Lonely Mountains: Snow Riders
(Saatavilla: Xbox Series X|S, PC, Game Pass)
Peli läpi.
Viiden vuoden takainen alamäkipyöräilypeli Lonely Mountains: Downhill oli konseptiltaan mielenkiintoinen, mutta syystä tai toisesta sen pelaaminen jäi lyhyeen kokeiluun. Tämä jatko-osa iski ihan toisella tavalla.
Lonely Mountains: Snow Ridersin perimmäinen idea on hyvin simppeli. Laskettele erilaiset rinteet alas mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähillä kaatumisilla. Alati vaikenevat rinneprofiilit ja tiukemmat aikarajat tekevät rennosta laskettelusta paikon hermoja raastavaa suorittamista. Tästä suorittamisesta tuli kuitenkin omalla kohdalla pelin suola. Kun uusia suksipareja aukesi ja kun laskettelun kontrollit iskostuivat selkärankaan, niin homma lähti rullaamaan paremmin ja paremmin. Mahdottomilta tuntuneet aikarajat rikkoutuivat, uusi oikoreittejä löytyi ja kaatumisilta onnistui välttymään. Peli palkitsi yksinkertaisesti sillä, että opit laskemaan paremmin ja tämä on hienoa.
Snow Ridersissa lasketellaan kolmella eri vuorella, joista jokainen sisältää neljä rinnettä helpommalla sinisellä profiililla ja vaikeammalla mustalla. Saman rinteen musta profiili aukeaa, kunhan saa haasteet tehtyä sinisessä. Seuraava vuori aukeaa, kun edellisen viimeinen rinne on lasketeltu tavoitteellisesti alas asti. Vaikka vuoria ja rinteitä ei ole liikaa, jatkuva uusien rinteiden aukeneminen palkitsee ja pitää homman mielenkiintoisena.
Rinteet ovat hienosti mallinnettu niin profiileiltaan kuin ulkonäöltään. Kolmeen eri biomiin sijoittuvat vuoret tarjoavat hienoja maisemia ja erilaisia laskupaikkoja. Puuterilumi painuu suksien alla jättäen nätit urat ja hanki kimaltelee auringossa. Laskemalle rinteet kerran läpi ei millään voi nähdä kaikkea. Vaihtoehtoisia reittejä on paljon ja vaikeammat polut yleensä tarkoittavat lyhyempää reittiä maaliin. Uskaliaat hypyt ja tiukat kurvit vuoren rinteen reunalla ovat juuri niitä paikkoja, joissa haluat olla, vaikka riski kaatumiseen on iso. Rinteissä on onneksi välitallennuspisteitä, joten vähän rohkeampaakin aurauslinjaa uskaltaa muutaman kerran yrittää, kun tietää ettei koko rinnettä tarvitse aloittaa alusta.
Oman elämänsä Kalle Palander pujottelee pelin läpi muutamassa tunnissa, mutta kaltaiselleni After Skissä viihtyjälle kaikkien haasteiden suorittamiseen meni reilu kahdeksan tuntia. Epäonnistumisista oppi, eikä peli juurikaan päässyt ärsyttämään, vaikka osaa rinteistä joutui useamman kerran yrittämään. Laskeminen oli hauskaa koko ajan.
Kävin myös moninpelin puolella kaatuilemassa. Sekä kisa- että yhteishaaste -pelimuodot ovat yllättävän onnistuneita. Kisassa nimensä mukaisesti lasketaan rinne alas mahdollisimman nopeasti. Kun on yksinpelin puolella ensin harjoitellut, niin tässä oli hyvää kisan tuntua, kun kahdeksan pelaajaa syöksyy rinnettä alas. Yhteishaasteessa rinnelaskun aikana pitää tehdä temppuja, joista saa pisteitä, ja kunhan kaikki ovat lopuksi maalissa, pisteet lasketaan yhteen ja katsotaan yltääkö pistepotti haasteen suorittamiseen.
Lonely Mountains: Snow Riders on hauska laskettelupeli. Se vaatii alkuun pientä opettelua kontrollien kanssa ja rinteiden kartoittamisessa, mutta kunhan vauhtiin pääsee, niin pelaamista on hankala lopettaa ennen kuin kaikki vuoret on valloitettu.
Traileria vielä fiilistelyyn:
P.S. Pitäisi varmaan antaa Lonely Mountains: Downhillille uusi mahdollisuus.
