Kena: Bridge of Spirits

shamaniac

Well-Known Member
Tässä toisen henkiolennon alueella aukeava kikka/pelimekaniikka
(pommilla hetkeksi uusille paikoilleen loksahtavat kivipaalit)
ansaitsee kyllä hatunnoston. Tämä on juuri hyvällä Nintendon pelikirjasta, mutta samalla raikas ja omaperäinen mekaniikka.
Sama tekniikka muuten on todella hyödyllinen myös tulevissa taisteluissa.

Mutta ei tosin yhtä hyödyllinen kuin sen jälkeen tuleva kyky. Voi huh huh mikä tappokone tuo Kena on :D Ei ole ihme että pitää vähän henkiä saatella manan maille kun tyttö/nainen itse on tuollainen terminaattori :D

En ole pelannut edes Soulseissa näin paljon näin aggressiivisesti mitä nyt. Toisaalta tässä on pakko kun muuten ei pärjää. Nytkin oli useampi pomo, joille ei vain voinut antaa saumaa sitten yhtään vaan piti iskeä, iskeä ja iskeä. Onneksi noita kykyjä on niin saa aina jotain iskua tulemaan. Sinne väliin pari torjuntaa, joilla saa rotti-palluran täyteen ja taas iskua menemään.

Viimeiseltä alueelta saatava viimeinen kyky muuten tuo myös lisää monipuolisuutta tuohon etenemiseen ja puzzleiluun. Peli muuttuu koko ajan vain paremmaksi ja paremmaksi.

En tosin odottanut silloin joskus että Kena menee melkein Souls-pelien genreen :D Ei ehkä perusmenoltaan mutta osa haasteista, vihollistapaamisista ja pomoista menisi ihan hyvin Soulseihin tuosta vaan. Itse asiassa nuo pari viimeisintä oli kuin suoraan Soulseista vedettyjä jo liikkeiltään ja olemukseltaankin :D

Kyseessä siis maskmaker ja warrior, joissa ensimmäinen tuntui todella vaikealta ennen kuin tajusin että sehän oikein sulaa dashin edessä :D Warrior taas ei saanut oikein kunnolla edes tehtyä mitään kun tuli dashia, rot arrowia ja pommeja estämään tyypin liikkeet. Väliin sitten aina joku hyvä torjunta, jolla sai taas rot-palluran täyteen. Ihan hiton siisti taistelu, jossa Kena tuntui jo kovemmalta tyypiltä mitä yksikään Souls-pelien hahmoistani eikä joku Kratostakaan kaukana ole :D
 

Ferraro

Well-Known Member
Kyseessä siis maskmaker ja warrior, joissa ensimmäinen tuntui todella vaikealta ennen kuin tajusin että sehän oikein sulaa dashin edessä :D Warrior taas ei saanut oikein kunnolla edes tehtyä mitään kun tuli dashia, rot arrowia ja pommeja estämään tyypin liikkeet. Väliin sitten aina joku hyvä torjunta, jolla sai taas rot-palluran täyteen. Ihan hiton siisti taistelu, jossa Kena tuntui jo kovemmalta tyypiltä mitä yksikään Souls-pelien hahmoistani eikä joku Kratostakaan kaukana ole :D
Spirit Guidea ei varmasti voi Masteriin vaikeustasona verrata, mutta tosiaan muistan itsekin yllättyneeni dashin tehokkuudesta kun selvisin Mask Makerista jo ensimmäisellä yrityksellä. Toisin kuin siis melkein mistään bossitappelusta pelissä siihen mennessä. Warrior taas oli niin hidas liikkeissään, että jouseen ja hyppytähtäykseen jatkuvasti turvautuminen tuntui jo melkein laittomalta exploitilta. Sen jälkeiset bossit aiheuttivatkin sitten todella suurta hammastenkiristelyä. :D

