Haluan vielä palata tuohon keskusteluun mitä oli Assassin's Creed Miragen langassa:
Sanoisin, että löytyy tietty porukka joka jostain syystä ostaa aina näitä avoimen maailman pelejä, mutta eivät ole sisäistäneet sitä avoimen maailman juttua oikein ollenkaan. Eli tarkoitushan on juurikin, että avoimet pelimaailmat ovat hyvinkin laajoja ja sisältävät mahdollisimman paljon eri vaihtoehtoja pelaamiseen.
Ensin kysyn että missä ja milloin on open world määritelty muka "hyvinkin laajaksi" tai edes laajaksi? Termi tarkoittaa avointa ja that's it.
Yleinen pelien (ja varsinkin open worldien) paisuminen taas on tapahtunut "bigger is better"-mantran kautta ja näköjään se on hyvin ihmisiin purenutkin kun niin moni yleistää että isompi on automaattisesti parempi.
Kyse ei myöskään ole mistään sisäistämisestä, sillä laajuus tai vaihtoehdot eivät ole se ongelma vaan se että jos siellä on sitä samaa monistettu sadan tunnin eestä.
Pelaaja voi itse valita mitä siellä tekee ja milloin sitten haluaakin edetä suoraviivaisemmin tarinassa eteenpäin. Pakkoa siihen ei kuitenkaan ole, vaan pelimaailmassa voi tehdä ihan mitä huvittaa ja niin kauan kuin huvittaa. Pelaaja määrittää itse hyvinkin pitkälle pelikokemuksensa.
Eli tuon voi siis nimenomaan tulkita niin että kaikkea ei kannata tehdä eli se on yhdentekevää jos sen voi tai se jopa kannattaa sivuuttaa? Vai mikä muu järki on ostaa peli ja kokea siitä vain jokin osa?
Mutta jos on pelaamisessaan pakkomielteinen ja kovin perfektionistinen ja pedantti niin, että tulee paha olo siitä, jos ei suorita kaikkea valtavaa määrää mitä pelimaailma tarjoaa, niin silloin en kyllä ainakaan itse suosittele vapaan maailman pelejä ollenkaan. Tarkkaan ohjatut ja rajatut putkijuoksut ovat varmaankin silloin se juttu sellaisille pelaajille.
Olet oikeassa että tietynlaiselle nuohooajalle nuo on juuri pahimpia pelejä mutta oletko tosiaan oikeasti sitä mieltä että on ok että pelit on massiivisia sillä tapaa että niissä on järkyttävästi yhdentekevää sisältöä, jonka voi tai jopa pitää jättää välistä jos/kun ei jaksa enää?
Mikäli ajattelet edes jotenkin tuohon suuntaan niin myönnän että olen sitten todellakin ymmärtänyt open worldit väärin. Samalla voinen todeta että saa jäädä jatkossa vielä vähemmälle jos tuo on oikeasti niissä se "oikea" tapa pelata ja se miten pelit on rakennettu.
Tästä kuviosta kertoo kyllä heti, jos nuo kolme viimeisintä AC-peliä aiheuttavat jonkun selkeän ”peliähkyn”. Itse en kokenut sellaista hetkeäkään yhdenkään niistä parissa. Pelasin niitä vapaasti tutkien ja mielenkiintoisia historiallisia hahmoja, paikkoja ja rakennuksia bongaillen ja samalla sivutehtäviä tehden, kunnes sitten välillä etenin parin tai kolmen tehtävän verran taas tarinaa eteenpäin, kun siltä alkoi tuntua. Näin pelaan muutenkin aina käytännössä mitä tahansa avoimen maailman peliä, ja yleensä on ollut hyvinkin mielekästä pelaamista.
Minä olen pelannut jokaisen AC-pelin Rogueta lukuun ottamatta tutkien joka paikan lisärit mukaan lukien. Siis myös Odysseyn ja Originsin.
Minusta tuntuisi oudolta että pelissä on tarkoituksella jotain "yhdentekevää", jota minun ei olekaan tarkoitus tutkia.
Toisaalta nyt kun luen tuota selitystäsi niin sehän on pitkälti samanlaista selittelyä mitä Breath of the Wildistakin on sanottu ja siitä olit kuitenkin kanssani samaa mieltä että onpa tyhjä ja "turha" maailma
Eli idea noissa selittelyissä ymmärrykseni mukaan oli jotain tyyliin "pitää olla yhdentekeviäkin paikkoja että ne merkittävät nousee esiin" tai että "onhan oikeassakin maailmassa tylsiä/yhdentekeviä paikkoja".
Nuohan on myös totta mutta minä kaipaan peleiltä eskapismia enkä realismia. Joku antiikin kreikka on ihan jees ja hienoa mutta olen jo kokenut avaruuden laidat ja muut paikat joten niihin verraten ne on tylsiä. Ja vaikka ne eivät tylsiltä tuntuisikaan niin miksei niissä lokaatioissa voi olla jotain mielenkiintoista tekemistä tai muuta? Mutta ei, sama copypaste linnoitus tai vastaava siellä on.
