Pelilehdet

[Arcane]

Vastaus: Pelilehdet

Menee hieman ohi aiheen, mutta ranttaampa peliarvosteluista, ne kun ovat pelilehtien (ja sivustojen) tärkein aines.

En ole pitkään aikaan ollut tyytyväinen peliarvosteluihin.

Peliarvostelut noudattavat nykyään aina sitä samaa kaavaa. Aluksi upotetaan jopa tekstiarvosteluissa juonen alustukseen yhden introvideon verran, sitten ylistetään grafiikkaa ja äänimaailmaa, kerrotaan vähän lisää juonesta ja todetaan, että tää peli oli kiva, tästä tykkää Matti ja Pertti, ehkä myös Esa. Uus arvostelu tulille, korvataan parit nimet, tehdään parit sanamuutokset ja juonialustus kirjoitetaan uusiksi. Hieno tuli. Tätä on mielenkiintoista lukea... EIKUN. Kärjistettyimpänä esimerkkinä voi hakea Tilt.tv:n arkistoista Oddworld: Stranger's Wrathin arvostelu. Olisin antanut arvostelijalle potkut. Toisaalta silloin kun ohjelmaa viimeksi vilkaisin, pyöri Puhuva pää -tyyliin luetun tönkön tekstiarvostelun taustalla yleensä loopilla kaksi tai kolme kertaakin jokin tylsä peli- tai introvideo, johon ei viitattu arvostelun aikana kertaakaan. Sama kuin katsoisi traileria, ja kaveri lukisi vieressä ääneen maanisella äänellä Pelitin arvostelua. Hurray!

Edes kiinnostavista peleistä en jaksa kuin selailla arvostelut läpi, oli arvostelun lähde sitten Konsolifin, Pelit-lehti, V2 tai jokin muu julkaisu. Muista peleistä arvosteluja ei sitten tule luettua edes huvin vuoksi, toisin kuin useita elokuva-arvosteluja. Yleensä kuvatekstit ovat jopa mielenkiintoisempia kuin itse leipäteksti. Gamer-ohjelmaakin vilkaisin mielenkiinnosta, siinähän sentään pelataan peliä sitä arvostellessa... ainakin Heavy Rainin perusteella koko homma oli oikeastaan vastaavaa tuubaa kuin tekstiarvostelut. Ehkä tosin pitäisi kokeilla katsoa myös jokin toinen arvostelu - Heavy Rain kun on enemmän elokuva, joten siitä arvostelun väkertäminen on yleisesti hieman hankalaa. Tai ainakin videomateriaalin luova käyttö arvostelun yhteydessä.

...mikä sitten olisi mielenkiintoista? Näen pelit viihteenä ennemmin kuin taiteena, joten ei minua loppujen lopuksi niin kiinnostako, onko Kratoksen naama ryppyisä ja kuuluuko taustalta riittävästi linnunlaulua. Äänimaailmaan, grafiikkaan sekä itse tekniseen puoleen saa viitata, jos niitä voi oikeasti ylistää tai kritisoida jotenkin. Relevanttia arvosteluissa olisikin juuri se, MIKSI ARVOSTELIJA PITI TAI EI PITÄNYT TUOTTEESTA. Lukijoita tai yhtiöitä ei nuoleskella! Erityisen tärkeäksi näen kritiikin peliä kohtaan. Useimmat mielenkiintoisimpina pitämäni elokuva-arvostelijat uskaltavat tuoda ne omat näkökantansa esiin, eikä pelien arvostelua jaotella tyylillä "sä oot kovin halo fanipoika, arvosteles tää Reach". Harvemmin nykyään lukee peliarvosteluista, että peli jäi kesken kun oli niin paska, ellei kyseessä sitten ole joku Big Rigs. Jokin on vikana, kun kaikki lähteet arvostelevat pelit ihan samalla tavalla, vaikka kaikki ollaan yksilöitä, joilla on erilaiset preferaatiot. Jos semmoisen perusrykäisyn olisin lukioaikoina luovuttanut äidinkielen opettajalleni arvosteluna, olisi arvostelu todennäköisesti tullut bumerangina takaisin kommentilla "lisää omia mielipiteitä, ja onhan tää nyt ihan saatanan tylsää tekstiä". Peliarvostelumaailmasta puuttuvat elokuva-alan Tapani Maskulat ja Jari Peltoset. Joskus olisi myös mielenkiintoista nähdä edes arvostelun kyljessä pieni Erilainen Näkökanta -palsta, joka olisi pääarvostelun vastainen, tai miksei isukin tai 5-vuotiaan arvostelu. Varsinkin ns. "kohderyhmäpeleissä", eli lasten peleissä ja nykyisissä pelaajien rajoja rikkovissa Wii Fit -tyylisissä ratkaisuissa tämä olisi jopa ihan oleellinen osa arvostelua.

Kun arvostelut nyt ovat sitä yhdestä muotista suollettua tekstiä, niistä usein puuttuu myös ihan relevanttia infoa. En tiedä onko silmissäni vikaa, mutta yhdessäkään Grand Theft Auto 4:n arvostelussa en muista nähneeni mainintaa, että fps huitelee pelinautintoa masentavasti nakertavalla, siedettävyyden rajoilla. Tai että San Andreaksen kaltaiset uudistukset ovat poistettu, mutta ohjattavuus ja kamera ovat edelleen järkyttävän tahmeita... Paha isku, fanipojat järkkyvät, joten otetaan vähemmälle huomiolle jääneestä pelistä esimerkki. Rogue Squadron 2 jäi minulta kesken, koska yhdessäkään lukemassani arvostelussa ei ole mainintaa, että peliä ei voi pelata kuin Invert-ohjauksella. Eipähän muuten ole mainittu asiaa Wind Wakerin tai Sunshinen kohdallakaan.

