Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja maagiset
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
God of War ei minusta ole edes open world ja usein siitä puhutaan kai semi-open worldina. Mikä kuvaa sitä hyvin kokemuksen ollessa näennäisesti yhtenäinen mutta silti erillisiä kokonaisuuksiaan. Plus siellähän on ihan erilliset kentät kun on ne eri ulottuvuudet tai mitkä olivatkaan eli lopulta aika kaukana varsinaisesta open worldistä.
Joka tapauksessa kyseessä aivan helvetin hyvä peli.

Mulle käy sekä lineaarinen että avoin maailma. Enemmänhän se on toteutuksesta kiinni, kuin siitä paljonko sitä lääniä onkaan.
 
Lataustaukoja en pitäisi open worldin estävänä ominaisuutena. Assassins Creedit ovat myös pitäneet sellaiset sisällään aluetta vaihtaessa. Ennemminkin pitäisin open worldin määrityksenä sitä, että pelaaja voi vapaasti tutkia maailmaa. Eli lineaarisen etenemisen sijaan pelaaja voi palata suht'vapaasti aikaisemmin näkemiään alueita, vaikka näihin siirtymiseen vaadittaisiinkin lataustauko.

Hyvänä vertauksena Uncharted 4, jossa jeepillä pääsee ajelemaan vapaasti tietyllä suljetulla alueella, mutta pelissä ei pääse halutessaan takaisin edelliseen "kartta-alueelle".
 
Miksi vääntää jostain open-world määritelmästä kun se laatu kuitenkin on se määräävin tekiä? Suurin osa nykyajan ow-peleistä omaavat todella tyhjän maailman, jonka avoimmuus vain kääntyy itseään vastaan.
Siksihän siitä "väännetään" kun porukka on juuri niistä lataustauoista valittanut Starfieldin suhteen. Ovat siis selvästi ihmeissään/pettyneet koska peli ei olekaan niin "open world" mitä luvattiin.

Ymmärrän siis hyvin kritiikin lataustauoista ja siitä että "peli ei ole open world" koska minäkin oletin että tulisi Skyrimin tapainen lataustauoton kokemus. Ja jos sitä oletti saavansa niin kyllähän siinä varmasti on ihmeissään/pettynyt.

Tarkoitus ei missään nimessä ollut yleistää että open world olisi jokin automaattinen hyvä juttu. Minä pidän itse asiassa enemmän tiiviimmistä kokemuksista kuin massiivisista open worldeista, joten ei tässä minun oma mielipide edes ollut esillä.

Mielestäni olisi ollut kohtuutonta odottaa Starfieldin antavan mahdollisuuden lentää 500 planeetalle ilman lataustaukoja. Se tärkeämpi asia on, että miten mielenkiintoiseksi nämä planeetat on saatu luotua. Ts. olisiko ollut parempi luoda vaikkapa 20 planeettaa tutkittavaksi ja panostaa niiden floraan ja faunaan jne.
No jaa. Minusta se on markkinoinnin ja muun tehtävä antaa oikea kuva pelistä ja jos porukka luuli saavansa vapaampaa seikkailua lataustauoitta niin ei se minusta silloin ole mikään kohtuuton odotus vaan huonoa tai harhaanjohtavaa viestintää.

Minua ahdisti koko ajatus 1000 planeetasta koska jo 100 olisi minulle järkyttävä määrä. Minä itse ottaisin mieluummin 20 planeettaa paremmin tehtynä mutta sekin on ihan helvetisti :D Minulle tosiaan riittäisi paljon, paljon vähempikin. Joku viisi planeettaa, joissa olisi tarpeeksi erilaista aluetta ja vielä niin ettei koko planeettaja ole edes tutkittavissa (esim. joku myrsky estää puolet planeetasta tms.) olisi minulle se paras. Sillä ajatuksella että se tiiviimpi määrä tarkoittaisi laadukkaampaa miljöötä.

Itse asiassa joku Outer Wilds oli ihan helvetin siisti peli. Siitä ehkä 10 kertaa isompi maailma samalla idealla niin riittäisi minulle.

Mutta teknisesti en taas ymmärrä miksi ei muka olisi voinut odottaa lataustauotonta tekelettä riippumatta siitä montako planeetta siellä on. Eikö No Man's Sky jo tee jotain vastaavaa ja se on lähempänä indietä - vai onko ihan reilusti indie. Miksi siis AAA-teos ei voisi tehdä samaa? Ihan realistinen odotus siis jos markkinointi vielä on asiaa tukenut.

Ja minähän en siis osaa sanoa onko markkinointi ja muu antanut pelistä sellaisen kuvan että noin on voinut olettaa. Minä kommentoin lähinnä muiden kommentteja. Minä en katsonut kuin pari traileria eikä mitään tietoa mitä on luvattu ja mitä ei. Selvästi kuitenkin odotukset on joillain ollut ihan muuta kuin toisilla.

