Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Ostatko pelit digitaalisena vai fyysisenä?

Itsellä just tosiaan tuo ajatus mielessä, kun on aina olemassa myös riski että levy menee rikki. Toki jos käsittelee niitä hyvin, niin kyllähän ne voi kestää vuosia. Itsellä tosin vielä sellainen elämänvaihe tulossa että lapset ovat pian siinä iässä, että haluaa tehdä samaa kuin vanhempansa, joten fyysiset pleikkaripelit voivat olla pahemmassa vaarassa :D

Ei toki digipelitkään ole ikuisia, mutta kyllä mä pidän siitä että aina omalla käyttäjältä löytyy ne pelit sitten sieltä. PC pelaaminen on tietenkin kokonaan diginä, mutta muutamaan poikkeusta lukuunottamatta on PS5:lla iso osa peleistä diginä ostettu aleista.
 
Aivan. Myös se pelikasetti/levy voi mennä rikki ja itselläni ainakin myös on mennytkin rikki ihan yhtäkkiä ainakin yksi DS-peli.
Mutta jos pelikasetti menee rikki niin voit ostaa uuden joltain toiselta yksityishenkilöltä, jos peliä on fyysisenä ollut myynnissä. Jos kovalevy menee rikki ja peli on ollut kaupan vaan digitaalisesti eikä sitä enää diginä myydä, niin et voi tehdä mitään vaan jäät ilman peliä.
Digitaalisuus on kuitenkin ihan omassa käytössäni noussut käteväksi tavaksi pelata vanhoja pelejä ihan nykyisen sukupolven kalustolla, ehkä se tässä nyt kuitenkin oli se pointti. Toisille voi olla yhtä kätevää pitää GameCube, Wii, NES, SNES, DS, 3DS ja vaikkapa Gameboy käytössä
Olisihan se kätevä jos diginä saisi kaikki pelit nyt ja tulevaisuudessa. Koska tämä on kuitenkin valmistajien viitsimisen ja mielivallan varassa niin henkilökohtaisesti toivoisin että nyt ja tulevaisuudessakin olisi yhä myös fyysistä tarjolla.
 
Argumentit kuten "ei siel levyllä ole muutenkaan kun raakile keskeneräinen paskakikkare" sekä sössötykset kuten "tiesitkö että VOIT ostaa nykyään PS5 laitteen ilman levyasemaa ja xbox series s on digital only ovat minusta vastenmielisiä ja pelaajia jopa aliarvoiva argumentti. Tieistkö kuitenkin että VOIT myös ostaa sen PS5 levyasemalla? Minusta noi väitteet ei ole mikään syy tuoda peliä pelkästään digi muotoon, eri asia jos meillä ei olisi vaihtoehtoja johon nyt kovasti pyritään ilmeisesti oikee aplodien saattamana.

Mä en voi mitenkään käsittää että miten ihmiset edes haluaa ja kannustaa siirtyäkseen pelkästään digiaikaan, se on niin monilta pois. Miettikääpä vaikka zeldan kaltainen julkasu tai tuleva GTA 6 pelkästään digimuodossa, siinä saa massia vain isot firmat eikä yhtään ajatella pienyrittäjiä mitä on jäljellä enää kourallinen missä summissa siinä liikutaan kun jälleenmyyjät ei saa koko paskasta mitään voittoa, toki nykyään se voitto ei tule enää niinkään ainakan suurin osa pelkistä peleistä vaan kaiken maailman oheiskrääsästä mutta kyllä ne pelit kuitenkin menee kaupaks. Mä en vaan käsitä miten ei voida nähää isompaa kuvaa, mä en ole digipelejä vastaan mutta ehdottomasti on oltava se vaihtoehto.

Ihan sama jos siel levyllä on vain paska raakile, mutta se paska raakile on mun paska raakile ja näin vähävaraisena en osta pelejä pelkästään hyllyyn pölyttymään, mä joudun viemään niitä vaihtoon tai myymään jos haluan uutta tilalle, digipuolella se on täysin mahdotonta. Tottakai mulle ja monille muille se pääasiallinen pelin tarkoitus on se itse sisältö eikä se "turha muovi hyllyssä". Sekä tietenkin, jotkut pelit tulee ostettua ihan keräilymielessäkin.

