Ippenator
Well-Known Member
Mielestäni rytmitys on juuri sopiva. Taisteluja toki on varsin usein, mutta myös kaikenlaista pulmien ratkomista ja keräiltävien etsimistä.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Ferraro
Well-Known Member
Itsestänikin rytmitys oli onnistunut. Jos bossit olisivat hivenen vähemmän vaativia (tai niitä vastaan osaisi pelata paremmin), taistelun ja muun seikkailun tasapaino ei juuri parempi voisi omaan makuuni olla. Nyt tosin ensimmäisellä pelikerralla tuntui vaikeampien bossien jälkeen usein siltä, että seuraava seikkailuosuus saisi olla pidempikin. Kaikenlaista keräiltävää ja jonkin verran pieniä sivutehtäviäkin pelistä löytyy, joten rytmitykseen voi itse myös vaikuttaa.
Olen vasta alussa mutta jos rytmitys jatkuu samanlaisena niin on oikein mukavasti rytmitetty. Seikkailulta maistuu enemmän kuin taistelulta eli mielestäni ollut juuri sopivasti sekaisin molempia, painottuen ainakin pelaamani osalta seikkailuun.
Huomasin, kuten jo hetki sitten kirjoitin, että ensimmäinen vaikeampi pomo oli lopulta melkein "juustottava" tapaus kun löysi oikean tavan. Mikäli muissakin pomoissa voi löytää "oikean" tavan niin ei tätä voi vaikeimmallakaan mahdottomaksi mitenkään sanoa.
Tosin olen kai keskimääräistä parempi pelaaja tai sitten ainakin kärsivällisempi, sillä hakkaan kyllä päätä seinään vaikka loputtomasti sen sijaan että pudotan vaikeustasoa. Ainakin jos vaikeustaso on trophyyn sidottu
No niin. Heti kun sain kirjoitettua että rytmitys on hyvä niin tuleekin kolme pomoa hyvin peräkkäin. Mikä idea on että Sprout Captainin jälkeen tulee heti Mage ja sen jälkeen melkein taas heti Shrine Guardian ? Onko tuonkin jälkeen vielä yksi pomo lisää?
Siitä en valita että olisi seinä noussut pystyyn, sillä nuo kaksi ensimmäistä meni helpommin kuin pelin ekana vaikeana pitämäni pomo. Kolmas on kyllä nyt se johon jäin jumittamaan ja tuli kymmeniä uusintoja pääsemättä läpi mutta siinäkin tuntuu koko ajan että kyllä sen pääsee ja on kyse vain siitä milloin natsaa kaikki kohdalleen. Taktiikkaakin yritän vielä hioa, sillä selvästi tuossa voi yrittää pariakin lähestymistapaa.
Isoin ärsytys tässä on nyt ollut se että ainakin yhdelle pomolle joutui ensin juoksemaan pienen matkan ja sitten taistelemaan vajaan kymmenen pikkuörkin kanssa joka kerta kun joutui ottamaan uusiksi. Eikä nuo pikkuörkit olleet edes mitenkään haastavia vaan veivät lähinnä aikaa.
Samoin seinä on noussut pystyyn parissa haasteessa, joissa molemmissa aikaraja, jossa vihut pitäisi ehtiä hoidella. Kuolemia niissä harvemmin tulee mutta ei vain mitenkään ehdi. Päätin sitten että ilmeisesti tarkoitus on päivittää kykyjä kovemmiksi ja jätin tähän väliin tekemättä.
Sekin rasittava juttu täytyy mainita, mikä joissain Souls-peleissäkin, on se, että joidenkin vihujen tähtäys/lyönti on kuin lämpöohjus joka hakeutuu Kenaa kohti vaikka miten rollailisi karkuun. Rasittava kuolla pomotaistossa jonkin säälittävän rivivihun hakeutuvaan kirveenlyöntiin. Eikä ne siis niin lujaa lyö mutta energia on usein niin vähissä että se on yksi henkäys ja kuolo koittaa, joten nuo hakeutuvat iskut on melkoista sontaa. Niitä on kritisoitu muissakin peleissä, joten hieman rasittava että tulee tässäkin vastaan. Ilmeisesti kyse on kuitenkin vain jostain yhdestä iskusta sillä yleensä ne huitovat metrejä ohi jos tekee väistöliikkeen.