Elden Ringin avoin maailma jaksoi kiinnostaa, koska jokainen alue (pl. suurin osa dungeoneista) oli tehty mielikuvituksella ja ne erosivat toisistaan huomattavasti. Liikkuminen niissä oli myös tehty riittävän helpoksi ja hevosella ratsastaminen oli juuri riittävän mukavaa, ettei siihen puutunut, kuten esim. Zeldan poniin heti alussa.
Kyllä. Parhaita, ellei paras, open world. Sopivan laaja ilman että menee liian massiiviseksi ja jopa Elden Ring alkoi lopussa jo väsähtämään kun loppualueet tuntuivat/olivat jo vähemmän erikoisia.

Juuri sitähän minä Starfieldin tuhannessa planeetassa pelkäsin että se on tylsää proseduaalista whateveriä. Mutta siitä huolimatta ymmärrän jos joku halusi ne sinne kokonaisina eikä lataustaukojen kera.

Esimerkiksi Tears of the Kingdomin yksi huikaisevimpia kokemuksia on hypätä taivaalta maata kohti ja suoraan maan "ytimeen". Kaikki ilman lataustaukoja. Jos vastaavaa odotti Starfieldiltä että voisi lentää avaruudesta ilmakehään ja sieltä aina planeeta pinnalle asti niin nythän sitä ei saa. Ja kieltämättä harmittaa minuakin sillä olisihan se siisti kokemus. Sitä se oli itse asiassa myös joka kerta Outer Wildsissa: ihan sama laskeuduitko vai lähditkö lentoon mutta se oli ihan helvetin siisti kokemus joka kerta. Nytkin tekisi mieli mennä sinne lentelemään kun edes miettii sitä fiilistä.

Niin nytkö se on korvattu lataustauolla? En siis tiedä koska tiedän asiasta vain kommenttien kautta. Mutta jos näin on, niin ymmärrän todella hyvin pettymyksen. Eikä siihen kokemukseen edes tarvitse kokonaisia planeettoja, riittäisi että voisi sille yhdelle alueelle laskeutua aina avaruudesta asti ja toisinpäin.

Joka tapauksessa kyseessä aivan helvetin hyvä peli.

Mulle käy sekä lineaarinen että avoin maailma. Enemmänhän se on toteutuksesta kiinni, kuin siitä paljonko sitä lääniä onkaan.
Niin, en väittänytkään etteikö olisi hyvä peli mutta ei se minusta open world ole. Eikä open world tai muukaan genre yksistään tee pelistä hyvää taikka huonoa. Nyt kyse kuitenkin oli siitä pettymyksestä, minkä Starfieldin "vajaampi" open world on ilmeisesti aiheuttanut.

Lataustaukoja en pitäisi open worldin estävänä ominaisuutena. Assassins Creedit ovat myös pitäneet sellaiset sisällään aluetta vaihtaessa. Ennemminkin pitäisin open worldin määrityksenä sitä, että pelaaja voi vapaasti tutkia maailmaa. Eli lineaarisen etenemisen sijaan pelaaja voi palata suht'vapaasti aikaisemmin näkemiään alueita, vaikka näihin siirtymiseen vaadittaisiinkin lataustauko.
Yritin kyllä huomioida siinä viestissäni ne vanhemmat pelit, joissa niitä on mutta ei kai niissä uusissa AC-peleissä enää ole mitään lataustaukoja? Jos on niin ne ainakin on unohtuneet täysin. Sama homma yleensäkin moderneissa open worldeissa: ei niissä lataustaukoja ole pelin aloittamisen ja kuolemisen lisäksi. Videoita voi olla ja jotain pientä, kuten ne Zeldan shrinet, mutta niin vähän että yleistäisin että ei ole käytännössä ollenkaan.

Mutta olet oikeassa että open world ei ehkä ole noin yksinkertaisesti määriteltävissä ja että yksi sen jutuista on että voi palata paikkoihin. Mutta minä pitäisi jonkinlaisena "rajana" sitä että jos se lataustauko on naamioitu, kuten God of Warissa, niin se on vielä "open world" (koska se tuntuu ja säilyy yhtenäisenä) mutta jos siinä on ihan "oikea" lataustauko niin vähemmän se open world sitten on. Peli kun vetää siinä kohtaa pois sieltä "yhtenäisyydestä" muistuttamaan että peliähän tässä tosiaan pelataan.

Toisaalta sitten on kaikenlaisia poikkeuksia, kuten Vice Cityn teknisen rajoitteen vuoksi(?) oleva lataustauko sillalla. Mutta ehkä yksi lataustauko muuten avoimessa maailmassa menee poikkeuksesta, joka vahvistaa säännön?

No, ehkä tämä koko "onko oikea open world vai ei"-keskustelu on turha tuon Starfield-homman suhteen. Minä ainakin ymmärrän pettymyksen Starfieldin lataustaukojen suhteen jos on odottanut "openimpaa" open worldia :D

Hyvänä vertauksena Uncharted 4, jossa jeepillä pääsee ajelemaan vapaasti tietyllä suljetulla alueella, mutta pelissä ei pääse halutessaan takaisin edelliseen "kartta-alueelle".
Mutta ei pelkkä takaisinpaluu aiempiin paikkoihin riitä määritteeksi, sillä sitten kaikki pelit, joiden kenttiä tai alueita voi pelata uusiksi, on jollain tapaa open worldeja?
 