 
Viimeksi muokattu:

shamaniac

Well-Known Member
Spirit Guidea ei varmasti voi Masteriin vaikeustasona verrata, mutta tosiaan muistan itsekin yllättyneeni dashin tehokkuudesta kun selvisin Mask Makerista jo ensimmäisellä yrityksellä. Toisin kuin siis melkein mistään bossitappelusta pelissä siihen mennessä. Warrior taas oli niin hidas liikkeissään, että jouseen ja hyppytähtäykseen jatkuvasti turvautuminen tuntui jo melkein laittomalta exploitilta. Sen jälkeiset bossit aiheuttivatkin sitten todella suurta hammastenkiristelyä. :D


Yritin itsekin tuota videon bossia niin että se menisi mahdollisimman täydellisesti ja mieluusti ilman damagea. No, eipä se mennyt vaan meinasi henki lähteä mutta ainakin se oli mielenkiintoisempi ja jännittävämpi taistelu mitä tuo videon tuskaisen hidas nuolilla ammuskelu näytti olevan, siis sen mitä nopeasti sitä klikkailin läpi.

Mitä tulee vaikka Souls-pelien "no damage"-videoihin, niin nekin on yleensä nimenomaan "high risk, high reward"-tyylistä taiteilua eikä kaukaa loitsimista tai jouskarilla ampumista. Taitavaa pelaamista katselee mieluusti mutta ei niinkään mitään varman päälle vetämisiä. Itse asiassa katsoin toisen alueen pomosta videota, lähinnä että olin tajunnut mitä siinä kannattaa tehdä ja sekin oli sellainen että jouskarilla pikku hiljaa energiapalkki tyhjäksi. Yritin pitää mielessä tuon taktiikan mutta lopulta päädyin pelaamaan ihan eri tavalla kun tuntui jotenkin niin tylsältä se jouskaroinnin hitaus.

Siis ihan täysin ok taktiikka pelata tuokin mutta videona en siis jaksaisi katsella. Ja ajattelin laittaa omia taistojanikin näkyville nettiin niin niitäkin saa sitten arvostella ihan samaan tapaan. Melkoista kämmäilyä niistä ainakin löytyy kun tulee otettua usein damagea omistakin hyökkäyksistä :D
 

Ferraro

Well-Known Member
Siis ihan täysin ok taktiikka pelata tuokin mutta videona en siis jaksaisi katsella. Ja ajattelin laittaa omia taistojanikin näkyville nettiin niin niitäkin saa sitten arvostella ihan samaan tapaan. Melkoista kämmäilyä niistä ainakin löytyy kun tulee otettua usein damagea omistakin hyökkäyksistä :D
Ainoa syy ottaa tuo talteen olikin se että se oli luultavasti ainoa ilman tyrimisiä onnistunut taistelu omassa pelissäni - suurinta osaa muista en kehtaisi esitellä. :D Kenassa on kyllä lopulta aika mukavasti variaatiota hyökkäystavoissa, eikä bosseille ole joidenkin tiettyjen mekaniikkojen murtamisen lisäksi yhtä ainoaa oikeaa suoritustapaa. Oma tavoite varsinkin loppuvaiheessa oli vain selviytyä läpi keinolla millä hyvänsä, näyttävyydestä viis. :D
 

shamaniac

Well-Known Member
No niin, nyt on kolmas pomo pelattu kolmannen alueen jälkeen avautuvilta alueilta. Se on olikin sitten helpoin. Odotin jotain pitkää vääntöä tai ainakin sen verran pitkää että opin torjunnan ajoitukset ja liikeet mutta taisi olla kolmas kerta kun pistin tyypin pakettiin.

Nähdessäni että millainen tyyppi on vastassa alkoi ensin vähän jännittämään että onko nyt taas taistelu, johon jää jumittamaan mutta eipä se tyyppi saanut oikein mitään tehtyä Kenalle siinä missä tämä takoi siihen tasaisesti kunnon iskuja.

Sen jälkeen tulikin sitten jonkinlainen loppuhuipennos seuraavan pomon muodossa. Puoleen väliin olen saanut taottua tyypin energipalkin mutta vaatii vielä opettelua että pääsisi läpi asti. Tuntuu kuitenkin melko simppeliltä ja osa alkupäänkin pomoista tuntui vaikeammalta mitä tämä vaikuttaa. Erityisesti yllätyin kuin helposti suuren osan hyökkäyksistä voi torjua hyökkimällä itse vastaan tai hyppimällä niiden yli. Vielä tuo on aikamoista kokeilua ja sekoilua sen kanssa mutta kun/jos saa torjunnat ajoitettua niin eihän tuossa varmaan kauaa mene.