Kovasti myös on nintendon sekä sonyt sulkemassa vanhojen konsolien storeja, niistä noussut älämölö on kuitenkin pidentänyt sitä aikaa mutta miten pitkäksi aikaa siitä ei oo mitään tietoa, mulla tällä hetkelläki on tos lipastos ps5, switchin lisäksi ps3 ja ps4 ja kasa pelejä jotka voin vaa lykätä koneeseen ja pelata oli netti tai ei. Digikirjasto pitää olla aina kovalevyllä, niitä ei voi ladata ilman nettiä.

Tää menee nyt pitkäks jaaritteluks, mutta henk-koht en kyllä hyväksy tätä viimeisintä Alan Wake 2 systeemiä joka on vain ajan kysymys että muut seuraa perässä. Sekä jos mä en osta peliä julkkaris ei ole mikään rangaistus tekijöitä kohtaan, yhtälailla kun heille pelkästään digipelin versio ei ole rangaistus pelaajia kohtaan, tai näin olettaisin. Katotaan nyt, mutta itse ainakin odotan mikä älämölö lähempänä julkasua tulee olemaan ja perutaanko tämä "ps5 on myös pelkkä digiversio" sössötys ja tuodaan myös fyysiset versiot jälkikäteen.

Julkkaris en tule ostamaan, kuten eräs foorumilainen mainitsi tässä taistelee tuulimyllyjä vastaan mutta se on ainoa asia miten voin asiaan jollain tapaa vaikuttaa, eli köyhällä lompakollani.
 
Jos 90 % peleistä myydään digitaalisesti, ei välttämättä kannata sijoittaa fyysisten kopioiden valmistamiseen, jos rahat ovat tiukalla ja menestys ei ole varmaa. Kyllä Remedyllä osataan laskea.
Remedylle tämä voi kyllä koitua tappioksi. Kun ei peli myy hyvin. Kun peli hyllyissä on on ostettavaa.
 
Pitääpä osallistua tähänkin keskusteluun. Eli joo, pelit on tullut ostettua digitaalisena jo monen vuoden ajan koska se on helppoa. Jos fyysinen versio on nykyään pelkkä koodi tyhjässä kotelossa niin onko se fyysinen versio? Ymmärrän kyllä keräilyvietin, tykkään siitä itsekin, mutta en kyllä alkaisi keräilemään tyhjiä koteloita. Siitä tulee vähän huijattu olo.
 
Ei mua fyysisissä se keräily kiinnosta, vaan jälleenmyyntimahdollisuus ja halvempi hinta.

Esimerkki: Ostin God of War Ragnarökin käytettynä 45 eurolla ja läpipeluun jälkeen laitoin takaisin kiertoon 35 eurolla. Pelin läpäisyn hinnaksi tuli siis 10 euroa. Pelaaminen on siis halpaa, jos vähän jaksaa nähdä vaivaa.

Harvoin tulee pelejä pelattua useamman kerran läpi, enkä harrasta keräilyä, joten suurin osa peleistä menee myyntiin.
 
Postimerkin ja pelin koko idea on hyvinkin erilainen, joten vertaus on todella ontto. Postimerkin jättämä muisto on hassu maku suussa ja toisaalta koko tarvikkeen todellinen funktio on saada postimaksut hoidettua. Pelissä taas on se päällimmäinen funktio (ainakin itselle), että se antaa kokemuksia, eikä tämä pelaamisen kokemus muutu, oli se peli sitten kotelossa tai kovalevyllä. Pelillä ei myöskään itsessään tee mitään, vaan se vaatii kaverikseen laitteen, jolla sen kokemuksen voi nauttia ja nämä laitteet vaihtuvat konsolimaailmassa usein sukupolvesta toiseen (suunta toki Sonylla ja Microsoftilla vahvemmin taaksepäinyhteensopivuuteen).
En vertaillut postimerkkejä ja pelejä vaan niiden keräilyä. Et siis ymmärtänyt koko vertausta.