Nyt kyse kuitenkin oli siitä pettymyksestä, minkä Starfieldin "vajaampi" open world on ilmeisesti aiheuttanut.
Jännä juttu. En voisi mitenkään pettymykseksi sitä kutsua, vaikka lataustaukoja vähän turhan paljon onkin. Pelissä tapahtuu sellaisia yllättäviä wtf-juttuja, että välillä saa monttu auki ihmetellä että mitäs pelissä oikeen tapahtuu, (en tarkoita bugeja) vähän kuin Outer Wildsissä. :D Joo eihän tässä ole yhtä isoa avointa maailmaa kuin studion aiemmissa peleissä, mutta kyllä niissäkin kaupungeissa, luolissa yms. on lataustaukoja.
 
Ymmärrän siis hyvin kritiikin lataustauoista ja siitä että "peli ei ole open world" koska minäkin oletin että tulisi Skyrimin tapainen lataustauoton kokemus.

Hörähdin tälle kyllä ääneen :D Ymmärrän mitä hait tällä, mutta muistelin vaan kun pelasin playstation 3:lla Skyrimia vuonna muna ja nakki, niin oli aika dynaamista menoa tuijotella 20s latausruutua jokaisen oven avaamisen jälkeen (mennessä sisään että ulos). 50h kestin sitä silloin, josta 15h oli varmaan sitä latausruudun tuijottamista.
 
Hörähdin tälle kyllä ääneen :D Ymmärrän mitä hait tällä, mutta muistelin vaan kun pelasin playstation 3:lla Skyrimia vuonna muna ja nakki, niin oli aika dynaamista menoa tuijotella 20s latausruutua jokaisen oven avaamisen jälkeen (mennessä sisään että ulos). 50h kestin sitä silloin, josta 15h oli varmaan sitä latausruudun tuijottamista.
Joo, en minä ole väittämässä että peli olisi open world vasta kun kaikki tietyt ruksit on ruksattu vaan että ('open world'-)kokemuksesta viedään aina jotain pois jos se yhteväisyys keskeytyy tai katkeaa. Siihen riittää aika moni asia: lataustauko/-ruutu, välivideo-/animaatio, kliseiset ahtaat solat/ovet, jne.

Ja tuon takia siis ymmärrän hyvin miksi joku voi olla pettynyt että Starfield (ilmeisesti) sisältää lukuisia lataustaukoja siirtymisissä.

Piti ihan wikipedian määrite katsoa open worldistä ja se kertoo näin:
"an open world is a virtual world in which the player can approach objectives freely, as opposed to a world with more linear and structured gameplay."

Vähän huvittaa, sillä sitten on vähän pelaajasta kiinni mikä on "free approach to objectives". Minua kyrsi vanhemmissa Assassin's Creedeissä se että salamurhattavan luo oli käytännössä aina se putkimainen yksi ja ainoa reitti. Voiko siis kärjistää että vaikkapa Assassin's Creed III ei ole (ainakaan kunnon) open world, koska siinä ei ole "free approach to objectives"? :D

Ainakin sen voin sanoa että tuo vei minulta pois pelaamisen vapautta. Maailma oli kyllä tutkittavissa vapaasti mutta sitten ne tehtävät saattoivat ollakin hyvin putkimaisia vaikka vapaassa maailmassa olivatkin. Oliko jopa niin että sinne kohteelle piti päästä hiippaillen, joten se yksi puskista muodostunut "putki" kohteelle oli ainoa vaihtoehto.

Toki se "world" oli "open", joten ei käy kieltäminen että peli oli open world :D

Uudemmissa sarjan peleissä homma onkin ollut oikeasti paljon vapaampaa. Ei olisi enää kuin se Ubin copypasten ja sen kautta massiiviseksi paisumisen karsiminen jäljellä :D

Mutta 'open world'-genren/-käsitteen sisällä voi tosiaan olla vaikka minkälaista toteutusta. Minä olen saanut enemmän vapauden fiilistä jo jostain Dishonoredeista kuin monista "open worldeistä", joiden myyntivaltti usein tuntuu olevan vain se, että vapaasti tutkittavaa mutta tylsää lääniä on myyntipuheisiin riittävä määrä ("we have the biggest world in any games!").
 
Viimeksi muokattu:
Oma 26h kokemukseni Starfieldin osalta on, että siellä on useampia "open worldeja" joiden välillä liikutaan. Lataustaukoja tulee, erityisesti eri aurinkokuntien ja planeettojen välillä matkustaessa, mutta myös joissain muissakin siirtymissä, mikä sitten jakaa mielipiteitä.

Oma fiilikseni on, että isossa kuvassa tämä ei ole itseltäni vienyt iloa pois, vaan tällä hetkellä lähinnä harmittaa se, että joutuu olemaan duunireisussa, eikä pääse pelaamaan Starfieldiä. Eli omaan kokemukseen nuo eivät ole vaikuttaneet merkittävästi.

