Minua hävettää lähinnä se, että aikuiset ihmiset kommentoivat kenenkään ulkonäköä sanalla "ruma." Kauneus on katsojan silmissä. Voisi sanoa vaikka "hänen ulkonäkönsä ei miellytä minua" eikä ruveta kutsumaan rumaksi.
Omat vanhempani opettivat jo lapsesta pitäen tuon ettei ketään kutsuta rumaksi.
No pelihahmo nyt kuitenkin on vain pelihahmo. Vaikka osittain ovatkin mallinnettu joistakin oikeista ihmisistä, niin kehittäjät ovat silti muokanneet käytännössä aina sitä ulkonäköä heidän näkemyksensä mukaiseksi. Se onkin se mistä en pidä, että rumennetaan niitä hahmoja, vaikka alkuperäisellä mallilla voisi olla kauniit piirteet, joita voitaisiin nimenomaan viedä vielä helposti hieman nätimpäänkin muotoon.
Ei toki kuulu itsellänikään yleensä tapoihini kovasti puhua siitä kuka henkilönä on ruma. Toki olen sanonut sen täälläkin, että koen helpoksi nähdä ruman ihmisen jos sellaisia haluan erityisesti katsoa. Ei tarvitse kuin katsoa peiliin. Ei se minulle mikään ongelma silti ole. En minäkään ole ystäviäni valinnut milllään tavalla ulkonäköperusteella. Se on kuitenkin ihan eri asia, kuin joutua katselemaan rumia pelihahmoja yhä enemmän viihteessä, josta maksaa mansikoita.
En minä noihin pelihahmoihin mitään oikeita ihmissuhteita muodosta, joten en oikein innostu hahmoista, jotka ovat ulkonäöltään kovin tavallisia tai jopa rumia, vaikka kuinka olisivat muka mielenkiintoisia hahmoja. Ne nyt ovat vaan pelihahmoja, hyvä luoja! Eli objekteja. Oikea elämä on ihan eri juttu. Ja muuten näyttelijät asettavat itse itsensä objekteiksi, kun valitsevat näyttelijän uran. En toki tarkoita tällä, että heitäkään ihmisinä muuten pitää objekteina pitää, mutta kun ovat elokuvissa tai peleissä, niin silloin ovat antaneet siihen tuotokseen tehdä itsestään objektin - nimenomaan siinä roolissaan.
Varmaan tulevaisuudessa tehdään sitten eri versio peleistä eri kohderyhmille. Konservatiivit voivat pelata Ilsa She Wolf of the SS:llä ja woket sillä kaljulla rekkalesbolla. Naisia vihaaville voi olla mieshahmo vaihtoehtona, klaanilaisille kaikki sankarit valkoisia ja roistot tummaihoisia. Samassa pelissä noita ei voi olla, koska jo eri vaihtoehdon kohtaaminen on liikaa. Pitää olla selkeästi havaittavalla kuvauksella olevat erilaiset versiot eri tavalla häiriintyneille asiakkaille. Tekoälyllä varmasti onnistuu tuokin ja kenenkään elämä ei järkyty.
Pitääkö tuohon tapaan kärjistää, kun kukaan ei ole oikeasti täällä esittänyt tuollaisia pointteja mistään. Minä esim. valitsen pelihahmoni sen mukaan (siis jos pelissä voi hahmon itse valita), mihin voin identifioitua. En koe itseäni mitenkään naiseksi tai halua mitenkään olla naisellinen, joten en pelaa naishahmona, ellei ole pakko. Sillä ei ole silti mitään tekemistä naisvihan kanssa. En silti kannata nykyistä sukupuolten tasapäistämistä. Sukupuolten välillä nyt vaan on eroja, jotka johtavat keskimääräisiin eroihin joissakin asioissa. Varsinkin fyysisyyteen liittyvissä asioissa, mutta myös asioissa, joissa miesten tai naisten hormonaaliset erot johtavat keskimäärin erilaisiin lähestymistapoihin asioissa. Ja tottakai yksilöllisiä poikkeuksiakin löytyy, mutta ne ovat sitten kuitenkin niitä ns. poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön.