Sen jälkeen ei taida olla enää pitkästi peliä jäljellä. Kaiken olenkin jo kerännyt. Olisiko ollut vajaa viisi hattua ja rottia löytymättä, jotka katsoin netistä koska en jaksanut käydä läpi koko villagen laajaa aluetta, joka on kolmessa tai neljässä osiossa. Olivat juuri jotain sellaisia jotka oli unohtanut kun oli puhdistanut maailmaa korruptiosta eikä hoksannut tutkia kunnolla jotain nurkkaa.
 

Ferraro

Well-Known Member
No niin, nyt on kolmas pomo pelattu kolmannen alueen jälkeen avautuvilta alueilta. Se on olikin sitten helpoin. Odotin jotain pitkää vääntöä tai ainakin sen verran pitkää että opin torjunnan ajoitukset ja liikeet mutta taisi olla kolmas kerta kun pistin tyypin pakettiin.
Selvästi Kenan tarjoama pelikokemus voi olla hyvinkin erilainen eri pelaajille, sillä tuo taas oli itselleni selvästi vaikein bossi koko pelissä! Tai ainakin ainoa, jota en saanut läpi ennen kuin katsoin miten joku muu oli sen tehnyt. Tein sen tuon alueen toisena reittinä, ja tuosta päälle jäänyt hyppytähtäyksen käyttäminen toimi vieläkin tehokkaammin sitten Warrioria vastaan.

Ja siitä seuraavasta pomotappelusta oli parin ensimmäisen yrkän jälkeen sellainen "kyllä tää menee" -fiilis, usean seuraavan jälkeen "ei tää mee ikinä" ja lopulta se meni millimetrin mittaisella omalla terveydellä läpi, mutta en vieläkään tiedä miten. :D Ja se oli Spirit Guidella, että kerro sitten kun olet Masterilla läpäissyt niin nostan hattua uudemman kerran!
 

shamaniac

Well-Known Member
Selvästi Kenan tarjoama pelikokemus voi olla hyvinkin erilainen eri pelaajille, sillä tuo taas oli itselleni selvästi vaikein bossi koko pelissä! Tai ainakin ainoa, jota en saanut läpi ennen kuin katsoin miten joku muu oli sen tehnyt. Tein sen tuon alueen toisena reittinä, ja tuosta päälle jäänyt hyppytähtäyksen käyttäminen toimi vieläkin tehokkaammin sitten Warrioria vastaan.
Selvästi siis myös tämän osalta samaa kuin Souls-peleissä, joissa niissäkin on paljon vaihtelua mikä kohta tai pomo on kenellekin vaikea tai helppo. Omalla kohdalla tuo kyseinen pomo ei saanut kunnon iskua kuin sillä ilmasta syöksyllään. Sitä se ei ehtinyt montaa kertaa kuitenkaan tehdä kun sen sai niin helposti alas moukaroitavaksi.

Ja siitä seuraavasta pomotappelusta oli parin ensimmäisen yrkän jälkeen sellainen "kyllä tää menee" -fiilis, usean seuraavan jälkeen "ei tää mee ikinä" ja lopulta se meni millimetrin mittaisella omalla terveydellä läpi, mutta en vieläkään tiedä miten. :D Ja se oli Spirit Guidella, että kerro sitten kun olet Masterilla läpäissyt niin nostan hattua uudemman kerran!
No joo, voihan tuo olla että kehittyy samaan suuntaan omatkin fiilikset. Olisinkohan jotain kymmenisen kertaa koittanut ja jäi tosiaan se tunne että kyllä se läpi vielä menee. En vain jaksanut enää illalla alkaa opettelemaan sen torjunnan ajoitusta.

