Vastaus: Operation Flashpoint: Dragon Rising [X360]
Eikö teitä muita yhtään harmita kaikki nämä tekijöiden tyhjät lupaukset?
Ithaka sanoi:
No eipä harmittanut yhtään. Osasin myös olettaa, että todellakaan kaikki lupaukset eivät vaan voi pitää paikkaansa. Jos suoraan sanotaan nii eihän tämä liity alkuperäiseen Flashpointtiin mitenkään vaan pikemmin tulee heti mieleen nämä Ghost Recon pelit. Tämä mainittiin myöskin OPF: DR foorumeilla ja kun tämä GR pelisarja kohlahti ja lujaa itselleni, niin tämän takia ei myöskään pahempia pettymyksiä tullut tämän pelin parissa. Joten erittäin ymmärrettävää, että jotkut alkuperäisen Operation Flashpoint pelin fanit saivat kylmää vettä niskaansa.
pingu sanoi:
Eiköhän niitä esiinny jokaisessa pelissä, varsinkin vähänkin nimekkäämmissä. Kaiken kuuleman perusteella tämä peli ratsastaa vain tuon alkuperäisen maineella..
Vois hommata joskus alekorista, jos sieltäkään.
Pojat, pojat. Tuohon marinaan on jo tehty thread:
http://www.konsolifin.net/bbs/yleis...peration-flashpoint-dragon-rising-ps3-15.html
Foeman sanoi:
Aamulla pärähti ja kampanja meni tyylipuhtaasti lävitse. Hardcorella tietenkin. Kolme tehtävistä läpäisin yksikseni, loput kuupitellen. Peli kello näyttää pelitunteja kertyneen reilusti yli 15h.
Jatkan edelleen huutelua täältä vastarannalta sanomalla vain että: Dargon Rising oli alusta loppuun todella upea kokemus! Pitkään olen haaveillut tällaisista simuista konsoleilla eikä Fläsäri todellakaan murskannut näitä toiveita. Jopa minun kaltaiselleni, melko kärsimättömälle ihmiselle peliä oli todella nautinto pelata. Taktinen taistelu ja tarkkaavainen samoaminen vain kutkuttivat hermojani juuri oikeista nyöreistä.
Kuuppi kuitenkin ansaitsee sen isoimman leiman otsaansa; DR on Co-Op pelien uusi kuningas. Koska peli on vaikea, on siinä pärjätäkseen pakko pelata tiiminä. Monet kuupit antavat pelaajille keinoja jatkuvaan sooloiluun, tätä virhettä DR ei tee. Hardcorekin muuttuu huomattavasti helpommaksi kun on putkeen pelaava tiimi kasassa. Ja voi sitä nautintoa kun kuuppi ryhmä puhaltaa samaa piippua strategioiden toimittamiseksi - lopputulos on usein jotain lähes orgastista, jotain sellaista mitä vain harvat, jos yksikään toinen peli on pystynyt tuottamaan. Kuuppi kokemuksen voi kiteyttää hyvin yhteen kommenttiin; kertokaapa minulle toinen sellainen peli jossa oikeasti mittailette vihollisten etäisyyksiä ennen näiden yhtäaikaista eliminoimista? ... Niinpä!
Paljon pelin vetovoimasta kertoo myös se että ovella kolkuttava Uncharted 2 meinaa välillä unohtua tyystin kun haikailu Skiran saarelle kovenee.
Ehdotonta paikkaansapitävyyttä! On kyllä mennyt koko syysloman ensimmäinen päivä hiki solkenaan valuen Skiran trooppisilla taistelukentillä ihan hujauksessa. Aika oli niinkin turha käsite, että kuvittelin kellon olevan vielä siinä viiden paikkeilla, ennen kuin äsken tarkistin.
Peli iski aivan välittömästi ensimmäisestä tehtävästä alkaen. Oli aivan upeaa tuntea kerrankin pelaavansa ei peliä, vaan simulaatiota. Sellaista, joka nostaa niskakarvat pystyyn ja lyö turvan turpeeseen luotien viuhuessa pusikon läpi.
Ekassa tehtävässä heitin Suppressive Fire-komentoa enemmän kuin lääkäri määräsi, sillä Airsoft-taktikoijana halusin kiertää selustaan. Ja mikä taivaallinen tunne se olikaan, kun tämä manööveri jopa onnistui! Myöskin kaikki muut real-life taktiikat toimivat kuin karisma, joka on sanoinkuvaamattoman hienoa videopelissä. En syytä Codemastersin poikia pienistä bugeista, kun ovat onnistuneet jossain näin suuressa.
Tässä aikaisemmin joku mainitsi sen "siellä olemisen tunteen", joka todellakin pitää paikkaansa. Joo, kyllähän se kaikkien palvoma Call of Duty tykittää niitä tilanteita siihen malliin, että heikoimmilla tulee aika napsia nitroja, mutta ei todellakaan onnistu imaisemaan minua taisteluun. Pelaan tällaisia pelejä aina teknisesti; ei minulla missään vaiheessa rupea paniikki nousemaan tiukassa tilanteessa. Toista se on Dragon Risingissa.
Ja vaikka joku voisi heittää tähän sen ArmA/alkuperäinen Flashpoint-kortin, tyrmään sen suoralta kädeltä. Sanottaisiinko näin, että kummassakin pelissä on asioita, jonka toinen tekee toistaan paremmin. Bohemian tuotokset toteuttavat tiettyjä asioita teknisesti paremmin, mutta toisaalta niin tekee myös Dragon Rising. Myöskään ikinä en ole Bohemian pelejä pelatessani myöskään kummempia tunteita kokenut; kylmää taktikointa kuten muissakin peleissä. Vihollisten tekoälystä annan Dragon Risingille kymmenen pistettä ja papukaijamerkin, upeasti toteutetulla Co-Opilla pelatessa hämmästeltiin tasaisin väliajoin, miten sitä vastaan taisteleminen tuntuikaan niin aidolta.
Ja kun niitä grafiikoita nyt haukutaan, niin on pakko sanoa niistäkin puolustava sananen. Mielestäni ne ovat upeat. Hahmomallinus on ykkösluokkaa, kuten myös aseet. Maisemat ovat visuaalisesti todella näyttävästi toteutettuja (kuten nelostehtävässä koivumaisemat), niitä katsellessa tulee miltein fotorealistinen tunnelma. Siitä voi kyllä nillittää, että ruoho on läheltä tarkasteltuna sahalaitaista eikä ajoneuvot ole hirvittävän näyttäviä.
Ainoa konkreettinen asia josta voin valittaa, on ajoneuvomallinnus. Se on suoraan sanottuna heikko. Nettipelissä ajaminen bugittaa huvittavan paljon, sekä normaalit miehistönkuljetusvaunut voi ajaa nurin normaalilla käännöksellä. Helikoptereilla voi mennä vaikka uimaan jos tekee mieli, eikä ne muutenkaan ole moksiskaan jos nyt vaikka päättää vähän metsässä suristella. Propellit ne saattavat ottaa jalat alleen, mutta ei hätää, nekin päättävät lopettaa hölmöilynsä ja palaavat kotiin kun vähän kääntelee jakoavainta kopterin kyljessä.
Noihin ylläoleviin kun saisi messiasupdaten, niin peli olisi hyvin lähellä täydellistä. Muuten ei voi juuri itkeä, ei edes bugeista. Joita en edes kunnolla huomannut ainuttakaan, edellämainittuja lukuunottamatta. Saattaakohan kovoasennus tehdä gutaa pelille?