Ihan oma lukunsa ovat arvosteluasteikot. Tästä sentään plussa Konsolifinille, tähdet ovat jees.... ainakin jos niitä käytetään hyvin. Nykyisellään (ja oikeastaan ennenkin) tuntuu, että suurempia asteikkoja käyttävät peliarvostelujen arvosanat pyörivät joko 85-95 tai 8-10 välillä. Alle 90 on jo keskiluokkaa ja alle 80 jo usein semmoista roskaa, ettei siitä innostu kuin lajityypistä pitävät tai muuten harvemmat ihmiset. Haaste: Linkittäkää viimeisen kahden vuoden (2008-2010) aikana julkaistuista peleistä 10 suomalaista arvostelua, joissa peli on saanut 40 pistettä tai alle. Mitä nämä nykyiset arvosteluasteikot edes on? 70-98? Mielenkiinnosta selailin aikoinaan loistavana pitämäni Jari Tapani Peltosen arvostelujen tähdet läpi. Vaikka en pidäkään arvosteluasteikossa olevista puolista tähdistä (nythän se on jo sekava 0,5-10 eikä enää 1-5), laskin keskiarvoksi noin ~3,25. Vaikka arvostelujen tahallinen muokkaaminen keskiarvon pitämiseksi ei ole hyvä asia, on mielestäni arvosteluperusteet ja omien mielipiteidensä ymmärtäminen oikealla mallilla, jos arvosanajakauma on edes jollain tavalla normaalijakaumaan päin. Arvosteluasteikon 1-5 ("+ hylätty") on Yliopistomaailmasta tuttu arvosanajakauma, joka on mielestäni ehkä selkein ikinä, jonka takia toivoisin kaikkien peliarvostelujen siirtyvän kyseiseen käytäntöön. Väkisinhän niitä pisteitä tulee joka tapauksessa katsottua, kun se arvostelu on niin kuvottavan tylsä.

Aikoinaan eräs arvostelija mainitsi minulle, että hän näkee ongelmaksi sen, että suurin osa arvostelijoista vertaa nykyisiä "paskoja pelejä" niihin 80-luvun pelikelvottomiin nesin E.T ja Ghostbusterseihin, jolloin ne välttämättäkin tuntuvat hyviltä. Tähän viittaakin edellisellä "+ hylätty" -lisäyksellä. Yliopistomaailmassa on vaatimuksena yleensä yli 50% pisteistä, jotta kokeesta tai kurssista pääsee edes läpi. Jos peliarvostelut toimivat nykyään samalla tavalla kuin tämä nimetön arvostelija mainitsi, voisi mielestäni esittää vertauksen: Lukion arvosteluasteikko muutetaan. Esseitä verrataan ala-asteen ensimmäisen luokan "Mitä tein kesällä" -kirjoitelmiin ja annetaan arvosana siltä pohjalta. Hyvä käytäntö? Tuskin. Tuntuuko todellisuudelta nykyisessä pelimaailmassa? In my honest opinion, kyllä.

Sekavan ajatuksen virran vähentyessä esittäisin vielä oman näkemykseni arvosteluasteikosta. Alunperin toin sen esille V2 -nettisivustolla uutisessa, jossa käsiteltiin maksettua arvostelua.

0 = Big Rigs (Hylätty)

1 = Huono, teknisesti huono, jotenkin pelattava

2 = Tylsä, suunniteluvirheitä. Kenties hyvä pelinä, mutta tekninen toteutus laskee pelin luokkaan "viitsiihän tätä jotenkin pelata". Välipala oikeille peleille.

3 = Niin perusteellisen perus hyvä peli, ettei suuria kritiikkejä/kehuja löydy. Odotusarvosana peleille, suuremman arvosteluarkiston muodostuessa uusia arvosteluja verrataan erityiseti kolmosen saaneisiin peleihin.

4 = Loistava peli, jaksaa ehkä uudemmankin kerran, luo uutta tai toteuttaa vanhan merkittävän hyvin. Pieni viimeistely puuttuu, tai peliä ei voi syystä X suositella kaikille.

5 = Erinomainen, täydellinen hitti. Suositellaan kaikille, jotka edes suostuvat kokeilemaan genren peliä. Tulevaisuuden tiennäyttäjä.


...toisaalta taas, ehkä vika on sitten peleissä. Onhan nämä nykypäivän yksinkertaistetut putkiräiskinnät usein aika järkyttävää shaibaa, kun ohjekirjatkin voidaan poistaa (ubisoft-uutinen) ja peleistä tehdään fool-proof yksinkertaisuudellaan. Tai ehkä 15 vuotta peliharrastamita on vain liian paljon, ja olen kyyninen paska. Mielenkiintoisiimmat tekstiarvostelut olen viime aikoina lukenut Nesretron "Minkä pelin pelasit viimeksi läpi?" -topicissa.

Nykypäivän peleissä ongelmaksi nousee tietysti deadline ja spoiler-free -arvostelut. Toisaalta elokuva-arvosteluista saadaan todella hyviä ilman spoilereitakin, ja monilla pelisaiteilla arvostellaan pelejä nykyään pienemmällä kiireellä, usein vasta viikkoja julkaisun jälkeen. Ongelma on siis selvästi jossain muualla.

Sivuhuomautus videomuodossa olevista peliarvosteluista -Jotta ymmärrätte, mitä haen arvostelun ja videomateriaalin yhdistämisessä takaa, sanotaan näin: ehkä saan mielenkiintoisia videoarvosteluja sitten, kun nykypäivän 15v -angry video game nerdit alkavat 10 vuoden päästä nostalgia fiiliksissään kritisoimaan lapsuutensa GameCube/Xbox/Ps2 -sukupolven helmiä. Vaikka AVGN ei ole ehkä malliesimerkki arvostellessaan lähinnä kuvottavan paskoja pelejä, ainakin peliin paneudutaan kokonaisvaltaisesti, ja videomateriaali tukee koko ajan itse arvostelua. Myös niissä vakavammissa arvosteluissa.

Että näin.

 

[Joohanh]

Vastaus: Pelilehdet

Itseasiassa kyllähän mäkin luen erittäin mielelläni kaiken maailman kaljoittelureissuista ja muista häröilyistä, senhän takia täällä KonsoliFINissäkin notkun yhteisellä puolella niin aktiivisesti. Kyllä hienoon peliharrastukseen kuuluu kunnon rellestyskin. Parhaassa tapauksessa sitä pääsee itsekin jakamaan viime aikojen kohellusta (mun etelänreissuraportti on vieläkin tekemättä, stay tuned!).

Mutta kun ostan kalliilla hinnalla kaupasta itselleni pelimediajulkaisun, oletan tämän sisältävän timantinterävää asiaa. Arvostelut, uutiset ovat sekundäärisiä, minä haluan lukea kunnon reportaaseja pelitapahtumista, pitkiä, pintaa syvemmälle raapaisevia ennakoita ja ennen kaikkea sitäkin pidempiä kirjoituksia subjektiivisella mausteella pelialan muutoksista ja tapahtumista, kunnolla kirjoitettuna. Itseasiassa jos tehtäisiin julkaisu vähän Parnasson tyyliin, joka koostuisi pelkästä journalismista ja kirjoituksista ilman mitään graafista kikkailua, laittaisin tämän tilaukseen.