Tiivistysyritys: sekä pelien että postimerkkien keräilyssä ei kauheasti ole järkeä jos niitä keräilee ruudulle pällisteltäväksi sen sijaan että on oikea fyysinen, selailtava ja järjesteltävä katalogi, jolle voi vapaasti tehdä mitä haluaa. Oli se sitten myynti, lahjoitus tai vaikka roviolla polttaminen.

Minulle pelien hankkimisesta on vuosien mittaan siis syntynyt ihan myös keräilyharrastus. Se on minun kokoelmani siinä missä jollakin on postimerkkikokoelma eikä kummassakaan keräilyharrastuksessa joku digiversio kauheasti tuntuisi samalta.

Pelaaminen on vain "bonus" joka tulee mukana. Tai no, ensisijaisena kylläkin, mutta sitten se peli päätyy sinne kokoelmaan eli keräilyharrastuksen osaksi. Veikkaan että samalla tapaa myös postimerkkiharrastajat saattavat napata ihan "virallisesta" käytöstä merkin keräilytarkoitukseenkin kun merkki ensin on kirjeen perille tuonut.

Digin heikoin puoli on kuitenkin nimenomaan hinta. En itsekään arvosta digiä tuotteena yhtä arvokkaaksi kuin fyysistä kopiota, mutta nykyäänhän nuo digit ovat vähintään ensimmäisen vuoden, kaksi lähinnä kalliimpia kuin fyysinen media, mikä on digimyyjien ahneutta ja suljettujen kauppapaikkojen kilpailun puutetta. Toisaalta varsinkin menneiden sukupolvien harvinaisempia pelejä saa taas usein todella edullisesti diginä, vaikka fyysisestä kopiosta saa usein maksaa itsensä kipeäksi, joten ei tämäkään aina niin mustavalkoista ole.
Niin. Korkeampi hinta rajoitetummalla tuotteen käyttöoikeudella. Ei kuulosta hyvältä diililtä vaikka ei edes pelejä keräilisi.

Digitaalisen kulutuksen ytimeksi on itselleni muodostunut tilauspalvelut ja erityisesti Game Pass. Hinta per koettu peli on ollut toteumaa katsoessa aivan todella kovalla tasolla, joten siirtymä fyysisestä maailmasta digitaalisuuden pariin on ollut lopulta hyvinkin helppoa ja edullista, mitä en kyllä vielä muutama vuosi sitten olisi uskonut. Pelkästään yksittäisillä ostoksilla en all digital konsoliin olisi uskaltanut sijoittaa, mutta tilauspalvelut tuovat minunlaiselle kokemukset edellä menevälle kuluttajalle mielenkiintoisen mahdollisuuden tehdä digiloikka.
Olen minäkin Game Passia tilannut jo vuosia mutta silti ostan kaiken, minkä fyysisenä saa ja minkä kokoelmiini haluan. Ikävän monia haluamiani pelejä ei edes voi ostaa fyysisenä vaikka kuinka toivoisi. Monet pelit olisin ostanut siis GP-kokemuksen kautta mutta ei ole tarjolla. Diginä niitä ei ole järkeä ostaa, sillä kuten itsekin sanoit, on se kokemus jo koettu.

Mutta kokoelmiini mielelläni ottaisin hyväksi kokemani teokset.

Pitääpä osallistua tähänkin keskusteluun. Eli joo, pelit on tullut ostettua digitaalisena jo monen vuoden ajan koska se on helppoa. Jos fyysinen versio on nykyään pelkkä koodi tyhjässä kotelossa niin onko se fyysinen versio? Ymmärrän kyllä keräilyvietin, tykkään siitä itsekin, mutta en kyllä alkaisi keräilemään tyhjiä koteloita. Siitä tulee vähän huijattu olo.
Ei tietenkään ole jos se on kerran lunastettava koodi. Digin koko tympein ominaisuus fyysiseen verrattuna on se, että se on kerran lunastettava käyttöoikeus eikä tuote, jota voi käyttää niin moni kuka vain käsiinsä saa (ja täten mahdollistaa myynnin jne.).

