m_vierimaa
Well-Known Member
Konsolifinin oman trollin mielipiteeseen. Ilmankos olen blokannut hemmon, tosin tein sen jo aiempien kirjoitusten vuoksi, joilla ei ollut politiikan kanssa tekemistä. Puhdasta trollausta se oli silloinkin.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)
- Viestiketjun aloittaja maagiset
- Aloituspäivämäärä
FleeingNevada
Toimitus
Muistutetaan että "olen blokannut henkilön" viestit ovat myös sääntöjen vastaisia. Ihan turhaa puuhaa moinen.
DarkAges
Well-Known Member
Oon sitä mieltä jos osaat laskea yhdestä neljään, sulla on rytmitajua.
Ippenator
Well-Known Member
Paremminkin epärytmitajua on. Eli missään samassa tahdissa en sinänsä pysy. Sitähän rytmitaju aika paljon on, että tunnistaa lyhyiden aikojen kertoja ja pystyy sitten toimimaan sen tunnistamansa lyhyen ajoituksen pohjalta oikealla ajoituksella jatkossakin. Minä en pysty, vaan se heittää siitä tarkasta ajoituksesta helposti sen puolikin sekuntia, vaikka luulen tekeväni ajoituksen samaan tapaan, kuin olen joskus aiemmin kuvitellut ajoituksen olevan. Ei se ole vielä rytmitajua, että osaa neljään laskea. Se on rytmitajua, jos jokaisen numeron sanoo juuri tarvittuun oikeaan kohtaan neljään asti.
MarcheM
Well-Known Member
Tuon tämän keskustelun suoraan jo tänne.
Huomaatko itse tätä ironiaa tässä ja koko sinun johtamassa keskustelussa tuon pelin ketjussa? Kaipaat inkluusiota silloin kun itse olet jonkin syyn takia jäänyt kohderyhmän ulkopuolelle, mutta jos muut kaipaavat inkluusiota vaikkapa seksuaalisen suuntautumisensa tai ajatusmaailmansa takia, se on wokea.
Doctor Pepper
Well-Known Member
No tästä on varmaan jo keskusteltu jonkin verran.
Ippenator
Well-Known Member
Itse asiassa pointtini oli, että kun sitä kaikki kerran inklusiivisuutta vaativat, niin miksi ei sitten peleissä myös niissä asioissa, joissa joku rajoite todella estää pelaajan pelaamasta peliä? Onko itse asiassa hiukan eri asia, kun pitäisi ottaa ns. handicapilla olevia ihmisiä huomioon, kun heillä on joku ominaisuus, joka estää pelaamisen sillä tavalla, kuin ns. normaalit ihmiset pystyvät pelaamaan? En pidä itse seksuaalista suuntautuneisuutta minään handicappina, vai pidätkö sinä ehkä? Joten aivan eri asioista on kyse. En siis näe, että asia, joka ei ole sinänsä handicappi, pitää nykyään korostaa niin, että joka peliin on pakko saada sen tietyn ryhmän edustajia, jotta peli olisi inklusiivinen.
Esimerkkinä vaikkapa se, että olen itse puoliksi latino, eli kuulun länsimaissa ns. rotuvähemmistöön. Siitä huolimatta minua ei voisi vähempää kiiinnostaa se, että meitä latinoja pitäisi pelien hahmoissa joka pelissä olla. Onneksi ei olekaan kovin paljoa, koska kokisin sen juurikin sellaisena väkisin tehtynä inklusiivisuutena asiassa, jossa en taas koe meidän latinojen olevan minkäänlaisessa handicapissa. Huomaatko miten menit väitteessäsi ihan metsään? Minä puhuin aidasta, ja sinä vastaavasti aidan seipäästä…
frozen9999
Well-Known Member
Nykyään ihmiset luulee olevan oikeutettuja kaikkeen ja jos joku tuote vähänkin poikkeaa siitä mitä itse haluaisi niin aletaan syyttää tuotetta eikä sitä että ehkä se ongelma olet sinä itse
Ippenator
Well-Known Member
Sanotaan näin, että itse en ainakaan kyseisen pelin osalta kovasti valita muuta kuin siitä, jos tuote on tehty sellaiseksi, että sitä ei rajoittuneemmilla ominaisuuksilla oleva yksilö pysty sitten kuitenkaan kunnolla käyttämään. Ja toki jos peli on vain mielestäni paska peli, niin en häpeile sitäkään tuoda esiin. Eikä pitäisi kenenkään muunkaan häpeillä. Perustelut pitää sillon toki mielestäni esittää, mutta kun sellaisia on, niin kellä vain on oikeus lytätä peli vaikka alimpaan helvettiin, jos peli ei oikeasti miellytä.
