Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Pelilehdet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rioichi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vastaus: Pelilehdet

Niinkin naiivi, mutta samalla luonnollinen syy, että "tunnen" Pelaajan jätkät. Tarkoittaen sitä, että olen kuunnellut heidän podcastiaan, lukenut heidän foorumiviestejään, katsonut PelaajaHD-häröilyä, nauttinut Finngamerin keräilyvideoista Juutubessa, lukenut heidän lehteään jne. Tästä kokonaisuudesta olen muodostanut sen käsityksen, että siellä on hyviä tyyppejä töissä. Sihvosesta taasen mulla ei ole mitään ennakkotuntemusta, joten eipä tuo luottamusta herätä. Lisäksi kommenttinsa olivat liian kärkeviä, eivätkä mielestäni vastaa missään nimessä koko totuutta, jos edes osaa siitä. "Suomessa ei ole ikinä ollut pelijournalismia" tyyppinen loksauttelu on jo liikaa.
Vähän ajattelinkin asian olevan näin. Eli juuri se pelijournalistien oman egon ja persoonan esiintuominen, mitä aikaisemmin täälläkin arvosteltiin, on ainakin tässä suhteessa tuottanut satoa... ;)
Ei vaan. Jokainen saa arvostaa ketä haluaa. Suosittelen silti tutkimaan asiaa myös toiselta kantilta.

Kyse vaan on lähinnä siitä, että tässä on taas vahva salaliittoteoria-ilmiö. Eli asiaa on hyvin vaikea todistaa suuntaan tai toiseen ja kyse on lopulta vaan mutusta. Monesti se homma menee esim. niin, että jos se oma inhokkipeli saikin jostain lehdestä kympin, niin välitön mielipide on se, että arvostelu oli maksettu. Toisaalta taas jos oma suosikkipeli saa kympin, niin tämähän arvio oli täysin pelin meriiteillä ansaittu. Näin siis, kun netissä seuraa ihmisten mielipiteitä tästä asiasta, josta nytkin keskustellaan.
Nyt mennään aiheen vierestä. Ei tässä ole kyse pelkästään siitä, että jonkun tietyn pelin pitäisi saada joku tietty numero. Ei, vaan siitä kuinka paljon se instanssi, jota pitäisi objektiivisesti arvioida, pääsee vaikuttamaan arviointia suorittavaan tahoon! Nuo arvonumerot ovat vain seuraamusta edellä mainitusta.
Fanijauhanta on sitten asia erikseen...
Ja tässä asiassa ei ole mitään salaliittoteoriaa, koska itse pelitoimittajatkin ovat asiasta avautuneet ja sen myöntäneet.

Minä en vain yksinkertaisesti jaksa olla niin pirun huolissaan tällaisesta asiasta, joka ei vaikuta minuun mitenkään.
Miksi pitäisi?

Enemmän pelaamista ja siitä nauttimista, vähemmän huolta siitä kuinka suuret pahat markkinakoneistot meitä taas koijaa.
Siitä vaan sitten silmät kiinni kaikki ja nautitaan ilman huolen häivää peleistä. Mitä väliä sen on mitä se koneisto meille eteen antaa. Kunhan se on hyvää.
Mikä on hyvää ja kuinka se määritellään? Kuka määrittelee? Riittääkö hyvä, vai tekisikö mieli jossain vaiheessa parempaa?

Minä en kaipaa mitään kyynistä superkriitikkoa kertomaan mulle, että 5 vuotta odottamani peli onkin oikeasti pelkkää kuraa, koska se oli törkeän laadukkaasti tehty, hiottu, hauska pelata jne., mutta silti löysin sieltä tämän x-listan virheitä, kun etsimällä etsin.
En minäkään. Minä kaipaan kriitikkoa joka pyrkii objektiivisuuteen ja esittämään arvioimansa asian hyvät ja huonot puolet rehellisesti. Jopa siitä ennakkomaistiaisesta.


Mietin vielä tuota Hesarin juttua. Ja sitä kuinka siinä kerrottiin valtasuhteista pelimediaan mm. ennakoiden ja yksinoikeusjuttujen kautta.
Mitä jos meillä olisi media, joka olisi tuon yläpuolella? Media, joka itse maksaisi pelinsä eikä kumartelisi peliteollisuuden pakanajumalia. Ennakkoja tuskin saisi ainakaan alkuun ja arvostelut olisivat myöhemmässä kuin nykytyylillä., mutta tämä voisi poikia jotakin muuta???
Tämä on nyt vain tällaista pallottelua ja leikittelyä ajatuksella. Joku voi ottaa kopin ja jatkaa...
 
Vastaus: Pelilehdet

Minä ainakin ymmärrän Stammyn pointin. Hän on perehtynyt ilmiöön nimeltä "pelaaja lehti". Hän on kiinnittänyt arvosteluissa huomiota siihen kuka tekee ne. Näin hänellä on kyky suodattaa informaatiosta se mikä on hänelle tärkeää tai mitä hän itse pitää totena. Hän tietää esim. mistä Puha innostuu ja mistä innostuu liikaa, joten suodatus onnistuu liiasta tai liian vähästä hehkutuksesta huolimatta. Ei eipäilystäkään etteikö homma toimisi Stammyn osalta. Ja siis muidenkin osalta jotka toimivat samoin.