Mutta aika lähelle pääsee (nykyistä) fyysistä jos "fyysinen" (huom. lainausmerkit) on esim. muuten tyhjä levy, jossa on käyttöoikeus peliin. Tällöin useat "fyysisen" edut säilyvät kun pelin voi myydä, lainata tai antaa eteenpäin.

Täysi siirtyminen digiin vie pois paljon fyysisen pelin etuja ja siihenhän bisnestä pyörittävät tahot pyrkivät.
 
Ei mua fyysisissä se keräily kiinnosta, vaan jälleenmyyntimahdollisuus ja halvempi hinta.

Esimerkki: Ostin God of War Ragnarökin käytettynä 45 eurolla ja läpipeluun jälkeen laitoin takaisin kiertoon 35 eurolla. Pelin läpäisyn hinnaksi tuli siis 10 euroa. Pelaaminen on siis halpaa, jos vähän jaksaa nähdä vaivaa.

Harvoin tulee pelejä pelattua useamman kerran läpi, enkä harrasta keräilyä, joten suurin osa peleistä menee myyntiin.
Niin, tämä varmaan lienee se syy siihen, miksi firmojen päät kääntyvät digionlyn puoleen. Fyysinen on tietysti hyvä kuluttajalle, kuten esimerkissä AAA-yksinpelin pelaaminen maksaa yhden (ison!) tuopin verran. Eikä tekijä saa esimerkissä sentin senttiä. Tämä siis vailla moitteen sanaa, koska totta kai kuluttaja ostaa sieltä mistä halvimmalla saa. Samoin kuin yritys pyrkii tuottamaan voittoa ja jatkamaan toimintaansa tai jopa kasvattamaan sitä.
 
Hmm... Jos käytettyjen tuotteiden myyntiä kitkettäisiin samalla tapaa omistajuuskikkailuilla ja -oikeuksilla joka paikassa niin kohta saataisiin maksaa myös autoissa esimerkiksi sen eri ominaisuuksista.

Ei kun hetkinen... https://www.theverge.com/2022/7/12/23204950/bmw-subscriptions-microtransactions-heated-seats-feature

Eli kyllä, myyjät tahtoo rahaa niin paljon kuin voivat saada. Ei vain tunnu kauhean kivalta "kohta" maksaa "kaikesta" käyttömaksua ja olla varsinaisesti omistamatta mitään. Huvittavasti ei näköjään kohta siinäkään tapauksessa kun kyse on erittäin fyysisestä tavarasta, kuten autosta.

Mielenkiintoista muuten miettiä mihin tuota BMW:n keissiä voisi verrata. Ostaa jääkaapin ja osa lokeroista on käytössä vain kun maksaa lisämaksuja? Talon omistaja voi maksaa kk-maksua että saa jonkun vaatehuoneen käyttöönsä?

Vuokralla asuminenhan toki on jo tosielämän Game Pass, eli vain käyttöoikeus tuotteeseen.

BTW: Hauska että juuri tänään tuli Cyberpunkissa vastaan sivutehtävä, jossa oli firma, joka vedätti erästä tyyppiä "myymällä" tälle yrityksen mutta laitteet olikin sitten vain vuokralla ja hinta tuplat mitä koko yritys. Tietäen millainen peli, niin ei ollut nätit seuraamukset siitä hommasta.
 
Jos ostaa digitaalisena niin käytännössä vuokraa lisenssin jolla saa pelata peliä. Itse ajattelen niin että jos sijoitan peliin vaikka 60€ niin siitä pitää saada fyysinen kopio jonka voi lainata tai myydä eteenpäin.
GOG.com tämä on hyvä kun sielä saa ostettua pelit ilman mitään suojausta ja voit kopioida levylle jos vaikka GOG menisi nurin
 
Tuskin meitä osta-myy-kikkalijoita olisi niin paljon, ellei digin hinta olisi lähtenyt ihan käsistä. Olisin ihan hyvin voinut ostaa se esimerkin God of War jo julkkarina, jos hinta olisi ollut storessa vaikkapa 29.90€. Mutta n. 80€ pelistä en ikinä.

Pelaajat osaavat kyllä olla luovia, mitä tulee halpojen pelien metsästykseen. Jo aikanaan Gamestopin vaihto-kamppiksissa jengi kävi tyhjentämässä paikallisten tavaratalojen alelaarit peleistä, repi muovit pois ja vei sitten "käytettynä" vaihtoon.
 