Suosittelen kaikkia kynnelle kykeneviä kokeilemaan itse, että häiritseekö nuo ja jos häiritsee, niin miten paljon.
 
Oma 26h kokemukseni Starfieldin osalta on, että siellä on useampia "open worldeja" joiden välillä liikutaan. Lataustaukoja tulee, erityisesti eri aurinkokuntien ja planeettojen välillä matkustaessa, mutta myös joissain muissakin siirtymissä, mikä sitten jakaa mielipiteitä.
Minusta tuo ei edes kuulosta huonolta mutta toistonkin uhalla: ymmärrän jos joku odotti muuta ja sitten pettyi tuohon juttuun.

Suosittelen kaikkia kynnelle kykeneviä kokeilemaan itse, että häiritseekö nuo ja jos häiritsee, niin miten paljon.
Näinhän se aina kannattaakin tehdä. En minäkään tuon perusteella peliä ole tuominnut, lähinnä vain ihmetellyt kun oletin että tulisi saumattomampi kokemus.

En sitten tiedä mutta pettyneitä tuntuu olevan kourallinen.
Niin ja jos oikein tulkitsin niin ei se välttämättä ole mikään maata kaatava juttu. Ennemminkin jos on odottanut muuta niin voi pettyä sen kohdalla. Siihen kun sitten tottuu/asennoituu niin tuskin ongelmia on jos peli muuten maistuu.

Ja tietysti konsolisotijat tarttuvat tuollaiseen mutta se on asia sitten erikseen.
 
Jatketaas keskustelua täällä:

Tuossa kuitenkin avataan myös hyvin syitä siitä, miksi nimenomaan isoimmat AAA-pelit ovat ongelmallisia bugien suhteen. Kaikkea ei vaan voida heti huomata millään. Itse väitän, että nämä uusimman sukupolven isot AAA-pelit ovat sulaa mahdottomuutta saada bugittomiksi julkaisussa. Muuttujia on valtavan ohjelmallisen koon ja valtavan yksityiskohtien määrien takia vain niin paljon. Nintendolta asia on toki varsin hyvin onnistunut, mutta siinä on taas syytä huomata, etteivät heidän pelinsä ole niin massiivisia ohjelmallisesti kooltaan tai ylipäätään kaikkien pienten yksityiskohtien osalta. Hienoja pelejä toki, joissa pelisuunnittelu on sinänsä korkealla tasolla. Viimeisin Zelda lienee lähimpänä uusimman sukupolven kokoluokkaa ohjelmalliselta kooltaan, mutta pienehkö peli se siltikin on useimpiin isoihin AAA-luokan pelien ohjelmallisen kokoon nähden.
Zeldahan sai vuoden kehitysaikaa viimeistelyyn että toimii varmasti julkaisussa. Aika harvalla pelinkehittäjällä on tuohon varaa.
 
Haluan vielä palata tuohon keskusteluun mitä oli Assassin's Creed Miragen langassa:

Sanoisin, että löytyy tietty porukka joka jostain syystä ostaa aina näitä avoimen maailman pelejä, mutta eivät ole sisäistäneet sitä avoimen maailman juttua oikein ollenkaan. Eli tarkoitushan on juurikin, että avoimet pelimaailmat ovat hyvinkin laajoja ja sisältävät mahdollisimman paljon eri vaihtoehtoja pelaamiseen.
Ensin kysyn että missä ja milloin on open world määritelty muka "hyvinkin laajaksi" tai edes laajaksi? Termi tarkoittaa avointa ja that's it.

Yleinen pelien (ja varsinkin open worldien) paisuminen taas on tapahtunut "bigger is better"-mantran kautta ja näköjään se on hyvin ihmisiin purenutkin kun niin moni yleistää että isompi on automaattisesti parempi.

Kyse ei myöskään ole mistään sisäistämisestä, sillä laajuus tai vaihtoehdot eivät ole se ongelma vaan se että jos siellä on sitä samaa monistettu sadan tunnin eestä.

Pelaaja voi itse valita mitä siellä tekee ja milloin sitten haluaakin edetä suoraviivaisemmin tarinassa eteenpäin. Pakkoa siihen ei kuitenkaan ole, vaan pelimaailmassa voi tehdä ihan mitä huvittaa ja niin kauan kuin huvittaa. Pelaaja määrittää itse hyvinkin pitkälle pelikokemuksensa.
Eli tuon voi siis nimenomaan tulkita niin että kaikkea ei kannata tehdä eli se on yhdentekevää jos sen voi tai se jopa kannattaa sivuuttaa? Vai mikä muu järki on ostaa peli ja kokea siitä vain jokin osa?