Tuossa mielessä toivoisin, että Suomessa olisi pikkasen enemmän todella isoja tekijöitä pelijournalismin parissa. Tällähetkellä tulee mieleen vaan NNirvi. Onhan niitä pari muutakin, mutta esimerkiksi Puhaa en vielä (huom. vielä) laske tähän joukkoon. Pitäisi olla enemmän pitkänlinjan tyyppejä jotka ihmiset muistaisivat peliarvosteluista, eikä siitä mitä he tekivät viimeviikonloppuna tai että ketä suuria ihmisiä he tuntevat. Sen lisäksi, että pelitlehden arvostelut tuntuvat kaikittain päin korkeatasoisemmilta kuin muissa suomalaisissa julkaisuissa, niin pelit lehti on juuri se lehti jonka kirjoittajia olen itse oppinut "suodattamaan".

Ongelma vain on se, että ns. korruptio, äidinkielellinen ammattitaito ja joissakin tapauksissa ihan pelijournalistinen ammattitaito ovat sitä luokkaa, että lukijan on tehtävä työ ymmärtääkseen mikä on totta ja mikä väärää, tai mikä merkitsee oikeasti ja mikä ei. Tarve "suodattaa" on suora epäluottamus. Ja kun tätä ilmenee niin voidaan todeta, että kaikkea ei tehdä oikein. Ainahan lukijalta vaaditaan jotain, mutta missä menee raja jonka jälkeen voidaan puhua siitä ammattitaitoisesta ja luotettavasta julkaisusta?
 
Vastaus: Pelilehdet

Täytyy jo siirtyä päivän muihiin askareisiin, mutta koitan jotain nopeasti suoltaa, koska en viitsi jättää asiaa roikkumaan iltaan asti.

Vähän ajattelinkin asian olevan näin. Eli juuri se pelijournalistien oman egon ja persoonan esiintuominen, mitä aikaisemmin täälläkin arvosteltiin, on ainakin tässä suhteessa tuottanut satoa... ;)
Eivät he ole mitenkään itseään tuoneet esille. Peleistä on useimmiten puhuttu, mutta kyllähän siinäkin jonkinlainen kuva ihmisestä muodostuu, ihan kuin vaikka täällä foorumillakin. Tähän väliin mainos (aiheeseen sopivasti):

YouTube - Käyttäjän finngamer kanava

Ei, vaan siitä kuinka paljon se instanssi, jota pitäisi objektiivisesti arvioida, pääsee vaikuttamaan arviointia suorittavaan tahoon!
Mm, kyllä. Uskonko siihen, että arvioita suoraan maksetaan? Suomessa, ei. Ulkomailla? Joissain tapauksissa, ei silti yleistä. Paljonko muu epäsuorempi lahjonta (kestitseminen) vaikuttaa? Väittäisin, että toimittajakohtaista. Kysymys onkin sitten siitä, kehen toimittajaan luottaa.

En menetä yöuniani.


Siitä vaan sitten silmät kiinni kaikki ja nautitaan ilman huolen häivää peleistä. Mitä väliä sen on mitä se koneisto meille eteen antaa. Kunhan se on hyvää.
Mikä on hyvää ja kuinka se määritellään? Kuka määrittelee? Riittääkö hyvä, vai tekisikö mieli jossain vaiheessa parempaa?
Minä määrittelen itse mikä on hyvää. Tähän asti on tullut vain parempaa, odotan kehityksen jatkuvan ainakin lievässä nousussa. Suuressa mittakaavassa yleisö määrittää mikä on hyvää, mikä on joskus sääli. En usko, että pelimedia pystyy asiaan vaikuttamaan merkittävästi, toki jonkin verran.


En minäkään. Minä kaipaan kriitikkoa joka pyrkii objektiivisuuteen ja esittämään arvioimansa asian hyvät ja huonot puolet rehellisesti. Jopa siitä ennakkomaistiaisesta.
Tilanne ei ole kuitenkaan niin vakava kuin minä se halutaan nähdä. Suurin osa hyväksi arvostelluista peleistä on hyviä, suurin osa huonoksi arvostelluista peleistä on huonoja. Itse luen arvosteluja lähinnä viihteeksi, en tarvitse osto-opasta tms. Varmasti löydät itsellesi sopivan kriitikon, vaikka joku lehdistä olisikin korruptoitunut. Kaikki eivät kuitenkaan ole.


Mitä jos meillä olisi media, joka olisi tuon yläpuolella? Media, joka itse maksaisi pelinsä eikä kumartelisi peliteollisuuden pakanajumalia. Ennakkoja tuskin saisi ainakaan alkuun ja arvostelut olisivat myöhemmässä kuin nykytyylillä., mutta tämä voisi poikia jotakin muuta???
Tämä on nyt vain tällaista pallottelua ja leikittelyä ajatuksella. Joku voi ottaa kopin ja jatkaa...
Maailmasta löytyy kaikkea, jolle on kysyntää. No, lähes.
 
