Vastaus: Lost Odyssey
Ja se on sanottava, että JRPG -genreä on tullut koluttua jo reilusti yli vuosikymmenen, joten sitä otantaakin on näkemyksessä.
Joo no siinä mielessä mennään vielä lapsen saappaissa että vasta muutama vuosi tullut genreä tullut harrastettua, tosin aika paljon sinä aikana on ehtinyt pelata.
Ja tuo oletettu liian korkea vaikeustaso kyllä kertoo sinusta pelaajana ehkä enemmän kuin pelistä. Sillä ainakaan itse en todellakaan kokenut tuota peliä (ja varsinkaan tuota spoilerissa kuvailemaasi tilannetta) erittäin vaikeaksi. Se tarjosi kyllä ajoittain mukavasti haastetta, mutta kokeneena roolipelaajanahan sinun pitäisi olla tästä vain positiivisesti innostunut - eikö? Ja itseäni pidän ihan keskiverto pelaajana (jos jotain, niin alle keskivertona), joten mistään vähättelystä ei sinänsä ole kyse. Itse pidin esimerkiksi Dragon Quest VIII melko vaikeana, jos se jotain kertoo taitotasostani.
Luonnollisesti pidän haasteista (ainakin yleensä

), miksi muutenkaan pitäisin Persona 3:a yhtenä parhaista JRPG:istä, ellen parhaana jopa. Mutta haluan silti, että pelissä on mahdollisuus ottaa se helpompi, vaikkakin pidempi reitti - grindaaminen. Tässähän kohtaa se periaatteessa estetään kokonaan, ja, jostain typerästä syystä, mulla on vain kaks tallennusta ja molemmat samasta kohtaa, eli siitä kun ollaan jo yksinkertaisesti liian pitkällä. Keskinkertaisuutensa takia peliä ei todellakaan tee mieli pelata uudelleen alusta.
Voi toki olla, että tätä pitäisi pelata uudestaan myöhemmin, kun on täysin rauhoittunut, mutta noin muutaman taistelun perusteella voisin melkein väittää että taas on törmätty näihin joskus jopa pelin pilaaviin epäloogisuuksiin.
Jotenkin tuossa mielipiteessäsi on siis jotain outoa, kun mikään ei kirjoitettuja tarinoita lukuunottamatta tunnu olevan kohillaan, vaikka suurin osa näkee pelissä paljonkin hyvää, mutta toki jokainen saa olla mitä mieltä tahansa. Mielenkiintoista kuitenkin, että olet julistanut P4:n kuuluvaksi "genren yksinkertaiseen parhaimmistoon" jo ennen pelaamista. Niin ne arvostelut vaan sitten nähtävästi vaikuttavat...vai?
Minähän siis odotin peliltä paljon. Todella paljon, kun katsoo millaisia vastaanottoja käyttäjiltä se on saanut. Pelihän ei todellakaan ole HUONO, vaikka sen kuvan saatankin antaa: tarina on ok, Kaim hahmona todella hyvä ja esim grafiikat ovat nättiä katseltavaa. Taistelutkin, välillä, ovat mukavaa puuhaa. Joskus turhan pitkiä, tosin. Mutta silti siitä puuttuu se jokin.. Se, joka iskee suoraan sydämeen ja tajuntaan, se, joka pitää otteessaan läpi pelin vaikka bossit olisivat kuinka turhauttavia tahansa, vaikka joutuisi grindaamaan tuntikausia päivässä.
Itse asiassa Persona 4:n kanssa en edes aio katsoa arvosteluita. Luonnollisesti nyt vähän ehkä ennakkoon julistan siitä parasta peliä koskaan, mutta kun Persona 3 tosiaan kuuluu mielestäni parhaaseen A-ryhmään ja kun Persona 4:ää on vain, kaikkine aspekteineen, paranneltu, niin mitäpä muutakaan siltä saa odottaa? Ilmeisesti social link-systeemiä on paranneltu, taistelusysteemiä on paranneltu, tarinasta on saatu aikaisempaa kiinnostavampi, vaikka se JOKIN jo P3:sta jo löytyikin.. Kyllä, olen virallisesti todella hypettynyt.
Mutta mielipideasioitahan nämä. En itsekään ole ymmärtänyt miksei jotkut ihmiset yksinkertaisesti vain pitäneet esim Kindgom Heartsien tarinasta siinä missä minä rakastin sitä koko.. Ööh, pelisydämestäni.
Ja tosiaan, mulla menee välillä fiilikset koko pelistä sen mukaan millainen kohta pelissä on. En pysty asiaa aina täysin objektiiviselta kannalta katsomaan, ja esim turhautuessani johonkin yhteen ja ainoaan viholliseen saatan kritisoida koko peliä liian kovaa.
e: Heh, olihan tuolla heti 13. viestissä sama ongelma mun kanssa..
Pitänee varmaan vaan pitää jatkuvasti peukkuja pystyssä ja toivoa ettei bossi iske reflectiä itselleen. Tuurilla mennään, kun ei taidolla ole mahdollista. Mutta nyt takas sorvin ääreen, kyllä toi vielä menee läpi, PRKL!
e2: tää on tää normimeno

Bossi siis meni nyt kolmannella tms yrittämällä läpi. Pisti vasta joskus kuudennella tai seitsemännellä kierroksella ton reflectin, onneksi, Mack nimittäin tuotti aika säälittävää damagea ja reflectin jälkeen hän oli ainoa joka teki yhtään damagea. Elikkä jatketaan tarinan tiimoilla ja toivotaan että tääkin kääntyy joksikin supereeppiseksi loppua kohden: onhan tässä kuitenki koko hiihtoloma aikaa.