Mutta jos on pelaamisessaan pakkomielteinen ja kovin perfektionistinen ja pedantti niin, että tulee paha olo siitä, jos ei suorita kaikkea valtavaa määrää mitä pelimaailma tarjoaa, niin silloin en kyllä ainakaan itse suosittele vapaan maailman pelejä ollenkaan. Tarkkaan ohjatut ja rajatut putkijuoksut ovat varmaankin silloin se juttu sellaisille pelaajille.
Olet oikeassa että tietynlaiselle nuohooajalle nuo on juuri pahimpia pelejä mutta oletko tosiaan oikeasti sitä mieltä että on ok että pelit on massiivisia sillä tapaa että niissä on järkyttävästi yhdentekevää sisältöä, jonka voi tai jopa pitää jättää välistä jos/kun ei jaksa enää?

Mikäli ajattelet edes jotenkin tuohon suuntaan niin myönnän että olen sitten todellakin ymmärtänyt open worldit väärin. Samalla voinen todeta että saa jäädä jatkossa vielä vähemmälle jos tuo on oikeasti niissä se "oikea" tapa pelata ja se miten pelit on rakennettu.

Tästä kuviosta kertoo kyllä heti, jos nuo kolme viimeisintä AC-peliä aiheuttavat jonkun selkeän ”peliähkyn”. Itse en kokenut sellaista hetkeäkään yhdenkään niistä parissa. Pelasin niitä vapaasti tutkien ja mielenkiintoisia historiallisia hahmoja, paikkoja ja rakennuksia bongaillen ja samalla sivutehtäviä tehden, kunnes sitten välillä etenin parin tai kolmen tehtävän verran taas tarinaa eteenpäin, kun siltä alkoi tuntua. Näin pelaan muutenkin aina käytännössä mitä tahansa avoimen maailman peliä, ja yleensä on ollut hyvinkin mielekästä pelaamista.
Minä olen pelannut jokaisen AC-pelin Rogueta lukuun ottamatta tutkien joka paikan lisärit mukaan lukien. Siis myös Odysseyn ja Originsin.

Minusta tuntuisi oudolta että pelissä on tarkoituksella jotain "yhdentekevää", jota minun ei olekaan tarkoitus tutkia.

Toisaalta nyt kun luen tuota selitystäsi niin sehän on pitkälti samanlaista selittelyä mitä Breath of the Wildistakin on sanottu ja siitä olit kuitenkin kanssani samaa mieltä että onpa tyhjä ja "turha" maailma :D

Eli idea noissa selittelyissä ymmärrykseni mukaan oli jotain tyyliin "pitää olla yhdentekeviäkin paikkoja että ne merkittävät nousee esiin" tai että "onhan oikeassakin maailmassa tylsiä/yhdentekeviä paikkoja".

Nuohan on myös totta mutta minä kaipaan peleiltä eskapismia enkä realismia. Joku antiikin kreikka on ihan jees ja hienoa mutta olen jo kokenut avaruuden laidat ja muut paikat joten niihin verraten ne on tylsiä. Ja vaikka ne eivät tylsiltä tuntuisikaan niin miksei niissä lokaatioissa voi olla jotain mielenkiintoista tekemistä tai muuta? Mutta ei, sama copypaste linnoitus tai vastaava siellä on.

Eikä siinä, kaikki pelit tekee tuota. Ero tulee vain siitä että onko peliä myyty ja markkinoitu "100 tuntisena eepoksena" vai ei. Jos on, niin se tarkoittaa että se sisältö on levitetty helvetin isolle alueelle sen sijaan että sen voisi kokea nopeammin tai se sisältö olisi kauttaaltaan merkittävämpää.

Onko siis iso + yhdentekevä se määrittävä open worldin tekijä, johon pitää suhtautua oikein että maistuu? Osata jättää peli kesken kun väsyttää?

Toki saatan noissa avoimen maailman peleissä jättää todella paljonkin suorittamatta asioita, jos ne eivät minua oikein kiinnosta, eivätkä ole pelissä etenemisen kannalta tärkeitä asioita. Väkisin en suorita yhtään mitään platinoiden tai muidenkaan saavutusten takia.
Tässä me eroamme täysin ja tiedän sen kyllä. Mutta pyrin käsittelemänä tätä asiaa yleisemmin ja yhä minusta tuntuu käsittämättömältä ajatukselta että enemmän on parempi vain sen takia että "ei ole pakko pelata kaikkea" sen sijaan että olisi suppeammin mutta merkittävämpää tekemistä. Tai jos se sata tuntia olisi merkittävää tekemistä? Sellaista ei tunnuta edes harkitsevan :D

Sanoisin myöskin, että silmä käteen pelatessa, jos nuo viimeisimmät AC-pelit ovat joidenkin mielestä jotain copy pastea. Noissahan ovat nuo tunnetut alueet ja rakennukset nimenomaan mallinnettu hyvinkin tarkasti oikeiden esikuviensa pohjalta, ja noita todellakin riittää pelimaailmassa pilvin pimein tarkoin yksityiskohdin tehtyinä. Silmä käteen todellakin pelatessa, jos ei noita oikeasti huomaa tai ymmärrä. Toki ihminenhän on aina rakentanut tietyt alueet jonkin tietyn systeemin tai kaavan mukaan, joten tiettyjen alueiden rakennukset ovat varsin paljon copy pastea oikeassa elämässäkin. Jos tätäkään eivät jotkut ole hahmottaneet maailmaa kiertäessään, niin sitten asiaan ei varmaan ole mitään tehtävissä - isot ja realistisesti mallinnetut pelit ovat sitten sellaiselle henkilölle ilmeisesti aina copy pastea, vaikka kuinka realistisesti olisikin oikeaa maailmaa mallinnettu.
Niin, tässä siis vastasit jo itsellesi. Sinä itse kritisoit niitä savimajoja ja minusta kaikki AC-pelit tekee samaa: copypastetusta. Eikä se että on merkittäviä ja historiallisesti mallinnettuja paikkoja jos se loput maailmasta on sitä copypastea.

