Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

God of War ei minusta ole edes open world ja usein siitä puhutaan kai semi-open worldina. Mikä kuvaa sitä hyvin kokemuksen ollessa näennäisesti yhtenäinen mutta silti erillisiä kokonaisuuksiaan. Plus siellähän on ihan erilliset kentät kun on ne eri ulottuvuudet tai mitkä olivatkaan eli lopulta aika kaukana varsinaisesta open worldistä.
Joka tapauksessa kyseessä aivan helvetin hyvä peli.

Mulle käy sekä lineaarinen että avoin maailma. Enemmänhän se on toteutuksesta kiinni, kuin siitä paljonko sitä lääniä onkaan.
 
Lataustaukoja en pitäisi open worldin estävänä ominaisuutena. Assassins Creedit ovat myös pitäneet sellaiset sisällään aluetta vaihtaessa. Ennemminkin pitäisin open worldin määrityksenä sitä, että pelaaja voi vapaasti tutkia maailmaa. Eli lineaarisen etenemisen sijaan pelaaja voi palata suht'vapaasti aikaisemmin näkemiään alueita, vaikka näihin siirtymiseen vaadittaisiinkin lataustauko.

Hyvänä vertauksena Uncharted 4, jossa jeepillä pääsee ajelemaan vapaasti tietyllä suljetulla alueella, mutta pelissä ei pääse halutessaan takaisin edelliseen "kartta-alueelle".
 
Miksi vääntää jostain open-world määritelmästä kun se laatu kuitenkin on se määräävin tekiä? Suurin osa nykyajan ow-peleistä omaavat todella tyhjän maailman, jonka avoimmuus vain kääntyy itseään vastaan.
Siksihän siitä "väännetään" kun porukka on juuri niistä lataustauoista valittanut Starfieldin suhteen. Ovat siis selvästi ihmeissään/pettyneet koska peli ei olekaan niin "open world" mitä luvattiin.

Ymmärrän siis hyvin kritiikin lataustauoista ja siitä että "peli ei ole open world" koska minäkin oletin että tulisi Skyrimin tapainen lataustauoton kokemus. Ja jos sitä oletti saavansa niin kyllähän siinä varmasti on ihmeissään/pettynyt.

Tarkoitus ei missään nimessä ollut yleistää että open world olisi jokin automaattinen hyvä juttu. Minä pidän itse asiassa enemmän tiiviimmistä kokemuksista kuin massiivisista open worldeista, joten ei tässä minun oma mielipide edes ollut esillä.

Mielestäni olisi ollut kohtuutonta odottaa Starfieldin antavan mahdollisuuden lentää 500 planeetalle ilman lataustaukoja. Se tärkeämpi asia on, että miten mielenkiintoiseksi nämä planeetat on saatu luotua. Ts. olisiko ollut parempi luoda vaikkapa 20 planeettaa tutkittavaksi ja panostaa niiden floraan ja faunaan jne.
No jaa. Minusta se on markkinoinnin ja muun tehtävä antaa oikea kuva pelistä ja jos porukka luuli saavansa vapaampaa seikkailua lataustauoitta niin ei se minusta silloin ole mikään kohtuuton odotus vaan huonoa tai harhaanjohtavaa viestintää.

Minua ahdisti koko ajatus 1000 planeetasta koska jo 100 olisi minulle järkyttävä määrä. Minä itse ottaisin mieluummin 20 planeettaa paremmin tehtynä mutta sekin on ihan helvetisti :D Minulle tosiaan riittäisi paljon, paljon vähempikin. Joku viisi planeettaa, joissa olisi tarpeeksi erilaista aluetta ja vielä niin ettei koko planeettaja ole edes tutkittavissa (esim. joku myrsky estää puolet planeetasta tms.) olisi minulle se paras. Sillä ajatuksella että se tiiviimpi määrä tarkoittaisi laadukkaampaa miljöötä.

Itse asiassa joku Outer Wilds oli ihan helvetin siisti peli. Siitä ehkä 10 kertaa isompi maailma samalla idealla niin riittäisi minulle.

Mutta teknisesti en taas ymmärrä miksi ei muka olisi voinut odottaa lataustauotonta tekelettä riippumatta siitä montako planeetta siellä on. Eikö No Man's Sky jo tee jotain vastaavaa ja se on lähempänä indietä - vai onko ihan reilusti indie. Miksi siis AAA-teos ei voisi tehdä samaa? Ihan realistinen odotus siis jos markkinointi vielä on asiaa tukenut.