Eikä siinä, kaikki pelit tekee tuota. Ero tulee vain siitä että onko peliä myyty ja markkinoitu "100 tuntisena eepoksena" vai ei. Jos on, niin se tarkoittaa että se sisältö on levitetty helvetin isolle alueelle sen sijaan että sen voisi kokea nopeammin tai se sisältö olisi kauttaaltaan merkittävämpää.
Onko siis iso + yhdentekevä se määrittävä open worldin tekijä, johon pitää suhtautua oikein että maistuu? Osata jättää peli kesken kun väsyttää?
Toki saatan noissa avoimen maailman peleissä jättää todella paljonkin suorittamatta asioita, jos ne eivät minua oikein kiinnosta, eivätkä ole pelissä etenemisen kannalta tärkeitä asioita. Väkisin en suorita yhtään mitään platinoiden tai muidenkaan saavutusten takia.
Tässä me eroamme täysin ja tiedän sen kyllä. Mutta pyrin käsittelemänä tätä asiaa yleisemmin ja yhä minusta tuntuu käsittämättömältä ajatukselta että enemmän on parempi vain sen takia että "ei ole pakko pelata kaikkea" sen sijaan että olisi suppeammin mutta merkittävämpää tekemistä. Tai jos se sata tuntia olisi merkittävää tekemistä? Sellaista ei tunnuta edes harkitsevan
Sanoisin myöskin, että silmä käteen pelatessa, jos nuo viimeisimmät AC-pelit ovat joidenkin mielestä jotain copy pastea. Noissahan ovat nuo tunnetut alueet ja rakennukset nimenomaan mallinnettu hyvinkin tarkasti oikeiden esikuviensa pohjalta, ja noita todellakin riittää pelimaailmassa pilvin pimein tarkoin yksityiskohdin tehtyinä. Silmä käteen todellakin pelatessa, jos ei noita oikeasti huomaa tai ymmärrä. Toki ihminenhän on aina rakentanut tietyt alueet jonkin tietyn systeemin tai kaavan mukaan, joten tiettyjen alueiden rakennukset ovat varsin paljon copy pastea oikeassa elämässäkin. Jos tätäkään eivät jotkut ole hahmottaneet maailmaa kiertäessään, niin sitten asiaan ei varmaan ole mitään tehtävissä - isot ja realistisesti mallinnetut pelit ovat sitten sellaiselle henkilölle ilmeisesti aina copy pastea, vaikka kuinka realistisesti olisikin oikeaa maailmaa mallinnettu.
Niin, tässä siis vastasit jo itsellesi. Sinä itse kritisoit niitä savimajoja ja minusta kaikki AC-pelit tekee samaa: copypastetusta. Eikä se että on merkittäviä ja historiallisesti mallinnettuja paikkoja jos se loput maailmasta on sitä copypastea.
Elden Ring oli muuten nimenomaan iso peli Fromsoftin peliksi, kun oli sen 46 gigaa julkaisussa. Bloodborne seuraavaksi suurimpana pääsee lisäreiden kanssa vain hieman yli 30 gigaan ja Dark Souls 3 pääsee lisäreineen vain hieman yli 20 gigan kokonsa puolesta. Ja muuten pakko sanoa, että tuossa ne parhaat Fromsoftin pelit sitten ovatkin ja juurikin kokojärjestyksessä, eli suurin ja kaunein on Elden Ring, toiseksi sijoittuu itselleni selkeästi Bloodborne ja yhtä selkeä kolmonen on Dark Souls 3.
Muistelen että et aiemmin vertaillut pelien koko vain pelisarjan sisällä, joten miksi nyt näin? Minun pointtini oli että 45 gigaan mahtuu sellainen helmi kuin Elden Ring, joten en pysty näkemään mitään ongelmaa jos peli on 40 gigaa.
Koko korreloi usein, mutta ei kuitenkaan aina, pelin laatuun. Tästä kertoo hyvin samainen Soulsborne-sarja, jossa sarjan toiseksi huonoimmaksi peliksi itselleni (Sekiro selvästi huonoin, mutta onkin pikkupeli, jossa pikkupelin heikkoudet myös näkyvät suppeassa pelimaailmassa ja yksipuolisena pelattavuutena) jää selkeästi Demon’s Souls. Siis nimenomaan tuo (grafiikka)remake, joka on kuitenkin ohjelmalliselta kooltaan suurin Soulsborne-peli (jossa resurssit ovat selkeästi menneet näyttäviin grafiikkoihin, mutta ei sitten oikein mihinkään muuhun), kun on yli 50 gigaa ohjelmalliselta kooltaan. Grafiikat ovat siis varsin hienot, mutta pelattavuus ei oikein kanna nykypäivänä ja pelimaailmakin on loppujen lopuksi varsin pieni ja suppea. Tai nuo muut Soulsbornet ovat vaan laittaneet pelimaailmojen laajuudessa ja monipuolisuudessa niin paljon pökköä pesään, ettei graafinenkaan kasvojenkohotus pelasta oikein varsin keskinkertaista peliä pelisarjan nykystandardeilla tarkasteltuna.