Elden Ring oli muuten nimenomaan iso peli Fromsoftin peliksi, kun oli sen 46 gigaa julkaisussa. Bloodborne seuraavaksi suurimpana pääsee lisäreiden kanssa vain hieman yli 30 gigaan ja Dark Souls 3 pääsee lisäreineen vain hieman yli 20 gigan kokonsa puolesta. Ja muuten pakko sanoa, että tuossa ne parhaat Fromsoftin pelit sitten ovatkin ja juurikin kokojärjestyksessä, eli suurin ja kaunein on Elden Ring, toiseksi sijoittuu itselleni selkeästi Bloodborne ja yhtä selkeä kolmonen on Dark Souls 3.
Muistelen että et aiemmin vertaillut pelien koko vain pelisarjan sisällä, joten miksi nyt näin? Minun pointtini oli että 45 gigaan mahtuu sellainen helmi kuin Elden Ring, joten en pysty näkemään mitään ongelmaa jos peli on 40 gigaa.

Koko korreloi usein, mutta ei kuitenkaan aina, pelin laatuun. Tästä kertoo hyvin samainen Soulsborne-sarja, jossa sarjan toiseksi huonoimmaksi peliksi itselleni (Sekiro selvästi huonoin, mutta onkin pikkupeli, jossa pikkupelin heikkoudet myös näkyvät suppeassa pelimaailmassa ja yksipuolisena pelattavuutena) jää selkeästi Demon’s Souls. Siis nimenomaan tuo (grafiikka)remake, joka on kuitenkin ohjelmalliselta kooltaan suurin Soulsborne-peli (jossa resurssit ovat selkeästi menneet näyttäviin grafiikkoihin, mutta ei sitten oikein mihinkään muuhun), kun on yli 50 gigaa ohjelmalliselta kooltaan. Grafiikat ovat siis varsin hienot, mutta pelattavuus ei oikein kanna nykypäivänä ja pelimaailmakin on loppujen lopuksi varsin pieni ja suppea. Tai nuo muut Soulsbornet ovat vaan laittaneet pelimaailmojen laajuudessa ja monipuolisuudessa niin paljon pökköä pesään, ettei graafinenkaan kasvojenkohotus pelasta oikein varsin keskinkertaista peliä pelisarjan nykystandardeilla tarkasteltuna.
No jaa. Mielipiteitä. Sekiro on parhaita soulsborneja eikä muutenkaan pelimekaniikat tai pelattavuus ole asia, joka kokoa paisuttaa.

Pointtini on juurikin siinä, että kun nyt Ubisoftin siirtyy yhdessä ja samassa pelisarjassa (AC-sarjan pelit) samalla pelimoottorilla ja samalla pelin perusidealla ja tarinapohjalla yli 100 gigan peleistä yhtäkkiä hieman yli 30 gigan peliin, niin kertoohan se sinänsä täysin eri kokoluokan satsauksesta kuin aiemmin.
Ymmärsin kyllä pointtisi mutta Miragen idea on nimenomaan olla tiiviimpi, joten kritiikkisi on outoa. Se on tarkoituksellista ja hintaa myöten huomioitu, joten on kuin valittaisit että karkkilaatikko on rahastusta koska ei ole yhtä iso kuin karkkipussi vaikka hinnatkin jo kertovat että homma on linjassa.

Mutta tärkein pointti on että pienempi koko ei tarkoita että peli olisi huonompi. Voi se toki olla ihan paskakin mutta ei se koko sitä paskaksi tee. Siitä vaikka se Elden Ringin gigatavumäärä todisteena.

Erittäin nopeastihan Mirage on valmiiksi tehtykin, joka myös kertoo siitä, että satsaukset ovat pienempiä kuin aiemmin. Ja sitten geneerisyys pelin miljöössä ja pelattavuudessa ovat selkeä askel taaksepäin aikaisempien sarjan pelien vapauteen ja valinnan mahdollisuuksiin nähden.
Miten miljöön geneerisyys vaikuttaa vapauteen tai mahdollisuuksiin ja mistä edes tiedät että peli on noiden suhteen huonompi tai vajaampi? Käykö tuo muka videoilta ilmi? Odottelisin itse sitä peliä ja itsekin odotan sitä aika pessimistisenä vaikka minulle hinta ja lyhyempi pituus on jo lähtökohtaisesti plussia, jos peli vain muuten on hyvä.

