Vastaus: Pelilehdet
Monista yrityksistä huolimatta en pysty nauttimaan arvosteluteksteistä kerronnallisten hienouksien osalta. Muutama arvostelu on ollut poikkeus. Cobretti tuossa huudahteli kirjoittamisen kehittämisen perään pelijournalismin osalta ja olen kyllä samaa mieltä tuon kehittämisen tarpeen suhteen. Semmoista parempaa kirjoittamista vain on vaikea opiskella.
Niin, hyväksi kirjoittajaksi tulee vain kirjoittamalla (toki alkuun pitäisi olla jonkilaiset äidinkielen ja journalismin periaatteet hallussa), mutta palautetta, opastusta ja korjailuja vaaditaan myös.
Jonkun siis pitäisi lukea kirjoitukset läpi ennen lehteen painamista ja tarvittessa ehdottaa kylmästi muutoksia/lyhennyksiä/korjailuja. Näin oikeasti toimitaan lehdissä ja tekstien muokkausta tapahtuu ihan niin aloittelevien toimittajien kuin veteraanienkin kohdalla (tosin varmasti heillä vähemmän - ja toki joidenkin teksteihin ei tarvitse pahemmin edes puuttua). Ja tämä on normaalia siitäkin syystä, että juttuja tehdään lehteen, nettiin, tv:seen, radioon.. Kaikilla on siis kiire ja virheiden mahdollisuus tietenkin nousee.
Ongelma voi olla pelimedioissa se, että siellä päätoimittajasta lähtien ollaan samaa nuorehkoa porukkaa (eli kavereita), jossa kaikki ovat enemmän tai vähemmän etulinjassa vääntämässä juttuja tiukalla aikataululla. Deadlinet paukkuvat, messuja ja pr-tilaisuuksia riittää, ja pressikopiotkin tulevat aivan aivan liian myöhään lehden painoon menoa ajatellen. Ja tosiaan pelejäkin pitäisi oikeasti pelata (joku 10-20h yhtä peliä on varmasti enemmän normi kuin poikkeus). Porukkaa on tietenkin aivan liian vähän. Yritä siinä sitten oikolukea toisten tekstejä yms, kun omakin juttu on aivan vaiheessa.. Yhtälö ei ole helppo.
Netin puolella on taas se vaara, että koska jutun pituudella ei ole välttämättä niin tarkkoja rajoituksia, niin arvostelut venyvät jo liiankin pitkiksi. Tätä välillä näkee varsinkin silloin, kun selkeästi jonkin pelisarjan fani arvostelee sarjan uutta tuotosta. Helposti kirjoittajalla tulee sellainen olo, että nyt annetaan palaa kaikki mahdollinen minkä pelistä irti saa.
Se on ihan ymmärrettävää, mutta lehden puolella sitten kaikki lähtee yleensä kysymyksestä: "Paljonko mulla on tilaa?" Ja seuraava on usein: "Häh, vain X-määrä merkkejä? Eikö sais yhtään enempää?" Eli lehdessä tilaa on yleensä aina liian vähän. Toisaalta, pituus auttaa kirjoittajaa keskittymään olennaiseen. Joutuu karsimaan, ja se on lopulta usein vain hyvä asia.
Ts. jutun pituuden säätely on myös yksi tärkeä kirjoittamisen taito. Se voi kärsiä, jos tavallaan harrastuspohjalta vääntää paljon kamaa nettiin ilman sen suurempia rajoituksia.
Mitä tuohon "koulukseen" tulee, niin yksi tapa olisi varmasti pitää jonkinlainen muutaman päivän (mielellään varmaan pidempi) kurssi, jota valvoo joku kokenut lehtitoimittaja/journalisti (kyseisen hepun pitäisi myös osata "opettaa", tosin). Sitten otetaan erilaisia juttuja esiin ja niitä käydään porukalla läpi. Ja puhutaan suoraan mikä on huonoa ja mikä on hyvää. Kritiikki olisi avointa ja suoraa - mutta reilua. Vaikka tällainen yksi kurssi tuskin riittää korjaamaan kaikkia asioita (saati tuosta vain "parantamaan journalismia"), niin se olisi varmasti hyvä alku. Ja samalla voidaan jopa tehdä tiettyjä pelisääntöjä, joita jatkossa noudatetaan (ihan vaikka ettei puhekieltä käytetä tms).