Tätä Pelaaja ei tarjoa. Ennakoita ja kolumnejakin löytyy jossain määrin ja ennakoita ollaan päästy useinkin tekemään peleistä joihin nettimedia ei ulotu (Puhan kontaktit), mutta sisällöltään nämä ovat puhdasta paskaa. Kolumnien aiheet ovat naurettavan ennalta-arvattavia sisältönsä mukana, mielipiteet ovat lättäniä kuin pannukakku ja arvioiva sekä elävä ote loistavat poissaolollaan. Ennakoissa taas kerrotaan lähinnä se, minkä jokainen jo tietää, hieman ennen loppua omia fiiliksiä, ja loppuun sitten "kannattaako odottaa"-rakenne.
Loppu sisältö onkin juuri sitä mikä saa punan poskille tuohtumisesta, eli pelkää täytettä (1000 sanaa, pelit kuvina ym.) juurikin tuon toimittajien blogien pitämisen ohella. Ja kertokaa joku sille Puhalle, mitä siihen pääkirjoitukseen pitäisi oikeasti laittaa. Pääkirjoitus kertoo lehden kannan relevanttiin asiaan, eikä selosta päätoimittajan mökkireissuista!

Kyseisen median toimittajat ovat varmastikin pelialan konkareita ja kaikki rispektit näille, mutta ei sitä ammattitaitoa oikeasti löydy oikeuttamaan lehden normaaliakin korkeampaa hintaa. Kyllä minä tuota ylimääräistä sisältöäkin voin lukea, mutta näihin pitäisi sitten Puhan ja kumppaneiden perustaa ihan oma blogi, jossa voivat mehutella sitä, miten kävivät juomassa Peter Molyneuxin pöydän alle ja silleen.

Ah, ja tosiaan. Pelaajan arvostelut ovat niin täynnä spoikkia (Dragon Age, mitä helvettiä?), ettei noita oikesti kehtaa edes vilkaista.

 

[Cobretti]

Vastaus: Pelilehdet

Itse ainakin haen sitä, että pelijournalismin tasoa saataisiin enemmän samalle viivalle muunkin journalismin kanssa. Tarkoitan siis, että tehdään hyviä ja mielenkiintoisia juttua, joissa noudatetaan tiettyjä journalismin ja ihan äidinkielen pelisääntöjä.

Tehdään siis oikeita juttuja, eikä mitään PR-toimiston masinoivia hype-kirjoituksia. Haastatellaan ihmisiä, otetaan selvää asioista ja tehdään taustatyötä. Ja pelataan tietenkin niitä pelejä mistä kirjoitetaan.

Luonnollisesti viihdemaailmasta (pelit, leffat, musa, yms) kirjoittaminen on asteen erilaista kuin esim. jostain taloudesta tai politiikasta kirjoittaminen (se nyt lienee selvää), mutta kyllä rimaa voidaan nostaa sielläkin. Se vaatii vain kovaa duunia ja sellaista asennetta, ettei kellekään tarvitse kumarrella. Toimittaja tekee jutun - ei PR-toimisto tai pelifirmat. Suhteet ja se kuuluisa "verkostoituminen" ovat luonnollisesti elintärkeitä asioita, mutta usein tuollainen suhdetoiminta tehdään sitten ikäänkuin itse jutunteon/haastatteluhetken/tms ulkopuolella. Eli todellakaan ketään ei kiinnosta miten hienossa ravintolassa bisseä on litkitty pr-tapahtuman jälkeen.

Ymmärrän kuitenkin täysin, miten hankalaa niitä haastatteluja on alan ihmisiltä ylipäänsä saada (jotka myös yleensä asuvat Jenkeissä, Japanissa tai ylipäänsä ulkomailla) ja varsinkin sellaisia, joissa oikeasti on aikaa mennä asioiden ytimeen ja käydä läpi eri kulmia. Ne varataan yleensä Edge, GamesTM, Games Informer, yms lehdille. Ja tietyille nettisaiteille. Hankala siinä on suomalaisen lehden tunkea väliin, vaikka mm. Puha onkin tehnyt pitkän päivätyön sen suhteen, että Pelaajalla on varmasti alan parhaat kontaktit. Siitä on syytä nostaa hattua.

Puha on vain kirjoittajana hieman raakile (vuosien kokemuksesta huolimatta), eli välillä pelaaminen on "siistiä" (ym puhekieltä) ja välillä ollaan haastattelemassa heppua joka on "vanha ja hyvä ystävä" (se siis pitää erikseen mainita jutun kärkeen - ihan kuin se toisi lisäarvoa haastikselle). Kauneusvirheitä, mutta ainakin itselle juuri sellaisia asioita jotka voisi karsia pois ja sitä kautta saada parempia juttua (niin, ja parempaa pelijournalismia).

Mitään helppoa tapaa parantaa pelijournalismia tuskin on, mutta ehkä se paranisi jos tietyt kissat vain nostettaisiin pöydälle ja ryhdyttäisiin tekemään pieniä muutoksia pikku hiljaa. Alku olisi ainakin se, että tuota PR/hype-vouhotusta saataisin muutama pykälä himmattua alaspäin.

Niin, ja oikeasti: äidinkieli kuntoon ja tarvittaessa joku siistimään juttuja jos toimittaja ei itse sitä osaa/halua/ehdi tehdä (tätähän tehdään kaikissa lehdissä ja se on normi toimintaa - juttuja lyhennetään ja jäsennetään). Se, että kirjoitetaan tietylle "kohderyhmälle" ei tarkoita sitä, että kirjoitetaan mitä sattuu ja miten sattuu. Se ei ole "siistiä".

IKyllä minä tuota ylimääräistä sisältöäkin voin lukea, mutta näihin pitäisi sitten Puhan ja kumppaneiden perustaa ihan oma blogi, jossa voivat mehutella sitä, miten kävivät juomassa Peter Molyneuxin pöydän alle ja silleen.

Täysin samaa mieltä. Blogit ja muut ovat juurikin se oikea paikka näille "oltiin Vegasissa ja juotiin drinksuja" -jutuille. Niissä ne voivat välillä toimiakin ja tuoda lisäarvoa esim. jollekin lehtijutulle (netissä ollaan "kulissien takana" tms).

Mutta itse olisin kyllä aika varovainen miten paljon tuollaisia härö-juttuja kirjoittaisin oman nimeni alle. Meinaan sellainenkin on kun toimittajan uskottavuus...