Ehkä se ärsyttävin piirre tässä pelissä onkin se, että edes Soulseissa ei rangaista niin paljon pomon opettelusta kuin tässä. Torjunnan opettelua on aika hidasta testailla jos yksikin osuma vie niin hirveästi energiaa eikä sitä saa takaisin kuin alle puolet kahdesta kohtaa/kertaa koko pomon aikana. Soulseissa oli jotain 10 flaskia aina mukana, joten Kena on karumpi peli kuin Soulsit. Ainakin pomotaistoissa ja niiden rangaistavuudessaan.

Mielenkiinnolla odotan että mitä tekevät mahdollisen jatko-osan kanssa. Potentiaalia on vaikka mihin. Mutta onko ihmisiä sitten lopulta enemmän turhauttanut vaiko jopa miellyttänyt tuo vaikeustaso? Se ainakin erottaa sen muista vastaavista peleistä kun ne on totutusti sellaisia että ei tarvitse mitään Souls-kokemuksia alle että osaa suhtautua taisteluihin tietyllä mentaliteetilla.

Muutenkin olisi todella mielenkiintoista kuulla kehittäjien mietteitä siitä että miten tuo haaste on edes jätetty noin kovaksi. Onko kyseessä vahinko, joka menee kokemattomuuden tai esim. resurssien vähyyden piikkiin, jolloin pelitestaus on jäänyt vähemmälle? Onko pelitestaajiksi epähuomiossa kiinnitetty Souls-pelien grandmastereita, jotka pelaavat Guitar Hero -ohjaimella pelin läpi nauraen? :D
 

nedruska

Well-Known Member
Muutenkin olisi todella mielenkiintoista kuulla kehittäjien mietteitä siitä että miten tuo haaste on edes jätetty noin kovaksi. Onko kyseessä vahinko, joka menee kokemattomuuden tai esim. resurssien vähyyden piikkiin, jolloin pelitestaus on jäänyt vähemmälle? Onko pelitestaajiksi epähuomiossa kiinnitetty Souls-pelien grandmastereita, jotka pelaavat Guitar Hero -ohjaimella pelin läpi nauraen? :D
Muistan jossain haastattelussa ennen julkaisua tai julkaisun aikoihin lukeneeni, että peliä tehneessä tiimissä oli useita souls-pellejen ja esim. sekiron faneja. Eli voi hyvin olla tarkoituksella haastava tai sitten kehittäjät vaan on olleet niin pro pelaajia ettei heistä ole tuntunut vaativalta.

Mä en näe mitään pahaa siinä että haastetta on niille jotka sitä haluaa. Isoin ongelma pelissä on sen oikean normaalin tason puute kun se helppo on jo tosi helppo ja spirit guide vaikeampi kuin monen muun pelin hard. Joku vaikeustaso näiden välilläkin olisi saanut olla tarjolla.
 

pelle

Well-Known Member
Eilen tuli tämä saatua päätökseen ja olihan se varsin kiva seikkailu.
Story vaikeustasolla tietenkin pelasin joten ei tarvinnut kiroilla tai jankata samaa pomoa kymmentä kertaa vaan sai keskittyä siihen seikkailuun ja paikkojen tutkimiseen.
Arvostelujen jälkeen pääsi kyllä yllättämään se kuinka laajoja alueet oli ja koska mulla on paska suuntavaisto niin niiden tutkimisessa meni aika hyvin aikaa.
Paljon jäi vielä keräämättä, mutta silti tuli pelattua varmaan likemmäs 15 tuntia.
Niin ja onhan tämä ihan heittämällä vuoden komein peli. Sitä matrix teknologia demoa ei lasketa.
 

OMI3R

Well-Known Member
Ja mä ku luulin että tämä olis joku lepponen "lasten" seikkailupeli mut ilmeisesti tämä onkin joku Dark Souls?
 

shamaniac

Well-Known Member
No niin. Vihdoin! Nyt se on paketissa, kasassa ja läjässä. Siinä meni lopulta sellaiset kaksi tuntia viimeisen pomon kanssa telmiessä. Eikä se pomo ollut edes vaikea mutta kun tehdään erinäisiä temppuja, joilla vaikeutetaan sitä pelaamista entisestään. No, ainakin sai taas muistella että miten sitä torjutaan. Toinen puoli taistelusta oli sitten myös ihan puhtaasti toivomista ettei jostain osu jokin, mihin ei huomio sillä hetkellä riittänyt.