Loistava peli edelleen ja jopa nautin tästä haasteesta mutta on, kuten sanottukin, hyvin vaihteleva vaikeustasoltaan. Vaikeimmalla tasollakin se perusmeno on aika helppoa, voisi olla jonkin pelin normaalikin, mutta välillä pistetään sellaista pomoa tai yhteenottoa että oksat pois.
Pitkälle pärjää kuitenkin sillä että osaa hyödyntää rotteja. Ilman niitä ja vihujen kiiltäviin kiintopisteisiin keskittymistä olisi melkoista tuskaa.
Siitä en valita että olisi seinä noussut pystyyn, sillä nuo kaksi ensimmäistä meni helpommin kuin pelin ekana vaikeana pitämäni pomo. Kolmas on kyllä nyt se johon jäin jumittamaan ja tuli kymmeniä uusintoja pääsemättä läpi mutta siinäkin tuntuu koko ajan että kyllä sen pääsee ja on kyse vain siitä milloin natsaa kaikki kohdalleen. Taktiikkaakin yritän vielä hioa, sillä selvästi tuossa voi yrittää pariakin lähestymistapaa.
Isoin ärsytys tässä on nyt ollut se että ainakin yhdelle pomolle joutui ensin juoksemaan pienen matkan ja sitten taistelemaan vajaan kymmenen pikkuörkin kanssa joka kerta kun joutui ottamaan uusiksi. Eikä nuo pikkuörkit olleet edes mitenkään haastavia vaan veivät lähinnä aikaa.
Samoin seinä on noussut pystyyn parissa haasteessa, joissa molemmissa aikaraja, jossa vihut pitäisi ehtiä hoidella. Kuolemia niissä harvemmin tulee mutta ei vain mitenkään ehdi. Päätin sitten että ilmeisesti tarkoitus on päivittää kykyjä kovemmiksi ja jätin tähän väliin tekemättä.
Sekin rasittava juttu täytyy mainita, mikä joissain Souls-peleissäkin, on se, että joidenkin vihujen tähtäys/lyönti on kuin lämpöohjus joka hakeutuu Kenaa kohti vaikka miten rollailisi karkuun. Rasittava kuolla pomotaistossa jonkin säälittävän rivivihun hakeutuvaan kirveenlyöntiin. Eikä ne siis niin lujaa lyö mutta energia on usein niin vähissä että se on yksi henkäys ja kuolo koittaa, joten nuo hakeutuvat iskut on melkoista sontaa. Niitä on kritisoitu muissakin peleissä, joten hieman rasittava että tulee tässäkin vastaan. Ilmeisesti kyse on kuitenkin vain jostain yhdestä iskusta sillä yleensä ne huitovat metrejä ohi jos tekee väistöliikkeen.
Loistava peli edelleen ja jopa nautin tästä haasteesta mutta on, kuten sanottukin, hyvin vaihteleva vaikeustasoltaan. Vaikeimmalla tasollakin se perusmeno on aika helppoa, voisi olla jonkin pelin normaalikin, mutta välillä pistetään sellaista pomoa tai yhteenottoa että oksat pois.
Pitkälle pärjää kuitenkin sillä että osaa hyödyntää rotteja. Ilman niitä ja vihujen kiiltäviin kiintopisteisiin keskittymistä olisi melkoista tuskaa.
No niin, nyt on ensimmäinen spirit saateltu rauhassa matkaan. Olihan se melkoinen seikkailu. Mukavaa tutkimista kauniissa maisemissa ja väliin useampi todella tiukka pomomatsi.
En tiedä kuinka paljon tässä on vielä lisää näitä mutta toivon ettei ihan kauheasti enää ainakaan tiukentuisi vaikeustasoruuvi. Se spiritin vapauttamiseen peitottava viimeinen pomo oli lopulta aika helppo aiempaan verrattuna. Samoin pari haastetta on aiheuttanut enemmän ongelmia ja lähinnä sen vuoksi että ovat aikarajoitteisia. Tämä viimeinen tapaus on muuten hyvin Souls-pelien tyylinen tapaus.
