Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Minulla meni kuppi nurin hunterin kohdalla ja vaihdoin helpoimmalle, jolla sitten ensimmäisellä yrityksellä meni niin hunter ja mask maker kuin loppuvastustajatkin.
Omasta mielestä peli ei ollut bossien osalta tasapainossa vaan niiden vaikeus oli suhteettoman korkea vs. muu peli.
Itselleni peli oli sellainen 7/10. Hyvin tehty, silti tällainen fantasia ei iskenyt vaan Ghost of Tsushima, Days Gone ja Miles Morales iskivät huomattavasti lujempaa. Ratchet oli myös parempi. Toki kyseessä on "indie"-tyyppinen ja siihen nähden hyvin hiottu peli.
Omasta mielestä peli ei ollut bossien osalta tasapainossa vaan niiden vaikeus oli suhteettoman korkea vs. muu peli.
Itselleni peli oli sellainen 7/10. Hyvin tehty, silti tällainen fantasia ei iskenyt vaan Ghost of Tsushima, Days Gone ja Miles Morales iskivät huomattavasti lujempaa. Ratchet oli myös parempi. Toki kyseessä on "indie"-tyyppinen ja siihen nähden hyvin hiottu peli.
P
Poistettu jäsen 5945
Guest
Tai sitten vaihdat helpomman vaikeustason. Mukavampi se on pelata peli läpi kuin jättää se kesken, kun on ensin hakannut päätä seinään harmitukseen asti.
Olispa perhana tiennyt tämän heti
ajattelin että sitä voi vaihtaa, elikkä uusi mahdollisuus voi olla hyvinkin lähellä.
nedruska
Well-Known Member
Veikkaan, että vaihtaminen auttaa kyllä. Easy on tasoltaan huomattavasti helpompi kuin normal.Olispa perhana tiennyt tämän heti
Wood knight on kyllä eka pomo, jossa pelin vaikeustaso tulee ilmi. Ei ole lähellekään vaikeimpia pelin pomoja, mutta ensimmäinen niistä vaikeista ja kyllä mullakin meni tyypin hakkaamiseen hetki jos toinenkin ennenkuin sai kiinni kunnolla Kenan ja pomon liikkeistä. Itseasiassa mulla tuli wood knightissa enemmän kuolemia, mitä tuli kyseisen alueen loppupomossa (joka ei siis sekään ole helppo ja monen mielestä ilmeisesti wood knightia vaativampi).
Muoks: ja nyt vasta huomasin että ongelma olikin stone Knight… no joo ei ollut helpoin tuokaan vaan kyllä muistan sitäkin useampaan otteeseen kokeilleeni.
Mulle tuon stone Knight alueen loppupomo oli sitten eka pomo jossa iski ekan kerran kunnolla turhautuminen niin, että piti laittaa peli pois ja antaa itsensä rauhoittua seuraavaan päivään. Sen jälkeen toinen vastaava oli mask maker ja kolmas pelin toisiksi vika pomo. Nämä kolme oli ehdottomasti mulle ne vaativammat pomot.
Viimeksi muokattu:
Tulikin hankittua ennen aikaisesti xbox X/S ohjaimen nyt ns. peli toimii niin kuin pitääkin. Eikun alusta peli vaikeamalla tasolla mikä on saatavilla ja päästä jsk läpi
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Hyvä, että tällä homma tuli kuntoon. Peli on oikeinkin viihdyttävä, joten nauti.Tulikin hankittua ennen aikaisesti xbox X/S ohjaimen nyt ns. peli toimii niin kuin pitääkin. Eikun alusta peli vaikeamalla tasolla mikä on saatavilla ja päästä jsk läpi
Kiitoksia. Vähän pientä opettelua ohjaimen kanssa. Mutta todellakin viihdyttävä peli on ollut kun ps4 ohjaimella kerkesin pelata noin 7h, sen takia aloitinkin alusta että tottuu xbox ohjaimeen. Ja ettei hyppy jää vajaaksi kesken rotkoaHyvä, että tällä homma tuli kuntoon. Peli on oikeinkin viihdyttävä, joten nauti.
tai ole kävelyssä/juoksuksussa nykimistä
P
Poistettu jäsen 5945
Guest
Puotin vaikeustasoa niin ero oli kuin yöllä ja päivällä! Bossu kaatui leikiten ja pelit jatkuu!