Mutta tuntuipa hyvältä kun naksahti lopulta kaikki asiat kohdalleen ja pomo pyörähti kenttään.

Iso miinus ja kritiikki siitä miten huonosti tuo lopputaistelu oli tehty. Myönnän että katsoin netistä mitä oli tulossa sillä jos en kakkos- ja kolmosvaihetta olisi tiennyt ennakkoon niin järki olisi mennyt. Eikä se iskuja ottamalla opettelua haittaa vaan on tuttua Soulseista mutta ne antavat ihan eri tavalla anteeksi siinä opettelussa. Kenassa se on isku tai kaksi ja alusta koko setti. Opettele siinä sitten jos pomon vaiheet tietämälläkin kestää kaksi tuntia + eilisen about tunnin yritykset, joilla en päässyt edes kakkosvaiheeseen asti.

Minua ei haaste haittaa mutta se pitäisi tehdä reilusti. Kenassa oli useita kohtia, joissa haaste ei tuntunut reilulta. Isoin ongelma oli se, että parantaminen oli liian rajoitettua, siinä missä Soulseissa on parhaimmillaan kymmenen "health flaskia", on Kenassa loppupomossakin vain kolme. Niitäkin voi käyttää vain ensin takomalla tarpeeksi damagea vihollisiin ja jos otat osumaa (master spirit-vaikeustasolla), niin ne vähenevät ja taas pitää takoa lisää että voi edes ottaa lisähealthiä.

Tuo Kenan aggressiivisuuteen painottaminen on vähän samaa mitä tehdään Sekirossa ja Bloodbornessa mutta niissä kummassakin voi silti parantaa hahmoa ilman että tarvitsee takoa vihollista. Ja ainakin Bloodbornessa voi saada osan menetetystä heatlhistä takaisin jos iskee nopeasti takaisin.

Samaa ideaa on siis muuallakin mutta Kenassa tuo on vain turhan vaikeaksi tehty kun sekä "megaiskut" että parantaminen vaativat samoja palleroita, joita saa vain olemalla hyökkäävä.

Jatko-osa menee ehdottamasti ostoslistalle samalla toivoen että siinä haaste on reilummin tehty. Samoin toivoisi että vaikeustasot on ylipäänsä paremmin tasapainotettu kun nyt oli ilmeisesti jo normaalilla vaikea teos. Eli varmaankin samalla tapaa huonosti tehty haastavuus kuin tuolla pelaamallani master spiritilläkin. Jos ei siis jo aiemmin lukenut kirjoituksiani niin sain sen auki jotenkin heti alkuun enkä pelannut peliä millään muulla vaikeustasolla. Tai no, pelasin jokusen tunnin, jonka jälkeen tuli aukeni se master spirit, joten otin alusta sillä.

Olisin nauttinut pelistä todella paljon ilmankin että tämä oli nyt Kena Souls. Paitsi että Soulsit on kyllä helpompia. Ehkä Sekiro joissain kohtaa pääsee Kenan haasteiden tasolle mutta siinäkin oppi lopulta pelaamaan, jolloin peli ei ollut enää lähellekään Kenan haasteita. Enpä olisi uskonut että yksi vaikeimpia pelaamiani pelejä voisi näyttää ja vaikuttaa miltä se näyttää ja vaikuttaa. Siellä on peto piilossa tuon kuoren alla.
 

Ferraro

Well-Known Member
No niin. Vihdoin! Nyt se on paketissa, kasassa ja läjässä. Siinä meni lopulta sellaiset kaksi tuntia viimeisen pomon kanssa telmiessä. Eikä se pomo ollut edes vaikea mutta kun tehdään erinäisiä temppuja, joilla vaikeutetaan sitä pelaamista entisestään. No, ainakin sai taas muistella että miten sitä torjutaan. Toinen puoli taistelusta oli sitten myös ihan puhtaasti toivomista ettei jostain osu jokin, mihin ei huomio sillä hetkellä riittänyt.
Onnittelut! Ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa. En itse uskalla Spirit Guiden jälkeen edes kokeilla Masteria, sai siitä trophyja tai ei. :D

Lopputaistelun pituus ja moniosaisuus oli kyllä tosiaan sen vaikein asia. Kieltämättä hieman turhauttavaa oli kuolla kolmannessa tai neljännessä vaiheessa ja joutua takaisin koko homman alkuun. Onhan siinä tietysti ihan erilainen saavutuksen tunne kun pelin pääsee läpi, mutta olisin kyllä itse siltikin pelannut sillä "oikealla" normaalilla tasolla jos sellainen olisi ollut.