Katson kyllä asian niin päin, että asiakas on ennemmin oikeassa kuin tuotteen tarjoaja. Silloin on ylimielisyydestä kyse, mikäli tuotetta tarjotaan vain tietylle kohderyhmälle, varsinkin jos ominaisuuksiltaan rajoittuneempia ihmisiä ei haluta ottaa huomioon. Toki jos myyntiä saavat muutenkin riittävästi, niin harvathan firmat ihan oikeasti välittävät tällaisista asioista. Mutta siihen on ihan ok kuluttajan kuitenkin todeta kritiikkinsä.
Valinnanvapautta pitäisi joka tapauksessa tarjota pelaajille paljon enemmän, jos haluttaisiin oikeasti olla inklusiivisia. Minua esim. ei kiinnosta peleissä minkäänlaisten ryhmien esille tuomiseen liittyvät asiat. Individualisti kun olen viimeisen päälle, niin vieroksun ylipäätään kovasti ryhmien tai ryhmittymien kautta profiloitumista tai ryhmien asioiden läpi ajamista pelien kautta. Mieluummin siis kehitän hahmon sen suuntaiseksi kuin itse olen, ja seikkailen sillä hahmolla sitten pelimaailmassa. Jos siis sen voin tehdä.
Toki minua ei myöskään haittaa mitenkään vähemmistöjen edustajien esiintyminen peleissä, kunhan se ei ole päälleliimattua jonkun tietyn sanoman julistamiseksi tehtyä asetelmaa. Esim, Life Is Strange ja sen erinomainen prequel Before The Storm, olivat pelejä, joissa oli myös vähemmistöjen edustajia, mutta he olivat peleissä ihan sellaisenaan ilman mitään alleviivattuja agendoja. Ihmisiä siinä missä kuka tahansa muukin hahmo noissa peleissä. Vahvuuksineen, heikkouksineen ja tunteineen kaikkineen. Heitä ei kuitenkaan paapottu pelkästään jonain kauheaa vääryyttä kärsineinä poloisina vähemmistöjen yksilöinä, vaan kohdeltiin omina selkeinä persooninaan eri lailla toimivina henkilöinä, joilla ei kaikki mennyt nappiin, myös välillä omien tekojensa seurauksena.
Joka tapauksessa edelleen olen sitä mieltä, että pelien tekijöiden pitäisi antaa peleihin mahdollisimman paljon pelaajalle mahdollisuuksia valita sitä, miten voi pelinsä pelata, ja jättää ne pelien tekijöiden ”hienot visiot” ns. default-tasolle. Muuten ovat väärässä, vaikka kuinka luulevat olevansa oikeassa. Asiakas kun on käytännössä aina oikeassa.
Viimeksi muokattu:
Kaikkien pelien ei tarvitse todellakaan olla kaikille. Jos pitäisi, niin jo eri genrejä ei olisi koska eihän minua vaikka urheilupelit kiinnosta, joten niissä pitäisi olla vähintään seikkailua ja mielenkiintoinen tarina, että se olisi enemmän myös minulle suunnattu. Samoin autopeleissä saisi olla vain Forza Horizonin kaltaisia simcadeja eikä yhtään realistisempia pelejä koska en niistä tykkää eikä varmasti moni muukaan.
Tai jos puhutaan pelkästään helpotuksista, niin jossain yltiösimulaatiossa pitäisi olla myös arcademaiset kontrollit minua varten. Guitar Heroa ei varmaan saisi olla edes olemassa, sillä se ei todellakaan ole kaikille.
Minun mielestä pelit on taidetta, joten niiden tekijät ovat taiteilijoita. Heillä saa (ja mieluusti pitääkin) olla visionsa, jossa he eivät voi olla väärässä.
Pelaajalla saa tietysti olla oma mielipiteensä pelistä mutta se on sitten vain mielipide eikä joku vika tekijöissä tai pelissä. Jos puhutaan siis vain suunnitteluratkaisuista eikä oikeista vioista.