Renebauman
Well-Known Member
Tämä 42.95e Coolshopista ja tuollahan ei ole postikuluja ollenkaan. Eli mielestäni kiva hinta. Itse tuolta tilasin. Kovaa kysyntää valittelevat, ettei lupausta fyysisen julkaisupäiväksi saamiseksi pysty antamaan..
www.coolshop.fi
Videopelit ja -konsolit - Ilmainen toimitus
Ilmainen toimitus* · Hintatakuu — Kena: Bridge of Spirits Deluxe Edition, Kena: Bridge of Spirits Deluxe Edition
www.coolshop.fi
Ferraro
Well-Known Member
Kymmenisen tuntia olen nyt Kenaa pelannut, ja koko ajan paremmin maistuu. Eli siis oikein hyvin! Pelaan keskimmäisellä vaikeustasolla kuten yleensä teen, ja täytyy kyllä sanoa että on kyllä yksi vaikeimmista "normaaleista" joita pitkään aikaan on tullut vastaan. Vaikeustasokäyrä on alun jälkeen todella jyrkkä, enkä pelin alkupuolella meinannut millään päästä muutamasta bossista eteenpäin senhetkisellä varustuksella ja skilleillä. Väistöjen ja torjuntojen ajoituksessa ei ole varaa virheisiin ja yhdestäkin osumasta lähtee usein leijonanosa terveydestä. Nyt viimeisimmät bossitaistot ovat kuitenkin tuntuneet astetta vähemmän raastavilta, kun kaikki hyökkäysmuodot ja lähes kaikki taitopisteet on saanut käyttöön. Ehkä vaikeustaso on hivenen epätasapainossa tähänastisten kokemusten valossa, tosin en ole aivan loppuun saakka vielä päässyt joten katsotaan nyt millainen piikki siellä odottaa.
Muuten sekä pelillisesti että varsinkin audiovisuaalisesti tässähän on varmasti yksi uuden konsolisukupolven parhaiten onnistuneista peleistä. Äänimaailma ja graafinen tyyli sopii kyllä pelille kuin nenä naamaan, ja pelimaailmaa on niidenkin ansiosta todella mukava tutkia. Bossitaistot menevät vähän turhan usein turhautumisen puolelle, mutta niitä lukuunottamatta peli on ollut kyllä oikein nautittava kokemus. Eiköhän tämä tule luultavasti tänään tai huomenna ahmittua loppuun saakka, jos bossit sen sallivat!
Ja jos joku muuten ei meinaa päästä Adira's Regret -tehtävän lopputaistosta eteenpäin, niin saa vapaasti käyttää allekirjoittaneen vahingossa löytämää exploittia. "Hivenen" helpottaa, kuten spoilerin videolta näkyy.
Muuten sekä pelillisesti että varsinkin audiovisuaalisesti tässähän on varmasti yksi uuden konsolisukupolven parhaiten onnistuneista peleistä. Äänimaailma ja graafinen tyyli sopii kyllä pelille kuin nenä naamaan, ja pelimaailmaa on niidenkin ansiosta todella mukava tutkia. Bossitaistot menevät vähän turhan usein turhautumisen puolelle, mutta niitä lukuunottamatta peli on ollut kyllä oikein nautittava kokemus. Eiköhän tämä tule luultavasti tänään tai huomenna ahmittua loppuun saakka, jos bossit sen sallivat!
Ja jos joku muuten ei meinaa päästä Adira's Regret -tehtävän lopputaistosta eteenpäin, niin saa vapaasti käyttää allekirjoittaneen vahingossa löytämää exploittia. "Hivenen" helpottaa, kuten spoilerin videolta näkyy.
Ferraro
Well-Known Member
Odotti kyllä melkoinen piikki. Enpä ole pitkään aikaan tuskaillut yhtä pahojen pomojen kanssa kuin muutamat Kenan viimeisistä taisteluista. Spirit guidella eli normaalilla vaikeustasolla vedin loppuun saakka ja lopulta pelin läpäisin, mutta kyllä tässä ylittyi omalla kohdalla hauskanpidon ja hampaat irvessä väkisin vääntämisen raja. Hunter pathin bossin kohdalla en edes eteenpäin päässyt ennen Youtuben esille kaivamista, kylläkin sen avulla sitten. Pelihän tarjosi oletuksena Story Mode -vaikeustasoa, joten olisiko se sitten tarkoitettu ns. Normal-tasoksi ja keskimmäinen Spirit Guide hardiksi, mene ja tiedä. Itselleni esimerkiksi Horizon Zero Dawnin viimeisin läpipeluu Ultra Hardilla tuntui n. kymmenen kertaa helpommalta kuin Kenan loppuosio, tosin siinä kyllä aika iso osa on pelikohtaisella tuntimäärälläkin (14 vs. 162). Joka tapauksessa ehkä olisin kaivannut ensimmäiselle pelikerralle yhden vaikeustasopykälän vielä Story Moden ja Spirit Guiden väliin.