Toisaalta ei Kena sentään vaikein ja raastavin peli ole josta olen tänä vuonna päässyt nauttimaan. Tai on se, sillä nautin siitä kyllä. Tomb Raider III:sta en nauttinut. :D Jos Kena välillä tuntuikin epäreilulta, niin aina oli tuoreessa muistissa kuinka vieläkin paljon epäreilummalta peli voisi tuntua - tässä sentään on suhteellisen selkeä idea siitä, mitä kulloinkin kannattaa yrittää. Vaikea peli yhtä kaikki, ja Masterilla läpäisy on kyllä mestarillinen suoritus.
 

PeWi

Well-Known Member
Aivan kelpo tekelehän tämä oli, mielellään pelasi kerran läpi! Pari pomoa piti vaihtaa helpommalle vaikeusasteelle, mutta suurimman osan ajasta vaikeusaste hyvin kohdillaan. Lisäksi rytmityksessä olisi omaan makuun vähän viilaamista, taisteluita voisi tietyissä kohdissa hiukan vähentää seikkailun kustannuksella - tai ainakin pomotaisteluita ja tilalle eteenpäin menemistä ja pienempiä taisteluita.
Mutta tosiaan hyvä perusvarma teos, kyllä tätä voi vähän kaikille kiinnostuneille suositella.

Ps. KFinin kauppapaikalla myynnissä PS5 Deluxe Edition ;)
 

shamaniac

Well-Known Member
Onnittelut! Ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa. En itse uskalla Spirit Guiden jälkeen edes kokeilla Masteria, sai siitä trophyja tai ei. :D
En minäkään muuten vain olisi vaivautunut mutta kun on jäänyt tavaksi trophyt niin minkäs voi :D En toki väkisellä pelaa jos vaikuttaa toivottomalta mutta tässä tunsin koko ajan että kyllä se vielä onnistuu. Ja toisaalta joskus olen kyllä pelannut pelejä heti vaikeammalla vaikka ei trophyja olisikaan sidottu siihen jos peli on vaikuttanut siltä että on liian helppo muuten. Esimerkiksi Dishonoredit oli helppoja vielä vaikeimmallakin tasolla.

Lopputaistelun pituus ja moniosaisuus oli kyllä tosiaan sen vaikein asia. Kieltämättä hieman turhauttavaa oli kuolla kolmannessa tai neljännessä vaiheessa ja joutua takaisin koko homman alkuun. Onhan siinä tietysti ihan erilainen saavutuksen tunne kun pelin pääsee läpi, mutta olisin kyllä itse siltikin pelannut sillä "oikealla" normaalilla tasolla jos sellainen olisi ollut.
Turhauttava on jo melko lievä ilmaisu ja sitä se vähintäänkin oli. Saattoi niin pieni asia olla mihin "kosahti" ja kaikki alusta. Tuo onnistunut kertani menikin todella pitkään täysin ilman osumia ja ajattelin että tästä saa ainakin todella hienoja pätkiä siihen miten alku voi mennä hyvin mutta pätkähti sitten koko pomo läpi. Pitää laittaa vkl videoita esille niin saa halukkaat katsella ja kritisoida, kuten itselläni vähän kärkkäästikin tuli tehtyä. Oikeasti en olisi välttämättä ollut ihan yhtä suora jos olisin älynnyt että kirjoitan suoraan tyypille, joka videolla pelasi :p