 

[stammy]

Vastaus: Pelilehdet

Tehdään siis oikeita juttuja, eikä mitään PR-toimiston masinoivia hype-kirjoituksia. Haastatellaan ihmisiä, otetaan selvää asioista ja tehdään taustatyötä.

Pakko taas puolustaa Pelaajaa. Viime lehdessäkin oli massiiviset useamman sivun erikoisjutut haastatteluineen aiheilla "historia peleissä" ja pelialan koulutus Suomessa. Lisäksi mm. Aaron Greenbergin haastattelu ja useamman sivun messuraportti GDC:stä. Suuressa roolissa on tämä, mielestäni, laadukas pelijournalismi ja kaikki lehden ennakot ym. olivat taas hyvin asiapitoisesti tehtyjä. Arvosteluissa ei mikään nimike tainnut saada yli kasia, jos nyt se halutaan tähän keskusteluun sotkea.

 

[Cobretti]

Vastaus: Pelilehdet

Pakko taas puolustaa Pelaajaa.

Vaikka mr. Puha tulikin mainittua, niin puhuin enemmänkin yleisesti pelimedioista.

Pelaaja tosiaan käy paikan päällä ja vääntää juttuja kiitettävään tahtiin. Plussat siitä. Mutta itse niitä tekstejä voi vieläkin saada parempaan kuosiin.

Ihan oma lukunsa ovat arvosteluasteikot. Tästä sentään plussa Konsolifinille, tähdet ovat jees.... ainakin jos niitä käytetään hyvin.

Itse olen tuon "1-5 tähteä" -asteikon kannalla. Silloin joku 3 tähteä olisi oikeasti "ihan ok, mutta ei mikään ihmeellinen", eikä "ihan paska" kuten 7/10 on nykyään. Outoa sinänsä, mutta minkäs teet..

 

[Rottamopo]

Vastaus: Pelilehdet

Itse noissa arvosteluissa revin kaiken viihteen tiedosta jota pelistä kerrotaan. Monista yrityksistä huolimatta en pysty nauttimaan arvosteluteksteistä kerronnallisten hienouksien osalta. Muutama arvostelu on ollut poikkeus. Cobretti tuossa huudahteli kirjoittamisen kehittämisen perään pelijournalismin osalta ja olen kyllä samaa mieltä tuon kehittämisen tarpeen suhteen. Semmoista parempaa kirjoittamista vain on vaikea opiskella.

En tiedä voiko näitä suoraan verrata, mutta esim. autolehtien kirjoitukset ovat huomattavasti ajatellumpia ja siistitympiä. No, autolla ajamista varten tarvitsee ikää, ajokortin ja muutaman kymppitonnin rahaa. Pelaamista varten vain isän ja/tai äidin. Lisäksi autoarvosteluissa usein vielä kerrotaan miltä ohjaus tuntuu, miten vaihteet vaihtuu, mikä on tuntuma tiehen, miten matka taittuu jne. Ja osataan tehdä se vielä omaa henkilökohtaista näkemystä arvioiden, ilman vertauksia muihin autoihin. Jostain kumman syystä saman arvostuksen saaneet automallit tosiaan tuntuvat yhtä hyviltä, toisin kuin kaksi saman arvosanan saanutta peliä. Mutta tosiaan, ei ehkä paras vertailukohde.

 

[Hinin]

Vastaus: Pelilehdet

Arcanelle sen verran, että mikään pelijulkaisu ei kovin isoja määriä viitsi työntää ulos arvosteluja huonoista peleistä, eikös sen nyt pitäisi olla aika selvääkin? Selkeästi ihmiset ostaa lehtiä niistä peleistä, joiden arvostelut selkeästi kiinnostaa tai ovat pelaamisen arvoisia. Ja tietenkin se on vielä, että pelialan ammattimaistuminen on tehnyt sen, että ns. "keskinkertaisia" ja hyviä (80-90+) pelejä tulee paljon markkinoille. Pyörää on mahdoton keksiä kovin monesti uudestaan, vaikka tokihan tässä nyt sitä yritetään kaikenmaailman taikasauvojen ja muun kakan johdolla tehdä.

 

[pZiuz]

Vastaus: Pelilehdet

Täällä on hyvää bamlausta aiheesta.

Lehdeltä kaipaan laadukkaita kolumneja, ennakkomehusteluja (kyllä, osaan suhtautua niihin tarvittaessa myös kriittisesti), haastatteluja ja erikoisartikkeleja.

Olet ongelman ytimessä, mutta et tunnu näkevän sitä ongelmana.
Ennakkomehuselut eivät ole objektiivisesti kirjoitettuja, mikäli niihin pitää jatkuvasti suhtautua varauksella. Itse en ainakaan jaksa tuollaista lukijan silmään pissimistä, saati että maksaisin siitä. Kun katson Kympin uutisia, en halua joutua miettimään, että onko toimittaja nyt lyönyt vähän omia löylyjä kiukaalle, kun kertoo viimeaikaisista kotimaan tapahtumista. Toki uutiseen kuin uutiseen voi ja kannattaa suhtautua tietyllä kriittisyydellä. Pelijournalismilla on vain paha ampua niin pahasti yli, että kuukin on vaarassa.

Pelaajassa oli oikein hyvä kolumni tuota pelitutkijan artikkelia ja yleisesti ks. aihetta koskien. Siinä myönnettiin alan ongelmat, mutta suunnattiin katsetta myös parempaan tulevaisuuteen. Osuvaa kritiikkiä oli myös tuota artikkelia koskien.

Niin... Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa!
Tuskin Pelaajankaan häärääjät ovat niin tyhmiä, että vetäisivät maton jalkojen alta. Ja sanoisivat, että joo aika pahasti pelifirmojen liekassa mennään, kun muuten loppuu matsku. Aika osuva tutkimus kuitenkin, jos on laittanut pelitoimittajatkin kuitenkin nöyristelemään ja myöntämään ongelmia. Sitten on tietenkin hyvä myös sanoa, ettei se tilanne nyt kuitenkaan ihan niin paha ole, ja äkkiä loppuun vielä liirum laarumia "paremmasta tulevaisuudesta". Nyt Stammy, pitäisi tähän suhtautua kriittisesti!


Tuosta pisteytyksestähän voidaan väntää ja kääntää vaikka kuinka. Makuasioita sano sittiäinen kun paskaa pyöritti...
Pisteytys ei omasta mielestäni ole kuitenkaan ollut kohdallaan vähään aikaan. Tuntuu, että pelit saavat "liian" korkeita arvosanoja, riippumatta arvosteluasteikosta. Ja kuten Arcane tuolla jo totesikin, nin ne itse arvostelut ovat välillä täysin käsittämättömiä tuotoksia. Toki, todella hyvinkin kirjoitettuja arvosteluja löytyy.