Hieman tietysti on liikkumavaraa vaikka silloin, jos lähdemateriaali on jostain muualta ja sitä tulkitaan luovasti. Tosin silloinkin lähinnä on paremmat perusteet kritisoida mutta silti tekijällä on oikeus tehdä lähdematskusta sellaista kun itse hyväksi näkee.
Kuluttaja voi ostaa tai olla ostamatta.
Kaikista vähiten tarinan ja/tai hahmojen tarvitsee olla sopiva kaikille. Riittää että peliä voisivat pelata mahdollisimman monet. Näin ollen siis ainoa mistä saisi valittaa, on se, jos helppokäyttöisyystoiminnot ja/tai vaikeustasot on puutteellisia. Muu on tekijän visiota, jossa ei mielestäni tekijä voi ikinä olla väärässä. Minä voin olla täysin eri mieltä onko se hyvää ja tykkäänkö siitä, mutta väärässä tekijän on vähän hankala olla.
Vähän sinänsä outoa jos kuulutetaan että tekijä voisi olla väärässä mutta samaan aikaan ollaan individualismin puolella. Eikö sitä edusta nimenomaan se että tekee oman vision mukaista tuotetta eikä sellaista, joka on mahdollisimman laajasti kaikille sovitettu?
Tai jos puhutaan pelkästään helpotuksista, niin jossain yltiösimulaatiossa pitäisi olla myös arcademaiset kontrollit minua varten. Guitar Heroa ei varmaan saisi olla edes olemassa, sillä se ei todellakaan ole kaikille.
Minun mielestä pelit on taidetta, joten niiden tekijät ovat taiteilijoita. Heillä saa (ja mieluusti pitääkin) olla visionsa, jossa he eivät voi olla väärässä.
Pelaajalla saa tietysti olla oma mielipiteensä pelistä mutta se on sitten vain mielipide eikä joku vika tekijöissä tai pelissä. Jos puhutaan siis vain suunnitteluratkaisuista eikä oikeista vioista.
Hieman tietysti on liikkumavaraa vaikka silloin, jos lähdemateriaali on jostain muualta ja sitä tulkitaan luovasti. Tosin silloinkin lähinnä on paremmat perusteet kritisoida mutta silti tekijällä on oikeus tehdä lähdematskusta sellaista kun itse hyväksi näkee.
Kuluttaja voi ostaa tai olla ostamatta.
Kaikista vähiten tarinan ja/tai hahmojen tarvitsee olla sopiva kaikille. Riittää että peliä voisivat pelata mahdollisimman monet. Näin ollen siis ainoa mistä saisi valittaa, on se, jos helppokäyttöisyystoiminnot ja/tai vaikeustasot on puutteellisia. Muu on tekijän visiota, jossa ei mielestäni tekijä voi ikinä olla väärässä. Minä voin olla täysin eri mieltä onko se hyvää ja tykkäänkö siitä, mutta väärässä tekijän on vähän hankala olla.
Vähän sinänsä outoa jos kuulutetaan että tekijä voisi olla väärässä mutta samaan aikaan ollaan individualismin puolella. Eikö sitä edusta nimenomaan se että tekee oman vision mukaista tuotetta eikä sellaista, joka on mahdollisimman laajasti kaikille sovitettu?
Ippenator
Well-Known Member
Itse olen eri mieltä tuosta, että ainakaan suosiolla pitäisi ajatella, ettei pelejä voisi rakentaa ainakin lähes kaikille. Pointtini on se, että pelit on loppujen lopuksi varsin helppo tehdä yleensä niin, että niissä on myös rajoittuneemmilla ominaisuuksilla oleville pelaajille mahdollisuus pelata peliä. Entäs sitten, jos se ei ole tarkalleen sen default-tason mukaisen vision mukainen peli helpommalla valinnalla, niin kyllä sieltä pelin monet olennaiset asiat tulisivat kuitenkin handicapin kanssa elävillekin mahdollisiksi kokea. Se ei olisi pois niiltäkään, jotka pystyvät kokemaan pelin kuitenkin sillä ”vision” mukaisella default-tasolla.
Itse olen taiteen kanssa sen verran jyrkkä, etten katso minkäänlaiseen taloudelliseen voittoon pyrkivän viihteen muodon olevan todellisuudessa taidetta, vaan vain yksi kaupallisuuden muoto. Ihan mielekästä koettavaa usein itsellenikin, mutta taidetta? Sitä en kyllä katso kaupallisuuden pohjalta rakennettujen teosten kuitenkaan olevan.