Viimeksi muokattu:
Pitää vielä sen verran lisätä että kyllä mä aina kannatan fyysisiä versioita vaikka itse ostankin diginä. Nykyään kun ollaan menty siihen että fyysinen versio on joku hiton koodi kansien välissä niin sitä mä en kannata. Kyllä siellä kansien välissä täytyy olla levy ja sen levyn sisällä täytyy olla se peli kokonaisuudessaan. Silloin se on oikeasti jotain konkreettista eikä mikään muoviin pakattu "käyttöoikeus".
Keräily on kivaa ja ymmärrän hyvin niitä jotka ostaa pelit fyysisinä ihan sen takia että niitä on pelaamisen lisäksi mukava hypistellä ja asetella eri järjestykseen kirjahyllyssä. :) Mä oon ite kerännyt postimerkkejä, vinyyli-levyjä, vanhoja sarjiksia yms. mutta pelit ei ole koskaan olleet mulle sellaisia "esineitä" jotka innostaisi keräilyyn. Ja koska olen keräilijäluonne niin mun on vaikea luopua ostamistani tavaroista. Eli tuskin pystyisin myymään eteenpäin ostamaani peliä.
 
Fyysisiä levyjä ei enää juuri muualla käytetäkkään kun konsoleissa. PC puoli on siirtynyt jo täysin digiin, samaten kun mobiililaitteet ja muut pelilaitteet, kuten steamdeck ja quest2 näin esimerkiksi.

Oma siirtymäni digiin alkoi enemmän ps4:sen myötä vaikka ps3:lle ja wiille tuli jo diginä jotain ostettua. Huomaan vain retrokärpäsen iskiessä että mieluummin pelaan ps3:llakin pelin, joka löytyy kovolta sen sijaan että alan kaivaa kotelosta levyä.

Lopullinen siirtyminen digiin tapahtui sitten itselläni PC:n myötä.
 
Viimeksi muokattu:
Kaikki argumentit puolesta ja vastaan on varmasti jo esitetty edellä moneen kertaan, mutta annampa minäkin nyt ääneni digin puolesta.

Dumppasin vuosia sitten suurimman osan fyysisestä krääsästäni -- kirjat, sarjikset, leffat, pelit ja vinyylit -- kiertoon. Osa meni antikvariaatteihin, kirjat mm. lasteni koulun kirjastoon lahjoituksena. CD-levykokoelma lojuu edelleen lapsuudenkodin varastossa, mutta siitäkin voisin hankkiutua viimein eroon. Toki hyllyyn jäi edelleen lukuisia poikkeuksia kaikissa kategorioissa, mutta ehkä 70% edestä keveni hyllykuorma. Ja mieli! @Ippenator'in sanoin: ei niitä hautaan mukaan saa.

Spotifystä löytyy lähestulkoon kaikki musa. Juu, ei kaikkea, mutta koska on niin paljon kaikkea muuta, niin en ole ehtinyt kaivata niitä muutamaa puuttuvaa poikkeusta. Kirjat menee pääsääntöisesti Kindleen ja sarjikset Comixologyyn. Leffat ja tv-sarjat striimipalveluiden kautta tai sitten yksittäisinä digi-vuokrauksina, jos haluaa just tietyn leffan katsoa, jota ei palveluista löydy.

PC:n, pleikkarin ja xboxin puolella vuosien varrella kertynyt digikirjastoni on jo niin kattava, että pelattava ei ihan heti kesken lopu, vaikka tänään menisi piuhat kiinni. Alan henki tuntuu olevan tätä nykyä se, että remasteri saapuu sopivasti peliin kuin peliin siinä vaiheessa, kun niitä haluaisi pelata uudestaan vaikka 15 vuoden jälkeen.

Vaikea on kuvitella, että digikirjaston ja striimikatalogin vaivattomuuteen tottuneena palaisin enää ikinä fyysiseen hamstraukseen.
 