Kysymys kuuluu pelin pelaaville: on pelissä tuon ensimmäisen spiritin vapauttamisen jälkeen vielä paljonkin vaikeustasoa lisää?
En tiedä kuinka paljon tässä on vielä lisää näitä mutta toivon ettei ihan kauheasti enää ainakaan tiukentuisi vaikeustasoruuvi. Se spiritin vapauttamiseen peitottava viimeinen pomo oli lopulta aika helppo aiempaan verrattuna. Samoin pari haastetta on aiheuttanut enemmän ongelmia ja lähinnä sen vuoksi että ovat aikarajoitteisia. Tämä viimeinen tapaus on muuten hyvin Souls-pelien tyylinen tapaus.
Kysymys kuuluu pelin pelaaville: on pelissä tuon ensimmäisen spiritin vapauttamisen jälkeen vielä paljonkin vaikeustasoa lisää?
P
Poistettu jäsen 17549
Guest
Parin ekan tunnin perusteella Zeldansa ja muut vastaavat pelanneille todellinen kolmetoista tusinassa -toimintaseikkailu, mutta niin tätä kuitenkin pelasi ihan huomaamatta aika pitkään. Nätisti rullaa PS5:llä.
Eiköhän tämä kerran tule pelattua läpi ihan mukavasti ja sitten fyysinen levy eteenpäin.
edit: Nyt kun lukee tätäkin palstaa, niin on meitä pelaajia kyllä moneen junaan, kun suurin osa pelaajista on ollut aivan myytyjä
En itsekään tätä toki vielä tämän enempää tuomitse, kun alkuvaiheessa ollaan ja tekee mieli jatkaa huomenna siihen mihin nyt jäätiin.
Eiköhän tämä kerran tule pelattua läpi ihan mukavasti ja sitten fyysinen levy eteenpäin.
edit: Nyt kun lukee tätäkin palstaa, niin on meitä pelaajia kyllä moneen junaan, kun suurin osa pelaajista on ollut aivan myytyjä
En itsekään tätä toki vielä tämän enempää tuomitse, kun alkuvaiheessa ollaan ja tekee mieli jatkaa huomenna siihen mihin nyt jäätiin.
Viimeksi muokannut moderaattori:
Ferraro
Well-Known Member
Pelin viimeisellä kolmanneksella tuntui kiristyvän vielä niin vaikeustaso kuin ajoittain allekirjoittaneen pinnakin. Spirit Guidella siis pelasin, ja totesin että pelin läpäisypalkintona tarjoama Master-taso saa jäädä kokeilematta.
Nuo aikarajoitteiset chestit ovat pelin edetessä aukeavilla ja paranevilla skilleillä huomattavasti helpompia, joten ei kannattane niitä vielä alkuvaiheessa väkisin vääntää jos ei heti parilla yrkällä onnistu.
Tekeekö muuten niillä sinisillä kristalleilla, vai mitä ovatkaan nimeltään, muuta kuin ostelee uusia hattuja Roteille? En itse mitään muuta käyttötarkoitusta ainakaan keksinyt, ja sen verran avokätisesti niitä on tarjollakin että käytännössä heti alusta lähtien pystyi kaikki hatut ostelemaan mitä tarjolle oli tullut. Sinänsä vähän syö mielekkyyttä loottailusta jos ei valuutalla mitään voi tehdä.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Joo, tämä oli hyvin perinteinen kolmannen persoonan toimintaseikkailu. Ei mitään ihmeellistä, mutta peli on hyvin tehty vaikeustasopiikkejä lukuunottamatta. Söpö ulkoasu on sitten varmaan sellainen että toisille toimii, toisille ei. Minulle ainakin toimi. Maailmassa oli hauska seikkailla. Tasohyppely ja kevyet pulmat plussaa. Taistelu ei nyt ihan miinuksen puolella, mutta ei erityisesti plussallakaan.Parin ekan tunnin perusteella Zeldansa ja muut vastaavat pelanneille todellinen kolmetoista tusinassa -toimintaseikkailu, mutta niin tätä kuitenkin pelasi ihan huomaamatta aika pitkään. Nätisti rullaa PS5:llä.