Ja individualismihan on nimenomaan sitä, että yksilöiden erot otetaan huomioon silloin kun se vain suinkin on mahdollista, eikä pakoteta erilaisia yksilöitä ottamaan asioita vastaan samasta muotista puristettuina. Kyllä se ”taiteilijan” visio tulee sieltä pelihahmojen ja pelimaailman audiovisuaalisuuden kautta esille. Pelattavuuteen ja tarinaankin sitten kannattaisi antaa pelaajille sitä yksilöllistä vaikuttamismahdollisuutta mahdollisimman paljon. Kaupallisista tuotteista kun on, kyse, niin silloin olisivat mielekkäämpiä myös useammille pelaajille.
Fabre#4
Well-Known Member
Jokaisella viihteen alalla on genrejä, eikä kukaan tykkää kaikista. Ajatellaan nyt vaikka pelaamisen lisäksi niitä yksinkertaisimpia, eli elokuvia/sarjoja ja musiikkia. Ei sellaista kuluttajaa taida ollakaan, joka kokisi kaikenlaiset elokuvat/sarjat tai kaikenlaisen musiikin yhtä kiinnostavaksi. Aina joku genre kiinnostaa enemmän kuin joku toinen.
Sellainen viihde, joka tehdään sillä ajatuksella, että se kiinnostaisi määrällisesti mahdollisimman suurta populaatiota, muodostuu usein juurikin sellaiseksi 'keskiverroksi harmaaksi massaksi', koska usein se yrittää olla mahdollisimman monen mieleen ja varoa kritisoimatta mitään, tai olemaan esittämättä mitään vähänkään poikkeavampia mielipiteitä tai näkökulmia. Sellaisen kohdalla tulee usein ajateltua, että minähän olen nähnyt tai pelannut tällaista aika samanlaista monesti ennenkin.
Itse olen varsinkin pelien parissa kokenut, että parhaiten ovat mieleen jääneet sellaiset tapaukset, jotka ovat tarjonneet jotain normaalista poikkeavaa näkökulmaa sen perinteisen tavan sijaan. Päähahmolla esimerkiksi jotain vähän poikkeavampia piirteitä tai ajatuksia. Pelin aihepiiri normaalista poikkeava tai jotain vastaavaa. Ne poikkeavuudet jäävät helposti mieleen ja niiden pohjalta herää helposti ajateltavaa pelin läpäisyn jälkeenkin. Vastaavasti joku perusräiskintä on niin kertakäyttökamaa, ettei sitä ajattele enää läpäisyn jälkeen ollenkaan.
Sellainen viihde, joka tehdään sillä ajatuksella, että se kiinnostaisi määrällisesti mahdollisimman suurta populaatiota, muodostuu usein juurikin sellaiseksi 'keskiverroksi harmaaksi massaksi', koska usein se yrittää olla mahdollisimman monen mieleen ja varoa kritisoimatta mitään, tai olemaan esittämättä mitään vähänkään poikkeavampia mielipiteitä tai näkökulmia. Sellaisen kohdalla tulee usein ajateltua, että minähän olen nähnyt tai pelannut tällaista aika samanlaista monesti ennenkin.
Itse olen varsinkin pelien parissa kokenut, että parhaiten ovat mieleen jääneet sellaiset tapaukset, jotka ovat tarjonneet jotain normaalista poikkeavaa näkökulmaa sen perinteisen tavan sijaan. Päähahmolla esimerkiksi jotain vähän poikkeavampia piirteitä tai ajatuksia. Pelin aihepiiri normaalista poikkeava tai jotain vastaavaa. Ne poikkeavuudet jäävät helposti mieleen ja niiden pohjalta herää helposti ajateltavaa pelin läpäisyn jälkeenkin. Vastaavasti joku perusräiskintä on niin kertakäyttökamaa, ettei sitä ajattele enää läpäisyn jälkeen ollenkaan.
FleeingNevada
Toimitus
Taidetta ei siis ole olemassa? Sillä näin laajalla terminologialla mikään ei laske taiteeksi.
Mikäli kokee elokuvat taiteeksi, on pelitkin pakko kokea. Molempiin mahtuu sekä rahan vuoksi tehtyä että taiteen itsensä vuoksi tehtyä - ja siitä välistä olevia sitten varmaan eniten. Sama koskee musiikkia. Lopulta oikeastaan kaikkea taidetta/viihdettä mistä tekijä tienaa rahaa ja/tai elantonsa.