Alan henki tuntuu olevan tätä nykyä se, että remasteri saapuu sopivasti peliin kuin peliin siinä vaiheessa, kun niitä haluaisi pelata uudestaan vaikka 15 vuoden jälkeen.
Tämä pätee valitettavasti vain hyvin pieneen osaan julkaistuista peleistä. Vaan ne suurimmat hitit ja klassikot voi mahdollisesti saada tällaisen kohtelun. Ja siinäkin tilanteessa myös mielestäni sillä alkuperäisellä klassikon luoneella pelillä pitäisi olla joku paikka, josta siihen pääsee käsiksi halukkaat. Kuitenkin valtaosa vanhoista peleistä ei tällaista kohtelua saa ja ne jäävät unholaan, jos niitä vanhoja versioita ei jotain kautta saada talletettua myös tulevaisuuden pelaajille talteen.

Digissä on paljon hyvää ja esimerkiksi musiikin kanssa ei mielestäni digimusiikissa ole niin isoja ongelmia kuin peleissä. Jos ostat diginä musakappaleen, niin saat ihan sen tiedoston, jonka voit kopioida vaikka miljoonalle muistitikulle tai pilvipalvelulle talteen (puhun tässä siis ostamisesta enkä stream-palveluista) ja soittaa sen lähes miltä laitteelta tahansa mikä vain musiikkia soittaa. Digipelit taas on yleensä sidottu kiinni esimerkiksi tiettyyn tiliin tai tietyn konsolin muistiin. Niitä ei laillisesti pysty samalla tavoin varmuuskopioimaan moneen paikkaan ja sitten pelaamaan myös, jos alkuperäinen konsoli on hajonnut tai palveluntarjoaja lopettanut sähköisen järjestelmänsä. Molemmissa on toki ongelmana se, että jos palveluntarjoaja ei enää myy ollenkaan tuotetta etkä omista sitä ennestään, niin digi-only sisältö on tällöin saavuttamattomissa ilman piratismiin sortumista.
 
Täysin valideja pointteja kaikki tyynni. Muutama kommentin kommentti.
Tämä pätee valitettavasti vain hyvin pieneen osaan julkaistuista peleistä. Vaan ne suurimmat hitit ja klassikot voi mahdollisesti saada tällaisen kohtelun.
Ehkä musta on kuoriutunut vuosien saatossa sen verran kultasilmä ja -korva, että kovin harvaan vanhaan videopeliin olen viitsinyt palata. Aikansa teknologian rajoitteiden vuoksi videopelit -- toisin kuin kirjat, leffat ja musa -- eivät oikein tohdi vanheta arvokkaasti. Saan toki nopean nostalgiafiksin vanhasta pelistä, mutta aika nopsaan auttamatta vanhentunut teknologia, nykystandardein kuppanen pelisuunnittelu tai joku muu lyö kapulaa kranttuun rattaaseeni. Kovin kernaasti pelaan Apinasaaren tai Mass Effectin uuden kierroksen nimenomaan remasteroituna versiona. Mutta toden totta kaikki pelit eivät tietenkään tällaista uudelleenvoitelua saa osakseen.

Molemmissa on toki ongelmana se, että jos palveluntarjoaja ei enää myy ollenkaan tuotetta etkä omista sitä ennestään, niin digi-only sisältö on tällöin saavuttamattomissa ilman piratismiin sortumista.
Tämä palveluntarjoajan konkurssi (tjsp) -skenario on toki mahdollinen uhka. Mulla on muun muassa kaikki ikinä diginä ostettu musa työnnetty Googlen YT musiikkiin, josta se on kätsysti kaikkien laitteiden ulottuvissa. Todella kätevä palvelu tähän. Google tuskin ajautuu ihan lähitulevaisuudessa konkurssiin, mutta se tosin on surullisen kuuluisa tappamaan palvelujansa suht lyhyelläkin varoitusajalla. Vaan joka tapauksessa tämän nimenomaisen riskin mitigaatiosuunnitelma on mielestäni aika vakaalla pohjalla: kyllä sieltä tulee aina joku uusi palvelunkorvaaja, jollain uusilla herkuilla höystettynä, vaikka Spotify, Xbox tai mikä tahansa muu palvelu katoaisi ajasta ikuisuuteen.
 
