Siirryin nyt Fallen Orderiin suoraan Sekirosta ja voi hyvänen aika miten voi tuntua taistelu tönköltä ja hahmon liikkuminen hitaalta. Tätähän mainostettiin kovasti Soulsmaisena mutta ei pelimekaniikat kyllä ole lähellekään niitä vaan enemmän Unchartedin tai RDR2:n "realistisuutta" painottavaa.
Muuten tämä toimii kyllä erittäin, erittäin loistavasti! Miljöö ja Star Wars jo yksistään pitää mielenkiinnon yllä, hahmot toimii, seikkailun ja tutkimisen fiilis sekä kentät yleensäkin todella toimivia sekä puzzlet ja salaisuudet kivaa värkkäystä. Ainoastaan taistelu tökkii. Aloitin Sekiron jälkeen kovana Souls-pelaajana tämän suoraan vaikeimmalla ja piti ensin pudottaa ekan maailman isomman mörököllin vuoksi pykälää alemmalle, kunnes pudotin vielä alemmas lähtötasolle. Ei hävetä pätkääkään, sillä uskallan väittää ettei tämän taistelumekaniikat vain pysty sellaiseen mitä Soulseista tai vastaavilta voi odottaa. Fiilis oli kuin olisi laitettu RDR2:n Arthur Morgan Souls-pelin pomotaisteluun - ei vain onnistu. Samalla kunnioittaa entistä enemmän From Softwaren taitoa tehdä peleistään haastavia reilulla tavalla, eli kuten jo sanoin, että saa syyttää vain omaa osaamistaan eikä peliä.
No, menin sillä oletuksella että tämä on enemmänkin Uncharted miekkataisteluilla, jossa jostain kumman syystä on Soulsien respawnaukset. Mitenkään järkevästi tuota ei kyllä saa tarinaan sidottua mutta ymmärrän kyllä miksi se tässä on: olisi aika tyhjää jos spawnausta ei olisi ja saatu samalla muutakin tasapainoa etenemiseen, aivan kuten Soulseissa, kun joutuu miettimään taisteleeko tiensä uusiksi vai yrittääkö nykyisin varustein vielä vähän eteenpäin pienellä riskillä.
Yleisesti ottaen pidän pelistä kyllä paljon mutta harmittaa että taistelu on vain tasaisin väliajoin eteentuleva pakote, jotta pääsee taas tutkimaan, puzzleilemaan ja viemään tarinaa eteenpäin. Pienellä hiomisella tuon olisi saanut vielä niin paljon paremmaksi. Mitään muuta ei tarvitsisi muuttaa kuin hieman terävöittää(?) taistelumekaniikkaa. Tasohyppelykin on ajoittain aikamoista sätkyilyä mutta sen kanssa vielä elää vaikka jossain kouruissa liukumisessa välillä meinaakin lähteä järki kun hypyn pituus ei riitä. Aika paljon myös on sellaista pientä bugittamista nimenomaan ohjauksessa/liikkumisessa, joka ehkä olisi saatu pienellä hiomisella kuntoon.
Todetaan kuitenkin vielä kertaalleen, että silti todella hyvä peli pienistä ärsyttävyyksistä ja virheistä huolimatta. Tekisi mieli taas pelailla mutta pitää sitten huomenna jatkaa kun on enemmän aikaa.
Sanotaan vielä sekin, että kyllä Sekirokin tuntui aluksi Soulseihin tottuneena vaikeammalta mutta nyt kolmatta kertaa pelanneena voi sanoa, että vaati vain tottumista uuteen ja erilaiseen systeemiin. Sen vuoksi voi olla, että ehkä olen vain vielä liian padawan. On tässä useamman kerran tainnut painaa väärää nappia Sekiroa pelanneena, vaikka silti vielä kallistun kannalle että taistelumekaniikka vain ei ole yhtä "tarkka" kuin vertaamissani. Kolmannelle planeetalle tänään siirryin ja aiemmilta olen kaiken kerännyt minkä on nykyisillä voimilla voinut. Stimmejä viisi.
Sekin täytyy kyllä mainita että ns. mob-taistelut tuntuu vähän epäreiluilta kun "Souls"-peleissä nekin tuntuivat jollain tavalla reiluilta. Vähintäänkin sen vuoksi, että Soulseissa pystyy yllättämään viholliset eikä taistelu ala itsessään. Tuo on harmittava ominaisuus tässä Jedissä: valomiekka esiin aina vähän ennen vihollisen kohtaamista ja vaikka tulisi takaapäin niin aina joku "force" ne herättää pelaajan läsnäoloon.