpia puolia..
Ongelma arvosteluiden kohdalla on usein se, että etenkin jos arvostelijoita on sivustolla monia, pelisarjan uuden teoksen saa yleensä arvostelevaksi se, joka parhaiten pelisarjan tuntee ja eniten arvostelusta on kiinnostunut - siis yleensä pelin fani.
Tämä voi olla ongelma, se on totta. Tätä on varmasti yritetty hieman laajentaa näillä "second opinion" -tyylisillä kainaloilla ja sivulauseilla, mutta en sitten tiedä miten paljon niillä on lukijoille merkitystä. Ainakin Pelaaja-lehden E.Rekunen sivulauseessa hieman kritisoi uutta Reachiä (ainakin omaan silmään), mutta samalla melkein pyytelee anteeksi että niin tekee.
Faneille voi olla välillä hankala selittää, että "pidin pelistä, mutta löysin siitä myös vähän kritisoitavaa". Huippupelin kun pitäisi saada se 10 - tai vähintää 9. 8 oli jo "p**ka", eikö se niin mene näissä piireissä?
Tämäkin on subjektiivista. Aika moni pelaa tuon pari kertaa läpi (yleensä kerran yksin, kerran kaverin kanssa), viettävät Firefightin äärellä jonkin aikaa ja moninpelissä kiinnostuksesta riippuen vaihtelevia aikoja. Tällöin pelistä saa irti jo helposti 20h+, joka on nykyasteikolla ihan riittävästi hintaan nähden.
Kyllä minustakin Reach ihan kohtuullinen paketti on. Itse en pelaa paljon netin kautta (co-op on tosin eri asia, vaikka aikapula vaivaakin), joten väkisin peli meni itsellä hyllyyn aika nopeasti. Mutta niin meni Uncharted 2:kin. Ja Alan Wake. Ja God Of War 3. Pelit vaihtuu, se on mun filosofia. Niihin voi sitten aina palata myöhemmin..