Toisaalta ei Kena sentään vaikein ja raastavin peli ole josta olen tänä vuonna päässyt nauttimaan. Tai on se, sillä nautin siitä kyllä. Tomb Raider III:sta en nauttinut. :D Jos Kena välillä tuntuikin epäreilulta, niin aina oli tuoreessa muistissa kuinka vieläkin paljon epäreilummalta peli voisi tuntua - tässä sentään on suhteellisen selkeä idea siitä, mitä kulloinkin kannattaa yrittää. Vaikea peli yhtä kaikki, ja Masterilla läpäisy on kyllä mestarillinen suoritus.
Puhutko alkuperäisestä kolmosesta vai Shadow of the Tomb Raiderista? Siitäkin olen platinan kerännyt ja en muista että olisi ollut niin vaikea vääntö kuin Kenan kanssa vaikka nyt kun mainitsit, niin pari pirullista kohtaa ja loppupomo aiheuttivat lukuisia uusintayrityksiä. Mutta normaalilla pelattaessa en pitänyt peliä kyllä vaikeana. Tuossa siis viittasin kun pelasin sillä vaikeimmalla senkin ja taas trophyjen perässä :p

Ps. KFinin kauppapaikalla myynnissä PS5 Deluxe Edition ;)
Kannattaa varmaan laittaa suora linkki jos joku innostuu ostoksille :) Tai enpä tiedä, jos joku lukee näitä minun tuskailujani niin jää ostamatta :D Ellei joku masokisti nimenomaan innostu juuri niiden takia.
 

Ferraro

Well-Known Member
Puhutko alkuperäisestä kolmosesta vai Shadow of the Tomb Raiderista? Siitäkin olen platinan kerännyt ja en muista että olisi ollut niin vaikea vääntö kuin Kenan kanssa vaikka nyt kun mainitsit, niin pari pirullista kohtaa ja loppupomo aiheuttivat lukuisia uusintayrityksiä. Mutta normaalilla pelattaessa en pitänyt peliä kyllä vaikeana. Tuossa siis viittasin kun pelasin sillä vaikeimmalla senkin ja taas trophyjen perässä :p
Alkuperäisestä PS1:llä tietenkin! :D Pelasin kaikki TR:t julkaisujärjestyksessä reilu vuosi sitten aloittaen, koska niin nyt vain piti tehdä. Muistaakseni TR3 otti aikaa yli neljä viikkoa vaikka lähes päivittäin sitä väänsin. Sinänsä oli ihan hyvä muistutella Kenan pahimpien tappioiden hetkellä, että tässä kuitenkin aina tiesi mikä kuoleman aiheutti, eikä tarvitse edellisen 10-60 minuutin edistymistä pelata aivan kokonaan uudelleen. :p
 

Ippenator

Well-Known Member
Alkuperäisestä PS1:llä tietenkin! :D Pelasin kaikki TR:t julkaisujärjestyksessä reilu vuosi sitten aloittaen, koska niin nyt vain piti tehdä. Muistaakseni TR3 otti aikaa yli neljä viikkoa vaikka lähes päivittäin sitä väänsin. Sinänsä oli ihan hyvä muistutella Kenan pahimpien tappioiden hetkellä, että tässä kuitenkin aina tiesi mikä kuoleman aiheutti, eikä tarvitse edellisen 10-60 minuutin edistymistä pelata aivan kokonaan uudelleen. :p
Hirveä peli tuo TR3 tosiaan. Siis nimenomaan epäreilulla tavalla vaikea. Muistan, että alussa peli viehätti, mutta kun pelin todellinen luonne selvisi, niin oli kyllä aikamoisen työn ja tuskan takana pelin loppuun pelaaminen. Aikalailla heittämällä rasittavin pelaamani Tomb Raider-peli.

Joku toinenkin varsin huono ja rasittava peli sarjassa kyllä oli, mutta sen nimeä en muista tähän hätään. Kolmosessa oli kuitenkin varmaankin pelisarjan raivostuttavimmat hetket ja kohdat, vaikka tuo toinen ärsyttävä peli taisi kyllä olla itse pelinä vielä huonompi. Muut ovat melkeinpä olleet järjestään innostavia ja jopa erinomaisia pelikokemuksia. Yksi parhaita pelisarjoja minulle. Upeaa myös, että nämä kolme viimeistä ovat olleet erinomaisia, vaikka viimeisin on vielä minulla kesken. On sekin kuitenkin vakuuttanut muutaman tunnin pelaamisen perusteella.
 

shamaniac

Well-Known Member
Joo, nekin on tuttuja kun olin jo käytännössä pelisarjan fani aikoinaan. Kolmonen tosiaan oli melko haastava mutta jotenkin sitä vain silti puski senkin läpi eikä se silti jäänyt mieleen erityisen vaikeana. Mutta nyt kuin luin viestit asiasta niin muistui "vietnam-flashbackeina" niitä kenttiä ja olihan ne aikamoisia. Muistan Area 51:n olleen ainakin kovin kuumottava paikka.
 