Mutta jos nyt jätetään bosseihin takertuminen sikseen, niin muutenhan tässä oli kyseessä kyllä kauttaaltaan erinomainen pelikokemus. Peli oli kyllä juuri niin hieno kuin monien positiivisten kommenttien perusteella odotinkin, tekemistä löytyi paljon ja tehtävät eivät liikaa toistaneet itseään. Ehkä puzzlea ja tasoloikkaa olisi voinut olla vielä hivenen isompikin osuus pelistä, sillä ainakin itse nautin kevyistä ongelmanratkaisuosioista varsin paljon. Pelimaailman, graafisen tyylin ja hieman päähahmonkin osalta Kenasta tuli muuten yllättävän vahvasti mieleen vastikään pelaamani Ary & the Secret of Seasons - monta kertaa hiotumpana ja kauttaaltaan toimivampana tosin.
Ferraro
Well-Known Member
Voi vaihtaa milloin tahansa. En itse päätynyt muita tasoja kokeilemaan, mutta ilmeisesti helpoin on huomattavasti helpompi kuin keskitaso jolla pelasin. En pidä itseäni todellakaan keskivertoa parempana pelaajana, joten koska itsekin onnistuin keskimmäisellä tasolla niin luultavasti aivan hyvin läpäistävissä etenkin helpoimmalla. Suosittelen kyllä suuresti jos kiinnostavalta vaikuttaa, on meinaan juuri niin hieno peli kuin miltä näyttääkin!
nedruska
Well-Known Member
Voi vaihtaa koska vaan. Ainoa poikkeus tälle on ekan läpipeluun jälkeen aukeava ultra hard-vaikeustaso, jossa vaihto helpompiin ei ole käsittääkseni mahdollinen.
Helpoimman ja keskitason välillä vaikeusero on kyllä huomattava. Uskoisin, että helpoimmalla tasolla melkein kuka vaan pystyy pelin kyllä selvittämään, jos yhtään ohjain pysyy vaan kädessä.
Keskitaso on jo sitten paljon vaativampi. Allekirjoittaneen kohdalla muutamissa pomoissa turhautumiseen asti vaativa, mutta toisaalta myös tosi palkitseva, kun ne pomot lopulta kaatoi. Kena jotenkin tökkäsi pelien vaikeuden suhteen mua epämukavuusalueelle ja taitojen rajoille niin, että olen sen jälkeenkin muissa peleissä vähän nostanut vaikeustasoja. Aiemmin olen uudet pelit pelannut aina ekalla pelikerralla normaalilla tasolla, mutta Kenan jälkeen olen alkanut yhä useammin valitsemaan ekaksikin peluuksi jo hardin. Ajatuksenjuoksu siis jotain: "Jos mä selvisin siitä Kenan normaalista tasosta, niin kyllä mä nyt selviän pelin X hardistakin."
Eli vaikka olen edelleen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos Kenan helpoimman ja keskitason välistä löytyisi se "oikea" normal-taso, niin loppujenlopuksi itselle tuo tosi vaikea Spirit Guide -taso saatoi olla hyväksikin pelaajana kehittymisen kannalta.
nedruska
Well-Known Member
Olisi kiinnostava saada jotain dataa siitä, mitkä pomot kestäkin oli vaikeimpia. Mulle esim. ihan viimeinen pomo tuntui jopa melko helpolta: taisin saada kaadettua sen jo kolmannella yrittämällä. Odotin sitä ihan kauhulla toisiksi vikan pomon jälkeen (joka mulle oli ehdottomasti vaikein), kun olin lukenut, että sen viimeisen pitäisi olla vielä hurja vaikeushyppy edellisiin verrattuna.