Mikäli muutoin olisi, niin taiteeksi laskettaisiin vain ilmaiseksi tai pyyteettä tehdyt asiat.
Ymmärrän toki pointin mutta aika jyrkkä tuo näkemys. Sille lienee myös vaikea saada isoa kannatusta. Nimenomaan sen takia, että tuo määre koskisi käytännössä kaikkea viihdettä. Olkoonkin että onhan suuressa osaa viihteestä selvät kaavat, miten niitä tehdään. Mutta ei mennä liian kyyniselle linjalle, sillä haluan uskoa että pelien, leffojen, musiikin ja kirjojen tarinoissa on oikeasti jotain, mitä tekijä haluaa sanoa. Sen sijaan että se sanoma olisi "tässä tällainen, antakaa rahaa".
Individualismi on sanomaasi yhdestä suunnasta tarkasteltuna mutta tekijän näkökulmasta se menisi käsittääkseni kuten kirjoitin: Jos tekijä on individualisti, ei hänen tule tehdä teosta, joka määritellään muualta vaan teos, jonka hän itse määrittelee. Eikö? Vai olenko ymmärtänyt individualismin väärin?
Ja jos tekijä tekee tarinan, jossa voi tapahtua monia asioita, ei tarina lopulta ole tekijänsä tarina vaan sitten se on pelaajan tarina. Ja sekin on hienoa, tykkään paljon esim. Mass Effectistä ja vastaavista mutta ei kaikkien pelien tarvitse muokkaantua pelaajan mieltymyksien mukaan. Eli palataan siis siihen, pitääkö kaikkien pelien olla kaikille? Ei tarvitse, ei varsinkaan tarinan ja vastaavien osalta.
Pelimekaniikkojen, asetusten, vaikeustasojen ja saavutettavuuden osalta toki olen samaa mieltä että mahdollisimman moni voisi kokea pelin. Sitä en aiemmassa viestissäni tullut tarpeeksi selvästi sanoneeksi vaikka tarkoitus oli.
Mikäli muutoin olisi, niin taiteeksi laskettaisiin vain ilmaiseksi tai pyyteettä tehdyt asiat.
Ymmärrän toki pointin mutta aika jyrkkä tuo näkemys. Sille lienee myös vaikea saada isoa kannatusta. Nimenomaan sen takia, että tuo määre koskisi käytännössä kaikkea viihdettä. Olkoonkin että onhan suuressa osaa viihteestä selvät kaavat, miten niitä tehdään. Mutta ei mennä liian kyyniselle linjalle, sillä haluan uskoa että pelien, leffojen, musiikin ja kirjojen tarinoissa on oikeasti jotain, mitä tekijä haluaa sanoa. Sen sijaan että se sanoma olisi "tässä tällainen, antakaa rahaa".
Individualismi on sanomaasi yhdestä suunnasta tarkasteltuna mutta tekijän näkökulmasta se menisi käsittääkseni kuten kirjoitin: Jos tekijä on individualisti, ei hänen tule tehdä teosta, joka määritellään muualta vaan teos, jonka hän itse määrittelee. Eikö? Vai olenko ymmärtänyt individualismin väärin?
Ja jos tekijä tekee tarinan, jossa voi tapahtua monia asioita, ei tarina lopulta ole tekijänsä tarina vaan sitten se on pelaajan tarina. Ja sekin on hienoa, tykkään paljon esim. Mass Effectistä ja vastaavista mutta ei kaikkien pelien tarvitse muokkaantua pelaajan mieltymyksien mukaan. Eli palataan siis siihen, pitääkö kaikkien pelien olla kaikille? Ei tarvitse, ei varsinkaan tarinan ja vastaavien osalta.
Pelimekaniikkojen, asetusten, vaikeustasojen ja saavutettavuuden osalta toki olen samaa mieltä että mahdollisimman moni voisi kokea pelin. Sitä en aiemmassa viestissäni tullut tarpeeksi selvästi sanoneeksi vaikka tarkoitus oli.