Vastaus: Pelilehdet

Mitä jos meillä olisi media, joka olisi tuon yläpuolella? Media, joka itse maksaisi pelinsä eikä kumartelisi peliteollisuuden pakanajumalia. Ennakkoja tuskin saisi ainakaan alkuun ja arvostelut olisivat myöhemmässä kuin nykytyylillä., mutta tämä voisi poikia jotakin muuta???
Tämä on nyt vain tällaista pallottelua ja leikittelyä ajatuksella. Joku voi ottaa kopin ja jatkaa...

Ehkä meillä voisikin olla media joka on kaiken yläpuolella. Syy miksi arvostan KonsoliFIN -arvosteluita on se, että täällä pystyy hyvin hahmottamaan mitä esimerkiksi Paavi pitää arvossaan. Paavi osallistuu täällä keskusteluihin, niinkuin moni muukin arvostelija, ja näin meillä on parempi ymmärrys hänen käsityksistään. Lukiessa hänen arvosteluitaan asiat harvoin jäävät epäselväksi juuri tuosta syystä.

Se olisi hienoa, jos tavalliset pelaajat jotka keskustelevat KonsoliFIN:ssä alkaisivat raapustamaan peleistä arvosteluita. Niiden ei tarvitsisi olla edes megahyviä tai pitkiä. Sitten kun vielä pystyttäisiin helposti näkemään mitä kukin on ollut mistäkin pelistä mieltä. Lisä optiona olisivat vielä genre pohjainen piste jakauma ja muuta mukavaa. Vähän niinkuin gameranking mutta kehittyneemmin. Eli arvostelun luotettavuus ja merkitys tulisi kanssakäymisestä täällä foorumilla.

Nyt mennään pikkuisen offtopiciksi, mutta tämä on osoitus mahdollisuuksista joita pelilehdillä ei koskaan tule olemaan. Mutta, ehkä pelilehtien foorumit, tai jonainpäivänä vaikka KonsoliFIN voisi tarjota vastaavaa kuin alla olevassa ajatuskuvaelmassa.

Tehdään pieni ajatuskuvaelma tuosta ajatuksestani. Haluat tietää mikä GOW3 on miehiään. Tarkastelet pistejakaumaa ja etsit käyttäjiä jotka ovat antaneet korkeita pisteitä "hack'n'slash" -genrelle. Saat eteesi listan käyttäjistä ja tunnistat sieltä tutun nimen, jonka kommentteja olet pitänyt arvossa. Kyseinen jäsen paljastuu tarkemmalla tutkimuksella genren asiantuntijaksi. Ja löydät myös muita asiantuntijoita. Tutustut arvosteluihin ja alat hahmottamaan arvostelijoiden erilaisuuksia. Löydät yhteneväisyyksiä omiin mieltymyksiisi ja seuraat tätä yhteneväisyyttä. Nyt edessäsi on GOW3 arvostelu joka on tavallaan kehnon oloinen ja pikaisesti tehdyn näköinen, mutta siinä on juuri se tieto jota haet. Pohjustat saamaasi näkemystä lukemalla vielä pari lyhyttä arvostelua, joista yksi on genreä vihaavalta arvostelijalta. Pelaat pelin läpi ja toteat olleesi yhden arvostelun kanssa täysin samaa mieltä. Annat sille täydet pisteet. Kirjoitat oman lyhyen arvostelusi ja huomaat arvostelusi vieressä automaattisesti ilmestyneen linkin arvosteluun jonka avulla hahmotit mikä GOW3 oli miehiään. Juuri siihen jolle annoit pisteet. Se on otsikon alla jossa lukee "Tämän arvostelun kirjoittaja on ollut lähes täysin samaa mieltä näiden arvostelujen kanssa." Näpäytät linkkiä ja kyseinen arvostelu on edessäsi. GOW3 on pelattu. Entäpä nyt? Klikkaat arvostelijan profiilia ja saat heti käsityksen hänen arvostamistaan peleistä. Hmmm.... DMC3 ja viisi tähteä... Ehkäpä...
 
Vastaus: Pelilehdet

Itse en edes tiedä voidaanko pelejä arvostella objektiivisesti. Pelaajien rivit ovat niin täysin sekaisin, kun löytyy eri genren faneja, eri pelistudioiden faneja, eri pelisarjojen faneja, eri pelikonsolien faneja ja toisen paska on toisen jumaluutta. Lisäksi varsinkin tekstimuodossa mielipiteet esitetään niin kärjistetysti, että totuuden siemen kaivautuu sinne jonnekin hyvin syvälle. Peliarvostelijalle taasen lyödään tämän kaiken päälle pr-koneiston paineet ja taloudellisen menestymisen tarve, joten soppa on valmis. Jos peliarvostelijalta taasen odotetaan kaiken yläpuolelle siirtymistä, niin menettääkö hän sitten otteensa siihen kaikkein tärkeimpään*? Ja mitä ominaisuuksia painottaen pelejä edes kuuluu arvostella, minä en tiedä.

Minulle ei ole edes olemassa peliarvosteluja. On vain kirjoitusta pelistä, joka mahdollisesti sisältää kirjoittajan mielestä pelin negatiivisia ja positiivisia asioita. Loppuun kirjoittaja laittaa yleensä jonkun numeron, jota ei oikeasti tarvittaisi, mutta yleisö niin haluaa, jotta voivat kinastella netissä. Jos oikean arvostelun haluaa, niin peli on lyötävä itse koneeseen ja tutkailtava oman mielihyvänsä astetta.