Ac3way

Well-Known Member
Joulun aikana tullut Kenaa pelattua joka päivä, hurmaava peli. Tykkään todella paljon, musiikit, tunnelma ylipäänsä, visuaalinen puoli ja pelimekaanikat aivan huippua. Ainoa sellainen selkeä heikkous toistaiseksi on ollut ääninäyttely, se on aika tylsän geneeristä.

Mielenkiintoista ollut lukea tässä loppuvuoden aikana Kenan vaikeustasokeskusteluja täältä ja nyt pääse vihdoin myös itse sen kokemaan. Toistaiseksi haaste on ollut sopivalla tasolla, perustaistelut helppoja. Haastetta kuitenkin riittää ja joitain kuolemia tullut bosseja vastaan, mutta kokoajan on kehittynyt ja pelaaminen ollut kuitenkin hauskaa. Jotenkin tässä pelissä on paljon helpompi ottaa itse vaurioita kuin yleensä taistelupeleissä.

Nyt näyttäisi kuitenkin seuraavan maskin alueella haaste lisääntyvän ja isoja mörköjä tungetaan ruutu täyteen. Saa nähdä miten pärjään ja onko se enää sellaista pelaamista mitä tältä peliltä itse hakee. Kokeillaan ja, jos ei nappaa niin täytyy varmaan sitten tiputtaa tasoa mikäli siltä tuntuu.
 

Ac3way

Well-Known Member
Vähän näköjään häitäilin tuon vaikeusasteen kanssa, se lisääntynyt haaste johtuikin noista kirotuista arkuista. Erityisesti joulun ajan bonusarkuista, ne olivat liian haastavia siinä pelin puolenvälin paikkeilla. Tuhoa 6 isoa mörköä minuutissa ja jokainen oli siinä vaiheessa itselleni uusi vihollinen.

Kenan tarjoama kokemus on nyt läpi pelattu. Haaste oli itselleni sopiva ja tasapainossa, mutta paljon matkan varrelle mahtui bossien kaatamista. Ihan kivaa vaihtelua muihin peleihin verrattuna ja ne olivat vielä hyvin toteutettu niin visuaalisesti kuin mekaanikoilta. Ei tee kyllä mieli koittaa platinum trophya Master-tasolla, mutta joskus voisi pelin pelata uudestaan läpi Story-tasolla ja kokea peli enemmän vain seikkailuna.

Peli oikeastaan vaan parani mitä pidemmälle pelasi. Tarinan kerronta oli hieman yleisestä poikkeava, että alkuvaiheessa ei niin paljon ollut tarinan pohjustusta, mutta sitä sai lisää palkinnoksi pelissä etenemisestä. Juoni ja pohjustus etenivät yhtä matkaa.

Pelin rytmitys oli myös erittäin onnistunut. Sopivan välein oli tason tarkistusta vihollisten muodossa ja pulmia polun varrella ja se yleensä sitten päättyi isoihin ryminöihöin, jonka jälkeen sai hengähtää upeiden välivideoiden aikana ja pääsi rauhassa availemaan uusia asioita.

Kenan äänisuunnitelu ansaitsee myös ison kiitoksen, loistavien musiikkien lisäksi ääniefektit sekä koko äänimaailma olivat todella hyvin tehty.

Todennäköisesti Kena jää itselläni yhdeksi PS5 alkutaipaleen merkkipaaluksi. Saa nähdä mitä kyseiset pelinkehittäjät saavat jatkossa aikaan ja saako Kena vielä jatkoa, toivottavasti.
5/5
 
Ylös Bottom