Nämä tietenkin vain ajatuksia, sillä ei mullakaan ole mitään selkeitä tapoja miten pelijournalismia voisi nopeasti parantaa. Mutta varaa olisi kyllä sitä "rimaa" hieman nostaa, se on mielestäni aika selvää.
Pisteytys ei omasta mielestäni ole kuitenkaan ollut kohdallaan vähään aikaan. Tuntuu, että pelit saavat "liian" korkeita arvosanoja, riippumatta arvosteluasteikosta.
Nämä pelien arvosanat ovat aika vaikeita asioita, sillä niihin liittyy niin hemmetin paljon kaikenlaista henk.kohtaista paloa ja agendaa. Meinaan omistetaan joku tietty konsoli ja sitten toivotaan kovia arvosanoja kun sille julkaistaan joku iso "exclusive" tms. Ja toisinpäin sitten toiselle (melkein toivotaan, että sen toisen konsolin exclusive floppaa). Ja sitten vuorotellen petytään ja iloitaan kun tietty peli ei menesty tai menestyy arvosteluissa.
Ja pahinta on tämä "ai peli sai vain 7/10? Se on sitten ihan p**ka." -tyylinen mentaliteetti. Ikäänkuin peleissä normi arvosteluasteikot ovat heittäneet häränpyllyä.
Mielestäni esim. Pelaajan arvosanat ovat olleen aika hyvin kohdallaan, sillä siellä selkeästi ollaan enemmän pelifaneja kuin tällaisia Edge-lehden tyyppisiä elitistisiä "kriitikkoja" (hehe, tässä sitten juuri mun omaa henk.koht. paloa, josta osa on varmasti täysin eri mieltä..
). Mutta toki olen välillä eri mieltä, ei siinä mitään..
Ja kuten lontooksi sanotaan, niin "let´s face it": Meistä kaikki eivät tule olemaan ikinä tyytyväisiä, sai peli minkä arvosanan hyvänsä. Osa on eri mieltä lähes jokaisesta pelistä (ylikriittisyys) ja osa tykkää kaikesta kunhan siinä esim. vain räiskitään. Tai pelin nimi on "Halo", "Uncharted" tai "Mario".
Enivei, mulle on oikeastaan ihan sama paljonko nyt tätä väitettyä korruptiota ja selkään taputtelua kulisseissa tapahtuu, kunhan se ei näy mulle. Niin kauan kuin lehti on asialuettavaa (omasta mielestäni), niin ihan sama paljonko viina virtaa.
Niin, alkuperäinen pointtini oli juuri se, että toki saa pitää "kulisseissa" hauskaa ja luoda suhteita ja kontakteja - kunhan sellainen epäolennainen "rellestys" ja toimittajien vapaa-ajalla tekemät asiat eivät näy itse jutussa. Tai jos noista on ihan pakko kirjoittaa, niin sitten joku blogi tms.
Kun mennään pelimessuille, niin tehdään päivä kovaa duunia. Illalla käydään suihkussa ja mennään syömään - ja varmasti myös muutamalle drinksulle. On ihan sama tarjoaako MS tai Sony drinkin, tai vaikkapa EA hyvät safkat - kunhan noista ei puhuta sitten itse pelijutussa. Eivätkä ne tarjoilut ja PR-puheet tietenkään saa vaikuttaa mitenkään itse pelijuttuun.
Muuta eihän kukaan oikeasti oleta, että taloustoimittaja linnottautuu illaksi hotellihuoneeseensa vain siksi, koska Nokia tai Motorola voi tarjota drinksuja kännykkämeissujen iltaohjelman aikaan. Tai että autotoimittaja piilottelisi yksinään jossain nurkassa vain siksi, että Toyotan PR-puoli lupaa tarjota ruuat virallisen ohjelman jälkeen. Ymmärrätte yskän. Ulkomaan työkeikoilla mennään yleensä aina illalla syömään tms. Se ikäänkuin kuuluu asiaan ja rentoutumiseen.
Tässä toimii ihan se kuuluisa maalaisjärki, jonka vain nuori pelitoimittaja joskus unohtaa kun maailmalla remutaan. On työ - ja sitten on vapaa-aika. Työssä ollaan toimittajia, ja vapaa-ajalla ollaan jotain muuta. Korvat ehkä höröllään ja suhdetoimita mielessä - mutta silti.