Eiköhän tämä kerran tule pelattua läpi ihan mukavasti ja sitten fyysinen levy eteenpäin.
edit: Nyt kun lukee tätäkin palstaa, niin on meitä pelaajia kyllä moneen junaan, kun suurin osa pelaajista on ollut aivan myytyjä
En itsekään tätä toki vielä tämän enempää tuomitse, kun alkuvaiheessa ollaan ja tekee mieli jatkaa huomenna siihen mihin nyt jäätiin.
P
Poistettu jäsen 17549
Guest
Juu, ehkä tähän yhdistyy vanhalla jäärällä sitä, että tuntuu kuin odotetulla uudella konsolisukupolvella pelataan pelkästään ehostettua versiota Starfox Adventuresista (2002)
Nupinat sikseen, kovasti syyhyttäisi päästä pelaamaan työnpäivän sijaan ja katsomaan mihin peli alkuvaiheen jälkeen etenee
Epätasaisesta vaikeusasteesta lukeneena aloitin sillä kepeimmällä story-vaikeusasteella, joka on tosiaan ihan alkuun ollut aivan superiisi, mutta katsotaan mihin suuntaan tämäkin menee.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Tämähän se on. Perinteinen toimintaseikkailu kääntyy äkkiä negatiiviseksi, jos odotti kauheasti jotain muuta. Pelit olivat niin hienoja jo edellisessä sukupolvessa, että kieltämättä sellaisen tietyn Vau! -efektin löytäminen on tiukassa, mutta hyvin tehtyä peliä on silti hauska pelata.Juu, ehkä tähän yhdistyy vanhalla jäärällä sitä, että tuntuu kuin odotetulla uudella konsolisukupolvella pelataan pelkästään ehostettua versiota Starfox Adventuresista (2002)
Nupinat sikseen, kovasti syyhyttäisi päästä pelaamaan työnpäivän sijaan ja katsomaan mihin peli alkuvaiheen jälkeen etenee
Kepein vaikeusaste on oikeasti aika todella kepeä varsinkin rivivihollisten kanssa. Se seuraava vaikeusastekin on edelleen rivivihollisten kanssa aika helppo. Vaikeustasopiikit tulee pomovastuksissa, jolloin yhtäkkiä vihollinen tappaa sinut muutamalla iskulla ja lyöntien kantama on luokkaa älytön. Onneksi vaikeustasoa voi muuttaa kesken pelin. Suosittelen kokeilemaan sillä seuraavalla vaikeustasolla ainakin ensimmäiseen pomovastukseen asti.
Alussa oli minullakin vähän fiilis että onkohan tämä nyt mitenkään erikoinen mutta sitten kun saa vähän lisää kykyjä ja pääsee pidemmälle niin on maistunut ihan eri tavalla. Saisi tästä vielä paremmankin pienellä viilaamisella mutta todella hyvä näinkin. Jos tulee jatkoa niin voi olla ilmestymisvuotensa merkkitapauksia, siis minulle nyt ainakin.
Juuri tämä että jos olet ihan alussa niin katsele nyt ainakin sen verran että peli vähän avautuu ja alkaa tulemaan niitä kykyjä, joilla esim. liikkuminen ja puzzlet monipuolistuu.edit: Nyt kun lukee tätäkin palstaa, niin on meitä pelaajia kyllä moneen junaan, kun suurin osa pelaajista on ollut aivan myytyjä
En itsekään tätä toki vielä tämän enempää tuomitse, kun alkuvaiheessa ollaan ja tekee mieli jatkaa huomenna siihen mihin nyt jäätiin.
Okei, sepäs "kiva"Pelin viimeisellä kolmanneksella tuntui kiristyvän vielä niin vaikeustaso kuin ajoittain allekirjoittaneen pinnakin. Spirit Guidella siis pelasin, ja totesin että pelin läpäisypalkintona tarjoama Master-taso saa jäädä kokeilematta.