Samaa mieltä olen oikeastaan leffa-arvosteluista. Leffat katson trailereiden, näyttelijöiden ja ohjaajan perusteella ja hyvin harvoin joudun pettymään. Arvosteluille annan arvoa hyvin vähän.

*intohimo pelaamiseen

EDIT. Pitäisiköhän KonsoliFINin toimittajien ottaa kantaa näihin korruptio-juttuihin. Mites vaikka, onko Killin komea ilmestys ja miehinen karisma vaikuttanut MGS:n pelien arvioihin?
 
Vastaus: Pelilehdet

Monista yrityksistä huolimatta en pysty nauttimaan arvosteluteksteistä kerronnallisten hienouksien osalta. Muutama arvostelu on ollut poikkeus. Cobretti tuossa huudahteli kirjoittamisen kehittämisen perään pelijournalismin osalta ja olen kyllä samaa mieltä tuon kehittämisen tarpeen suhteen. Semmoista parempaa kirjoittamista vain on vaikea opiskella.

Niin, hyväksi kirjoittajaksi tulee vain kirjoittamalla (toki alkuun pitäisi olla jonkilaiset äidinkielen ja journalismin periaatteet hallussa), mutta palautetta, opastusta ja korjailuja vaaditaan myös.

Jonkun siis pitäisi lukea kirjoitukset läpi ennen lehteen painamista ja tarvittessa ehdottaa kylmästi muutoksia/lyhennyksiä/korjailuja. Näin oikeasti toimitaan lehdissä ja tekstien muokkausta tapahtuu ihan niin aloittelevien toimittajien kuin veteraanienkin kohdalla (tosin varmasti heillä vähemmän - ja toki joidenkin teksteihin ei tarvitse pahemmin edes puuttua). Ja tämä on normaalia siitäkin syystä, että juttuja tehdään lehteen, nettiin, tv:seen, radioon.. Kaikilla on siis kiire ja virheiden mahdollisuus tietenkin nousee.

Ongelma voi olla pelimedioissa se, että siellä päätoimittajasta lähtien ollaan samaa nuorehkoa porukkaa (eli kavereita), jossa kaikki ovat enemmän tai vähemmän etulinjassa vääntämässä juttuja tiukalla aikataululla. Deadlinet paukkuvat, messuja ja pr-tilaisuuksia riittää, ja pressikopiotkin tulevat aivan aivan liian myöhään lehden painoon menoa ajatellen. Ja tosiaan pelejäkin pitäisi oikeasti pelata (joku 10-20h yhtä peliä on varmasti enemmän normi kuin poikkeus). Porukkaa on tietenkin aivan liian vähän. Yritä siinä sitten oikolukea toisten tekstejä yms, kun omakin juttu on aivan vaiheessa.. Yhtälö ei ole helppo.

Netin puolella on taas se vaara, että koska jutun pituudella ei ole välttämättä niin tarkkoja rajoituksia, niin arvostelut venyvät jo liiankin pitkiksi. Tätä välillä näkee varsinkin silloin, kun selkeästi jonkin pelisarjan fani arvostelee sarjan uutta tuotosta. Helposti kirjoittajalla tulee sellainen olo, että nyt annetaan palaa kaikki mahdollinen minkä pelistä irti saa. ;) Se on ihan ymmärrettävää, mutta lehden puolella sitten kaikki lähtee yleensä kysymyksestä: "Paljonko mulla on tilaa?" Ja seuraava on usein: "Häh, vain X-määrä merkkejä? Eikö sais yhtään enempää?" Eli lehdessä tilaa on yleensä aina liian vähän. Toisaalta, pituus auttaa kirjoittajaa keskittymään olennaiseen. Joutuu karsimaan, ja se on lopulta usein vain hyvä asia.

Ts. jutun pituuden säätely on myös yksi tärkeä kirjoittamisen taito. Se voi kärsiä, jos tavallaan harrastuspohjalta vääntää paljon kamaa nettiin ilman sen suurempia rajoituksia.

Mitä tuohon "koulukseen" tulee, niin yksi tapa olisi varmasti pitää jonkinlainen muutaman päivän (mielellään varmaan pidempi) kurssi, jota valvoo joku kokenut lehtitoimittaja/journalisti (kyseisen hepun pitäisi myös osata "opettaa", tosin). Sitten otetaan erilaisia juttuja esiin ja niitä käydään porukalla läpi. Ja puhutaan suoraan mikä on huonoa ja mikä on hyvää. Kritiikki olisi avointa ja suoraa - mutta reilua. Vaikka tällainen yksi kurssi tuskin riittää korjaamaan kaikkia asioita (saati tuosta vain "parantamaan journalismia"), niin se olisi varmasti hyvä alku. Ja samalla voidaan jopa tehdä tiettyjä pelisääntöjä, joita jatkossa noudatetaan (ihan vaikka ettei puhekieltä käytetä tms).

Nämä tietenkin vain ajatuksia, sillä ei mullakaan ole mitään selkeitä tapoja miten pelijournalismia voisi nopeasti parantaa. Mutta varaa olisi kyllä sitä "rimaa" hieman nostaa, se on mielestäni aika selvää.