Tästä paras viime aikojen esimerkki on Final Fantasy XIII. Tuntuu siltä, ettei kukaan uskaltanut antaa sille huonoa arvosanaa, koska se on Final Fantasy. Sama pätee myös Modern Warfare 2:hteen ja GTAIV:ään.
Joku Edge antoi FF13:sta 5/10 ja kyllä se kritiikkiä (ihan suoraan "shittiä") sai aika monelta taholta. Kaveri tuossa melkein rakastaa peliä, eikä ymmärrä kritiikkiä ollenkaan. Eli riippuu pelaajasta taas..
Toiselle yleinen totuus on se, että FF13 on surkea peli, kun toiselle se on erinomainen peli. Kuka on oikeassa? Vai ovatko kaikki? Tämä on arvosteluiden ikuisuusongelma. Ne kun ovat lopulta vain mielipiteitä - ja usein vain yhden ihmisen.
MW2:sta olen kyllä sitten samaa mieltä. Viihdyttävä 8/10 räiskintä. Mutta ei todellaan sen kaiken PR-hypen arvoinen. Ei millään. Mutta: mun mielipide..
Sihvosesta taasen mulla ei ole mitään ennakkotuntemusta, joten eipä tuo luottamusta herätä. Lisäksi kommenttinsa olivat liian kärkeviä, eivätkä mielestäni vastaa missään nimessä koko totuutta, jos edes osaa siitä. "Suomessa ei ole ikinä ollut pelijournalismia" tyyppinen loksauttelu on jo liikaa.
Tuo kommentti otti mullakin kieltämättä korvaan. Hieman liian rankasti sanottu kuitenkin. Parantamisen varaa on selkeästi, mutta kyllä siellä journalismia vielä on (osalla tosin enemmän ja osalla vähemmän).
IMinulle ei ole edes olemassa peliarvosteluja. On vain kirjoitusta pelistä, joka mahdollisesti sisältää kirjoittajan mielestä pelin negatiivisia ja positiivisia asioita. Loppuun kirjoittaja laittaa yleensä jonkun numeron, jota ei oikeasti tarvittaisi, mutta yleisö niin haluaa, jotta voivat kinastella netissä. Jos oikean arvostelun haluaa, niin peli on lyötävä itse koneeseen ja tutkailtava oman mielihyvänsä astetta.
Samaa mieltä olen oikeastaan leffa-arvosteluista. Leffat katson trailereiden, näyttelijöiden ja ohjaajan perusteella ja hyvin harvoin joudun pettymään. Arvosteluille annan arvoa hyvin vähän.
Aika samoilla linjoilla, vaikka sinänsä pidän arvosteluja ihan hyödyllisinä. Mikään arvostelu ei lopulta vaikuta minuun niin, että jättäisin leffan tai pelin kokonaan väliin - JOS siitä olen syystä tai toisesta ollut itse alunperin kiinnostunut. Toki voi olla, että jätän esim. leffan teatterissa väliin tai en osta peliä täyteen hintaan. Mutta mitään lopullista vaikutusta ei millään arvostelulla ole.
Arvostelut ovat yksi lisä työkalupakissa. Mutta ei niiden perusteella pelkästään pelejä osteta tai jätetä ostamatta. Jos näin on, niin ehkä kannattaa katsoa peiliin..
Ja hei, olisiko MW2 jäänyt kauppaan, jos se olisi saanut pääosin 7-8/10 arvioita? Epäilen. Porukka olisi ostanut sen joka tapauksessa (minkä takia ehkä pelimediakin veti vain ne 9/10-lukemat ilman sen suurempaa kritiikkiä - PR-hype teki tehtävänsä kaikille jo paljon ennen pelin ilmestymistä).
Peliarvostelujen numerot ovat nykyään ennenkaikkea forum-väittelyjä/konsolisotaa varten. Siellä ei sitten itse arvostelua usein edes lueta.. Toimitaja vääntää tekstiä tunteja - ja kaikki mitä siitä luetaan on numero arvostelun lopussa. Se, hyvät arvostelijat, on usein kylmä totuus. Onneksi ei aina..