Arcanelle sen verran, että mikään pelijulkaisu ei kovin isoja määriä viitsi työntää ulos arvosteluja huonoista peleistä, eikös sen nyt pitäisi olla aika selvääkin? Selkeästi ihmiset ostaa lehtiä niistä peleistä, joiden arvostelut selkeästi kiinnostaa tai ovat pelaamisen arvoisia. Ja tietenkin se on vielä, että pelialan ammattimaistuminen on tehnyt sen, että ns. "keskinkertaisia" ja hyviä (80-90+) pelejä tulee paljon markkinoille. Pyörää on mahdoton keksiä kovin monesti uudestaan, vaikka tokihan tässä nyt sitä yritetään kaikenmaailman taikasauvojen ja muun kakan johdolla tehdä.

Mikäli niitä hyviä pelejä on niin paljon, niin pitäisikö rimaa nostaa? Noista 80-90 pojon peleistäkin monet ovat usein melkoisia pannukakkuja... No okei, ei ehkä 90:ssä, mutta 80:ssä niitä vielä näkee.
Tässä toisaalta pelimedia kaatuu omaan mahdottumuuteensa. Ensin hypetetään jotakin ennakkoon ja sitten ei aina uskalletakaan antaa valmiille tekeleelle huonoja arvosanoja (tai vitsa viuhuu vrt. Kane ja Lynch...). Kyllä huonojakin arvosanoja tarvitaan ja niitä pitää saattaa lukijoiden/pelaajien tietoon. Varsinkin jos joku ennakkohehkutettu peli osoittautuukin täysin torsoksi (mikä on taas kummallista, ettei ammattiarvostelijat kykene näkemään pelin ankeutta jo ennakkoversiossa ).

 

[Arcane]

Vastaus: Pelilehdet

- - mikään pelijulkaisu ei kovin isoja määriä viitsi työntää ulos arvosteluja huonoista peleistä, eikös sen nyt pitäisi olla aika selvääkin? Selkeästi ihmiset ostaa lehtiä niistä peleistä, joiden arvostelut selkeästi kiinnostaa tai ovat pelaamisen arvoisia.

Tämänhän takia huonoja leffoja tai musiikkilevyjäkään ei arvostella.... wait, what. Enkö minä nimenomaan lue arvosteluja tietääkseni, onko peli hyvä vai huono? Peliä ei ole arvosteltu, sen on siis pakko olla huono? Kuten mielestäni ilmoitin, kaikki maailman arvostelijat eivät voi olla samaa mieltä peleistä. Missä näkyy yksilöity mielipide, joka on arvostelujen PÄÄPOINTTI?

Ja tietenkin se on vielä, että pelialan ammattimaistuminen on tehnyt sen, että ns. "keskinkertaisia" ja hyviä (80-90+) pelejä tulee paljon markkinoille. Pyörää on mahdoton keksiä kovin monesti uudestaan, vaikka tokihan tässä nyt sitä yritetään kaikenmaailman taikasauvojen ja muun kakan johdolla tehdä.

Et tainnut lukea ajatuksiani normaalijakaumasta, vertaamista ala-asteen ja lukion välillä sekä vertailuja elokuva-arvosteluihin.

Elokuva-alakin on ammattimaistunut jo vuosikymmeniä sitten, ja silti sieltä pusketaan isolla rahalla luotuja elokuvia tyyliin Meet The Spartans. En voi väittää, etteikö tästä joku voisi pitää.... peliarvostelujen maailmassa elokuva olisi saanut varmaankin 85/100 ja "ihan hyvä leffa" -lätkäisyn. Arvosteluasteikkoa on ihan selkeästi syytä tiukentaa.

// Pahoittelen hieman hyökkäävää kirjoitusasennettani. Semmoisia nää nettikeskustelut ovat.

 

[stammy]

Vastaus: Pelilehdet

Enkö minä nimenomaan lue arvosteluja tietääkseni, onko peli hyvä vai huono?

Kyllä, mutta pelilehdet harrastavat ennakkokarsintaa, jolloin arvioon otetaan vain ennakkoon arvioituna parhaimmat ja kiinnostavimmat tekeleet. Jos on paljon pelejä samassa kuussa, niin ne säälittävimmät lisenssipierut jätetään arvioimatta, koska eivät ne kiinnosta yleisöä. Tämä on käsittääkseni ihan aika- ja resurssikysymys. Näiden "parhaimpien", arvosteltaviksi tulevien pelien joukkoonkin mahtuu toki niitä heikompia, joten kyllä arvosteluilla funktio on.

Nyt Stammy, pitäisi tähän suhtautua kriittisesti!

Toki. Suhtaudun myös kriittisesti tähän Hesarin hyvin kärjistettyyn artikkeliin. Voisi jopa sanoa, että suurempi luotto mulla on Pelaajan jamppoihin kuin tähän pelitutkijaan, joka laukoo suuria totuuksia hyvin vähin perustein.

Enivei, mulle on oikeastaan ihan sama paljonko nyt tätä väitettyä korruptiota ja selkään taputtelua kulisseissa tapahtuu, kunhan se ei näy mulle. Niin kauan kuin lehti on asialuettavaa (omasta mielestäni), niin ihan sama paljonko viina virtaa. Kertaakaan en ole huonoa peliä ostanut siten, että jälkeenpäin olisi jäänyt mieli, että pelimedia minua kusetti. Trailereista tms. on voinut väärän kuvan saada, mutten vielä kertaakaan arvosteluista tai previkoista, siten että olisin yhdistänyt asian esim. maksettuun arvioon. Taidan olla hyvin onnekas tai sitten vain osaan valita ne oikeat pelit.

 

[Hinin]

Vastaus: Pelilehdet

// Pahoittelen hieman hyökkäävää kirjoitusasennettani. Semmoisia nää nettikeskustelut ovat.

Ei mitään, hyökkäävyys on hyvyyttä.