Pisteytys ei omasta mielestäni ole kuitenkaan ollut kohdallaan vähään aikaan. Tuntuu, että pelit saavat "liian" korkeita arvosanoja, riippumatta arvosteluasteikosta.

Nämä pelien arvosanat ovat aika vaikeita asioita, sillä niihin liittyy niin hemmetin paljon kaikenlaista henk.kohtaista paloa ja agendaa. Meinaan omistetaan joku tietty konsoli ja sitten toivotaan kovia arvosanoja kun sille julkaistaan joku iso "exclusive" tms. Ja toisinpäin sitten toiselle (melkein toivotaan, että sen toisen konsolin exclusive floppaa). Ja sitten vuorotellen petytään ja iloitaan kun tietty peli ei menesty tai menestyy arvosteluissa.

Ja pahinta on tämä "ai peli sai vain 7/10? Se on sitten ihan p**ka." -tyylinen mentaliteetti. Ikäänkuin peleissä normi arvosteluasteikot ovat heittäneet häränpyllyä.

Mielestäni esim. Pelaajan arvosanat ovat olleen aika hyvin kohdallaan, sillä siellä selkeästi ollaan enemmän pelifaneja kuin tällaisia Edge-lehden tyyppisiä elitistisiä "kriitikkoja" (hehe, tässä sitten juuri mun omaa henk.koht. paloa, josta osa on varmasti täysin eri mieltä.. ;) ). Mutta toki olen välillä eri mieltä, ei siinä mitään..

Ja kuten lontooksi sanotaan, niin "let´s face it": Meistä kaikki eivät tule olemaan ikinä tyytyväisiä, sai peli minkä arvosanan hyvänsä. Osa on eri mieltä lähes jokaisesta pelistä (ylikriittisyys) ja osa tykkää kaikesta kunhan siinä esim. vain räiskitään. Tai pelin nimi on "Halo", "Uncharted" tai "Mario".

Enivei, mulle on oikeastaan ihan sama paljonko nyt tätä väitettyä korruptiota ja selkään taputtelua kulisseissa tapahtuu, kunhan se ei näy mulle. Niin kauan kuin lehti on asialuettavaa (omasta mielestäni), niin ihan sama paljonko viina virtaa.

Niin, alkuperäinen pointtini oli juuri se, että toki saa pitää "kulisseissa" hauskaa ja luoda suhteita ja kontakteja - kunhan sellainen epäolennainen "rellestys" ja toimittajien vapaa-ajalla tekemät asiat eivät näy itse jutussa. Tai jos noista on ihan pakko kirjoittaa, niin sitten joku blogi tms.

Kun mennään pelimessuille, niin tehdään päivä kovaa duunia. Illalla käydään suihkussa ja mennään syömään - ja varmasti myös muutamalle drinksulle. On ihan sama tarjoaako MS tai Sony drinkin, tai vaikkapa EA hyvät safkat - kunhan noista ei puhuta sitten itse pelijutussa. Eivätkä ne tarjoilut ja PR-puheet tietenkään saa vaikuttaa mitenkään itse pelijuttuun.

Muuta eihän kukaan oikeasti oleta, että taloustoimittaja linnottautuu illaksi hotellihuoneeseensa vain siksi, koska Nokia tai Motorola voi tarjota drinksuja kännykkämeissujen iltaohjelman aikaan. Tai että autotoimittaja piilottelisi yksinään jossain nurkassa vain siksi, että Toyotan PR-puoli lupaa tarjota ruuat virallisen ohjelman jälkeen. Ymmärrätte yskän. Ulkomaan työkeikoilla mennään yleensä aina illalla syömään tms. Se ikäänkuin kuuluu asiaan ja rentoutumiseen.

Tässä toimii ihan se kuuluisa maalaisjärki, jonka vain nuori pelitoimittaja joskus unohtaa kun maailmalla remutaan. On työ - ja sitten on vapaa-aika. Työssä ollaan toimittajia, ja vapaa-ajalla ollaan jotain muuta. Korvat ehkä höröllään ja suhdetoimita mielessä - mutta silti.

Tästä paras viime aikojen esimerkki on Final Fantasy XIII. Tuntuu siltä, ettei kukaan uskaltanut antaa sille huonoa arvosanaa, koska se on Final Fantasy. Sama pätee myös Modern Warfare 2:hteen ja GTAIV:ään.

Joku Edge antoi FF13:sta 5/10 ja kyllä se kritiikkiä (ihan suoraan "shittiä") sai aika monelta taholta. Kaveri tuossa melkein rakastaa peliä, eikä ymmärrä kritiikkiä ollenkaan. Eli riippuu pelaajasta taas..

Toiselle yleinen totuus on se, että FF13 on surkea peli, kun toiselle se on erinomainen peli. Kuka on oikeassa? Vai ovatko kaikki? Tämä on arvosteluiden ikuisuusongelma. Ne kun ovat lopulta vain mielipiteitä - ja usein vain yhden ihmisen.

MW2:sta olen kyllä sitten samaa mieltä. Viihdyttävä 8/10 räiskintä. Mutta ei todellaan sen kaiken PR-hypen arvoinen. Ei millään. Mutta: mun mielipide..