Minähän aloitin tämän suoraan Masterilla koska peli jostain syystä sen minulle avasi. En tiedä oliko bugi vai päivitys, sillä peliin jokin update juuri siinä vaiheessa tuli. En valita, sillä mieluusti säästän aikaa näin kuin että pelaisin ensin helpommalla ja sitten vaikeimmalla. Ärsyttää Sonyn peleissä suunnattomasti se että lisäävät ekstra-trophyn sille että pelaa vaikeimmalla. Ja se vaikeustasokin avautuu vasta kun on ensin pelannut jollain muulla tasolla. Ja pelit ovat vielä niitä open worldejä, jotka eivät ihan nopeimpia ole läpäistä.Minua ei haittaa pelata pelejä uusiksi jos ne eivät ole massiivisia. Esim. Dishonoredit oli loistavia uudelleenpeluuarvoltaan ja niissä oli oikeasti jokin syy pelata ne uusiksi eivätkä vieneet edes niin paljon aikaa kun olivat sopivan kokoisia teoksia. Ja toisaalta niihin sai myös aikaa menemään jos tutki kaiken mutta toisella kerralla pystyi raivaamaan tiensä raivohärän tyyliin nopeasti loppuun.
En minä jaksa niitä jättää sinne lojumaan. Nytkin sain kaikki lopulta tehtyä kun tarpeeksi väänsin. Se on noista Souls-peleistä jäänyt mentaliteetti että ei luovuteta sitten millään. Ja tähän mennessä olen aina päässytkin eteenpäin.
Mietin muuten samaa. Säästelen aina vähän kun niitä hattuja on kuitenkin koko ajan tulossa lisää niin voi sitten ostaa mutta välillä käynyt mielessä että tuleeko jotain muutakin ostettavaa.
En kyllä itse pystyisi pelailemaan mitään peliä jollain storylla. En paheksu toki mahdollisuutta ja sitä käyttäviä mutta kun itse on tätä Soulseilla kovetettua ja päätä seinään hakkaavaa masokisti-pelaajatyyppiä, niin ei vain pysty valitsemaan muuta kuin vähintään normaalin. Ja jos on trophyja sidottu vaikeampiin niin heti se päälle jos mahdollista.
I Am Fish oli muuten yksi niistä peleistä, jotka uskon monen jättävän kesken kun turhauttaa mutta meikäläinen painoi vaan menemään väkiselläkin. Sen verran annoin armoa itselle että en yrittänyt kolmen tähden suorituksia mutta kaikki kerättävät piti kuitenkin kerätä. Ei ollut muuten mikään helppo homma. Siinä jää Soulsitkin kakkoseksi turhatumisen määrässä mitattuna. Tosin Soulsit on siitä hyviä että eivät ne sinänsä turhauta: aina tuntuu että kyllä tämä vielä onnistuu. Samaa fiilistä on Kenassakin, eli sitä että "kyllä se kohta onnistuu".
Mutta tajuan jos tuollainen jankkaaminen ei ole kaikkien juttu
P
Poistettu jäsen 17549
Guest
On vaikeusasteissa juu jonkin yllättävästi eroa. Vaihdoin keskimmäiselle vaikeusasteelle ja meni muuten kivasti, mutta tuli ekat kerrat dunkkuun pomolta. No, testasin huvikseni ja mielenkiinnosta vaihtaa helpommalle ja sitten oltiinkin todella helppo. Eli mennääs tuolla astetta vaikeammalla ja purraan hammasta...ja vaihdetaan sitten liian suuren turhautumisen kohdalla alemmas
Viimeksi muokannut moderaattori:
Taas on pidempi pätkä peli takana ja huvittaa tuo miten tuolla aiemmin kirjoitin rytmityksestä. Eli kolme pomoa peräkkäin ja sanokaa nyt että tulee neljäskin. No tulihan se Taro tosiaan sieltä heti perään, eli neljä pomoa putkeen
Sitten mitä noihin pomoihin tulee niin on muuten hyvin Soulsmaista tuo että aiemmat pomot tulee myöhemmin vastaan muiden vihujen joukossa. Nyt siellä on ollut jo ainakin Sproutia, Kappaa, Wood Knightia ja Magea tarjolla ilman että ovat erillisiä pomotaistoja. En valita mutta voisin sanoa että ovat aika lailla samasta puusta veistettyjä, hehehee!