Mutta asiaan. Peliarvostelut ja pelimaailma on todellakin vielä lastenkengissä, kuitenkaan niin pitkää historiaa ei ole takana kuin esimerkiksi elokuva- tai musiikkiteollisuudella. Voisi tietenkin kuvitella, että viisas ihmiskuntamme ottaisi malleja käyttöön jo hyväksi havaituista jutuista ja ryminällä, mutta ei. Aina tarvitaan niitä suunnannäyttäjiä ja kokeilijoita VAIKKA voitaisiin soveltaa. Ja sekin mietityttää kovasti, että onko laadukas peli (kaikinpuolin hyvin tehty etc.) huono, vain koska lajityypin edustajia olisi paljon? Eli onko mielestäsi kohtuutonta alentaa pisteitä vain siksi, että jokin asia on jo tehty ja sitä mukaillaan KOSKA se on koettu hyväksi?

Toki rajansa kaikella ja niin edespäin, sen myönnän. Ja yhdyn myös ajatukseesi siitä, että arvostelukäytäntöjä pitäisi tiukentaa. Ennen kaikkeahan se palvelee (suur)kuluttajaa. Ja tosiaan, luulen että suomen peliarvostelijat on muutenkin ylityöllistettyjä (kaikkeen ei riittäne aika), paskat pelit voinee tarkistaa netistä metan tai jonkun muun "luotettavan" keskiarvohärvellyksen kautta.

Voisihan sitä tietenkin ottaa työkseen itse sen, että arvostelisi vain paskoja pelejä?

 

[Arcane]

Vastaus: Pelilehdet

Itsekin tuossa hetken mietin, että siinähän oiva liikeidea.

Toisaalta taas - eikö niitä lisenssipelejäkin aika moni osta? Tietysti on taas nähtävissä, että erityisesti pelilehdillä on ne tiukat kohderyhmät, joita kiinnostavat pelit käydään läpi. Tämän takia ihmettelenkin, että aikataulupaineettomilla nettisivustoilla ei juuri arvosteluja marginaalipeleistä näy... tai edes niitä toisenlaisia näkökantoja. Ehkä nettisivuilla on sama ongelma kuin kopion kopiota tekevillä pelifirmoillakin - mennään linjalla, joka varmasti tuo kävijöitä ( tai ostajia ) ja mikään ei voi mennä pieleen. Ikävästi näkyy nykyään kaikessa massamediassa, jota siis pelitkin ovat etenkin tämän vuosituhannen alusta olleet.

Helpoin olisi varmaan itse siirtyä sanoista tekoihin. Myönnän kuitenkin ainakin itse suoraan, että ei minulta löydy taitoa kirjoittaa saatika sitten tehdä mielenkiintoisia videoarvosteluja. Intoa voisikin riittää, mutta ei se ihan riitä... etenkin videoarvosteluissa kun pitäisi löytyä taito käsikirjoittaa, leikata, eikä siitä karismaattisuudestakaan varmasti haittaa olisi.

No, ainahan sitä saa jupista mielipidepalstoilla toivetta paremmasta. Kun nyt meno on jo tälläistä itkemistä kohdallani, niin eläkeikäisenä olen varmaan se keppiä heiluttava, jupiseva, kurttuinen partasuti.

 

[Hex]

Vastaus: Pelilehdet

Mitkä ne huomiotta jäävät, mutta huomiota ansaitsevat pelit ovat konsoleilla?

 

[Arcane]

Vastaus: Pelilehdet

Ilmeisesti tässä haettiin takaa sellaisia nimikkeitä kuten "How to train your dragon", "Prison Break: The Conspiracy", "Things on wheels", "KrissX" ja muita vastaavia tapauksia, joiden olemassa olosta en ollut edes kuullut ennen kuin Metacriticin viime aikaisien pelien listaa seuranneena.

Näemmä jotenkin sekoilin viime viestissä, ja jäi kokonaan tärkeä asia sanomatta:

Näistä peleistähän kuitenkin varmaan suurin osa saisi jopa "Hylätty" -arvosanan, jolloin jää vielä yhden ja kahden tähden arvostelut, joita ei ole pahemmin näkynyt. Pelit nyt vaan saavat auttamatta jatkuvasti ihan liian korkeita ja mielisteleviä arvosanoja. Kaikkihan on henkilökohtaista preferaatiota, mutta juuri tämän vuoksi on ongelma, ettei etenkään suomalaisilla sivustoilla tule vastaan mitään erilaisia näkökulmia peleihin.

Vaikka lukijoita voikin syyttää fanipoikuudesta, olisin ite antanut Dante's Infernolle 2/5 tähteä, ja jatkuvasti arvostelukommenteissa saa myös lukea arvostelun vastaisia mielipiteitä sekä "peli sai liian hyvän arvosanan". Joskus harvoin jopa *gasp* "miksi peli sai noin huonon arvosanan?"

Miksi näitä näkökulmia ei koskaan näy arvosteluissa? Eihän se toki niinkään toimi, että yksi saitti alkaa vetää "omaa linjaa" ja ottaa varmasti arvostelijat, jotka ovat massaan verrattuna eri mieltä. Ei siis ääripäästä toiseen, mutta ymmärtänette pointtini.

Kuten myös alkuperäisessä viestissäni totesin, menen sikäli ohi aiheen, että pelkkien pelilehtien lisäksi käsittelen tässä nyt myös suomalaisia peliarvostelusaitteja, joita on aika tavalla enemmän kuin lehtiä. Samanlaiset arvosteluthan niissä kuitenkin pyörii, vaikka osa (kuten esim. *köh*, KonsoliFIN) eivät tee nettisivua rahasta, eivätkä ilmeisesti myöskään deadlinet niskaan puskuen. Jännä efekti.

 

[FelisLeo]

Vastaus: Pelilehdet

Ensin hypetetään jotakin ennakkoon ja sitten ei aina uskalletakaan antaa valmiille tekeleelle huonoja arvosanoja (tai vitsa viuhuu vrt. Kane ja Lynch...).

Tästä paras viime aikojen esimerkki on Final Fantasy XIII. Tuntuu siltä, ettei kukaan uskaltanut antaa sille huonoa arvosanaa, koska se on Final Fantasy. Sama pätee myös Modern Warfare 2:hteen ja GTAIV:ään.

 

[pZiuz]

Vastaus: Pelilehdet

Toki. Suhtaudun myös kriittisesti tähän Hesarin hyvin kärjistettyyn artikkeliin. Voisi jopa sanoa, että suurempi luotto mulla on Pelaajan jamppoihin kuin tähän pelitutkijaan, joka laukoo suuria totuuksia hyvin vähin perustein.

Jokainen suhtautuu miten hyväkseen näkee. Itseäni kyllä kiinnostaisi tietää, että minkä takia juuri Pelaajan heput nauttivat luottamustasi? Ja vice versa, miksei tuo tutkija olisi luotettava? Sihvosella on kuitenkin paljon julkaisuja ja hän toimii Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksessa tutkijana (mediatutkimuksessa).