Sihvosesta taasen mulla ei ole mitään ennakkotuntemusta, joten eipä tuo luottamusta herätä. Lisäksi kommenttinsa olivat liian kärkeviä, eivätkä mielestäni vastaa missään nimessä koko totuutta, jos edes osaa siitä. "Suomessa ei ole ikinä ollut pelijournalismia" tyyppinen loksauttelu on jo liikaa.

Tuo kommentti otti mullakin kieltämättä korvaan. Hieman liian rankasti sanottu kuitenkin. Parantamisen varaa on selkeästi, mutta kyllä siellä journalismia vielä on (osalla tosin enemmän ja osalla vähemmän).

IMinulle ei ole edes olemassa peliarvosteluja. On vain kirjoitusta pelistä, joka mahdollisesti sisältää kirjoittajan mielestä pelin negatiivisia ja positiivisia asioita. Loppuun kirjoittaja laittaa yleensä jonkun numeron, jota ei oikeasti tarvittaisi, mutta yleisö niin haluaa, jotta voivat kinastella netissä. Jos oikean arvostelun haluaa, niin peli on lyötävä itse koneeseen ja tutkailtava oman mielihyvänsä astetta.

Samaa mieltä olen oikeastaan leffa-arvosteluista. Leffat katson trailereiden, näyttelijöiden ja ohjaajan perusteella ja hyvin harvoin joudun pettymään. Arvosteluille annan arvoa hyvin vähän.

Aika samoilla linjoilla, vaikka sinänsä pidän arvosteluja ihan hyödyllisinä. Mikään arvostelu ei lopulta vaikuta minuun niin, että jättäisin leffan tai pelin kokonaan väliin - JOS siitä olen syystä tai toisesta ollut itse alunperin kiinnostunut. Toki voi olla, että jätän esim. leffan teatterissa väliin tai en osta peliä täyteen hintaan. Mutta mitään lopullista vaikutusta ei millään arvostelulla ole.

Arvostelut ovat yksi lisä työkalupakissa. Mutta ei niiden perusteella pelkästään pelejä osteta tai jätetä ostamatta. Jos näin on, niin ehkä kannattaa katsoa peiliin..

Ja hei, olisiko MW2 jäänyt kauppaan, jos se olisi saanut pääosin 7-8/10 arvioita? Epäilen. Porukka olisi ostanut sen joka tapauksessa (minkä takia ehkä pelimediakin veti vain ne 9/10-lukemat ilman sen suurempaa kritiikkiä - PR-hype teki tehtävänsä kaikille jo paljon ennen pelin ilmestymistä).

Peliarvostelujen numerot ovat nykyään ennenkaikkea forum-väittelyjä/konsolisotaa varten. Siellä ei sitten itse arvostelua usein edes lueta.. Toimitaja vääntää tekstiä tunteja - ja kaikki mitä siitä luetaan on numero arvostelun lopussa. Se, hyvät arvostelijat, on usein kylmä totuus. Onneksi ei aina..
 
Vastaus: Pelilehdet

Jatkaen Alan Wake -keskustelussa virinnyttä aihetta. Tosin myös sen ohi, eikä pidä vetää suoria yhtäläisyyksiä.

Pelimedian jolla on käytössään 100-asteikko, kannattaa antaa pelille kuin pelille aina korkeintaan 87-89 pistettä. Tällöin saadaan peliskeptikot tyytyväisiksi, koska "mikään peli ei ole täydellinen" ja yli 90-menevät pisteet ovat kuitenkin "maksettuja hypearvioita". Kun arvosana pidetään alle 90, pidetään yllä "aidon kriitikon" imagoa, eikä mennä massan mukana, joka hehkuttaa peliä kuudenteen taivaaseen. Pelin fanit/hypettäjät taasen saattavat aluksi märistä vastaan, mutta lopulta hyväksyvät 87-89 arvion, koska "onhan se todella hyvä arvosana" ja jos he moisesta arvosanasta kehtaavat vielä valittaa, niin he saavat peliskeptikot kimppuunsa.

Mikään peli ei ole täysin objektiivisesti arvioiden yli 90-pisteen peli. Lähes täydellinen peli saa 100-asteikolla 90-pistettä ja kaikki siitä ylöspäin on vain omaa faniutta. Tämä johtaa siihen päätelmään, että 100-asteikko pitäisi hylätä ja kaikki sitä arvosteluissaan käyttävät pelimediat ovat hassuja.
 
Vastaus: Pelilehdet

100-asteikko pitäisi hylätä ja kaikki sitä arvosteluissaan käyttävät pelimediat ovat hassuja.
Olisi joskus mielenkiintoista nähdä tuollaisen sataportaista asteikkoa käyttävän julkaisun pistejakauma, eli ihan yksinkertainen pistediagrammi, josta näkisi kunkin pistemäärän saaneiden pelien määrän. Ehkä jopa joidenkin yksittäisten arvostelijoiden antamien pistemäärien jakautumisen. Työhypoteesini on, että arvostelijoilla on mieltymyksiä, eli että suunnilleen jollekin laatutasolle osuvat pelit saavat helposti esimerkiksi 78 pistettä sen sijaan, että ne saisivat 77 tai 79. Eli että jakaumassa näkyisi selkeitä piikkejä. (Kaikkihan tietävät, että oikeasti 78:n ja 79:n pisteen pelit ovat objektiivisesti ihan täysin eri laatua.)