Ja minähän en siis osaa sanoa onko markkinointi ja muu antanut pelistä sellaisen kuvan että noin on voinut olettaa. Minä kommentoin lähinnä muiden kommentteja. Minä en katsonut kuin pari traileria eikä mitään tietoa mitä on luvattu ja mitä ei. Selvästi kuitenkin odotukset on joillain ollut ihan muuta kuin toisilla.

Elden Ringin avoin maailma jaksoi kiinnostaa, koska jokainen alue (pl. suurin osa dungeoneista) oli tehty mielikuvituksella ja ne erosivat toisistaan huomattavasti. Liikkuminen niissä oli myös tehty riittävän helpoksi ja hevosella ratsastaminen oli juuri riittävän mukavaa, ettei siihen puutunut, kuten esim. Zeldan poniin heti alussa.
Kyllä. Parhaita, ellei paras, open world. Sopivan laaja ilman että menee liian massiiviseksi ja jopa Elden Ring alkoi lopussa jo väsähtämään kun loppualueet tuntuivat/olivat jo vähemmän erikoisia.

Juuri sitähän minä Starfieldin tuhannessa planeetassa pelkäsin että se on tylsää proseduaalista whateveriä. Mutta siitä huolimatta ymmärrän jos joku halusi ne sinne kokonaisina eikä lataustaukojen kera.

Esimerkiksi Tears of the Kingdomin yksi huikaisevimpia kokemuksia on hypätä taivaalta maata kohti ja suoraan maan "ytimeen". Kaikki ilman lataustaukoja. Jos vastaavaa odotti Starfieldiltä että voisi lentää avaruudesta ilmakehään ja sieltä aina planeeta pinnalle asti niin nythän sitä ei saa. Ja kieltämättä harmittaa minuakin sillä olisihan se siisti kokemus. Sitä se oli itse asiassa myös joka kerta Outer Wildsissa: ihan sama laskeuduitko vai lähditkö lentoon mutta se oli ihan helvetin siisti kokemus joka kerta. Nytkin tekisi mieli mennä sinne lentelemään kun edes miettii sitä fiilistä.

Niin nytkö se on korvattu lataustauolla? En siis tiedä koska tiedän asiasta vain kommenttien kautta. Mutta jos näin on, niin ymmärrän todella hyvin pettymyksen. Eikä siihen kokemukseen edes tarvitse kokonaisia planeettoja, riittäisi että voisi sille yhdelle alueelle laskeutua aina avaruudesta asti ja toisinpäin.

Joka tapauksessa kyseessä aivan helvetin hyvä peli.

Mulle käy sekä lineaarinen että avoin maailma. Enemmänhän se on toteutuksesta kiinni, kuin siitä paljonko sitä lääniä onkaan.
Niin, en väittänytkään etteikö olisi hyvä peli mutta ei se minusta open world ole. Eikä open world tai muukaan genre yksistään tee pelistä hyvää taikka huonoa. Nyt kyse kuitenkin oli siitä pettymyksestä, minkä Starfieldin "vajaampi" open world on ilmeisesti aiheuttanut.

Lataustaukoja en pitäisi open worldin estävänä ominaisuutena. Assassins Creedit ovat myös pitäneet sellaiset sisällään aluetta vaihtaessa. Ennemminkin pitäisin open worldin määrityksenä sitä, että pelaaja voi vapaasti tutkia maailmaa. Eli lineaarisen etenemisen sijaan pelaaja voi palata suht'vapaasti aikaisemmin näkemiään alueita, vaikka näihin siirtymiseen vaadittaisiinkin lataustauko.
Yritin kyllä huomioida siinä viestissäni ne vanhemmat pelit, joissa niitä on mutta ei kai niissä uusissa AC-peleissä enää ole mitään lataustaukoja? Jos on niin ne ainakin on unohtuneet täysin. Sama homma yleensäkin moderneissa open worldeissa: ei niissä lataustaukoja ole pelin aloittamisen ja kuolemisen lisäksi. Videoita voi olla ja jotain pientä, kuten ne Zeldan shrinet, mutta niin vähän että yleistäisin että ei ole käytännössä ollenkaan.

Mutta olet oikeassa että open world ei ehkä ole noin yksinkertaisesti määriteltävissä ja että yksi sen jutuista on että voi palata paikkoihin. Mutta minä pitäisi jonkinlaisena "rajana" sitä että jos se lataustauko on naamioitu, kuten God of Warissa, niin se on vielä "open world" (koska se tuntuu ja säilyy yhtenäisenä) mutta jos siinä on ihan "oikea" lataustauko niin vähemmän se open world sitten on. Peli kun vetää siinä kohtaa pois sieltä "yhtenäisyydestä" muistuttamaan että peliähän tässä tosiaan pelataan.

