Koska missään ei ole tekijäkaartia siteerattu tai haastateltu, niin kriitikki pohjautuu olettamukseen. ScreenRantin artikkelissa puhutaan vain siitä, että peli on harvinaisuus päähenkilöidensä vuoksi. Erikoista sinänsä tätä samaa kritiikkiä tai väitettä agendasta ei koskaan esitetä silloin, kun pääosissa on pelkästään miehiä.
Artikkelissa itse asiassa kerrotaan, että kaikki peliin tähän mennessä nimetyt hahmot ovat naisia. Ainoa ”hahmo” johon on esittäjäksi kelpuutettu mies, on sekin loppujen lopuksi miehen äänellä puhuva rannekoru. Varsin mielenkiintoinen asetelma se tuokin on.
Onneksi sentään jotkut täällä ovat ymmärtäneet pointtini. Ei minua haittaa millään tavalla, että peleissä tai elokuvissa on enemmän sinänsä naisia tai miehiä. Mutta se haittaa, jos ei muuta olekaan kuin yhtä sukupuolta eikä sille löydy muuta ihan oikeaa realistista ja luontevaa selitystä kuin joku muka vanhoja vääryyksiä toiseen suuntaan vääryydeksi korjaava statementti. Juuri tällä tavalla toimiessa haetaan vastakkainasettelua. On myös todella väärin leimata yksilöitä sukupuolen perusteella tai ns. isien syntien perusteella, ja sitten heilauttaakin vaakaa täysin toiseen suuntaan niitä vastaan, jotka eivät ole ketään syrjineet tai edes nauttineet mistään erityisistä etuoikeuksista
Ja kun puhutaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta luodaan pahimmillaan esim. matalapalkka-aloilla työskenteleville miehille (ovat toki vähemmistönä kyseisillä aloilla) se todellinen palkkakuoppa, mikäli sellaisia hullutuksia toteutetaan kuin esim. vain naisille jaettava tasa-arvopalkankorotuserä. Pitäisikin puhua erityisesti yhdenvertaisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta, ja löytää paremmin tietoa ja keinoja näiden asioiden valvomiseen ja niihin vaikuttamiseen.
Kysymys myös siitä, että mitenkäs ne valtavat määrät etuoikeutettuja naisia, jotka ovat esim. perineet geeneissään ulkonäön, jolla ovat luoneet jopa satojen miljoonien omaisuuksia, tai ne naiset, jotka ovat perineet miljoonaomaisuuden olemalla rikkaan perheen tyttäriä tai rikkaan miehen puoliso? Ovatko he olleet sitten jotenkin enemmän oikeutettuja menestykseensä kuin ne miehet, joilla ei ollut onnea syntyä samalla tavalla etuoikeutettuna? Sama toki pätee niihin lukuisiin miehiin, joilla on ollut sama ulkonäön, perinnön tai puolison kautta tullut etuoikeus.
Toisaalta miehet sitten tienaavat varsinkin miesvaltaisilla aloilla varsin paljon enemmän kuin naiset naisvaltaisilla aloilla keskimäärin. Asiaan liittyy hyvinkin monenlaisia tekijöitä, eivätkä ne aina liity edes suoraan niinkään sukupuoleen, vaan enemmänkin siihen minkälainen taho palkkaa maksaa ja minkälaisella varallisuuspohjalla kyseinen taho palkanmaksun rahoittaa.
Yksi vaikuttava tekijä on kuitenkin myös se, että naiset ovat keskimäärin olleet vaatimattomampia ja nöyrempiä kuin miehet silloin, kun olisi aika puhua palkastaan. Ei tietenkään päde kaikkien yksilöiden kohdalla naisten eikä miesten kohdalla, mutta keskimäärin asia on noin kuitenkin useimmin mennyt.
Omasta lähipiiristänikin löytyy korkeakoulutettu ja useamman kielen erinomaisen kielitaidon omaava esimerkkinaishenkilö, jota itsekin yritin vuosia tsempata siihen, että ottaisi ansaitsemansa palkankorotuksen esiin, mutta aina totesi vain minulle, että ei hän voi pyytää enempää palkkaa, kun sitten hän on niin kallis työnantajalleen, niin sitten kun tulevat tiukemmat ajat, niin sitten hankkiutuvat hänestä helpommin eroon, jos palkka on liian kova. Meillä oli lähes samat palkat n. 15 vuotta sitten (200 euron ero kk minun hyväkseni), kun tähän hetkeen mentäessä minun palkkakehitykseni on tuosta kehittynyt n. 2000 euroa/kk ja hänen vastaavasti n. 500 euroa/kk.
Kumpikin olemme olleet kohtuullisen kunnianhimoisia ja saaneet töissämme vastuuta lisää. Suuri ero on kuitenkin ollut se, että minä olen aina vastuun kasvaessa ollut tarkkana ja ottanut palkan puheeksi sekä tiukasti neuvottelemalla vaatinut selkeän korotuksen, ja myös tuolloin aina korotuksen saanut. Hän taas ei ole itse kertaakaan halunnut ottaa palkkaa puheeksi, vaan aina lopulta närkästynyt, kun olen häntä yrittänyt tsempata ottamaan asian itse työnantajalleen esiin. Siksi on sitten joutunut tyytymään varsin harvoin ja pieninä tuleviin yleiskorotuksiin.
Valitettavasti samankaltainen tilanne toistuu kovin usein esim. omalla työpaikallani. Tiedän tämän koska olen nimenomaan työntekijöiden palkka-asioista neuvottelemassa ja auttamassa jokaista työntekijää, joka epäilee palkkansa muodostuneen epäoikeudenmukaisesti. Joskus löydetäänkin niitä perusteettomia palkka-eroja, mutta niiden löytäminen ja niihin reagoiminen on kyllä äärimmäisen vaikeaa, jos on sellainen asennoituminen ettei halua, tai uskalla ottaa palkkaansa kunnolla keskusteluun esihenkilönsä kanssa ja jämäkästi kyseenalaistaa sitä miten se on muodostettu.
Tässä siis jotain esimerkkiä siitä miten sukupuolten väliset keskimääräiset (huom! eivät toki päde kaikkiin yksilöihin!) erot käyttäytymisessä voivat vaikuttaa esim. palkkaukseen. En toki väitä, että tuollaiset palkkaerot ovat sinänsä mitenkään ansaittuja. Mutta vaikeaa niistä on sitten suoraan kuitenkaan niitä palkastaan rohkeammin ja suoremmin puhuneita miehiäkään alkaa syyttämään. Vuosien varrella ne erot sitten juuri korostuvat tällaistenkin asioiden kautta.
Paras olisi tietysti, että vaikkapa palkasta puhumisesta olisi sellaisia selkeitä ja johdonmukaisia, oikealla tavalla rohkaisevia koulutuksia samaan tapaan kaikille sukupuolesta riippumatta, mutta valitettavasti tällaiset koulutukset eivät kyllä ole mitenkään kattavasti työnantajien intresseissä.
Olisi joka tapauksessa tärkeää palkkaukseen liittyviä eriarvoisuustilanteita ajatellen saada juurisyitä paremmin selville ja niiden korjaamiseen voimavaroja, eikä vippaskonsteilla ja somessa öyhöttämällä toisia leimaten hakea aggressiivisesti muutosta epäolennaisilla keinoilla, kiitos!