No jaa. Mielipiteitä. Sekiro on parhaita soulsborneja eikä muutenkaan pelimekaniikat tai pelattavuus ole asia, joka kokoa paisuttaa.
Pointtini on juurikin siinä, että kun nyt Ubisoftin siirtyy yhdessä ja samassa pelisarjassa (AC-sarjan pelit) samalla pelimoottorilla ja samalla pelin perusidealla ja tarinapohjalla yli 100 gigan peleistä yhtäkkiä hieman yli 30 gigan peliin, niin kertoohan se sinänsä täysin eri kokoluokan satsauksesta kuin aiemmin.
Ymmärsin kyllä pointtisi mutta Miragen idea on nimenomaan olla tiiviimpi, joten kritiikkisi on outoa. Se on tarkoituksellista ja hintaa myöten huomioitu, joten on kuin valittaisit että karkkilaatikko on rahastusta koska ei ole yhtä iso kuin karkkipussi vaikka hinnatkin jo kertovat että homma on linjassa.
Mutta tärkein pointti on että pienempi koko ei tarkoita että peli olisi huonompi. Voi se toki olla ihan paskakin mutta ei se koko sitä paskaksi tee. Siitä vaikka se Elden Ringin gigatavumäärä todisteena.
Erittäin nopeastihan Mirage on valmiiksi tehtykin, joka myös kertoo siitä, että satsaukset ovat pienempiä kuin aiemmin. Ja sitten geneerisyys pelin miljöössä ja pelattavuudessa ovat selkeä askel taaksepäin aikaisempien sarjan pelien vapauteen ja valinnan mahdollisuuksiin nähden.
Miten miljöön geneerisyys vaikuttaa vapauteen tai mahdollisuuksiin ja mistä edes tiedät että peli on noiden suhteen huonompi tai vajaampi? Käykö tuo muka videoilta ilmi? Odottelisin itse sitä peliä ja itsekin odotan sitä aika pessimistisenä vaikka minulle hinta ja lyhyempi pituus on jo lähtökohtaisesti plussia, jos peli vain muuten on hyvä.
Mallia kun otettu juurikin ehkä kaikkien aikojen yksipuolisimmasta ja tylsimmästä avoimen maailman pelistä, eli Assassins Creed ykkösestä.
Mistä sinä tämän sitten vetäisit? Miljöö on selvästi sieltä otettu mutta käykö jostain ilmi että kaikki muu on muka ykkösestä kun vaihtoehtoja on aina Valhallaan asti? Minä nimenomaan odottaisin että tekisivät sopivan hybridin, jossa pohjana on vanha mutta hyvät jutut uusista lisänä.
AC2 oli sitten paljon parempi peli, mutta ainakaan itselleni se ei ollut sitä varsin itseään toistavan salamurhailun takia, vaan nimenomaan erinomaisen päähenkilön ja muidenkin mielenkiintoisten hahmojen sekä hienosti toteutettujen ja tunnelmallisten muinaisten italialaisten kaupunkien takia. Tarinakin oli varsin hyvin otteessaan pitävä.
Joo, eipä AC-peleissä se pelaaminen ole ikinä kauhean ihmeellistä ollutkaan. Jos vertaa vaikka Halo, Destiny tai muut vastaavat pelit, joissa jo pelkkä liikkuminen eli gameplay on tyydyttävää.
No, pidin itse asiassa AC 2:ssa siitä tappojen ketjuttamisesta mutta Arkham-pelit tekee senkin tuhat kertaa paremmin.
Hiippailu ja salamurhailu alkoivat tuossakin pelissä varsin usein tympimään, mutta jo mainitsemani seikat pitivät mielenkiinnon pelissä kuitenkin varsin hyvin loppuun asti.
Joo, niissä vanhoissa se stealth on ihan paskaa. Originsista lähtien se on oikeasti parempaa vaikka ei se mikään Hitman tai Dishonored ole siltikään. Ei siis oikea stealth-pelit ollenkaan.
Mutta vähän olen salaa toivonut että ne joskus tekisivät ASSASSIN's creedistä salamurhapelin
AC2:een nähden ongelmana Miragessa on myöskin se, että Basim on epäkiinnostava ja luotaantyöntävä hahmo, mikä tuli selväksi jo Valhallan aikana.
No jaa, Originsissa oli semmoinen päähahmo että en muista edes nimeä ja vain sen että pojan perässä juoksi. Ja kakkosessa joku Alexandra tms. joka oli jo parempi mutta eipä ne Ezion tasolle ole päässeet.
Mutta eipä se Ezion tasoinenkaan hahmo enää pelasta kun kaipaisi peliltä ihan mielenkiintoista ja tyydyttävää gameplaytä jne.