Mallia kun otettu juurikin ehkä kaikkien aikojen yksipuolisimmasta ja tylsimmästä avoimen maailman pelistä, eli Assassins Creed ykkösestä.
Mistä sinä tämän sitten vetäisit? Miljöö on selvästi sieltä otettu mutta käykö jostain ilmi että kaikki muu on muka ykkösestä kun vaihtoehtoja on aina Valhallaan asti? Minä nimenomaan odottaisin että tekisivät sopivan hybridin, jossa pohjana on vanha mutta hyvät jutut uusista lisänä.

AC2 oli sitten paljon parempi peli, mutta ainakaan itselleni se ei ollut sitä varsin itseään toistavan salamurhailun takia, vaan nimenomaan erinomaisen päähenkilön ja muidenkin mielenkiintoisten hahmojen sekä hienosti toteutettujen ja tunnelmallisten muinaisten italialaisten kaupunkien takia. Tarinakin oli varsin hyvin otteessaan pitävä.
Joo, eipä AC-peleissä se pelaaminen ole ikinä kauhean ihmeellistä ollutkaan. Jos vertaa vaikka Halo, Destiny tai muut vastaavat pelit, joissa jo pelkkä liikkuminen eli gameplay on tyydyttävää.

No, pidin itse asiassa AC 2:ssa siitä tappojen ketjuttamisesta mutta Arkham-pelit tekee senkin tuhat kertaa paremmin.

Hiippailu ja salamurhailu alkoivat tuossakin pelissä varsin usein tympimään, mutta jo mainitsemani seikat pitivät mielenkiinnon pelissä kuitenkin varsin hyvin loppuun asti.
Joo, niissä vanhoissa se stealth on ihan paskaa. Originsista lähtien se on oikeasti parempaa vaikka ei se mikään Hitman tai Dishonored ole siltikään. Ei siis oikea stealth-pelit ollenkaan.

Mutta vähän olen salaa toivonut että ne joskus tekisivät ASSASSIN's creedistä salamurhapelin :D

AC2:een nähden ongelmana Miragessa on myöskin se, että Basim on epäkiinnostava ja luotaantyöntävä hahmo, mikä tuli selväksi jo Valhallan aikana.
No jaa, Originsissa oli semmoinen päähahmo että en muista edes nimeä ja vain sen että pojan perässä juoksi. Ja kakkosessa joku Alexandra tms. joka oli jo parempi mutta eipä ne Ezion tasolle ole päässeet.

Mutta eipä se Ezion tasoinenkaan hahmo enää pelasta kun kaipaisi peliltä ihan mielenkiintoista ja tyydyttävää gameplaytä jne.
 
Rusinathan (en pidä) on itseasiassa viinirypäleitä (pidän) mitkä on kuivatettu. Olen wokepäissäni keksinyt että on kyse viinintuottajien salaliitosta tavallaan. He myyvät edulliseen hintaan nämä huonokuntoiset rypäleet rusina-ihmisille jotka sitten teollisesti muuttavat nämä vioittuneet/huonot viinirypäleet rusinoiksi.
Tätä kautta elintarviketeollisuus sitten piilottaa näitä pilaantuneita rypäleitä esim. pullaan ja maksalaatikkoon.
Hyvä nyrkkisääntö on, että rusinat valmistetaan yleensä siemenettömistä viinirypäleistä, eli niistä, mitä usein myydään nykyään tertuissa kaupassa. Viiniin käytettävät rypäleet taas ovat pääosin siemenellisiä. En tiedä, tehdäänkö nykyään viiniä siemenettömistäkin rypäleistä. Viinirypäleiden siemenet ovat varsin isokokoisia ja maistuvat muistaakseni melko kitkeriltä, mutta ovat kuitenkin terveellisiä syödä käsittääkseni. Jotkut ostavat niitä ihan lisäravinteina pillereiksi jauhettuina. Todennäköisyys sille, että rusina olisi tehty viiniin käytettävästä viinirypäleestä on käsittääkseni varsin pieni. Kuivattaminen on hyvä ja edullinen säilöntämuoto, jos tuotetta ei pysty käyttämään tuoreeltaan. Viiniksi tekeminen on tavallaan kilpaileva säilöntämuoto. Rusinoista voi toki tehdä myös ihan hyvää viiniä. Jotkut viinit valmistetaan niin, että rypäleet kuivatetaan ensin rusinoiksi.
Mutta ilmeisesti "woke" on kuitenkin täysin heterogeeninen massa, joka käyttäytyy täysin identtisesti?
Tässä yhteydessä oikea termi olisi käsittääkseni homogeeninen. Heterogeeninen on sen vastakohta.
 
Rusinoista.

Rusinathan ovat oikein hyviä, pullassa ja simassa. Maksalaatikosta en ota kantaa kun en siitä pidä. Etenkin simassa kun ne ovat kuin entisessä muodossaan kun ovat pyöreitä kuin rypäleet.
 