Vaikeustaso ei muuten ainakaan toisen spiritin alueella ole merkittävästi hypähtänyt. On jopa tuntunut jotenkin rennommalta menolta eikä oikeastaan mihinkään ole jäänyt samalla tapaa jumittamaan mitä ennen tuota aluetta. Haasteetkin menee viimeistään parilla yrittämällä läpi. Ehkä ne sitten säästelee panoksiaan johonkin myöhempään.
Sitten mitä noihin pomoihin tulee niin on muuten hyvin Soulsmaista tuo että aiemmat pomot tulee myöhemmin vastaan muiden vihujen joukossa. Nyt siellä on ollut jo ainakin Sproutia, Kappaa, Wood Knightia ja Magea tarjolla ilman että ovat erillisiä pomotaistoja. En valita mutta voisin sanoa että ovat aika lailla samasta puusta veistettyjä, hehehee!
Vaikeustaso ei muuten ainakaan toisen spiritin alueella ole merkittävästi hypähtänyt. On jopa tuntunut jotenkin rennommalta menolta eikä oikeastaan mihinkään ole jäänyt samalla tapaa jumittamaan mitä ennen tuota aluetta. Haasteetkin menee viimeistään parilla yrittämällä läpi. Ehkä ne sitten säästelee panoksiaan johonkin myöhempään.
Ferraro
Well-Known Member
Tältä tuntui itsestänikin tuossa kohtaa peliä, kun skillejä alkoi saada avattua ja niiden avulla bosseja päihitettyä helpommin kuin aikaisemmin. Ehkä jopa pieni itseluottamuksen häivähdys käväisi kurkkaamassa, mutta ei se kyllä muistaakseni kovin kauaa kestänyt.
No niin, päivittely jatkuu. Toinen spiritti on hoideltu. Taas tuli montakymmentä yritystä ennen kuin napsahti hommat kohdilleen ja örmö kaatui. Katsoin jopa että jäikö sille ihan vähän energiaa jäljelle ja tulee vain joku toinen vaihe mutta ei onneksi sentään. Siinä olisi mennyt varmaan järki.
Mutta täytyy kyllä ihmetellä vielä uudemman kerran tuota että pääsin tuon master-vaikeustason kimppuun heti. Tai no en ihan heti vaan olin pelaillut sinne isolle kaatuneelle puulle ensin ja sitten resetoin PS5:n ja otin käyttöön uuden, johon asentelin kaikki kesken jääneet pelit. Kenaa aloitellessa sitten heitti sen updaten ja sen jälkeen ilmoitus että tuo vaikeustaso on auennut. Googlailin asiaa ja en äkkiseltään ainakaan löytänyt että olisi mitään päivitystä jolla tuo aukeaa, joten joku glitch/bugi tuossa taisi käydä kun vaihdoin konsolia välissä
Jos joku haluaa siis säästää yhden pelikerran Kenassa niin ei muuta kuin toinen PS5 ostoon xD
Mutta täytyy kyllä ihmetellä vielä uudemman kerran tuota että pääsin tuon master-vaikeustason kimppuun heti. Tai no en ihan heti vaan olin pelaillut sinne isolle kaatuneelle puulle ensin ja sitten resetoin PS5:n ja otin käyttöön uuden, johon asentelin kaikki kesken jääneet pelit. Kenaa aloitellessa sitten heitti sen updaten ja sen jälkeen ilmoitus että tuo vaikeustaso on auennut. Googlailin asiaa ja en äkkiseltään ainakaan löytänyt että olisi mitään päivitystä jolla tuo aukeaa, joten joku glitch/bugi tuossa taisi käydä kun vaihdoin konsolia välissä
Jos joku haluaa siis säästää yhden pelikerran Kenassa niin ei muuta kuin toinen PS5 ostoon xD
Ferraro
Well-Known Member