Enivei, mulle on oikeastaan ihan sama paljonko nyt tätä väitettyä korruptiota ja selkään taputtelua kulisseissa tapahtuu, kunhan se ei näy mulle. Niin kauan kuin lehti on asialuettavaa (omasta mielestäni), niin ihan sama paljonko viina virtaa. Kertaakaan en ole huonoa peliä ostanut siten, että jälkeenpäin olisi jäänyt mieli, että pelimedia minua kusetti. Trailereista tms. on voinut väärän kuvan saada, mutten vielä kertaakaan arvosteluista tai previkoista, siten että olisin yhdistänyt asian esim. maksettuun arvioon. Taidan olla hyvin onnekas tai sitten vain osaan valita ne oikeat pelit.

Eikö tuo nyt ole hieman itsensä pettämistä? Tai siis, saan vaikutelman silmien ummistamisesta.
Ja millä tavalla maksetut arvostelut liittyvät valitsemiisi peleihin. Ei se, että vaikka ne "maksetut arvostelut" olisivat mielestäsi hyviä, tee niitä yhtään vähemmän maksetuiksi...

Tästä paras viime aikojen esimerkki on Final Fantasy XIII. Tuntuu siltä, ettei kukaan uskaltanut antaa sille huonoa arvosanaa, koska se on Final Fantasy. Sama pätee myös Modern Warfare 2:hteen ja GTAIV:ään.

Prasie you, amen Brotha!!!

MW2 (eka MW patch 1,5. Moninpeliin lisää mausteita ja ominaisuuksia)
GTAIV (Tehokonsolikuorrutettu San Andreas)
Molemmat ok-pelejä, mutta ovatko arvosanojensa arvoisia? Eivät todellekaan.

FFXIII:sta paha sanoa mitään kun en ole itse pelannut. Ajattelin, että tämä olisi vihdoista viimein se FF josta itse jaksaisi taas kiinnostua, kavereiden ja muiden pelaajien kokemusten perusteella, ei kiitos. Jääköhän FFIX meikäläisellä viimeiseksi...?

 

[stammy]

Vastaus: Pelilehdet

Itseäni kyllä kiinnostaisi tietää, että minkä takia juuri Pelaajan heput nauttivat luottamustasi? Ja vice versa, miksei tuo tutkija olisi luotettava? Sihvosella on kuitenkin paljon julkaisuja ja hän toimii Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksessa tutkijana (mediatutkimuksessa).

Niinkin naiivi, mutta samalla luonnollinen syy, että "tunnen" Pelaajan jätkät. Tarkoittaen sitä, että olen kuunnellut heidän podcastiaan, lukenut heidän foorumiviestejään, katsonut PelaajaHD-häröilyä, nauttinut Finngamerin keräilyvideoista Juutubessa, lukenut heidän lehteään jne. Tästä kokonaisuudesta olen muodostanut sen käsityksen, että siellä on hyviä tyyppejä töissä. Sihvosesta taasen mulla ei ole mitään ennakkotuntemusta, joten eipä tuo luottamusta herätä. Lisäksi kommenttinsa olivat liian kärkeviä, eivätkä mielestäni vastaa missään nimessä koko totuutta, jos edes osaa siitä. "Suomessa ei ole ikinä ollut pelijournalismia" tyyppinen loksauttelu on jo liikaa.

Eikö tuo nyt ole hieman itsensä pettämistä? Tai siis, saan vaikutelman silmien ummistamisesta.
Ja millä tavalla maksetut arvostelut liittyvät valitsemiisi peleihin. Ei se, että vaikka ne "maksetut arvostelut" olisivat mielestäsi hyviä, tee niitä yhtään vähemmän maksetuiksi...

Kyse vaan on lähinnä siitä, että tässä on taas vahva salaliittoteoria-ilmiö. Eli asiaa on hyvin vaikea todistaa suuntaan tai toiseen ja kyse on lopulta vaan mutusta. Monesti se homma menee esim. niin, että jos se oma inhokkipeli saikin jostain lehdestä kympin, niin välitön mielipide on se, että arvostelu oli maksettu. Toisaalta taas jos oma suosikkipeli saa kympin, niin tämähän arvio oli täysin pelin meriiteillä ansaittu. Näin siis, kun netissä seuraa ihmisten mielipiteitä tästä asiasta, josta nytkin keskustellaan.

Minä en vain yksinkertaisesti jaksa olla niin pirun huolissaan tällaisesta asiasta, joka ei vaikuta minuun mitenkään. Kuten sanottua; yhtäkään kertaa ei ole pelimedia onnistunut minua kusettamaan siten, että jälkeenpäin olisi jäänyt fiilis, että kyse oli nimenomaan rahasta. Jos peli saa kympin ja omastakin mielestäni se on hyvä, niin en todellakaan ala miettimään, että paljonkohan taas on rahaa liikkunut tämän arvion takana. Miksi pitäisi?

Ehkä siinä on erona se, että minä en edes kaipaa sellaista pelialan Tapani Maskulaa, joka lyttäisi kaikki hittipelitkin keskinkertaisiksi paskoiksi? Itse tykkään elää hypessä ja mulle kelpaa, että lehdet tekevät sitä myös. Samalla tavalla se hype mulle rakentuu "hulppeista puitteista", kuten vaikkapa Bright Falls -sarjasta ja hienoista trailereista. Minä en kaipaa mitään kyynistä superkriitikkoa kertomaan mulle, että 5 vuotta odottamani peli onkin oikeasti pelkkää kuraa, koska se oli törkeän laadukkaasti tehty, hiottu, hauska pelata jne., mutta silti löysin sieltä tämän x-listan virheitä, kun etsimällä etsin.

--

Enemmän pelaamista ja siitä nauttimista, vähemmän huolta siitä kuinka suuret pahat markkinakoneistot meitä taas koijaa.


EDIT. Nämäkin esitetyt esimerkkipelit ovat ihan mielipideasioita. FF:a en ole kokeillut, Modern Warfare ei ole suosikkini, mutta voinen ymmärtää sen saamat pisteet ja suuri yleisö tuntuu ymmärtävän myös. Vai onko kyse juuri siitä, että koska MW2 on niin massojen peli ja siitä on selvästi löydettävissä virheitä, se pitäisi lytätä arvosteluissa, kuten suurille Hollywood-rainoille tehdään? GTAIV oli mulle aivan yhtä kova peli kuin sarjan aiemmatkin osat (tällä kertaa hieman eri syistä) ja mielestäni se ansaitsee saamansa pisteet.

