En edelleenkään ymmärrä missä raja menee enkä oikeasti ymmärrä myöskään minä kysymyksissäni olisi huonoa analogiaa. Olet hyvin selvästi tuonut esiin, että mielestäsi lapsille ei pitäisi yleisesti kertoa, että osa ihmisistä pitää samasta sukupuolesta. Jos tämä paljastuu lapsille esimerkiksi sitä kautta että tarhatäti puhuu puolisostaan ja tämän jälkeen vastaa lasten kysymyksiin asiasta, niin miksi tämä on vähemmän vahingollista kuin yleisesti kertoa, että on olemassa homoseksuaaleja ihmisiä?
Tutkimusten mukaan seksuaalinen suuntaus on pysyvä biologinen ominaisuus ihmisillä. Sen kai määrää ensisijaisesti eri hormoonitasot lapsen kasvaessa sikiövaiheessa kohdussa, ainakin viimeisimpien lukeneeni tietojen mukaan. Toki ihminen voi havahtua myöhemmin syystä tai toisesta siihen, että oma seksuaalisuus onkin muuta mihin on alunperin kuvitellut, mutta tutkimukset eivät tue väitettä että seksuaalisuus varsinaisesti voisi vaihtua.
Juuri tämän vuoksi se seksuaalikasvatus ikätasolle sopivalla tavalla lapsesta asti on niin tärkeää. Kertoa että on olemassa ihmisiä jotka tykkää vastakkaisesta sukupuolesta, omasta sukupuolesta tai molemmista. Opettaa että vain sinä itse määrität kenestä tykkäät ja kuka sinua saa koskea milläkin tavalla. Opetetaan että on ok ja hyvä tuntea omat rajat ja ilmaista ne toiselle. Kertoa että aina saat kieltäytyä jos jokin ei tunnu hyvältä. Lasten kohdalla esimerkiksi jos lapsi ei haluaisi tulla halatuksi niin on ok kertoa tämä ja toisen pitää kunnioittaa tätä päätöstä. Ja vastaavasti jos joku sanoo ettei halua että häneen kosketaan, niin sitten ei kosketa. Jos ihmiselle on pienestä asti tehty selväksi että saa itse päättää omat fyysisen koskettamisen rajansa, niin on epätodennäköisempää että päätyisi suhteeseen, jossa ei noita rajoja pystyisi vetämään.
Ei ole ok, että hetero esimerkkisi mukaisesti painostetaan tai manipuloidaan homoseksuaaliseen suhteeseen jos hän ei sitä itse halua. Tai myöskään toisin päin ei ole ok: ei ole ok painostaa homoseksuaalia ihmistä elämään heteroseksuaalisesti. Veikkaan että tämä jälkimmäinen on tänä päivänä yhä huomattavasti yleisempää kuin tuo edellinen tilanne.
Jos mukaan ottaa homoseksuaalien lisäksi vielä bi-seksuaalit, niin ei-heteroja on tilastojen mukaan jotain 10-20% väestöstä. Eli melko suuri osa. Videopeleissä ollaan vielä kaukana siitä, että päästäisin tällaisiin prosentteihin, mutta myös muussa viihteessä woke-itkuista huolimatta ollaan kyllä vielä kaukana tästä prosenttimäärästä.
Ylipäätänsä lähes kaikkia vähemmistöjä esiintyy yhä viihteessä paljon vähemmän kuin heitä on oikeassa maailmassa. Ei koske siis vain seksuaalivähemmistöjä tämä. Yksi serkkuni on kuuro ja hänelle oli valtavan suuri asia, kun Pienessä merenneidossa esiintyi aikoinaan merenneito, joka kommunikoikin viittomalla. Itse en tuohon hahmoon edes kiinnittänyt mitään huomioita tätä katsoessa, mutta hahmo oli niin poikkeuksellinen, että serkku oli onnesta sekaisin pitkään tuon nähtyään. Ja tuo merenneidon viittoma oli tietenkin amerikkalaista viittomakieltä eli ei edes sellaista, jota serkkuni olisi ymmärtänyt. Silti hän oli äärimmäisen onnellinen, kun ekan kerran kohtasi edes jotenkuten itsensä kaltaisen hahmon.