Minäkin kyllä olin siinä käsityksessä, että Master aukeaisi vasta ensimmäisen läpipeluun jälkeen. Onkohan toisella pelikerralla mahdollista säilyttää kerätyt taidot kuten monessa muussa pelissä, eli onko Masteria ruuvattu ylöspäin vielä sitäkin ajatellen? Voisiko joku pelin kahdesti pelannut valottaa? Jos näin, niin hattua päästä kun olet jo noin pitkälle edennyt.Mutta täytyy kyllä ihmetellä vielä uudemman kerran tuota että pääsin tuon master-vaikeustason kimppuun heti. Tai no en ihan heti vaan olin pelaillut sinne isolle kaatuneelle puulle ensin ja sitten resetoin PS5:n ja otin käyttöön uuden, johon asentelin kaikki kesken jääneet pelit. Kenaa aloitellessa sitten heitti sen updaten ja sen jälkeen ilmoitus että tuo vaikeustaso on auennut. Googlailin asiaa ja en äkkiseltään ainakaan löytänyt että olisi mitään päivitystä jolla tuo aukeaa, joten joku glitch/bugi tuossa taisi käydä kun vaihdoin konsolia välissä
Jos joku haluaa siis säästää yhden pelikerran Kenassa niin ei muuta kuin toinen PS5 ostoon xD
Tai muutenkin, enpä kyllä usko että oma osaaminen tai kärsivällisyys olisi riittänyt Masterilla kovinkaan pitkälle.Muistelen lukeneeni jostain että ei siirry mitkään taidot tai kyvyt eli nollista lähtee. Sitä en tiedä että mitä ajatellen ne ovat tuon vaikeustason säätäneet mutta haastetta tosiaan ainakin onOnkohan toisella pelikerralla mahdollista säilyttää kerätyt taidot kuten monessa muussa pelissä, eli onko Masteria ruuvattu ylöspäin vielä sitäkin ajatellen? Voisiko joku pelin kahdesti pelannut valottaa? Jos näin, niin hattua päästä kun olet jo noin pitkälle edennyt.
Kiitos hatun nostosta, kyllä tässä välillä tuntuu että jonkin mitalin on ansainnut jo tähän asti päästyä
Toisaalta vaikka peli kaipaisi pientä hiomista sen suhteen että kuinka hyvältä se tuntuu, niin silti päällimmäisenä on se samanlainen fiilis kuin Souls-tyylin peleissä: "kyllä se vielä tästä menee, tämä on mahdollista". Tosin se fiilis ei ole tosiaan ihan yhtä kohdillaan kuin yleensä Soulseissa, joissa niissäkin on joitain pomoja tai kohtauksia, joissa se fiilis on aika kaukana. Mutta tässä on todella lähellä sitä sillä tavalla että on jatkuvasti sellainen olo että ei tässä kaukana olla voitosta. Se voi tarkoittaa kymmeniä uusintoja että kaikki napsahtaa kohdalleen mutta tähän mennessä ne voitot on aina sieltä tulleet Enpä voi silti kieltää etteikös jatkaminen kolmannelle alueelle jännittäisi ja jopa pelottaisi. Kakkosalue meni pelottavan mutkattomasti ykköseenkin nähden joten mitähän ne on sinne kolmanteen jättäneet... Teinkin kaikkea sivuhommaa pois alta enkä ole vielä käynyt edes katselemassa paikkoja.
P
Poistettu jäsen 17549
Guest
Tässä toisen henkiolennon alueella aukeava kikka/pelimekaniikka
ansaitsee kyllä hatunnoston. Tämä on juuri hyvällä Nintendon pelikirjasta, mutta samalla raikas ja omaperäinen mekaniikka.
Kumppani katsoi sohvalta peliä sivusta ja totesi että "tämähän on ihan Zeldaa", mutta ei tämä haitannut, vaan kehui että nätiltä ja kiinnostavalta näyttää. Kivastihan tämä itsellekin maistuu kaikenlaisesta pienestä marmatuksesta huolimatta.
(pommilla hetkeksi uusille paikoilleen loksahtavat kivipaalit)
Kumppani katsoi sohvalta peliä sivusta ja totesi että "tämähän on ihan Zeldaa", mutta ei tämä haitannut, vaan kehui että nätiltä ja kiinnostavalta näyttää. Kivastihan tämä itsellekin maistuu kaikenlaisesta pienestä marmatuksesta huolimatta.