Tämä KonsoliFINin viiden tähden asteikko on suhteellisen hyvä. Joskus joutuu ehkä vähän käyttämään aikaa sen pähkimiseen, antaisiko kolme vai neljä tähteä, mutta jo se vanha kouluarvosana-asteikko oli turhan laaja. Nelonen ja kymppi jäivät lähes käyttämättömiksi. Jos asteikon ääripäitä ei käytetä, niitä ei pidä laskea osaksi asteikkoa.
 
Vastaus: Pelilehdet

Olisi joskus mielenkiintoista nähdä tuollaisen sataportaista asteikkoa käyttävän julkaisun pistejakauma, eli ihan yksinkertainen pistediagrammi, josta näkisi kunkin pistemäärän saaneiden pelien määrän.
Antakaa mulle tarpeeksi aikaa ja koppa kaljaa vaivanpalkaksi, niin käyn läpi Pelit-lehden arvosanat ensimmäisestä numerosta alkaen.

Tosin nuo löytyy wepistäkin (klik!), joten joku noheva koodarihan tekee skriptin, joka käy kaikki arvostelut läpi keräten statsit.
 
Vastaus: Pelilehdet

Tosin nuo löytyy wepistäkin (klik!), joten joku noheva koodarihan tekee skriptin, joka käy kaikki arvostelut läpi keräten statsit.
Mää! Kunhan pääsen kotiin.

EDIT: No enpäs muuten helvetissä teekään, iostreamin teko vaivatonta, mutta jokaisen arvostelun auki naksauttaminen ei. Mikseivät pistä numeroita suoraan linkin perään?
 
Vastaus: Pelilehdet

Tämä KonsoliFINin viiden tähden asteikko on suhteellisen hyvä. Joskus joutuu ehkä vähän käyttämään aikaa sen pähkimiseen, antaisiko kolme vai neljä tähteä, mutta jo se vanha kouluarvosana-asteikko oli turhan laaja. Nelonen ja kymppi jäivät lähes käyttämättömiksi. Jos asteikon ääripäitä ei käytetä, niitä ei pidä laskea osaksi asteikkoa.

Kyllä, jos todella käyttää vain niitä viittä tähteä. Usein näkee kuitenkin arvosteluita (ei siis täällä, vaan toisissa instanseisessa), joissa käytetään niitä puolikkaita. Itse en taasen näe tässä järkeä. Koska mikäli puolikkaat otetaan mukaan olisi sama käyttää kymmenen pisteen järjestelmää.
Itse suosisin juuri tuota kymmenen pojon systeemiä. Mielestäni viisi pistettä on hieman liian suppea (varsinkin nuo 2-4 pistettä ansaitsevat pelit kaipaisivat usein niitä puolikkaita).
Miksi muuten Jryi on tuon viiden tähden kannalla ennemmin kuin esim. kymmenen?
 
Vastaus: Pelilehdet

Joskus on tullu huomattua tuijottavansa Metacriticin arvosanoja. Sitten on yhtäkkiä ruvennut koppa soimaan tyhjää. Pienen lasittuneen tuijotuksen jälkeen on pitänyt kysyä itseltään, että mitä oikein noista numeroista hakee? For me, nothing.

Pisteet kertovat suoraan jonkun henkilökohtaisen arvion pelistä. Tai sitten ne kertovat kyseistä pistemäärää pohtineen ryhmän arvion. Itse peliarvostelu taas kertoo paljon muutakin kuin henkilökohtaisen mielipiteen. Se kertoo pelistä, siitä mitä pelissä voi tehdä ja muuta sellaista. Toki jutu ovat maustettuja näillä henkilökohtaisilla mielipiteillä, mutta minua se ei haittaa. Nuo pisteet kylläkin haittaavat. En näe pisteillä oikein funktiota arvosteluissa. Enemmänkin ne aiheuttavat ongelmia, kun eivät aina ole samalla linjalla itse arvostelun kanssa. Lähinnä tuntuvat vain sekoittavan, kun artikkelin luettua luulee tietävänsä edes jotain, ja sitten pisteet ovatkin ihan jotainmuuta kun artikkelin perusteella. Pitääkö noissa tilanteissa sitten heittää arpaa vai esittää oletus sekä artikkelin, että annetun pisteen paikkansa pitävyydestä?

Minun mielestäni nuo KFIN tähdetkin voitaisiin heivata menemään. Tilalle vaikka "Arvostelija suosittelee" leimat sun muut papukaijamerkit.
 
Vastaus: Pelilehdet

Minun mielestäni nuo KFIN tähdetkin voitaisiin heivata menemään. Tilalle vaikka "Arvostelija suosittelee" leimat sun muut papukaijamerkit.