 

[shout]

Vastaus: Pelilehdet

Ainut ja oikea suomalainen pelialan julkaisu on tietenkin pelit lehti. Omat pelihankintani teen usein lehden arvostelujen perusteella. Usein arvostelut eroavat yleisestä mielipiteestä ja en ole kertaakaan huomannut pettyneeni arvostelujen perusteella hankittuun peliin.

Osasyy tähän voi tietysti olla se, että on tullut luottettua jo niin monia vuosia pelit-lehteä. Pelit-lehti on ajattelevan ihmisen lehti.

 

[Joohanh]

Vastaus: Pelilehdet

Vähän lyhytnäköinen asenne stammylla. Ymmärrän kyllä pointtisi, ettei isojen kihojen kädenvääntö haittaa itse viihtyessä, mutta mielestäni peliyhteisönä on jokaisen harrastajan asia kantaa huolta tulevasta. Jos arvostelu maksetaan, mutta on kuitenkin sen kanssa samaa mieltä, ei se oikeuta missään tapauksessa katsomaan korruptiota sormien läpi. Pelimedia on kaikin puolin erittäin lastenkengissä, mutta ensimmäiseksi pitää kitkeä lahjonta ja uhkailu. En sitten teistä tiedä, mutta itse voin ainakin nauttia näin paremmin.

Hypeä en ole missään tapauksessa kieltämässä, kun itsekin tätä harrastan. Myös monet ammattitoimittajat heittäytyvät vähän väliä hypen messiin, eikä siinäkään mitään vikaa ole (JOKin ME2-jutut). Mutta on ihan eri asia PR-matskulla ja omilla mielipiteillä, ja näiden sekoittaminen on ehdottoman tuomittavaa. Mielipiteiden ostamisen sijaan panostetaankin ihan kunnon markkinointiin, mistä Microsoftin pisteitä roimasti kohottava Bright Falls- sarja ynnä muut ovat loistavia esimerkkejä.

Melko sekavaksi ehkäpä meni, mutta tarkoitan: Piittaamattomuus pelialan korruptiosta on Väärä Mielipide.

 

[stammy]

Vastaus: Pelilehdet

Piittaamattomuus pelialan korruptiosta on Väärä Mielipide.

Mutta kun tämä suuri huoli korruptiosta on suurimmaksi osaksi sitä "peli josta en tykännyt sai hyvät pisteet, joten pelimedia on korruptoitunutta", jolle en anna oikein mitään arvoa. Nämä kestitystarinat ovat sitten asia erikseen ja jokaista arvostelua/previkkaa kannattaa lukea vähän sillä silmällä, että kirjoittajan kuva pelistä saattaa olla vääristynyt. Toisaalta on mielestäni ylioptimistista odottaa, että arviot/previkat kirjoitettaisiin jossain kuplassa vailla täysin muun maailman vaikutusta. Hype ja markkinamiesten yritykset vaikuttavat aina, niin toimittajiin kuin kuluttajiin, enemmän tai vähemmän. Samaa se on muillakin viihteen aloilla ja ylipäätään siellä missä raha liikkuu. Toki leffapuolelta löytyy näitä todellisia kriitikoita, jotka kirjoittavat sieltä omasta kellaristaan lyttäysarvioita juuri niistä elokuvista, joista suurin osa kansasta pitää. Tämä palvelee tiettyä yleisöä ja varmasti pelipuolellekin tarvittaisiin omat kriitikot tätä yleisöä palvelemaan. Printtimedian puolella tällaista tuskin tullaan näkemään, sillä lehdet ovat muutenkin ahdingossa.

Nämä suurelta maailmalta tulevat varmat korruptio-tapaukset on totta kai tuomittava. Koko alaa tai ammattikuntaa en lähde kuitenkaan dumaamaan, enkä vaivaa mieltäni turhalla kyynisyydellä, kuten olen sanonut.

EDIT. Haluaisin vähän konkretiaa tämän keskustelun taustalle.

Mitä tarkoittaa pelimedian korruptio? Tarkoittaako se juuri sitä, että pelijournalismia ei ole koskaan ollut (on vain mainoksia)? Koskeeko tämä kaikkia medioita vai pelkästään lehtiä, suomalaisia, ulkomaalaisia, kaikkia, muutamia? Entäs sitten nämä erikoisartikkelit, haastattelut, kolumnit? Ne eivät ole journalismia? Ovat? Eli kritiikki on siis arvosteluja ja previkoita kohtaan? Previkoilta haluttaisiin siis enemmän negatiivisia mielipiteitä? Entäs kun ne ovat keskeneräisiä tuotteita ja rajatusta demosta? Kuinka pitkälle pitäisi dumaamisessa mennä, vaikka peli saattaa muuttua radikaalisti viimeisten kuukausien aikana? Arvosteluilta halutaan suurempaa vaihtelua? Hittipeleille huonompia arvosanoja? Täytyisi taas määritellä, mikä on "huono" peli. Onko se hyvä, muttei omaperäinen peli? Pitäisikö kaikkien pelien olla omaperäisiä, jotta ne voisivat saada hyvät pisteet? Miten mitataan hyvää jatko-osaa, joka ei kuitenkaan eroa paljoa edellisestä? Pitäisikö kaikkien "Hollywood-pelien" saada huono arvosana ja hyvä peli mitattaisiin sen taiteellisuuden mukaan? Mille yleisölle nämä arvostelut on kohdistettu? Pitäisikö pelitoimittajien sijaan palkata enemmän pelikriitikoita? Keskitys pitäisi saada loppumaan? Eli pr-miesten pitäisi vain kutsua toimittajat pelaamaan ja antaa näiden itse ostaa omat juomansa? Kun näitä tilaisuuksia lähdetään karsimaan niin mihin asti mennään? Pelejä pelataan putkitelkkareilla ja ilman kuulokkeita? Hiki haisee ja pieni huone?

Jotenkin tuntuu, että täällä puhutaan nyt ristiin ja monesta eri asiasta. On puhuttu korruptiosta (oletettavasti kestitseminen ja suora maksaminen) ja on puhuttu arvosanapolitiikasta (mille peleille pitäisi antaa mitäkin pisteitä ja millä perustein). Eivät nämä ole sama asia, ellei sitten oikeasti ajattele, että jokainen kymppi on täysin ja puhtaasti maksettu.