Tämä palveluntarjoajan konkurssi (tjsp) -skenario on toki mahdollinen uhka. Mulla on muun muassa kaikki ikinä diginä ostettu musa työnnetty Googlen YT musiikkiin, josta se on kätsysti kaikkien laitteiden ulottuvissa. Todella kätevä palvelu tähän. Google tuskin ajautuu ihan lähitulevaisuudessa konkurssiin, mutta se tosin on surullisen kuuluisa tappamaan palvelujansa suht lyhyelläkin varoitusajalla. Vaan joka tapauksessa tämän nimenomaisen riskin mitigaatiosuunnitelma on mielestäni aika vakaalla pohjalla: kyllä sieltä tulee aina joku uusi palvelunkorvaaja, jollain uusilla herkuilla höystettynä, vaikka Spotify, Xbox tai mikä tahansa muu palvelu katoaisi ajasta ikuisuuteen.
Joo musassa varmaan valtaosin näin. Mutta peleissä vaikka tulisi uusi palveluntarjoaja, niin ei se todennäköisesti voi ihan tekijänoikeudellisista syistä alkaa tarjoamaan esimerkiksi nintendon SNES pelejä tai pleikkarin PS2 pelejä, jos Nintendo tai Playstation eivät näitä enää itse tarjoa. Tai jos tuo haluamani SNES peli on ollut 3rd party peli, niin voi olla ettei Nintendo itsekään voi sitä tulevaisuudessa tarjota, jos alkuperäinen SNES pelin tuottaja ei syystä tai toisesta enää suostu tähän lupaa antamaan (esimerkiksi siksi, ettei koko firmaa ole enää edes olemassa ja tekijänoikeuksien hallinta menee sen vuoksi sekavaksi). Konsolipelit on niin vahvasti sidottu niihin omiin konsoleihinsa toisin kuin musiikki, jota voit soittaa millä laitteella vaan, että tilanne on todella erilainen.

Jos taas ei näe arvoa sillä, että vanhatkin pelit säilyy pelattavana, niin tottahan tuo on: varmasti nyt ja tulevaisuudessa tulee olemaan videopelejä tarjoavia firmoja ja palveluita. Itse vaan suren sitä, että digital-only suuntauksen vuoksi todella suuri osa videopelihistoriaa tulee luultavasti jossain kohtaa katoamaan tulevaisuuden pelaajien ulottamattomuuteen. Näin ihmisenä, joka on tänäkin vuonna pelannut itselle täysin uusia retropelejä jopa yli 20 vuoden takaa ja nauttinut niistä suuresti, tämä tuntuu valtavalta menetykseltä.
 
En voisi olla enempää samaa mieltä. Voisin sanoa ettei esim. 100 gigan pelin lataaminen netistä ole hirveän ekologista.

Tosin eipä niiden fyysisten pelienkään valmistaminen ja rahtaaminen mikään ympäristöteko ole. Muovikiekko pakataan muovilaatikkoon, lisätään paperinen kansilehti ja kenties jotain mainoslirpakkeita ennen kuin suljetaan muovisella sinettitarralla ja kietaistaan lopuksi vielä muoviin. Lopuksi se kuitenkin tullaan polttamaan muiden jätteiden seassa, ellei muovinkeräystä jossain vaiheessa laajenneta kaikkeen muoviin pelkän pakkausmuovin sijaan.
 
Jos ostaa digitaalisena niin käytännössä vuokraa lisenssin jolla saa pelata peliä. Itse ajattelen niin että jos sijoitan peliin vaikka 60€ niin siitä pitää saada fyysinen kopio jonka voi lainata tai myydä eteenpäin.
En sano että olet väärässä, mutta tuossa muutama kuukausi sitten asentelin pelejä PS3:lle, n. 8 vuoden tauon jälkeen. Ei siinä digi-kirjastoa selatessa tullut ekana mieleen, että hyvä kun aikoinaan nämä kaikki vuokrasin.

Toisaalta, koska suurin osa peleistäni ovat PS plus pelejä, niin tässä on aika pitkä penni maksettu vuokraa jo yli10 vuotta.
 
Ylös Bottom