Joka tapauksessa uudempien Tomb Raidereiden Lara on esim. tehty minulle kaikin puolin mielekkääksi, koska näyttää ihan hyvältä, mutta mielestäni hahmoa ei silti ”myydä” seksillä, ja noin muuten hahmo on varsin uskottava olemaan nimenomaan naissankari. Ei ehkä kovin taistelija, mutta kuitenkin pärjää aseilla myös isompiakin vihollisia vastaan kun tarpeeksi saa ominaisuuksia ja sopivia aseita. Hahmona vaan hyvin tehty, eikä ärsytä ainakaan itseäni. Se alkuperäinen Lara oli ehkä vähän liian bossbitch minun makuuni, mutta oli sekin silti ihan tuore hahmo aikoinaan. Uusien Tomb Raidereiden Lara on naisellinen, mutta sinnikäs ja neuvokas, mitkä ominaisuudet voivat viedä naiset välillä miesten ohi asioissa, vaikka fyysinen alivoima olisikin jollakin tapaa. Mutta esim. urheilussa tilanne on se, että USA:n yksi kaikkien aikojen parhaista naisjalkapallomaajoukkueista otti turpiinsa joltain Englannin miesten vitosdivarijoukkueelta jollain kymmenellä maalilla, kun pelasivat harjoitusottelun. Ja maailman kaikkien aikojen parhaista naistennispelaajista, Serena ja Venus Williams, ottivat ihan puhtaasti kunnon ryöpytyksen vastaan kun pelasivat jotain ihan keskitason miestennispelaajaa vastaan peräkkäiset matsit. Rank oli muistaakseni yli 200 miesten tenniksessä.
Pointtina vaan se, että ihan ilman minkäänlaista naisvihaa voi silti vastustaa sellaista naisten esiin tuomista niin, että olisivat kaikessa yhtä hyviä kuin miehet, jos vain haluavat olla. Eivät vaan voi olla joissakin asioissa. Toki johtajina, tutkijoina tai muissa asioissa, joissa fyysisyyttä ei vaadita, tämä mahdollisuus ihan oikeasti on realistisesti ja laajemmin olemassa.
Itse kannatan nimenomaan sitä valinnan mahdollisuutta pelihahmoihin, koska identifioidun itse ohjaamassani hahmossa sellaiseen hahmoon, joka on sellainen fyysisesti paranneltu versio itseäni. Siis muuten teen yleensä hahmosta niin oman itseni näköisen, kuin vain suinkin pystyn. Ei se toki paljoa vaadi - kalju, ruma naama, leukaparta ja viikset, ja sitten kohta mennään! Suon toki saman mahdollisuuden kenelle tahansa muullekin pelaajalle, eli pelihahmon tekemisen sellaiseksi, että siihen pystyy itse identifioitumaan parhaiten. Siitä en taas pidä, jos vaikkapa minut pakotetaan heterona pelaaman homon tai lesbon roolissa. En koe olevani kumpaakaan millään tavalla, enkä koe kiinnostavana kyseisenlaisia seksuaalisia suuntauksia tai romantiikkaa noista lähtökohdista. Se ei toki haittaa minua millään tavalla, jos joku muu kuin ohjaamani hahmo pelissä on homo tai lesbo. En vain itse koe tarvetta tai halua indentifioitua muuksi kuin mitä todellisuudessa olen seksuaalisesti. Yleensä en kyllä kaipaa seksuaalisuutta peleihin noin muutenkaan, mutta jos esim. romansseja pitää olla, niin en tosiaan pysty identifioitumaan kuin heteroromansseihin, tai koe muita romansseja sinänsä kiinnostavina. Ei se tarkoita sitä, että mitenkään vihaan homoja tai lesboja.
Edelleenkin (olen tästä täällä jo aiemmin kertonut) yksi parhaista ja rakkaimmista ystävistäni on homo, hän tietää kyllä miten minä koen nämä seksuaalisuusasiat, mutta emme ole koskaan olleet missään riidassa vaikka olemme aiheesta keskustelleet samaan tapaan, kuin nyt täälläkin. Vitsaillaan asialla pikemminkin puolin ja toisin sellaisia pieniä piikkejä heittäen. Toki meidän välistä kommunikointia auttaa se, ettei hän itsekään kannata nykyisenkaltaista DEI-huttua, koska mielestään siinä hyvää asiaa pakkosyötetään luonnottomalta tavalla ja saadaan monet vastustamaan sinänsä hyvää asiaa. Pridessa hän toki on mielellään mukana, eikä tietenkään millään lailla häpeä sitä mitä on, eikä tietenkään pitäisikään hävetä minunkaan mielestäni.
Mutta juuri se päälleliimattu voimakkaan paatoksellinen ja ”puhdasoppinen” lähestymistapa vähemmistöjen asioissa, sekä niiden pakkosyöttö, ovat sitä mitä itse vastustan. Valinnan mahdollisuuksia identifioitumiseen siis kaipaan. En vastusta näitä valinnan mahdollisuuksia vähemmistöille toki missään tapauksessa, päinvastoin siihen nimenomaan kannustan - kunhan enemmistöön kuuluvillakin on mahdollisuus identifioitua itselleen sopivalla tavalla. Se ei ole demokratiaa, että enemmistö pakotetaan toimimaan vähemmistön ehdoilla. Demokratiaa on se, että meille kaikille annetaan valinnan mahdollisuus, kun se vain suinkin on faktojen puitteissa mahdollista antaa.
Eikä kyllä voisi vähempää kiinnostaa muiden mielipiteet. Ehkä kaikkien vouhottajienkin olisi välillä syytä tarkastella peiliä