Toisaalta sitten on kaikenlaisia poikkeuksia, kuten Vice Cityn teknisen rajoitteen vuoksi(?) oleva lataustauko sillalla. Mutta ehkä yksi lataustauko muuten avoimessa maailmassa menee poikkeuksesta, joka vahvistaa säännön?

No, ehkä tämä koko "onko oikea open world vai ei"-keskustelu on turha tuon Starfield-homman suhteen. Minä ainakin ymmärrän pettymyksen Starfieldin lataustaukojen suhteen jos on odottanut "openimpaa" open worldia :D

Hyvänä vertauksena Uncharted 4, jossa jeepillä pääsee ajelemaan vapaasti tietyllä suljetulla alueella, mutta pelissä ei pääse halutessaan takaisin edelliseen "kartta-alueelle".
Mutta ei pelkkä takaisinpaluu aiempiin paikkoihin riitä määritteeksi, sillä sitten kaikki pelit, joiden kenttiä tai alueita voi pelata uusiksi, on jollain tapaa open worldeja?
 
Nyt kyse kuitenkin oli siitä pettymyksestä, minkä Starfieldin "vajaampi" open world on ilmeisesti aiheuttanut.
Jännä juttu. En voisi mitenkään pettymykseksi sitä kutsua, vaikka lataustaukoja vähän turhan paljon onkin. Pelissä tapahtuu sellaisia yllättäviä wtf-juttuja, että välillä saa monttu auki ihmetellä että mitäs pelissä oikeen tapahtuu, (en tarkoita bugeja) vähän kuin Outer Wildsissä. :D Joo eihän tässä ole yhtä isoa avointa maailmaa kuin studion aiemmissa peleissä, mutta kyllä niissäkin kaupungeissa, luolissa yms. on lataustaukoja.
 
Ymmärrän siis hyvin kritiikin lataustauoista ja siitä että "peli ei ole open world" koska minäkin oletin että tulisi Skyrimin tapainen lataustauoton kokemus.

Hörähdin tälle kyllä ääneen :D Ymmärrän mitä hait tällä, mutta muistelin vaan kun pelasin playstation 3:lla Skyrimia vuonna muna ja nakki, niin oli aika dynaamista menoa tuijotella 20s latausruutua jokaisen oven avaamisen jälkeen (mennessä sisään että ulos). 50h kestin sitä silloin, josta 15h oli varmaan sitä latausruudun tuijottamista.
 
Hörähdin tälle kyllä ääneen :D Ymmärrän mitä hait tällä, mutta muistelin vaan kun pelasin playstation 3:lla Skyrimia vuonna muna ja nakki, niin oli aika dynaamista menoa tuijotella 20s latausruutua jokaisen oven avaamisen jälkeen (mennessä sisään että ulos). 50h kestin sitä silloin, josta 15h oli varmaan sitä latausruudun tuijottamista.
Joo, en minä ole väittämässä että peli olisi open world vasta kun kaikki tietyt ruksit on ruksattu vaan että ('open world'-)kokemuksesta viedään aina jotain pois jos se yhteväisyys keskeytyy tai katkeaa. Siihen riittää aika moni asia: lataustauko/-ruutu, välivideo-/animaatio, kliseiset ahtaat solat/ovet, jne.

Ja tuon takia siis ymmärrän hyvin miksi joku voi olla pettynyt että Starfield (ilmeisesti) sisältää lukuisia lataustaukoja siirtymisissä.

Piti ihan wikipedian määrite katsoa open worldistä ja se kertoo näin:
"an open world is a virtual world in which the player can approach objectives freely, as opposed to a world with more linear and structured gameplay."

Vähän huvittaa, sillä sitten on vähän pelaajasta kiinni mikä on "free approach to objectives". Minua kyrsi vanhemmissa Assassin's Creedeissä se että salamurhattavan luo oli käytännössä aina se putkimainen yksi ja ainoa reitti. Voiko siis kärjistää että vaikkapa Assassin's Creed III ei ole (ainakaan kunnon) open world, koska siinä ei ole "free approach to objectives"? :D

Ainakin sen voin sanoa että tuo vei minulta pois pelaamisen vapautta. Maailma oli kyllä tutkittavissa vapaasti mutta sitten ne tehtävät saattoivat ollakin hyvin putkimaisia vaikka vapaassa maailmassa olivatkin. Oliko jopa niin että sinne kohteelle piti päästä hiippaillen, joten se yksi puskista muodostunut "putki" kohteelle oli ainoa vaihtoehto.