Ippenator
Well-Known Member
En koe minkäänlaisia erityiseen kaupalliseen menestykseen pyrkiviä teoksia (elokuvia tai mitään muitakaan teoksia) taiteena, vaan ne ovat kaupallisuuden eräänlaisia ilmentymiä ja liikaa kaupallisten intressien korruptoimia tavalla tai toisella, jotta pystyisin yhtäkään näkemään aitona taiteena. Varsinkin populaarimusiikki, elokuvat ja pelit ovat tätä mailmaa nykyaikana. Ainakin isojen studioiden teokset kaikissa näissä viihteen aloissa ovat tätä, vaikka niihin milloin mitäkin (teko)taiteellisia elementtejä viritelläänkin.
Individualisti pelin kehittäjänä toki rakentaa pelimaailman sekä tarinan ydinelementit ja pelin hahmotkin monelta osin (ei välttämättä pelaajan ohjaamaa hahmoa kuitenkaan, vaan siinä voidaan antaa pelaajalle vapautta parhaimmillaan) oman näkemyksensä mukaisesti, eikä siinä toki ole minullakaan individualistina nokan koputtamista. Mutta korostinkin sitä, että pelaajalle tulisi antaa nimenomaan pelattavuuteen sekä miksei myös hahmonsa valintoihin ja tarinan etenemiseenkin valinnan mahdollisuuksia. Pelattavuus on se tärkein asia, jossa pelaajalle pitäisi antaa yksilöllisiä valintoja kuitenkin, jotta juurikin annetaan mahdollisimman monille mahdollisuus kokea pelejä.
Viimeksi muokattu:
FleeingNevada
Toimitus
Mutta jos taidetta ei ole niin niissä ei myöskään voi olla agendaa, koska agenda tarkoittaisi jonkinlaista taiteellista tarkoitusta tai sosiopoliittista merkitystä. Pelkällä tuotteella tätä ei ole. Mutta tämä tarkoittaisi myös, ettei ihmiskunnan historiassa ole ollut taidetta, sillä jo antiikin ajoista taiteilijat etsivät mesenaatteja, joiden tuella he saattoivat tehdä lisää taidetta, eli tämän tulkinnan mukaan kaupallistivat työnsä.
No mennään nyt siihen ettei mikään viihde olisi taidetta eli puhutaan tuotteista: ei silti tuotteidenkaan tarvitse kaikille olla. Jäätelöissäkin on mansikkaa, suklaata ja vaniljaa eikä vain yhtä pakettia, jossa on kaikkia niitä, joista saa itse syödä sen minkä haluaa. On erikoinen ajatus sanoa että jokaisen tuotteen pitäisi olla mahdollisimman sopiva kaikille kun se ei vain ole mahdollista joka asian suhteen. Siksi on eri tuotteita, joista valita itselle sopivin. Ihan kuten peleissäkin.
Peleissä tämä sopimattomuus tulee nimenomaan viimeistään taiteen, tarinan ja hahmojen kohdalla. Pelimekaniikat voidaan (ja on hyvä) sovittaakin mahdollisimman monelle toimiviksi mutta niiden päällä oleva varsinainen tuote ei ole sellainen, jonka pitäisi sopia tai muokkaantua kaikille. Oli se taidetta, viihdettä tai vain pelkkä tuote.
Peleissä tämä sopimattomuus tulee nimenomaan viimeistään taiteen, tarinan ja hahmojen kohdalla. Pelimekaniikat voidaan (ja on hyvä) sovittaakin mahdollisimman monelle toimiviksi mutta niiden päällä oleva varsinainen tuote ei ole sellainen, jonka pitäisi sopia tai muokkaantua kaikille. Oli se taidetta, viihdettä tai vain pelkkä tuote.
Entä jos asia on ollut ensin taidetta, mutta myöhemmin vaikka huutokaupataan keräilijälle, lakkaako se olemasta taidetta?
No joo, mä en ole ollut tässä osallisena ja palaan luolaani!
Hyväksyn itse että jotkut pelit, tuotteet, taiteet jne. eivät ole minulle ja se on ok
No joo, mä en ole ollut tässä osallisena ja palaan luolaani!
Hyväksyn itse että jotkut pelit, tuotteet, taiteet jne. eivät ole minulle ja se on ok
Doctor Pepper
Well-Known Member
Taide on vain tapa puhua eräistä ihmiskulttuurin ilmiöistä. Sitä ei voi määritellä oikein. Meillä on ollut modernina aikana taidekäsitys, joka on ollut melko stabiili. Sitä ennen ja sen jälkeen voi olla tai olla olematta eri käsityksiä.