Edomella on käytössä muun muassa tällainen "suosittelu"-järjestelmä. Minusta se on kaikkein paras tähän mennessä johon olen törmännyt(Edome käyttää kolmea eri "logoa", joista tietää onko pelissä jotain vikaa heidän mielestään(Alaspäin oleva peukku olla ei hyvä peli), suosittelevatko he sitä(Peukku ylöspäin olla aika hyvä peli), vai kehoittavatko kokeilemaan(arcade-tikkua muistuttava logo, jos muistan oikein). Toisinaan näistä logoista mikään ei ole näkyvissä arvosteluun johtavassa kuvassa, joka tarkoittaa myös sitä, että pelissä on jotain vikaa mutta se ei ole välttämättä suohon kustu.

Enivei. Tällaista systeemiä toivoisin tännekin sivustolle. Ylipäätään minua ihmetyttää miksi mitään arvosteluasteikkoja pitää käyttää. Tuo edomen järjestelmä saa paljon paremmin mielestäni kiinnittämään huomion itse tekstiin(Olisi tosin ollut ihan jees, jos kyseisen sivuston jampat olisivat pysyneet entisessä meiningissään ja pelkkä kirjoitus olisi kertonut pelin tason... Jotkut noobit saivat painostettua arvostamani arvostelija-Jumalat keksimään tarpeettoman arvostelu-asteikon). Noh, mutta tämä nyt olikin vain minun mielipiteeni.

Minä olen tämän vuoden loputtua päättänyt lopettaa koko pelilehtien tilaamisen, koska Konsolifinin ja Edomen arvostelut ovat yksinkertaisesti paljon laadukkaampia kuin minkään lukemani pelilehden sepustus.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Pelilehdet

Miksi muuten Jryi on tuon viiden tähden kannalla ennemmin kuin esim. kymmenen?
Varsinkin suomalaisen koulun kasvatit näkevät tuon 1-10 -asteikon kouluarvosanana, ja siellähän alin numero on nelonen. Kuinka monta alle nelosen arvosanaa löytyy esim Pelaajan arvosteluista, joissa ainakin väitetään käytettävän koko skaalaa. Lisäksi Pelaaja arvostelee about kaikki pelit, joita sinne toimitetaan, toisin kuin KonsoliFIN, jossa niitä pahimpia läjiä ei yleensä edes huolita arvosteltavaksi. (Joitain poikkeuksia lukuunottamatta.)

Ja tosiaan sitä ykköstä ei anneta millekään pelille. (No, okei, on niitä näköjään Pelaaja antanut keskimäärin yhden vuodessa.)
 
Vastaus: Pelilehdet

Lisäksi Pelaaja arvostelee about kaikki pelit, joita sinne toimitetaan, toisin kuin KonsoliFIN, jossa niitä pahimpia läjiä ei yleensä edes huolita arvosteltavaksi. (Joitain poikkeuksia lukuunottamatta.)

Joskus voisi ottaa oikein pelipökälemaratonin ja arvostella p*skaa tuutin täydeltä esimerkiksi kahden viikon ajan... ja sen jälkeen tehdä puhdistautumisrituaaleja A-luokan pelien parissa koko loppuvuoden. Hyr...:p
 
Vastaus: Pelilehdet

Varsinkin suomalaisen koulun kasvatit näkevät tuon 1-10 -asteikon kouluarvosanana, ja siellähän alin numero on nelonen. Kuinka monta alle nelosen arvosanaa löytyy esim Pelaajan arvosteluista, joissa ainakin väitetään käytettävän koko skaalaa. Lisäksi Pelaaja arvostelee about kaikki pelit, joita sinne toimitetaan, toisin kuin KonsoliFIN, jossa niitä pahimpia läjiä ei yleensä edes huolita arvosteltavaksi. (Joitain poikkeuksia lukuunottamatta.)

Ja tosiaan sitä ykköstä ei anneta millekään pelille. (No, okei, on niitä näköjään Pelaaja antanut keskimäärin yhden vuodessa.)

Ok. Allekirjoitatko kuitenkin sen, mitä totesin siitä epäloogisuudesta, että käytettäisiin puolikkaita?
 
Vastaus: Pelilehdet

Ok. Allekirjoitatko kuitenkin sen, mitä totesin siitä epäloogisuudesta, että käytettäisiin puolikkaita?
Vähän kaksipiippuinen juttu. Joskus tosiaan voi olla tilanne, että arvosana keikkuu kahden vaiheilla (etenkin tuolla 2-4-välillä), mutta en ole ihan varma, olisiko puolikkaitten käyttäminen oikea ratkaisu. Itse sanoisin ennemminkin, että arvostelijan täytyy uskaltaa ottaa kantaa, ja valita se parhaiten pelille sopiva pistemäärä.

Itse en sikäli pidä tuota suppeampaakaan asteikkoa ongelmana, koska numero on aina tullut puhtaasti perstuntumalta, enkä käytä sen miettimiseen oikeastaan yhtään aikaa. Arvostelutyökalussa arvosanan valinta pudotusvalikosta vie enemmän aikaa kuin numeron pähkäilyyn käytetty ajatusprosessi. Jotenkin vain tekstin kirjoittamisen jälkeen "tietää", mikä tähtimäärä pelille kuuluu. Asteikosta riippumatta. Ehkä ajatusten jäsentäminen tekstin tuottamiseksi synnyttää numeron sivutuotteena.
 
Ylös Bottom