Ei tästä muuta saanut irti kuin surua ja harmaita hiuksia.
Niin se taisi olla sinulla aikoinaan Elden Ringinkin kohdalla, juuri ja juuri tuli kolme tähteä. Ja aika lailla itkua ja hammastenkiristystä oli arvostelusi. Toki myös sen lukeminen, joten silloin viimeistään tajusinkin, että aika pitkälle suhtaudun käänteisesti arvosteluihisi. Kun tulee kahta tai kolmea tähteä, niin yleensä on kyseessä itselleni huippupeli, ja vastaavasti kun viittä tähteä olet innoissasi hehkuttanut, on ollut kyseessä pökäle tai korkeintaan hyvin keskinkertainen teos. Pätee nyt vaikkapa FFXVI:n tai Street Fighter 6:n kohdalla. Nojuu, kauneus on toki katsojan silmässä, mutta itse kaipaisin arvosteluiltasi vähemmän sitä kitkeryyttä ja provosoivuutta. Ja eniten ehkä minua on jo pidempään häirinnyt se, että aika herkästi sinua tunnutaan laitettavan arvostelemaan genrejä joista et selkeästikään edes ole kovin kiinnostunut. vai oletko oikein itse sellaisia sitten kärkkynyt arvostelemaan? Joka tapauksessa harmillisen kyseenalainen kuvio.
 
Näin toki voi asiat kokea jos tekstejä ei lue ja haluaa vaan haastaa riitaa vuodesta toiseen.
Riidan haastamisesta en sinuna puhuisi noin suurella suulla. Mutta toki paras jättää asia tähän.
Näin toki voi asiat kokea jos tekstejä ei lue ja haluaa vaan haastaa riitaa vuodesta toiseen.
Niin, ja kiistätkö ettet antanut Elden Ringille kolmea tähteä? Toki sitten kun oli sadellut joka puolelta vuolaita kehuja pelille, niin sinäkin muutit ”selkärankaisesti” arvostelusi neljään tähteen muutaman viikon päästä. Oli muuten varsin huvittava tapaus. Nyt sitten kehut peliä, jota dissasit alunperin, ja sitten kuitenkin muutaman viikon sisällä kääntyi takki, kun tulikin selväksi, että kyseessä oli yksi kaikkien aikojen parhaita arvostelumenestyksiä.
 
Arvostelu on aina sen tekijän mielipide ja mielipiteeseen on jokaisella oikeus. Jokaisella on myös erilainen pelimaku ja jokainen kiinnittää huomioita vähän erilaisiin asioihin ja ominaisuuksiin peleissä, arvottaa niitä eri tavalla. Joku antaa helpommin jostain asiasta miinuspisteen peliä arvottaessaan, kun joku toinen katsoo saman asian helpommin läpi sormien syystä tai toisesta. Esimerkkinä itse annoin Jedi Survivorin kohdalla 'anteeksi' pelin suorituskykyä julkaisussa varmaan keskimääräistä enemmän, koska olen niin kova Star Wars-fani. Saagaa vähemmän fanittava todennäköisesti antoi suorituskykyongelmista pelille enemmän runtua ja rokotti enemmän pisteitä.

En lähtisi haukkumaan toista arvostelijaa, jos hän nyt sattuu olemaan eri mieltä jonkun pelin hyvyydestä/laadusta/paremmuudesta, mitä itse on. Se on loputon riidan haastamisen suo, jos sille tielle lähtee, eikä se ainakaan hyvin tule päättymään. Ilmaisena vinkkinä annan sellaisenkin, että jos on aikaisemmin huomannut olevansa täysin eri mieltä Arvostelija X:n näkemyksistä peleihin, niin ei välttämättä sitten kannata lukea hänen arvostelujaan, jos lopputuloksena on oman mielen pahoittaminen sen takia, että joku nyt oli eri mieltä. Aina löytyy joku, joka on eri mieltä siitä pelistä, joka on omasta mielestä GOTY-tasoa.

Elämässä on iso rikkaus, jos pystyy käsittelemään mielipiteitä, jotka ovat omiin verrattuna täysin päinvastaisia, avoimesti ja asiallisesti ilman, että tarvitsee mennä henkilöön. Sellaisella suhtautumisella syntyy yleensä parempaa keskusteluakin, kun väitellään asioista, eikä henkilöistä.
 
Niin, ja kiistätkö ettet antanut Elden Ringille kolmea tähteä? Toki sitten kun oli sadellut joka puolelta vuolaita kehuja pelille, niin sinäkin muutit ”selkärankaisesti” arvostelusi neljään tähteen muutaman viikon päästä. Oli muuten varsin huvittava tapaus. Nyt sitten kehut peliä, jota dissasit alunperin, ja sitten kuitenkin muutaman viikon sisällä kääntyi takki, kun tulikin selväksi, että kyseessä oli yksi kaikkien aikojen parhaita arvostelumenestyksiä.
Hyvä puoli sivustossa on se, että se näyttää arvostelun päiväyksen. Elden Ringin kuusi sivua pitkä arvostelu päivitettiin seuraavana päivänä vielä lisäsivulla neljän tunnin lisätestauksen jälkeen. Mutta tämähän ei estä sinua valehtelemasta minkä kerkeät.
 
Ylös Bottom