Mulle vaikemmat kolme (varmuudeksi spoilereihin, jos joku ei halua nähdä nimiä ennen läpipeluutaan), joista jokainen oli kyllä mun taitojen ja mukavuusalueen rajoilla tai jopa niiden ulkopuolella vaikeudessa:
Mulle vaikemmat kolme (varmuudeksi spoilereihin, jos joku ei halua nähdä nimiä ennen läpipeluutaan), joista jokainen oli kyllä mun taitojen ja mukavuusalueen rajoilla tai jopa niiden ulkopuolella vaikeudessa:
1. Toshi
2. Mask maker
3. Woodsmith
2. Mask maker
3. Woodsmith
Ferraro
Well-Known Member
Itselleni vaikein, ja ainoa jota en saanut läpi ennen Youtuben katselua, oli tämä:
Ennen kaikkea tuo miten lentävään kohteeseen sai osuttua ja mihin piti tähdätä, tuotti vaikeuksia. Avaintekijä oli myös ymmärtää, miten mikäkin isku kuuluu torjua/väistää. Eihän se ihan nappisuorituksella mennyt kuten videostakin näkee, mutta pääsin lopulta kuitenkin eteenpäin.
Toiseksi viimeinen oli myös todella paha, ja koska luulin sitä jo viimeiseksi niin hiukan meinasi epätoivo jo iskeä kun peli vielä jatkuikin. Ei se viimeinen itsellenikään absoluuttisesti vaikein ollut, mutta pituudessaan ja moniosaisuudessaan meinasi vielä aiheuttaa harmaita hiuksia. Onneksi sentään taisteluosuuksien välinen tasoloikka ei epäonnistuttuaan pakottanut koko bossin alkuun. Pelihän on sinänsä kyllä aivan reilu, mutta vastustajat eivät armoa anna.
Vihdoin olen saanut tämän aloitettua ja pelasinkin jo useamman tunnin. Vasta Wood Knight aiheutti enemmän ongelmia. No, sitten kolmannen pelikerran alussa tuli jokin päivitys tms. ja ilmoitus että olen lukinnut Master-vaikeustason, joten aloitinkin pelin alusta sillä. Ja voi että se kyseinen bossi vasta sitten olikin vaikea.
Tosin kun sitten keksin käyttää rotteja sen häirintään niin tuntui kuin olisin keksinyt huijauskeinon.
Näin helppoako se on jos keksii keinot? Onko kehittäjät siis miettineet tietyt taktiikat noille bosseille, jolloin ne vaikeustaso pysyy sellaisena kuin olettaisikin tällaisessa pelissä olevan? Oli siinä yhä haastetta sillä yksikin isku olisi vienyt rutkasti energiaa mutta tuon taktiikan kautta tyyppi oli todella helppo ja suoraviivainen voittaa.
Muutenhan pelissä voisi parrytellä vihuja mutta sen ajoitus on jotenkin outo. Monesti se kyllä onnistuukin mutta se on kovin riskialtista kun tosiaan yksikin isku voi viedä melkein koko elämäpalkin.
Mutta tuota vaikeustasopiikkiä lukuun ottamatta ihan timanttista menoa. Okei, tuplahyppy voisi olla sulavampi ja yleisestikin liikkuvuus mutta studion tuoreuteen nähden todella kova suoritus nytkin. Taistelukin on perusvihuja vastaan melkoista napinhakkausta ja vasta pomoissa on tarvinnut miettiä jotain muutakin.
Normaalilla vaikeustasolla raskaita iskuja kannatti käyttää taisteluissa mutta tällä vaikeimmalla tuntuu ettei kannata ottaa riskiä että joku vihu ehtii väliin.
Tosin kun sitten keksin käyttää rotteja sen häirintään niin tuntui kuin olisin keksinyt huijauskeinon.
Ei muuta kuin rotit kimppuun ja selän takaa hakkaamaan, mikä aiheutti sen että rotit saivat rohkeuspalluran ja taas sama uusiksi.
Muutenhan pelissä voisi parrytellä vihuja mutta sen ajoitus on jotenkin outo. Monesti se kyllä onnistuukin mutta se on kovin riskialtista kun tosiaan yksikin isku voi viedä melkein koko elämäpalkin.
Mutta tuota vaikeustasopiikkiä lukuun ottamatta ihan timanttista menoa. Okei, tuplahyppy voisi olla sulavampi ja yleisestikin liikkuvuus mutta studion tuoreuteen nähden todella kova suoritus nytkin. Taistelukin on perusvihuja vastaan melkoista napinhakkausta ja vasta pomoissa on tarvinnut miettiä jotain muutakin.
Normaalilla vaikeustasolla raskaita iskuja kannatti käyttää taisteluissa mutta tällä vaikeimmalla tuntuu ettei kannata ottaa riskiä että joku vihu ehtii väliin.