Toki se "world" oli "open", joten ei käy kieltäminen että peli oli open world :D

Uudemmissa sarjan peleissä homma onkin ollut oikeasti paljon vapaampaa. Ei olisi enää kuin se Ubin copypasten ja sen kautta massiiviseksi paisumisen karsiminen jäljellä :D

Mutta 'open world'-genren/-käsitteen sisällä voi tosiaan olla vaikka minkälaista toteutusta. Minä olen saanut enemmän vapauden fiilistä jo jostain Dishonoredeista kuin monista "open worldeistä", joiden myyntivaltti usein tuntuu olevan vain se, että vapaasti tutkittavaa mutta tylsää lääniä on myyntipuheisiin riittävä määrä ("we have the biggest world in any games!").
 
Viimeksi muokattu:
Oma 26h kokemukseni Starfieldin osalta on, että siellä on useampia "open worldeja" joiden välillä liikutaan. Lataustaukoja tulee, erityisesti eri aurinkokuntien ja planeettojen välillä matkustaessa, mutta myös joissain muissakin siirtymissä, mikä sitten jakaa mielipiteitä.

Oma fiilikseni on, että isossa kuvassa tämä ei ole itseltäni vienyt iloa pois, vaan tällä hetkellä lähinnä harmittaa se, että joutuu olemaan duunireisussa, eikä pääse pelaamaan Starfieldiä. Eli omaan kokemukseen nuo eivät ole vaikuttaneet merkittävästi.

Suosittelen kaikkia kynnelle kykeneviä kokeilemaan itse, että häiritseekö nuo ja jos häiritsee, niin miten paljon.
 
Oma 26h kokemukseni Starfieldin osalta on, että siellä on useampia "open worldeja" joiden välillä liikutaan. Lataustaukoja tulee, erityisesti eri aurinkokuntien ja planeettojen välillä matkustaessa, mutta myös joissain muissakin siirtymissä, mikä sitten jakaa mielipiteitä.
Minusta tuo ei edes kuulosta huonolta mutta toistonkin uhalla: ymmärrän jos joku odotti muuta ja sitten pettyi tuohon juttuun.

Suosittelen kaikkia kynnelle kykeneviä kokeilemaan itse, että häiritseekö nuo ja jos häiritsee, niin miten paljon.
Näinhän se aina kannattaakin tehdä. En minäkään tuon perusteella peliä ole tuominnut, lähinnä vain ihmetellyt kun oletin että tulisi saumattomampi kokemus.

En sitten tiedä mutta pettyneitä tuntuu olevan kourallinen.
Niin ja jos oikein tulkitsin niin ei se välttämättä ole mikään maata kaatava juttu. Ennemminkin jos on odottanut muuta niin voi pettyä sen kohdalla. Siihen kun sitten tottuu/asennoituu niin tuskin ongelmia on jos peli muuten maistuu.

Ja tietysti konsolisotijat tarttuvat tuollaiseen mutta se on asia sitten erikseen.
 
Jatketaas keskustelua täällä:

Tuossa kuitenkin avataan myös hyvin syitä siitä, miksi nimenomaan isoimmat AAA-pelit ovat ongelmallisia bugien suhteen. Kaikkea ei vaan voida heti huomata millään. Itse väitän, että nämä uusimman sukupolven isot AAA-pelit ovat sulaa mahdottomuutta saada bugittomiksi julkaisussa. Muuttujia on valtavan ohjelmallisen koon ja valtavan yksityiskohtien määrien takia vain niin paljon. Nintendolta asia on toki varsin hyvin onnistunut, mutta siinä on taas syytä huomata, etteivät heidän pelinsä ole niin massiivisia ohjelmallisesti kooltaan tai ylipäätään kaikkien pienten yksityiskohtien osalta. Hienoja pelejä toki, joissa pelisuunnittelu on sinänsä korkealla tasolla. Viimeisin Zelda lienee lähimpänä uusimman sukupolven kokoluokkaa ohjelmalliselta kooltaan, mutta pienehkö peli se siltikin on useimpiin isoihin AAA-luokan pelien ohjelmallisen kokoon nähden.
Zeldahan sai vuoden kehitysaikaa viimeistelyyn että toimii varmasti julkaisussa. Aika harvalla pelinkehittäjällä on tuohon varaa.
 
Ylös Bottom